Pärnun taiteiden yö

Lauantai kului Pärnun taiteiden yössä ja löytyihän sieltä paljon kaikkea mielenkiintoista. Aikaisemmasta tiedosta poiketen tapahtuma olikin yksipäiväinen, mutta alkoi jo varhain päivällä.


Pärnu oli kuin eri kaupunki verrattuna tuohon edelliseen käyntiini kolme viikkoa sitten. Lomat ovat loppuneet ja suomalaisista ainoastaan joitain eläkeläisiä on enää kaupungissa. Säätkin olivat jo viilentyneet ja vielä kolme viikkoa sitten täpötäysi ranta oli melko autiona.



Yön ohjelmaa riitti paljon. Mukana olivat mm. kirja-, muoti- ja taidetorit, paljon bändejä ja tanssiryhmiä ja alueen kahvilat ja ravintolat järjestivät omaa ohjelmaansa.



Cafe Magdassa kelpasi maksutavaksi myös laulu ja tanssi, tosin eurotkin menivät Soomaan kansallispuiston hyväksi. Pizzapaloissa oli runsaasti hyvää homejuustoa ja maistuivat.

Suomen Ravintolapäivän tapaan myös Pärnun kaupunki sallii perustettavaksi kahviloita, ravintoloja ja tuolla myös baareja yhdeksi yöksi ilman lupabyrokratiaa. Suomessakin olisi hienoa nähdä ravintolapäivä järjestettävän myös taiteidenyön yhteydessä kun kerran kansaa on liikkeellä.


Virolaiset ruokablogaajat olivat myös pystyttäneet alueelle oman telttansa. Etualan (myöskin runsasjuustoiset) pinaattipiirakat olivat todella hyviä, kuin myös viereiset savulohibruschettat. Myös monet yhdistykset ja yksityiset ihmiset olivat tuoneet alueelle ruokiaan myyntiin. Savustettuja kilohaileja en harmi kyllä ehtinyt saamaan kun palatessani kojulle varttia myöhemmin oli pöydällinen niitä myyty loppuun.

TV-reportaaseja 60-luvun Virosta

Ylen Elävästä arkistosta näyttää löytyvän lisää vanhoja tv-reportaaseja Virosta. Etenkin kiinnostavia olivat nuo muutamat 60-luvun jutut, kovin näyttää kaupunki erilaiselta ilman kaikkia turisteja, eikä autojakaan juuri liiku. Videot löytyvät osoitteesta:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=1083

Pärnun taiteiden yö oli hauska tapahtuma, tästä tulossa kuvia huomenna.

Päivitys: Yle Areenalta löytyy myös eilinen dokumentti "Ulkolinja special: Baltian piinaviikot":

http://areena.yle.fi/video/1313527027836

Tänään keskiviikkona tulee 21:40 myös dokumentti "Ulkolinja: Tallinna 20.8.1991". Eiköhän tuokin näy tulevina päivinä Areenassa.

Matkustaminen Virossa

Nyt Viroa kierrellessä on taas huomannut kuinka kätevästi bussiyhteydet toimivat. Kaikki aikataulut löytyvät samasta osoitteesta ja hintataso on todella matala.

Lehdessä oli hintavertailu ja bussiliput ovat Virossa 4 kertaa halvempia ja junaliput 5 kertaa halvempia kuin Suomessa. Ohessa tämän reissun hinnat:

Tallinn-Haapsalu: 6e
Haapsalu-Pärnu: 8e
Pärnu-Tarto: 5e (norm. 10e)
Tarto-Talllina: 10e

Alle 26-vuotiaat saavat lipuista 10% alennuksen ja lauantaisin 50% alennuksen, ja itseasiassa kuljettaja antoi mullekin tuon 50% alennuksen vaikka olenkin 26.

Suurten kaupunkien välillä lähtöjä riittää, mutta pienillä paikkakunnilla niitä on todella vähän. Haapsalusta Pärnuun on päivittäin vain yksi lähtö, josta ei siis kannata myöhästyä.

