Magiaa käsitteleviä väitöskirjoja 1640-luvulta

Antero Heikkisen kirja Paholaisen liittolaiset, josta olikin aiemmin jo puhetta, sisältää kiinnostavan kuvauksen myös kahdesta Turun akatemiassa 1640-luvulla julkaistusta magiaa käsittelevästä väitöskirjasta. Vuonna 1645
Johannes Munthelius julkaisi väitöskirjansa De Magia Naturali ja Johannes Wassenius väitöskirjansa Disp. Phil. De Magia Naturali vuonna 1648.

Tutkimuksissa magia jaetaan luonnolliseen magiaan, joka muistuttaa monella tapaa empiirisiä luonnontieteitä, ja demooniseen magiaan, joka on kiellettyä yhteydenpitoa paholaiseen ja demoneihin. Seuraavassa muutama lainaus väitöskirjojen sisällöstä:

§§§

Yleisessä merkityksessä luonnollinen magia on tietoa luonnon mysteereistä ja taitoa käyttää näin saavutettua tietoa hyväksi. Se on aina nauttinut suurta arvonantoa, sitä harjoittivat niin Adam ja Salomo kuin myös Persian maagikot. Kreikkalaiset Empedokles, Aesculapius, Demokritos ja Platon kunnioittivat sitä suuresti. Itse asiassa luonnollinen magia merkitsee tieteiden huippua. Sen arvo on osoitettu kokemusperäiseksi, sen kieltäminen merkitsisi niinmuodoin sodan julistamista kokemukselle. (Wassenius)

---

Luonnollisen magian harjoittaja on tunnettava luonnosta etenkin kaksi seikkaa. Olioiden kesken vallitsee luonnossa joko sympatia tai antipatia. Edellinen on niiden keskinäistä "rakkautta", joka vetää niitä yhteen. Magneetti vetää rautaa puoleensa, ketun ja käärmeen välillä vallitsee sympatia. Antipatia on puolestaan olioiden välistä "vihaa", joka näkyy esim. tulen ja veden, ihmisen ja käärmeen kesken. (Munthelius)

Sympatia ja antipatia johtuvat olioiden kvaliteeteista, niiden sisäisistä ominaisuuksista. Kvaliteetit voidaan jakaa monella tavalla, aktiivisiin ja passiivisiin, reaalisiin ja materiaalisiin. Tulella on aktiivinen kvaliteetti "polttaa", puulla passiivinen kvaliteetti "palaa". Luonnollisen magian kannalta tärkeä jako on ilmeisiin ja salaisiin kvaliteetteihin. Edellisiä ovat esim. lämpö, kylmyys ja kosteus. Ne vaikuttavat aisteihin, ovat havaittavissa. Salaisia kvaliteetteja ei sen sijaan voida nimetä, niitä eivät aistit havaitse. Myrkky tappaa ihmisen salaisten kvaliteettiensa vuoksi. Niistä johtuu myös se, että vielä sykkivän pääskynsydämen syöminen antaa hyvän muistin, hirttämällä tapetun ihmisen pääkallo parantaa kaatumataudin, sammakon silmä, joka on otettu ennen auringonnousua - ja sammakko päästetty elävänä takaisin veteen - on hyvä lääke kaulaan ripustettuna vilustumista vastaan. (Munthelius)

Luonnollisen magian harjoittaja huomioi salaisten kvaliteettien vaikutuksia. Luonnollista magiaa harjoittaa fyysikko saadessaan selville kappalten salaiset kvaliteetit, botanisti tutkiessaan kasvien tuntemattomia vaikutuksia, lääkäri sekoittaessaan tehokkaita lääkkeitä. Sitä tarvitaan myös taloudessa esim. haluttaessa ennustaa taloustoimien suorittamisen sopivin ajankohta. Luonnollinen magia vaatii erityistä taitavuutta; sen tulokset lyövät tavallisen kansan hämmästyksellä. (Wassenius)

