Mielen salattu voima 1/3 -dokumentti

Torstaina tuli paras plaseboa ja mielen vaikutusta kehoon käsittelevä dokumentti jonka olen nähnyt, ja näyttääpä vielä löytyvän Yle Areenaltakin.

http://areena.yle.fi/video/1315511829091

- Yliannostuksen lumelääkettä eli tässä tapauksessa kalkkitabletteja saanut mies sai voimakkaita myrkytysoireita, verenpaine oli alhainen ja pulssi korkea kuuden tunnin ajan.

- Lumeleikkauksessa olleiden Parkinsonin tautia sairastavien oireet paranivat.

- Lääkärin antama ja tehokkaaksi lupaama kipulääke vaikutti voimakkaammin kuin potilaan tietämättään saama sama kipulääke.

- Lääkärin antaessa voimakasta kipulääkettä, mutta sanoessaan sen mahdollisesti lisäävän kipua kipu lisääntyi.

- Erityisen suuri plasebo-vaikutus näyttää olevan mielialalääkkeillä. Kuuden eniten käytetyn mielialalääkkeen vaikutuksia tutkittaessa havaittiin 75%-82% vaikutuksesta olevan plaseboa. Teho on siis lähes sama kuin kalkkitableteilla, mutta sivuoireina kalleista lääkkeistä tulee seksuaalisia toimintahäiriöitä, päänsärkyä, pahoinvointia ja vieroitusoireita.

- Dokumentti käsittelee myös meditaation ja rukoilun fysiologisia vaikutuksia. Herbert Bensonin uusissa (2008) tutkimuksessa havaittiin vuosia meditoinneilla muutoksia 2200 geenin toiminnassa. Vaikutuksia olivat mm. stressin väheneminen, tulehdusten torjunta ja vanhenemisen hidastuminen. Yllättäen myös vain 2 kuukautta meditoineiden ryhmässä muutoksia oli 1561 geenin aktivoitumisessa. Myös aivokuvauksissa havaittiin meditaation aiheuttama muutos otsalohkossa ja aivorungossa.

- Traumaperäisen stressihäiriön hoidossa on tehokkaaksi osoittautunut ekstaasi, joka lamauttaa aivojen pelkokeskuksen ja mahdollistaa traumaattisen tapahtuman käsittelyn. 80% koeryhmästä parantui.

- Kiinnostavaa myös että jopa lääkärin valkoinen takki lisää potilaan uskoa hoitoon ja sen tehoa, samoin kuin myös pillerien määrä ja väri, ja puolestaan lääkeaine annettuna ruiskeena on tehokkaampi kuin täsmälleen sama aine pillerinä.

Plasebon voima antaa mielenkiintoisia näkökantoja myös kansanlääkintään, jossa juuri tämänkaltaisten symbolien, rituaalien ja muiden voimakkaiden psykologisten tehokeinojen käyttö on hyvin yleistä.

Seita-lehden shamanismi-teemanumero

Muutama päivä sitten posti toi Lehto ry:n Seita-lehden uusimman shamanismia käsittelevän teemanumeron, ja sehän sisälsi vaikka mitä mielenkiintoista.

Eilen illalla oli tarkoitus pikaisesti selata lehti ja lukaista pari kutsuvinta juttua, mutta aloitettuani täytyikin sitten laittaa Sibeliuksen Tuonelan joutsen loopilla soimaan, sytyttää kynttilät ja uppoutua lehteen oikein kunnolla.

Sisällysluettelo:

Eloleiri & Hallitus 2011
Puheenjohtajalta
Lehdossa tapahtuu
Toimintakertomus 2010
Haastattelussa: Susanna Aarnio
Samanistinen retriitti
Mongolialainen shamanismi
Rumpujen tarinoita
Keväällä luonnossa
Keittiössä: Uudistumisen aika
Seidr
Ryytimaanoita ja kevään värinää
Shamanistisia näkyjä ja kertomuksia
Noitarumpukuviot Skandinaviassa
Shamanistinen tanssi
Lakotojen perinteitä ja uskomuksia
Valaiden laulu
Dzogchen kohtaa shamanismin
Shamanismia Lontoossa
Blogipalsta

Suomalaisen samanismin keskusta pyörittävän Susanna Aarnion haastattelu ja artikkeli "Samanistinen retriitti" käsitteli shamanismin ydinkysymyksiä, joista itseä puhutteli etenkin yhteys esivanhempiin. Jostain syystä itsellä on tämä puoli jäänyt toistaiseksi liian vähälle.

