Mielen salattu voima 1/3 -dokumentti

Torstaina tuli paras plaseboa ja mielen vaikutusta kehoon käsittelevä dokumentti jonka olen nähnyt, ja näyttääpä vielä löytyvän Yle Areenaltakin.

http://areena.yle.fi/video/1315511829091

- Yliannostuksen lumelääkettä eli tässä tapauksessa kalkkitabletteja saanut mies sai voimakkaita myrkytysoireita, verenpaine oli alhainen ja pulssi korkea kuuden tunnin ajan.

- Lumeleikkauksessa olleiden Parkinsonin tautia sairastavien oireet paranivat.

- Lääkärin antama ja tehokkaaksi lupaama kipulääke vaikutti voimakkaammin kuin potilaan tietämättään saama sama kipulääke.

- Lääkärin antaessa voimakasta kipulääkettä, mutta sanoessaan sen mahdollisesti lisäävän kipua kipu lisääntyi.

- Erityisen suuri plasebo-vaikutus näyttää olevan mielialalääkkeillä. Kuuden eniten käytetyn mielialalääkkeen vaikutuksia tutkittaessa havaittiin 75%-82% vaikutuksesta olevan plaseboa. Teho on siis lähes sama kuin kalkkitableteilla, mutta sivuoireina kalleista lääkkeistä tulee seksuaalisia toimintahäiriöitä, päänsärkyä, pahoinvointia ja vieroitusoireita.

- Dokumentti käsittelee myös meditaation ja rukoilun fysiologisia vaikutuksia. Herbert Bensonin uusissa (2008) tutkimuksessa havaittiin vuosia meditoinneilla muutoksia 2200 geenin toiminnassa. Vaikutuksia olivat mm. stressin väheneminen, tulehdusten torjunta ja vanhenemisen hidastuminen. Yllättäen myös vain 2 kuukautta meditoineiden ryhmässä muutoksia oli 1561 geenin aktivoitumisessa. Myös aivokuvauksissa havaittiin meditaation aiheuttama muutos otsalohkossa ja aivorungossa.

- Traumaperäisen stressihäiriön hoidossa on tehokkaaksi osoittautunut ekstaasi, joka lamauttaa aivojen pelkokeskuksen ja mahdollistaa traumaattisen tapahtuman käsittelyn. 80% koeryhmästä parantui.

- Kiinnostavaa myös että jopa lääkärin valkoinen takki lisää potilaan uskoa hoitoon ja sen tehoa, samoin kuin myös pillerien määrä ja väri, ja puolestaan lääkeaine annettuna ruiskeena on tehokkaampi kuin täsmälleen sama aine pillerinä.

Plasebon voima antaa mielenkiintoisia näkökantoja myös kansanlääkintään, jossa juuri tämänkaltaisten symbolien, rituaalien ja muiden voimakkaiden psykologisten tehokeinojen käyttö on hyvin yleistä.

TV-reportaaseja 60-luvun Virosta

Ylen Elävästä arkistosta näyttää löytyvän lisää vanhoja tv-reportaaseja Virosta. Etenkin kiinnostavia olivat nuo muutamat 60-luvun jutut, kovin näyttää kaupunki erilaiselta ilman kaikkia turisteja, eikä autojakaan juuri liiku. Videot löytyvät osoitteesta:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=1083

Pärnun taiteiden yö oli hauska tapahtuma, tästä tulossa kuvia huomenna.

Päivitys: Yle Areenalta löytyy myös eilinen dokumentti "Ulkolinja special: Baltian piinaviikot":

http://areena.yle.fi/video/1313527027836

Tänään keskiviikkona tulee 21:40 myös dokumentti "Ulkolinja: Tallinna 20.8.1991". Eiköhän tuokin näy tulevina päivinä Areenassa.

Vuonna 1340 pannaan julistetut sääksmäkeläiset

Tuossa muutama päivä sitten mainostamassani Maan muisti-dokumentissa mainittiin vuonna 1340 pannaan julistettujen 25 sääksmäkeläisen nimet, jotka ajattelin koota tännekkin:

Rapolan Matti	Mathias de Rapalum
Rapolan Kuningas	Cuningas de Rapalum
Rapolan Olli Nevari	Ollj Neuari de Rapalum
Vedentaan Laso	Lazo de Vendentaka
Vedentaan Meurakas	Menracas de Vendentaka
Vedentaan Paavo	Pauo de Vendentaka
Salon Olli	Olli de Salu
Voipaalan Olla	Olla Dysa de Voypala
Voipaalan Nikki Vargh	Nykki Vargh de Voypala
Voipaalan Kallas	Callas de Voypala
Voipaalan Mielenpito	Meilanpeti de Voypala
Voipaalan Anunti	Anundi de Voypala
Voipaalan Markunpoika	Marci de Voypala
Ikkalan Hautaputari	Handupoter de Hiccala
Ritvalan Miemo	Memo de Ryduala
Ritvalan Suomalainen	Somalayni de Riduala
Heikki Hakkisenpoika	Henric de Hactissanpoyca
Asikka Hakkisenpoika	Azico de Hactissaenpoyca
Juti Hakkisenpoika	Juddi de Hactissaenpoyca
Jutikkalan Mielikki	Melico de Iudicala
Kantalan Mielunoita	Meluncta de Cartala
Hyrsälän Mielitty	Melita de Hyrfala
Onkkalan Yö	Ye de Oncala
Lainametsän Satatieto	Satato de Laynamaesse
Harhalan Suomalainen	Somalayna de Harala

Kiinnostavia nuo aikakauden kuvailevat suomalaiset nimet. Näistä voisi tutkailla jossain vaiheessa lisääkin tietoja.