Ihmisen kannalta luonnollinen magia on luonnon "seuraamista". Jumala ei sensijaan ole sidottu luontoon. Hän saattaa näyttää mahtinsa ihmiselle esimerkiksi lähettämällä komeetan varoitukseksi. Demoneille hän on silti antanut luvan "hämmentää" luonnon kulkua. Tämä luonnonvastainen potenssi toimii päasiassa silloin, kun ihminen on tehnyt liiton demonin kanssa. Kun luonnollinen magia vaatii harjoittajaltaan erityistä kyvykkyyttä, demonisen magian harjoittaja sen sijaan on taitamaton ihminen, jonka kyvykkyyden puutteen demoni pyrkii korvaamaan tempuillaan. Tämä magia ei ole suinkaan fysiikan osa eikä taito, vaan pikemminkin taidon väärinkäyttöä ja todellisen taidon puutetta. Senvuoksi demonista magiaa ei voida määritellä luonnollisen magian vastakohdaksi tai ristiriitaiseksi sen kanssa; ne eivät ole samalla vertailutasolla. (Munthelius)

Sekä Munthelius että Wassenius jakavat demonisen magian kolmeen osaan: ennustamiseen (Divinatoria), silmänkääntötemppuihin (Praestigiatoria) ja vaikuttamiseen (Effectoria). Ennustaminen merkitsee etäisten asioiden tuntemista demonien, "viisaiden henkien" välityksellä. Demonit saattavat noitien välityksellä tehdä ihmisiä ja eläimiä sairaiksi tai tappaa niitä, synnyttää myrskyjä, tuhota maan antimia (Effectoria). Mutta usein ne turvautuvat petokseen: kaikki niiden aikaansaannokset eivät ole reaalisia - muuten kuin psykologisessa mielessä. Tässä kohden ne toimivat lähinnä kolmella tavalla. Ensinnäkin ne saattavat poistaa jonkin esineen ihmisen huomaamatta sitä, jolloin tämä uskoo asiaa noidan aikaansaannokseksi. Toiseksi ne saattavat vaihtaa näkökohteen ja lopulta kääntää ihmisen aistimet.

Molemmat kirjoittajat leimaavat eräät noitadoktriinin keskeiset kohdat irreaalisiksi. Demonit eivät kykene ottamaan noitien henkiä ja viemään niitä öisiin kokouksiin. Noidat eivät voi olla sukupuoliyhteydessä demonin kanssa eivätkä muuttaa itseään eläimeksi. Otaksuma, että ihminen saattaa tulla haavoittumattomaksi demonin avulla, on myös väärä, sillä kyseessä on pelkkä silmänkääntötemppu.

Magiaa ja okkultista kirjallisuutta Turun akatemiassa 1600-luvulla

Olen tässä viime päivinä lukenut Antero Heikkisen väitöskirjaa Paholaisen liittolaiset - Noita- ja magiakäsityksiä ja oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla vuodelta 1969.

Kirjankustantajalle etenkin säilyneet tiedot tuohon aikaan käytetyistä taikaopillisista kirjoista olivat kiehtovaa luettavaa. Lähes kaikki noitaoikeudenkäynnithän käytiin kansan keskuudessa harjoitettua taikuutta vastaan, mutta 1600-luvulla Turun akatemiassa magiaa harjoitettiin Keski-Euroopasta kulkeutuneen okkultistisen kirjallisuuden avulla.

Turun akatemian henkilökunnan ja ylioppilaiden keskuudessa tiedetään ainakin luetun teoksia: Agrippa: De Occulta Philosophia, Clavis Solomon, Angelus Lucis sekä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tästä viimeksi mainitusta ei näytä löytyvän mitään tietoja, mitä myös Heikkinen kummastelee:

Petraukselle jätettyä magiakirjaa nimitetään konsistorin pöytäkirjoissa nimellä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tämä kirja on ollut tuttu Suomessa, se mainitaan oikeudenkäynneissä usein. Siitä huolimatta kirjan alkuperä jää hämäräksi. Sen täydellinen nimi tunnetaan A. A. von Stiernmanin luettelon perusteella: "Ars Cabalistica, sive Cabala Christiana Michaëlis Paletzii Eqv. et I.U.D. et Professoris Parisiensis." Paletz olisi siten ollut ritari, juridiikan tohtori ja professori Pariisissa. Mikäli tiedot pitävät paikkansa, on hämmästyttävää, että nimeä ei löydy luetteloista. Myöskään kyseistä kirjaa en ole tavannut magia- ja kabbalistista kirjallisuutta koskevista bibliografioista. Mahdollisesti kirja on ollut pelkästään käsikirjoituksena ja levinnyt monisteina. Koska ilmiantokirjeen lähettäjä liitti mukaan nimenomaan Paletzin Kabbalan, saattavat hänen edellä esitetyt tietonsa magiasta olla juuri siitä.

Mikä vielä parempaa on kirjan sisällöstä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa kattava kuvaus:

kuinka aivoja vahvistetaan, nimittäin rukouksilla, jotka oli kirjoitettu siihen kirjaan latinalaisilla kirjaimilla, mutta hän (Enrot) ei ollut osannut niitä lukea tai ymmärtää niitä. Se oli (ollut) hämärää kieltä. Samoin pääskysen sydämellä ja reininviinillä.

Samassa kirjassa oli myös ollut kirjoitettu, miten ihminen saattoi päästä suureen arvoon ja miten saattoi tulla hetkessä oppineeksi. Samoin, kun otetaan ja puhdistetaan pikkusormella korvasta, niin suusta tulee, mitä ihminen koskaan haluaa puhua. Kuinka voittaisi naisten rakkauden, mihin piti tietyllä tapaa käyttää ympyröitä ja lepakon siipiä, ympyrä piti ... tehdä siten, että neito istuutuu siihen (ja) ... piti taputtaa häntä selkään vasemmalla lepakonsiivellä. Toiseksi keittää hylkeenpää ja työntää sitä ja heittää hänen (neidon) jalkoihinsa.

Samassa niteessä oli myös "horoskooppikirja" ("Planetz booken"), minkä sisällöstä kerrotaan:

päästä arvoon ja herrojen suosioon. Samoin kuinka saattoi saada rahaa ja kaikki se ympyröillä, ... tulee seisoa keskellä, jossa ympyrät yhtyvät ja lukea rukouksia.

Siinä oli myös, että pelaapa hän korttia tai noppaa, niin hän voittaa mitä väittää (voittavansa).

Samoin, kuinka hänen tuli seurustella naisten kanssa, mikä tapahtuu ympyröillä ja rukouksilla. Kun hän on ne tehnyt (ja lukenut), hän menee neidon luo ja ottaa häntä kädestä, (ja) jos hän hymyilee, hän ei ole luotettava; jos hän punastuu, hän on siveä ...

Muuten on kirjoissa jokaisen tempun mukana erityisiä rukouksia, jotkin kahden lehden pituisia; niiden joukossa on monta jumalallista sanaa, mutta suurimmaksi osaksi niissä on jotain, mitä hän ei pysty ymmärtämään.

Vuonna 1644 Turun akatemian professori Martin Stodius joutui syytteeseen magian harjoittamisesta, mitä kautta on säilynyt tieto alunavettä käyttävästä salakirjoitusmenetelmästä:

...kirjoittamaan alunavedellä paperille niin ettei taitamaton pystynyt kirjoitusta lukemaan; se kävi luettavaksi vain, kun paperi joutui tekemisiin tulen ja veden kanssa.

Olisi kiinnostavaa testata tuota käytännössä. Professori Stodius on muuten näiden 1600-luvun akateemispiirien noitaoikeudenkäytien eräänlainen kiintopiste. Useissa oikeudenkäynneissä löytyi syytetyiltä yhteyksiä häneen, mutta itse Stodius todettiin kummassakin itseensä kohdistuneessa oikeudenkäynnissä lopulta syyttömäksi.

Samoihin aikoihin Turussa opiskellut Isacus Gunnerus kopioi opiskelijatoveriltaan Henricus Ilvekseltä taikaopillisen käsikirjoituksen, joka jäi takavarikkoon 14 vuotta myöhemmin Tallinnassa, ja jonka sisällöstä on myös säilynyt kuvaus:

(On) syötävä pääskysen sydän ja halkaistava tietyllä kuviolla ja jonain yönä keskikesällä lisätään taikauskoisia sanoja Johannes Babtistasta (ilmeisesti Gianbattista de Porta (1535-1615)), Lulliuksesta (Raimundus Lullius (1232-1315)) ja Agrippasta, kuvio on merkittävä joko omalla tai lepakon verellä, tämän jälkeen lisätään karkea ja taikauskoinen jumalallisen nimen väärinkäyttö toisen käskyn vastaisesti: Kuinka joku voi tulla hetkessä oppineeksi, kutsukoon demoneja ja kirjoittakoon omalla verellään vuorotellen taikauskoisia ja outoja sanoja. Hän tehköön ympyrän ja asettakoon oikean jalkansa siihen ympyrän osaan, missä demonit ovat, sen lisäksi vuodattakoon verta oikeasta kädestään ja ottakoon sitä jonkin verran pikkusormellaan. Hän sanokoon etc. mm. pelottavat sanat: rauha keskenämme mitä mahtavin kuningas; ja sytyttäköön kynttilän, joka on tehty ihmisen ihrasta sanoen: annan tämän kynttilän sinulle vaivoistasi. Tämä on tehtävä syvimmän jouluyön aikaan yhdentoista tai kahdentoista välillä tai pääsiäisenä ennen auringon nousua. On tehtävä ympyrä ja tulee vetää yhdeksän kertaa pikkusormella tämän kehän ympäri ja kirjoittaa omalla verellään latinankielisiä sanoja ja outoja sanoja raskaana olevan naisen verellä etc., etc. Muita ympyröitä on tehtävä pukin, lepakon ja pöllön verellä.

Ainuttakaan näistä käsikirjoituksista ei ole säilynyt nykypäivään.

Tattarisuon ruumislöydöt ja 30-luvun mustaa magiaa

Kun Kauhanen saapui Tattarisuolle, oli apulaisnimismies jo täydessä työn touhussa. Muita toimittajia ei alueella Kauhasen onneksi näkynyt. Apulaisnimismies kaivoi lähteestä ruumiinosan toisensa jälkeen. Lopputulos oli karmaiseva: kahdesta lähteestä paljastui yhteensä kahdeksan kättä, yhdeksän jalkaa, naisen pää, tukollinen hiuksia ja kaksitoista sormea. Ruumiinkappaleet oli selvästi irrotettu tylsällä aseella, ja hajoamistilasta päätellen ne olivat maanneet lähteessä vain lyhyehkön ajan.

Marraskuun Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli perusteellisin lukemani juttu Tattarisuon tapauksesta, josta seuraavassa muutama lainaus:

§§§

Toisesta löytyy paperipussiin suljettu avainnippu, tukko naisen hiuksia ja Musta Raamattu, joka Tattarisuon jutussa muodostui tärkeäksi todisteeksi. Yhdelle kellastuneelle paperiarkille on joku piirtänyt irti leikatun käden, kirveen, saappaan ja hiilihangon. Piirroksen alle on kirjoitettu horjuvin kirjaimin Kuolleet puhuvat! Kalmisto!!! Kuolon uni Tattrisuossa (sic), kalpa!

Viimeinen mappi aukeaa paljastaen nipun mustavalko valokuvia silvotuista kalmoista. Yhdeltä on viilletty pää irti, toiselta puuttuu jalka, kolmannen vatsa on leikattu auki ja silmäluomet puuttuvat.
Sitten on poliisin kuvia epäillyistä: työläisnaisia arkoine ja kysyvine katseineen, nuori mies, jonka silmät näyttävät puhjenneen ekstaattiseen loisteeseen.

Ja lopulta on kuva tummaan pukuun sonnustautuneesta vanhasta miehestä. Mies on kuusissakymmenissä, parta on ajamatta ja posket ruumiillisen työn kovertamat. Roikkuvien silmäluomien alta tuijottava katse on terävä ja aavistuksen verran surumielinen. Huulet ovat puristuneet tiukaksi viivaksi. Hän on Noita-Kallio.

---



Jo marraskuussa 1931 poliisi oli pidättänyt kalliolaisen sekatyömiehen, jonka nimi oli Vilho Kallio. Kallio oli jo kuusikymppinen ja elättänyt itsensä räätälinä, kivi-työmiehenä ja ajurina. Hän oli omalaatuinen mies, joka tunnettiin nimellä Noita-Kallio. Hänen hallustaan oli tavattu ihmisluita jo vuonna 1911.

Kallio oli työskennellyt Tattarisuon lähellä kivilouhoksella ja oli todistajien mukaan viettänyt lähteellä juhannusyön vuonna 1930.
Heinäkuun lopussa 1932 hänet pidätettiin taas, ja nyt mysteerio alkoi selvitä.
Kuulusteluissa Kallio kertoi nähneensä lapsesta saakka voimakkaita uskonnollisia näkyjä. Hän oli perehtynyt Raamattuun ja salatieteelliseen kirjallisuuteen. Hän kertoi tavanneensa kuolleita ja pesseensä sairaita "erikoisilla vesillä".
Tampereelta hankkimastaan Mustasta Raamatusta hän oli opetellut loitsuja ja taikoja, ja häneltä käytiin usein kysymässä apua erilaisiin vaivoihin.

Yksi avuntarvitsijoista oli Hilma Sundberg -niminen nainen, joka oli omien sanojensa mukaan "tullut hulluksi" vuonna 1920. Sundberg eli vanhempiensa avustuksen turvin ilman töitä.
Kallio oli 1920-luvun mittaan silloin tällöin auttanut Sundbergia "näkemään asioita". Kerran Kallio oli vienyt Sundbergin Lapinlahden hautausmaalle tekemään Mustan Raamatun mukaisia taikoja. Tällöin Sundbergille oli ilmestynyt Venäjän keisarin henki täydessä virkapuvussaan.
Keväällä 1930 kaksikon välisissä taikamenoissa tapahtui jotain.
Kallio muisteli, että Sundbergille olisi ilmestynyt näyssä käsi. Sundberg taas sanoi, että Kallio olisi alkanut kevään mittaan puhua 1800-luvun kuuluisan pohjalaisen murhamiehen Matti Haapojan aarteesta, joka nousisi pintaan Tattarisuon lähteestä taikamenojen jälkeen.
Kuulustelukertomukset ovat sekavia ja ristiriitaisia. Niistä jää käsitys, että voimakkaampi Kallio olisi saanut Sundbergin uskomaan omiin näkyihinsä tai kenties kuullut pelokkaamman Sundbergin suusta sen, mitä omassa mielessään näki.

Joka tapauksessa kevään aikana kaksikolle selvisi näyissä, että Tattarisuon lähteeseen pitäisi toimittaa käsi.
Kaksikko teki ensimmäisen retken Malmille alkukesästä 1930, kun "lehtipuiden lehdet eivät olleet vielä täysikasvuiset", kuten Kallio kuulusteluissa kertoi.
Iäkäs mies ja 40-vuotias nainen lähtivät matkaan illansuussa. Perillä Sundberg katsoi vierestä, kun Kallio laskeutui avoimeen hautaan. Kallio valaisi työtään pienellä sähkövalolla. Hän avasi arkun pääpuolesta, luki Isä meidän -rukouksen ja sanat: "Oikeutta ja totuutta etsin kaikille ylitsepääsemättömällä voimalla." Sitten hän alkoi leikata puukolla kättä irti ranteesta.
Saatuaan työn valmiiksi Kallio kääri käden paperiin.
Kaksikko aloitti matkansa lähteelle, jonne oli Porvoon maantietä matkaa kolmisen kilometriä. Perille he saapuivat keskiyöllä.
Kallio otti käden kääreestään. Hän asetti sen keskelle lähdettä.
Nyt kaikki oli valmistettu. Kaksikko jäi odottamaan, että aarre nousisi pintaan.
Kului puoli tuntia, ehkä kokonainen tuntikin. Aarretta ei näkynyt.
Sundberg olisi tahtonut jo kotiin, mutta Kallio ei päästänyt. Kaksikko jäi odottamaan päivän valkenemista läheiselle kivityömaalle, jossa Kallio oli työskennellyt.
He palasivat takaisin kaupunkiin aamulla joko pirssiautolla tai autobussilla.
Kallio ja Sundberg kävivät lähteellä vielä toisenkin kerran, juhannusyönä. Sundbergia kammoksutti, kun Kallio nuuski kuin koira maassa olevia jälkiä saadakseen selville, oliko lähteellä käynyt joku muu.
Jommallakummalla kerralla Sundberg oli nähnyt vedessä kultakelloja, Kallio taas henkimaailmasta näytetyn rauta-arkun, joka nousi pinnalle ja kun sen kansi aukeni, oli tullut näkyviin hopea- ja kultaesineitä sekä pullossa paperirahaa.

---



Ilmeisesti näin päätyi lähteeseen käsi, jonka koulupoika Leo Lövman oli löytänyt elokuussa 1930. Kun varsinaiset silpojaiset seuraavana kesänä alkoivat, Sundberg ei ollut mukana. Noitapiiri oli laajentunut. Kalliolainen nahkurin vaimo Ida Maria Widen oli tullut uutenavuotena 1931 hakemaan Kalliolta apua perintökiistaan. Widen alkoi vierailla tiuhaan Kallion asunnolla Franzeninkatu 14:ssä ja muutti lopulta asumaan Kallion luo.
He tapasivat istua sohvalla vieretysten ja tuijottaa asunnon seinää. Kallio esitti kysymyksiä, ja Widen luki seinästä vastaukset.
Kerrankin Kallio oli kysynyt: "Missä tämän talon omistaja Johansson nyt on?" "Hän on juuri pirtuasioilla", oli seinä vastannut.