Kari H:n artikkelissa "Keväällä luonnossa" kiehtoi etenkin öisiin metsäilyihin liittyvät kappaleet. Rationaalinen Käytännön Ihminenhän ei öisin metsässä liiku, joten tästä luonnossa liikkumisen puolesta on kirjoitettu hyvin vähän. Itsellä lähes puolet metsäilystä tapahtuu yöaikaan. Etenkin valoisten kesäöiden viileän raikas ilma on herkkua.

Lehdessä on myös ote Thuleian loistavasta noitarumpujen kuvioiden kartoituksesta, joka löytyy koko laajuudessaan netistä. Tästä onkin pitänyt kirjoittaa oma postauksensa.

Jaguaarin artikkelista "Dzogchen kohtaa shamanismin" löytyi piirre, joka on mietityttänyt myös itseä viime aikoina:

Maailmasta paljastuu hyvin merkillisiä yksityiskohtia. Koettu arkikokemus on edelleen sama asia kuin ennen. Mitään näkyjä ei näy. Siitä huolimatta arkikokemus paljastaa tekstuurin, jota siitä ei ole aikaisemmin voinut koskettaa. Miksi etsiä järven henkeä, kun voi kuunnella itse järveä?

Vaikeasti selitettävä ilmiö, mutta itsellä ainakin kyse on jonkinlaisesta asioiden näkemisestä tuorein silmin. Ihmismielihän turtuu kaikkeen mitä se näkee jatkuvasti. Tästä syystä monet kiihkeästi etsivät jotain yliluonnollista, vaikka tosiasiassa arkinen maailma on paljon ihmeellisempi. Siihen on vain niin totuttu että sitä pidetään itsestäänselvyytenä ja ohitetaan olankohautuksella.

Lehti tulee irtonumeromyyntiin vasta tämän vuoden lopulla, mutta yhdistykseen tänä vuonna liittyvät saavat sen automaattisesti.

Ympyräkalenteri ja tavoitteiden asettaminen

Vuodenkierto horoskooppi-symbolein. Mosaiikki 500-luvulta.

Viime aikoina ovat tulevaisuuden suunnitelmat olleet mielessä ja sain idean ympyränmuotoon laaditun vuosikalenterin tekemisestä. Kalenteri on ollut seinällä viikon ja vaikutus työmotivaatioon ja ajan mietiskelyyn on ollut valtava. Tuohon saa todella havainnollisesti esille tulevan vuoden tavoitteet, jolloin ne ovat näkösällä monta kertaa päivässä.

∴

Olen tässä lueskellut Napoleon Hillin kirjaa Think and Grow Rich. Kirjan amerikkalaisuudet (Thomas A. Edison - the world's greatest inventor and scientist) ja rahakeskeisyys hieman häiritsee, mutta ydinajatus tavoitteiden asettamisesta ja niiden läpiviemisestä on rautaa. Pari viikkoa sitten asetin kokreettisia tavoitteita lähitulevaisuudelle, ja hämmästytti kuinka suuri vaikutus tuolla oli jo heti samantien.

∴

Edit: Juuri kun olin kirjoittanut jutun tuli vastaan sama periaate myös Jari Sarasvuon kirjassa Sisäinen sankari:

Ulkoista tavoitteesi: kuvaan, ääneen ja tunteisiin perustuvat ärsykkeet virittävät aivosi pitkäkestoiseen suoritukseen.

Jos näet tavoitteesi, juokset lujempaa kohti. Voimat on helpompi jakaa kun näkee maalinsa. Kun olet selvittänyt haasteesi, hanki siitä kuva seinällesi. Mitä kirkkaampi, sen hienompi. Jos tavoitettasi symboloi jokin musiikkikappale, soita musiikkia ja liitä sen synnyttämät myönteiset tunteet tavoitteidesi saavuttamiseen.

Meillä on tarve ulkoistaa merkittävät tavoitteemme ja arvomme. Ulkoistaminen tarkoittaa konkretisointia, tekemistä näkyväksi ja todelliseksi. Siksi todella vakavan päätöksen hetkellä lausutaan vala ja otetaan miekka huotrasta viimeistä kertaa. Siksi kristityt kantavat symbolia välineestä, jolla heidän mestarinsa murhattiin. Siksi kansat pystyttävät patsaita, ja kuolemattomuutta haikailevat ajattelijat sanelevat muistelmiaan kuolinvuoteellaan. Sinäkin haluat ulkistaa tärkeimmät tavoitteesi. Pane ne paperille, julisteiksi seinälle, symboliksi kaulaan.

Eckhart Tollen kuuntelua

Tuolla meditaatiota käsitelleen kirjoituksen kommenteissa tuli puhetta ajattelun hallitsemisesta ja mielen tyhjentämisestä. Paul Bruntonin kirjaa Salainen tie suositeltiin, pitääpä lukea tuo jossain vaiheessa.

Näissä aiheissa pidän erityisesti Eckhart Tollen opetuksista, ja tulikin tuossa hankittua parit seminaarinauhoitukset.

Kuuntelin nauhoituksesta Awakening in the Now (2009) ensimmäiset 40 minuuttia, ja täyttä laatua näyttää olevan. Tolle käsittelee tuohon mennessä pääosin juuri tuota sisäisen puheen hallintaa ja elämistä menneisyys- ja tulevaisuuskuvitelmissa nykyhetken sijaan.

Latasin nauhoitteen verkkotilaani muutamaksi lähipäiväksi, kannattaa kuunnella jos nämä aiheet kiinnostavat:

http://kirjaparoni.pp.fi/tolle1.mp3

Tolle suosittelee tilaisuuden alussa elokuvia The Number 23 ja The Beautiful Mind niin pitihän ne laittaa lautautumaan.

Sen verran elän tulevaisuudessa että joulunaika syyhyttää jo kovasti, josta pitääkin huomenna kirjoittaa oma juttunsa.

Maailman yksinkertaisin meditaatio-tekniikka

Älä tee mitään 30 minuuttiin.

Uskomattoman yksinkertaista, mutta täytyy sanoa toimineen joka kerta. Vaikka ihmisillä on valtavasti vapaa-aikaa, harva kuitenkaan on juuri hetkeäkään tekemättä mitään, vaan helposti tulee koko ajan räpellettyä jotakin pientä. Joutohetken iskiessä vaistomaisesti tulee hapuiltua heti kaukosäädin, läppäri, kirja tai lehti käteen.

Yleensä olen laittanut kännykän soimaan 30 minuutin kuluttua ja vain maannut sängyssä mietiskellen. Äsken istuin kynttilän valossa ja toimi yhtä lailla. Tulos on ollut joka kerta sama: ehkä ensimmäisen viiden minuutin hiljentymisen jälkeen olo on levollinen ja mielikuvitus aloittaa laukkansa. Ulkoisen informaatiovirran katketessa edes hetkeksi mieli aloittaa oman työskentelynsä. Loistava tapa ideointiin ja myös rentouttaa olon.

Joka kerta on myös iskenyt voimakas motivaatio johonkin työtehtävään, ja on tehnyt mieli toteuttaa se saman tien, mutta parasta on kuitenkin istua aika loppuun. Ajan loputtua useimmiten saakin heti paljon aikaiseksi.

Pitääpä kokeilla myös muun mittaisia ajanjaksoja. Joskus olen käyttänyt myös tuntia, mutta tuo 30min on tuntunut sopivammalta toistaiseksi.

Päivitys 13.12.2010 klo 0.52:

Tuosta ajan tappamisesta vielä: pahin lamauttajahan toki on TV, josta ei juurikaan katsota jotain tiettyä ohjelmaa joka oikeasti kiinnostaisi ihmistä henkilökohtaisesti vaan sitä mitä sieltä nyt sattuu tulemaan.

TV:tä ei ole, mutta tietokoneen käytössä vajoan samaan sudenkuoppaan. Useimmiten käsillä ei ole mitään aidosti merkittävää, iloa tuottavaa tai hyödyllistä tekemistä, vaan lähinnä tulee oltua koneella koska siihen on rutinoitunut ja tulee selattua parhaimmassa tapauksessa turhia, mutta useimmiten vielä typeriäkin keskustelufoorumeja ja muita ajantapposivuja.

Ainoa lääke on kai muistuttaa herätellä tietoisuuttaan päivän mittaan miettimään mihin aikansa käyttää ja mihin oikeasti haluaa käyttää hupenevaa elämäänsä. Monet sivustot ovat myös yksiselitteisesti tarpeettomia ja niiden lukemisen voisi vain päättää lopettaa.

Jos ei oikeasti ole mitään järkevää tehtävää niin ehkä parempi harrastaa enempi tuota ettei sitten myöskään tee mitään :)

Mietiskeltävää: Vastoinkäymisten hallitseminen

"Et pysty hallitsemaan tuulta, mutta voit säätää purjeita."

- Tuntematon

Olen viime päivinä lukenut Michel de Montaignen Esseiden uuden suomennoksen 1. osaa, mistä onkin ollut tarkoitus kirjoittaa tänne jo aiemminkin. Kirjan 14. luku, Käsitys hyvästä ja pahasta riippuu suurelta osalta henkilökohtaisesta mielipiteestä, herätti muistiin myös aikaisemmin nauttimieni taolaisten ja stoalaisten ajattelijoiden mietteitä elämän vastoinkäymisistä.

Montaigne pohjustaa antiikin stoalaisilta omaksumaansa periaatetta näin. Luvun alkulause on peräisin Epiktetokselta, ja Montaigne oli myös maalauttanut sen kotikirjastonsa kattorakenteisiin:

"Vanhan kreikkalaisen sanonnan mukaan ihmisiä ahdistavat heidän käsityksensä asioista, eivät asiat itse. Olisi suuri lohtu ihmiskunnalle, jos voitaisiin todistaa, että väite pitää paikkansa aina ja kaikkialla. Sillä jos vastoinkäymiset tavoittavat meidät ainoastaan harkintamme välityksellä, meidän pitäisi voida halveksia niitä tai pystyä kääntämään ne parhain päin. Jos asiat taipuvat meidän tahtoomme, miksi emme ottaisi niitä hallintaamme ja muuttaisi niitä omaksi eduksemme? Jos se, mitä kutsumme tuskaksi ja onnettomuudeksi ei ole tuskaa ja onnettomuutta itsessään, vaan ainoastaan meidän mielikuvituksessamme, silloin meidän vallassamme on muuttaa se. Ja jos voimme vapaasti valita ja jos mikään ei pakota meitä, on omituista ja mieletöntä ponnistella suuntaan, joka on meille kaikkein tuskallisin, ja antaa sairaudelle, köyhyydelle ja ylenkatseelle ilkeä ja katkera maku, kun voimme muuttaa niiden maun miellyttäväksi ja muokata mieleiseksemme raaka-aineen, jonka kohtalo antaa käytettäväksemme. Tutkikaamme, onko mahdollista väittää, että se mitä kutsumme onnettomuudeksi ei olisikaan onnettomuutta itsessään, tai - miten asia lieneekin - että olisi ainakin oma valintamme, annammeko sille toisen maun ja toiset kasvot, mikä on sama asia."

- Michel de Montaigne, 1533-1592
- Esseitä, osa I, 2003. Renja Salmisen erinomainen uusi suomennos.

Tämän jälkeen Montaigne esittää sivukaupalla esimerkkejä periaatteensa tueksi, eritoten käsitellen kuolevaisuuden hyväksymistä ja hyvän kuoleman arvoa.

Stoalaisista filosofeista suosikkini on Marcus Aurelius, jonka Itsetutkiskeluista olen poiminut talteen seuraavan mietteen:

"Ole kuin kallio, jota vastaan aallot alituisesti pauhaavat. Se pysyy horjumatta paikallaan ja vaahtopäiset laineet tyyntyvät sen juurella lepoon. "Kuinka onneton olenkaan, kun minulle tällaista sattui!", niin ei sinun sovi sanoa, vaan pikemminkin näin: kuinka onnellinen olen, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta voin tuntea itseni onnelliseksi, niin ettei tapahtunut voi minua musertaa ja etten pelkää tulevaisuutta. Tämä isku olisi voinut kohdata ketä tahansa, mutta kuka tahansa ei olisi voinut säilyttää mielenrauhaansa sen kohtaamana."

- Marcus Aurelius, 121-180 jkr.
- Itsetutkiskeluja / Itselleni

Kärsivällinen suhtautuminen vastoinkäymisiin ei auta pelkästään hyväksymään niitä, vaan useissa tilanteissa niistä on löydettävissä myös myönteisiä puolia, ja toisinaan saattaa vastoinkäyminen paljastua kokonaankin voitoksi.

Itämaisessa filosofiassa etenkin taolaisuudessa muistutetaan usein hyvän ja pahan suhteellisuudesta. En löydä seuraavan tarinan alkulähdettä, joten kerron sen omin sanoin:

Erään kerran miehen paras hevonen karkasi, ja muut kyläläiset harmittelivat menetystä. "Mistä tiedätte, että tämä on huono onni?", mies vastasi. Seuraavana päivänä hevonen palasi, ja toi mukanaan muutaman villihevosen. Kyläläiset onnittelivat miestä tämän onnesta. "Mistä tiedätte, että tämä on hyvä onni?", mies vastasi.

Viikkoa myöhemmin miehen poika oli ratsastamassa yhdellä hevosista, tippui sen selästä ja mursi jalkansa. Kyläläiset harmittelivat tapahtunutta onnettomuutta. "Mistä tiedätte, että tämä on huono onni?", mies vastasi. Hieman myöhemmin maassa syttyi suuri sota, ja miehen poika ei joutunut värvätyksi jalkavikansa takia.

Hyvän ja pahan kietoutuminen toisiinsa näkyy myös Pyrrhoksen voitoksi kutsutussa fraasissa.

"Vielä yksi tällainen voitto niin olen hukassa!"

- Pyrrhos, 318-272 ekr.

Alciaton Emblemata - Kirjoittamisen kautta saavutettu kuolemattomuus

Kirjoittamisen kautta saavutettu kuolemattomuus

Kuva vuonna 1548 Lyonissa painetusta laitoksesta.


Triton, Neptunuksen torvensoittaja,
jonka pyrstö kuvaa merihirviönä,
ja kasvot meren jumalana,
on häntäänsä syövän käärmeen ympäröimä.

Maine seuraa lahjakkaita miehiä
ja heidän jaloja saavutuksiaan,
ja saattaa nämä luettavaksi kautta maailman.

Ja juurihan Alciato itse on tullut kuolemattomaksi tutkiessamme näin hänen kirjaansa lähes 500 vuoden jälkeen. Kommentaari kertoo torven symboloivan mainetta, ja ouroboros-käärmeen ikuisuutta.

Andrea Alciaton Emblemata vuodelta 1531

Tuossa Ouroboros Pressin William Kieselin haastattelussa mainittiin alkemistinen kuvakirja Atalanta Fugiens (1617), mikä johdatti lueskelemaan vanhoja emblem-, tai symboli-kirjoja. Kirjat ovat 1500- ja 1600-luvulla julkaistuja kuvakirjoja, joiden rakenne koostuu otsikosta, symbolistisesta piirtokuvasta ja jotain filosofista ajatusta kuvaavasta runosta. Ilmaisumuoto näissä on useimmiten moniselitteinen ja tarkoituksellisen kryptinen.

Suosikkini näistä emblem-kirjoista on Andrea Alciaton vuonna 1531 julkaistu Emblemata, joka myös oli ensimmäinen tyylilajin kirjoista. Kirja saavutti aikoinaan valtavan suosion, ja siitä julkaistiin yli 150 erilaista painosta useilla eri kielillä. Lukiessa alkoi tehdä itselläkin mieli kääntää muutama kirjan sivuista suomeksi.

Vaikeneminen

Kuva vuonna 1621 Padovassa painetusta laitoksesta.


Hänen ollessaan mykkänä, hölmöä ei erota viisaasta:
Kieli ja ääni pettävät hänen typeryytensä.

Sentähden asettakoon hän sormensa huulilleen sinetöiden hiljaisuuden,
ja muuttakoon itsensä egyptiläiseksi Horukseksi.

Melankolia

Melankolia on eräs antiikin kreikkalaisten määrittelemistä mielen poikkeustiloista, jonka ominaisuuksia ovat raskasmielisyys, masentuneisuus, tarkoituksettomuuden tunne, haikeus, kaipaus ja innottomuus.

Sana melankolia tulee kreikankielen termistä melaina kholee, joka tarkoittaa mustaa (melas) sappea (kholee). Antiikin aikaan melankolian uskottiin aiheutuvan mustan sapen ylituotannosta.

Melankolian jäätyä psykologisen käsitteistön ulkopuolelle se on myös onnekkaasti säästynyt mielen ilmiöihin kohdistuneelta tieteellistämiseltä ja medikalisaatiolta. Tila ei ole vaarallinen, ja sitä voi hyödyntää esimerkiksi romantiikan aikakauden taiteen ja kirjallisuuden syvällisempään kokemiseen.

Kuuluisin melankoliaa esittävä taideteos on Albrecht Dürerin (1471-1528) vuonna 1514 piirtämä Melencolia I, joka kuvittaa tätäkin kirjoitusta.

Teos on pullollaan allegorista esineistöä, geometrisiä kappaleita, käyttämättömiä työkaluja, ja kaikki kuvan hahmot nuokkuvat enemmän tai vähemmän. Teoksessa on myös taikaneliö, josta paljastuu teoksen luomisvuosi.

Teoksen järjestysnumero I on mysteeri. On esitetty teoriat joiden mukaan Dürer olisi suunnitellut teossarjaa, jonka ensimmäinen osa tämä piirros olisi, tai että tällä viitataan samaan aikaan eläneen okkultistin Heinrich Cornelius Agrippan määrittelemään ensimmäiseen melankolian tyyppiin, Melencholia Imaginativaan, joka erityisesti uhkaa taiteilijoita, ja näkyy mielikuvituksen ja kuvitelmien valtana yli mielen ja järjen.

Mietiskeltävää: Ajan pituus

Useimmat ihmiset hakevat hengellisiä elämyksiä lähinnä yliluonnollisista asioista, mutta itse tykkään mietiskellä aistihavaintojenkin todentamia, mutta mittakaavaltaan tai laadultaan mykistäviä ilmiöitä.

Eräs tällaisista on aika, sen ikuisuus ja vaikutukset.

Ajan mittasuhteet on eräs ilmiöistä, jotka kaikki tiedämme kyllä älyllisesti, mutta joiden intuitiivinen käsittäminen herättää syvää kunnioitusta ja mielihyvää.

1000 vuotta sitten, vuonna 1010, on vallinnut aivan samanlainen nykyisyys kuin tänäänkin. Silloinkin on mietiskelty tuhat vuotta aikaisempia tapahtumia, ja myös tiedetty vielä joskus tämänkin päivän koittavan.

Samalla varmuudella saapuu myös vuosi 3000, mikä sinänsä on itsestäänselvää, mutta joka on silti kovin kaunista.

Olenkin tässä ajatellut kirjeen kirjoittamista vuodelle 2500. Saattaisivat olla kiinnostuneita.

Mielen liikkuessa näin kaukaisissa asioissa on nautinnollista hetkeksi keskeyttää, ja hiljentää mielensä täysin. Katsella ympäröivää luontoa ja sen rauhallista kiertokulkua, ja muistaa että sen sama rytmi on vallinnut aikojen alusta saakka.

Myös ihminen on säilynyt samana jo kymmenien tuhansien vuosien ajan. Esi-isämme ovat seuranneet tuota kiertokulkua kovin samoin katsein jo 40000 vuotta sitten nykyihmisen saapuessa Eurooppaan. Millainen oli noiden kivikauden ihmisten maailmankatsomus ennen historiakäsityksen syntymistä?

Visualisoi historiallisia tapahtumia. Miltä ne ovat näyttäneet aikalaisten, ja asianomaisten, silmin? Ne ovat olleet aikoinaan yhtä luonnollisia kuin oman aikamme poliittiset tapahtumat ovat meille.

Kulttuurihistorian lukeminen meditaatio apunaan on vielä paljon poliittista historiaakin mielekkäämpää. Arkiset, mutta muinaiset, asiat ovat hyvin mielenkiintoista visualisoitavaa.

Aikaperspektiivin laajentaminen myös monesti antaa suhteellisuudentajua elämän ongelmien suhteen. Valtaosa näistä on kovin yhdentekeviä jo kymmenen vuoden päästä haetusta näkökulmasta. Itselläni tämä myös antaa voimia kiinnostavien projektien aloittamiseen.

Ajattele kuinka 99% ympärillä olevistasi esineistä tulee häviämään ajan virtaan aivan silmänräpäyksessä. Ajattele myös tätä vasten niitä esineitä jotka ovat säilyneet meille vuosisatojen läpi. Kuinka monta ja millaista omistajaa niillä on ollut? Minkälaisissa ympäristöissä niitä on säilytetty, kuinka niitä on käytetty?

Hanki muutama tällainen esine. Esimerkiksi roomalaiset kolikot sopivat erinomaisesti menneen ajan mietiskelyyn, ja näitä saa kuluneina edullisemmin kuin nykykolikoita. Itse olen erityisesti hankkinut kolikoita, joissa on antiikin aikaan tehty reikä. Parhaimmillaan tämä voi tarkoittaa kolikon olleen käytössä amulettina, tai sitä on jo muinaisina aikoina pidetty arvossa ikänsä tähden.