Kaikki bussien aikataulut ja useimpien hinnat öytyvät osoitteesta www.bussireisid.ee.

Matka-ajat Viron busseilla ovat puolestaan hitaat. Moottoriteitä ei juurikaan ole, ja Tallinna-Haapsalu ja Pärnu-Tarto -teillä muutamilla osuuksilla ei edes päällystettä. Useimmat bussit myös pysähtelevät paljon. Pärnuun mennessä bussikuski keksi vieläpä ajaa jostain syystä 60km/h satasen teilläkin. Etäisyydet puolestaan Virossa ovat todella lyhyet.

Pärnussa käydessä kannattaa harkita jatkamista Riikaan. Etäisyys on vain 180km, lippu ei maksa juuri mitään ja Riikasta löytyy halpoja lentoja vähän joka suuntaan. Lentoyhtiöt ovat Ryanair ja AirBaltic.

Junayhteyksiä en ole Virossa testannut, mutta näyttävät käteviltä nekin. Osoite on http://www.edel.ee

Nyt matkalla heräsi myös kiinnostus vuokrata joku kerta auto reissulle. Noita kuuluu saavan edullisesti ja vaikka tiet eivät ole hääppöiset ovat liikennemäärät hämmästyttävän pienet. Tuolla pääsisi paremmin myös kiertämään pikkukyliä, ja tienvarsilla on usein myyntikylttejä pikkutilojen tuotteille, joita voisi käydä katsastamassa.

Missään muualla maailmassa en ole nähnyt yhtä paljon liftareita, joten se taitaa olla myös pätevä kulkemismuoto. Tallinnassa törmäsin 18-vuotiaaseen tyyppiin joka oli juuri liftannut itsensä Itä-Euroopan läpi Italiaan ja Keski-Euroopan läpi takaisin :D

Tallinnan metsäkalmisto

Eilen kävin kiertelemässä taas Piritan alueen metsissä. Pääasiassa kiinnosti vierailla Tallinnan metsäkalmistossa, joka on 1933 perustettu kaupungin suurin hautausmaa.

Usein ulkomailla käydessä olen pyrkinyt vierailemaan lähelle sattuvilla hautausmailla, joista etenkin vanhemmat ovat usein hyvin loisteliaita ja kertovat maan menneisyydestä. Vielä parempi jos hautausmaa on päässyt hieman rehottumaan.

Tallinnan metsäkalmisto oli aivan jotain muuta mitä on aikaisemmin tullut vastaan. Alueen metsämaastoa on pyritty muokkaamaan mahdollisimman vähän, ja kapeita polkuja ja hautakiviä lukuunottamatta alue onkin metsää. Mahtavaa oli myös ettei aluetta ollut edes aidattu, ja saapuessani alueelle sopivasti eksyneenä pohjoisesta muutaman kilometrin metsätaipaleen läpi sain yhtäkkiä huomata saapuneeni kalmistolle.

Vaikka hautausmaa onkin iältään varsin nuori antaa juuri tuo upea luonnonläheisyys sille vertaansa vailla olevan arvokkaan, rauhoittavan, levoliaan ja ajattoman tunnelman.

Hautausmaalle on haudattu myös useita taiteilijoita ja poliitikkoja, mutta tuo alue ei osunut harmi kyllä reitin varrelle.


















Useilla haudoilla on pienet puiset penkit venäläiseen tapaan. Toinen venäläinen erikoisuus hautausmaalla ovat vainajien kasvokuvat hautakivissä. Mielestäni ihan mielenkiintoinen keksintö, ja varsinkin joskus sadan vuoden kuluttua luovat varmasti hyvin mystisen vaikutelman.







Pirita-joki josta onkin ollut jo muutamaan kertaa puhetta virtaa aivan kalmiston lähellä.