Huhti-toukokuussa 1931 seinässä oli alkanut näkyä katkenneita käsiä ja jalkoja sekä erinäisiä Mustan Raamatun jumalia.
Widen kehotti Kalliota palaamaan Malmin linjahaudoille ja hankkimaan lisää ruumiinkappaleita. Sitten olisi suoritettava rituaali. Irrotetut ruumiinosat eli "sinetit" olisi asetettava haudan pohjalle, ja niitä ylös nostettaessa oli rukoiltava Isä meidän ja Herran siunaus sekä nostosanat Oikeutta ja totuutta etsin kaikille sorretuille ja vääryyttä kärsiville ylitse maailman, kaikille kansoille ja kielille ylitsepääsemättömällä voimalla. Kun lähteeseen asetetut jäsenet lopulta nousisivat pintaan, ne aiheuttaisivat vapaamuurarien ja teosofien tekojen paljastumisen.
Hämäräksi jää, mitä se tarkoitti, mutta noitapiiri koki vapaamuurarit jotenkin vihollisikseen.
Toukokuun 16. päivänä 1931 rituaalia lähdettiin suorittamaan neljän ihmisen voimin. Mukaan oli saatu myös Widenin avioton poika Johan Ilmari Hedman sekä Kaisaniemen koulun siivooja Hilda Friman.
Lähteelle päästyään he näkivät Matti Haapojan hengen istuskelevan mietteissään lähteenpenkalla. "Ei isäni sisar tiedä mitään, hiljalleen lähden kävelemään", Haapoja totesi ja poistui paikalta kädet taskussa.
Silloin Kallio toisti Haapojan sanat, ja jälleen aarre ilmestyi lähteen pintaan.
Kesäkuussa seinä alkoi vaatia, että Kallion ja erään satamatyömiehen nimeltä Ville Saari - joka uskoi olevansa maailman kukistaja ja maailman herra - olisi mentävä Malmille käsiä katkomaan.
Noita-Kallio oli joukon alkuunpaneva voima, mutta kesän aikana kiihtyneissä silpomisissa noitapiiri tuli jo toimeen ilman häntä. Eräänä elokuun yönä Saari ja Hedman irrottivat peräti kaksitoista sormea, neljä jalkaa ja yhden naisen pään.
Suurin osa sineteistä upotettiin lähteeseen, ja loput piilotettiin hautuumaalle.
Kuudennen ja viimeisen kerran Saari, Kallio ja Hedman kävivät lähteellä syyskuun kahdeksantena, vain neljä päivää ennen kuin autonkuljettaja Toivonen löysi jäsenet lähteestä.
Hautausmaalla he kävivät vielä senkin jälkeen, kun lähde oli valtavan kohun myötä paljastunut - "sulkemassa" maagiset haudat.

Kuulusteluissa Ville Saari laski joukkion silponeen yhteensä 51 ruumista.
Oikeudessa Kallio tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Saari sai peräti kolme vuotta, Widen ja Hedman selvisivät ehdollisella.
Tuomiot tuntuvat ankarilta, sillä tekijät eivät selvästikään olleet täysin syyntakeisia. Näin ajatteli ilmeisesti myös tuomioistuin, sillä tuomiot ovat silloisen rangaistusasteikon keskivaiheilta.

§§§

HS:n Nyt-liite, 11/2010. Toimittajat: Perttu Häkkinen, Ville Similä.

Musta Raamattu ei sisällä taikoja joissa käytetään ihmisruumiin osia, mutta joskus aiemmin lukemani lähteen mukaan Noita-Kalliolta takavarikoitujen okkultisten kirjojen joukossa olisi ollut tätä käsittelevä englantilainen kirja. Olisi kiinnostava nähdä noiden takavarikoitujen kirjojen luettelo.

Suomalaisten omassa taikaperinteessä on myös toisinaan käytetty ihmisruumiin osia tai ruumiin kanssa kosketuksissa olleita esineitä taikojen tarveaineina. Yksistään vuoden 1892 suomalaisten kalastustaikojen kokoelma sisältää tästä kymmeniä esimerkkejä.