maanantai 30. marraskuuta 2009

Kaskisavun mailta. Kaskenpolton filmatisointi vuodelta 1937

Kuten viikon takaisessa artikkelissa kirjoitin oli hyvin ilostuttavaa löytää Suomen Kulttuurirahaston digitalisoimat Isien työt-elokuvasarjan säilyneet kuva-aineistot.

Sarjan suosikkini on kenties tämä kaskeamisesta tehty lyhytelokuva. Kaskeamiselle luo oman viehätyksensä arvaamattoman luonnonvoiman, elävän tulen, käyttö ja sen historia varhaisimpana viljelysmuotonamme, joka alkoi Suomessa jo yli 4000 vuotta sitten.

Lisäksi kerronnallisesti tämä filmi on omaa luokkaansa. Se sisältää myös esitykset useista kaskeamiseen liittyvistä sivutöistä, mm. tuohikenkien ja äeksen rakentamisen.

Erityisen miellyttävää tässä videossa on tuo useita kansanperinteen kirjojakin kirjoittaneen Ahti Rytkösen kirjoittama, Kaarlo Marjasen lukema väkevän karhea selostus. Tästä olen kirjannut muutamia oikein erityisen hyvin raapivia kohtia tännekkin:



Kaskenkaatajat nousta junnaavat vanhan kaskiahon rinnettä hakkuupaikalle. Kontti selässä pylkkii, piimä loiskaa laskussa eli leilissä. Pujotellaan vanhan kaskimaan kannokossa, kävellään kaskimaan vanhojen kiviraunioiden lomitse.









Sattuu kaatomiehen eteen isokin puu, emäkuusenkarhu! Karsitaan, kolotaan alkua, pitkä kuorenhurtake irtoaa. Puu kadetaan kahdelta puolen kirveellä jyhmien. Miehen hartiat nyökkivät kuin rovastin päiväläiset. Kuusen latva, oravankirkko, täräjää kirveen juhmeen mukaan. Puu huojahtelee, kallistuu kallistumistaan ja lopulta rymähtää maahan.

Jo on kertynyt maahan tulenruokaa, puu pötköttää puun vieressä, luonto ruvetkoon kaadettua kaskea kuivattamaan.

Huperassa työn touhussa päivä kuluu konttikuusen kohdalle. Nälkä rupeaa narmistelemaan sisuksia, kurkussa tuntuu janon kitka. Matkataan konttikuuselle!

Eväät tekevät kauppansa, piimää juoda rymistetään, leivällä kaulaa hangataan. Pala painuu, kuri kattaa, toisinsanoen ruoka ei ole niin vastenmielistä että sitä tarvitsi kurikalla mahaan nuijia. Kun suuri joukko kiskoo kokkelia käy, niin kerrotaan, niin julma rumakka ettei ole hyvä hevosella ohi ajaa!






Parin, kolmen viikon perästä talolla tillottaa vihreä oras. Kesän edistyessä korsi korttuu ja kaskiruis pensoo sakeana monikymmenkortisena sikermänä. Saatuaan kylliksi aurinkoa ja vettä sen maitojyvät karkenevat ja kasvattavat teräisiä tähkäpäitä, joiden painosta korret kumartelevat. Ne ovat monta kuumaa kokeneelle kaskimiehelle hyvin ansaittua palkintoa, jokapäiväistä leipää.





Kaikki sarjan videot löydät linkistä http://www.youtube.com/user/Kansanperinnenet


Tämän monin osin jo kadonneen kansanperinteen taltioinnista saamme kiittää Kansatieteellisen Filmi Oy:n toimintaa vuosina 1936-1939, Suomen Elokuvasäätiötä joka aloitti aineiston pelastamistyön vuonna 1972, ja Suomen Kulttuurirahastoa joka on julkaissut videot digitaalisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti