Magiaa käsitteleviä väitöskirjoja 1640-luvulta

Antero Heikkisen kirja Paholaisen liittolaiset, josta olikin aiemmin jo puhetta, sisältää kiinnostavan kuvauksen myös kahdesta Turun akatemiassa 1640-luvulla julkaistusta magiaa käsittelevästä väitöskirjasta. Vuonna 1645
Johannes Munthelius julkaisi väitöskirjansa De Magia Naturali ja Johannes Wassenius väitöskirjansa Disp. Phil. De Magia Naturali vuonna 1648.

Tutkimuksissa magia jaetaan luonnolliseen magiaan, joka muistuttaa monella tapaa empiirisiä luonnontieteitä, ja demooniseen magiaan, joka on kiellettyä yhteydenpitoa paholaiseen ja demoneihin. Seuraavassa muutama lainaus väitöskirjojen sisällöstä:

§§§

Yleisessä merkityksessä luonnollinen magia on tietoa luonnon mysteereistä ja taitoa käyttää näin saavutettua tietoa hyväksi. Se on aina nauttinut suurta arvonantoa, sitä harjoittivat niin Adam ja Salomo kuin myös Persian maagikot. Kreikkalaiset Empedokles, Aesculapius, Demokritos ja Platon kunnioittivat sitä suuresti. Itse asiassa luonnollinen magia merkitsee tieteiden huippua. Sen arvo on osoitettu kokemusperäiseksi, sen kieltäminen merkitsisi niinmuodoin sodan julistamista kokemukselle. (Wassenius)

---

Luonnollisen magian harjoittaja on tunnettava luonnosta etenkin kaksi seikkaa. Olioiden kesken vallitsee luonnossa joko sympatia tai antipatia. Edellinen on niiden keskinäistä "rakkautta", joka vetää niitä yhteen. Magneetti vetää rautaa puoleensa, ketun ja käärmeen välillä vallitsee sympatia. Antipatia on puolestaan olioiden välistä "vihaa", joka näkyy esim. tulen ja veden, ihmisen ja käärmeen kesken. (Munthelius)

Sympatia ja antipatia johtuvat olioiden kvaliteeteista, niiden sisäisistä ominaisuuksista. Kvaliteetit voidaan jakaa monella tavalla, aktiivisiin ja passiivisiin, reaalisiin ja materiaalisiin. Tulella on aktiivinen kvaliteetti "polttaa", puulla passiivinen kvaliteetti "palaa". Luonnollisen magian kannalta tärkeä jako on ilmeisiin ja salaisiin kvaliteetteihin. Edellisiä ovat esim. lämpö, kylmyys ja kosteus. Ne vaikuttavat aisteihin, ovat havaittavissa. Salaisia kvaliteetteja ei sen sijaan voida nimetä, niitä eivät aistit havaitse. Myrkky tappaa ihmisen salaisten kvaliteettiensa vuoksi. Niistä johtuu myös se, että vielä sykkivän pääskynsydämen syöminen antaa hyvän muistin, hirttämällä tapetun ihmisen pääkallo parantaa kaatumataudin, sammakon silmä, joka on otettu ennen auringonnousua - ja sammakko päästetty elävänä takaisin veteen - on hyvä lääke kaulaan ripustettuna vilustumista vastaan. (Munthelius)

Luonnollisen magian harjoittaja huomioi salaisten kvaliteettien vaikutuksia. Luonnollista magiaa harjoittaa fyysikko saadessaan selville kappalten salaiset kvaliteetit, botanisti tutkiessaan kasvien tuntemattomia vaikutuksia, lääkäri sekoittaessaan tehokkaita lääkkeitä. Sitä tarvitaan myös taloudessa esim. haluttaessa ennustaa taloustoimien suorittamisen sopivin ajankohta. Luonnollinen magia vaatii erityistä taitavuutta; sen tulokset lyövät tavallisen kansan hämmästyksellä. (Wassenius)

Ihmisen kannalta luonnollinen magia on luonnon "seuraamista". Jumala ei sensijaan ole sidottu luontoon. Hän saattaa näyttää mahtinsa ihmiselle esimerkiksi lähettämällä komeetan varoitukseksi. Demoneille hän on silti antanut luvan "hämmentää" luonnon kulkua. Tämä luonnonvastainen potenssi toimii päasiassa silloin, kun ihminen on tehnyt liiton demonin kanssa. Kun luonnollinen magia vaatii harjoittajaltaan erityistä kyvykkyyttä, demonisen magian harjoittaja sen sijaan on taitamaton ihminen, jonka kyvykkyyden puutteen demoni pyrkii korvaamaan tempuillaan. Tämä magia ei ole suinkaan fysiikan osa eikä taito, vaan pikemminkin taidon väärinkäyttöä ja todellisen taidon puutetta. Senvuoksi demonista magiaa ei voida määritellä luonnollisen magian vastakohdaksi tai ristiriitaiseksi sen kanssa; ne eivät ole samalla vertailutasolla. (Munthelius)

Sekä Munthelius että Wassenius jakavat demonisen magian kolmeen osaan: ennustamiseen (Divinatoria), silmänkääntötemppuihin (Praestigiatoria) ja vaikuttamiseen (Effectoria). Ennustaminen merkitsee etäisten asioiden tuntemista demonien, "viisaiden henkien" välityksellä. Demonit saattavat noitien välityksellä tehdä ihmisiä ja eläimiä sairaiksi tai tappaa niitä, synnyttää myrskyjä, tuhota maan antimia (Effectoria). Mutta usein ne turvautuvat petokseen: kaikki niiden aikaansaannokset eivät ole reaalisia - muuten kuin psykologisessa mielessä. Tässä kohden ne toimivat lähinnä kolmella tavalla. Ensinnäkin ne saattavat poistaa jonkin esineen ihmisen huomaamatta sitä, jolloin tämä uskoo asiaa noidan aikaansaannokseksi. Toiseksi ne saattavat vaihtaa näkökohteen ja lopulta kääntää ihmisen aistimet.

Molemmat kirjoittajat leimaavat eräät noitadoktriinin keskeiset kohdat irreaalisiksi. Demonit eivät kykene ottamaan noitien henkiä ja viemään niitä öisiin kokouksiin. Noidat eivät voi olla sukupuoliyhteydessä demonin kanssa eivätkä muuttaa itseään eläimeksi. Otaksuma, että ihminen saattaa tulla haavoittumattomaksi demonin avulla, on myös väärä, sillä kyseessä on pelkkä silmänkääntötemppu.