Kivikautinen riipus tai verkonpaino

Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa oli viime viikonloppuna vanhojen noita- ja lääkekasvien näyttely, josta oli tarkoitus kirjoittaa raporttia. Näyttely oli kuitenkin melko suppea, vain viron kielellä, eikä valokuvaus ollut sallittua joten aines kirjoitukseen olisi jäänyt varsin vähäiseksi.

Mielenkiintoisempi löytö tuli vastaan kierrellessä alueen suurta puutarhaa, ja sen reunalla virtaavaa Pirita-jokea. Ulkoistutuksia alueella on valitettavan vähän, mutta itse alue ja maasto on kaunista. Kasvitieteellistä puutarhaa ympäröi myös laaja Piritan metsäalue, josta olenkin kirjoittanut aikaisemmin.





Istuessani joen rannalla huomasin sen penkassa erikoisen kiven, jonka keskellä vaikutti olevan reikä. Onnistuin koukkimaan kiven ylös, ja se tosiaan paljastuikin reiälliseksi.

Ensimmäisenä kivestä tuli soikean muotonsa ja pienen, n. 3 cm pituisen, kokonsa puolesta mieleen riipus.

Kirjoittaessani löydöstä Hermeetikon foorumille esinettä ehdotettiin verkonpainoksi, ja tutkiessani kivisten verkonpainojen kuvia alkoikin tämä näyttämään todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Näitä on täytynyt upota aikojen saatossa kalaisiin vesiin huimia määriä.

En usko että luonto ainakaan tällaista pystyisi muodostamaan. Olen nähnyt reikiä joen kalliopohjassa virtauksen suuntaisesti, mutta tällainen pieni kivihän ei mitenkään pysyisi paikallaan tai ehjänä suuremman kulutuksen alla.

Tallinnan Nõmmen kaupunginosan taloja

Posti toi alkuviikosta Canonin Eos D1000 -digijärkkärin, joka onkin ollut tarkoitus hankkia tässä jo pidemmän aikaa. Nyt keväällä sille löytyykin hyvin käyttöä kun on kaikenlaisia reissuja suunnitelmissa.

Tänään kävimme kuvaamassa Tallinnan eteläisessä kaupunginosassa Nõmmessa, joka on valtaosin omakotitaloaluetta. Alueesta tuli vahvasti mieleen Puu-Tapanila, jossa voisi myös käydä kiertelemässä tässä lähiaikoina.

Lähipäivinä voisi kiertää kuvaamassa myös tässä keskustan alueella olevia puutaloalueita. Näiden arkkitehtuurissa on käytetty runsaammin puukaiverruksia ja muuta ornamentiikkaa, jota olisi hyvä tallentaa.

Kameran laatuero tuohon pokkarikameraani verrattuna on huikea, mutta vaatii vielä opettelua, näissäkin kuvissa monissa oli asetukset pielessä ja varjot liian jyrkät.


























Nõmmen erottaa Mustamäestä suuri metsäalue, jonka poikkeuksellisin piirre on tämä suuri hiekkaharju. Keskellä horisontissa näkyy vanhan kaupungin kirkontornit.

Tallinnan katuja hieman ennen auringonnousua

Heräsin tänään hieman ennen aamuviittä kummallisista unista ja päätin hyödyntää tilaisuuden aamukävelyyn. Mielestäni vanha kaupunki onkin komeimmillaan juuri kun katuvalot on sammutettu, mutta kadut ovat yhä autiot ihmisistä, ja kaikki on hämärän harmaata.

Kuvat on otettu pokkarikameralla ilman jalustaa, mikä näkyykin kuvanlaadussa, joten niistä on parempi vain hakea tunnelmia. Suomessa onneksi postissa odottaa digijärkkäri, niin pääsee piakkoin jo testailemaan yökuvausta.

































Eilisaamuna oli myös erikoista herätä lumisateeseen. Kesti tosin vain ehkä kymmenisen minuuttia ja loppupäivä oli aurinkoinen.