Muutamaa vuotta aikaisemmin vuonna 1327 myös hauholaisia oli julistettu pannaan näiden kieltäydyttyä verojenmaksusta. Kirkon harjoittamat rankaisutoimenpiteet tuntuvat nykyisin melko humoristisilta:

Hauholaiset taipuivat lopulta ja piispa sai taas veronsa, sillä elämä oli kirkollisessa mielessä pannan aikana kurjaa. Alttarit ja kaikki pyhät kuvat olivat suruvaipoin peitetty. Messu luettiin hiljaisuudessa, tai ei ollenkaan, sillä pappi saattoi lukea vain kirkon ovelta muutamia sanoja syntejään katuville kansalaisille. Lapsia ei kastettu ja ruumiita ei siunattu pyhään maahan. Poikkeuksen tekivät papit ja kerjäläiset sekä kahta vuotta nuoremmat lapset. Aviopuolisot siunattiin liittoon hautausmaalla. Asukkaita oli kielletty ajamasta partaansa ja leikkaamasta tukkaansa. Toisiaan ei myöskään saanut tervehtiä.

Hauhon muistojulkaisu, kertomus Hauhon Srk vaiheista, Palmroht W. Hämeenlinna 1929, Arvi Karisto Oy Kirjapaino.

Maan muisti - Dokumentti Suomen esihistoriasta

Tämä maa on ollut ennen meitä jään peittämä lakeus, siten jää on sulanut ja pajastanut maan. Jäästä vapautuneelle maalle on muuttanut ihmisiä ja he ovat ryhtyneet elämään täällä omaa arkipäiväänsä, omine iloineen ja suruineen. Maan vallanneet ihmiset ovat elättäneet lapsensa, vanhuksensa ja itsensä metsästämällä ja kalastamalla. Maahan on vaeltanut uusia ihmisryhmiä. He ovat riidelleet hyvistä saalistuspaikoista aikaisemmin maahan saapuneiden kanssa. On vuodatettu verta ja sitten sovittu. On solmittu avioliittoja vierasheimoisten kanssa ja opittu uusia asioita. Maata asuttava väestö on lisääntynyt ja erilähtöiset ihmisryhmät ovat sekoittuneet keskenään. Maata on ryhdytty viljelemään ja maan mineraaleja on opittu hyödyntämään. On valjastettu koskia ja rakennettu teollisuuslaitoksia.

Kaikki ennen meitä tätä maata asuttaneet ihmiset ovat jättäneet jotain itsestään meihin, nyt tätä maata asuviin, samoin maa muistaa heidät. Kaikki me olemme ennen meitä eläneiden sukupolvien siitos, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Esi-isät ja äidit elävät meissä, muuten meitä ei olisi olemassa. Ihmiset ovat myös jättäneet itsestään merkin maahan, mekin jätämme. Pystymmekö me lukemaan esi-isiemme jättämiä merkkejä? Mikä on ollut kaiken aherruksen ja vaivan tarkoitus?

Eilisiltana TV:stä tuli dokumentti Maan muisti, josta halusin kirjoittaa suosituksen. Otsikosta huolimatta dokumentti käsittelee Suomen historiaa nykypäivään saakka, mutta pääpaino on selvästi esihistoriassa, mikä mielestäni olikin dokumentin oleellinen anti.

Kuva-aineistoksi dokumenttiin on valikoitu runsaasti maisemakuvausta ja arkeologisia löytöjä. Erityisen hauska oli nähdä miltä Huittisten hirvenpään löytöpaikalla näyttää. Tästä heti heräsi ajatus kuinka arkeologisia löytöjä tulisi useamminkin esitellä yhteydessä niiden löytöpaikkoihin. Tunne esineen muinaisuudesta oli heti paljon voimakkaampi kun se esitettiin luonnollisessa ympäristössään tavanomaisen kliinisen museotilan sijaan.

Dokumentti on katsottavissa Yle-Areenalta 7 päivän ajan:

http://areena.yle.fi/video/867194

Häxan - Noidat. Mykkäelokuva vuodelta 1922

Tekijänoikeusvapaita elokuvia selatessa sattui vastaan ruotsalainen noituutta, tai lähinnä noitavainoja, käsittelevä mykkäelokuva vuodelta 1922.

Elokuvan, tai kulttuurihistoriallisen dokumentin, kuten oheinen juliste sitä kuvaa, käsikirjoittaja Benjamin Christensen tutustui aiheeseen vuonna 1919 löydettyään Noitavasaran eli Malleus Maleficarumin berliiniläisestä kirjakaupasta, minkä jälkeen hän kokosi kahden vuoden ajan aineistoa elokuvaa varten.

Elokuvan näytellyt osuudet ovat valtaosin varsin humoristiset, ja sellaisina hauskaa katsottavaa. Aikoinaan sen sijaan elokuva on ollut kielletty Yhdysvalloissa, ja runsaasti sensuroitu useissa muissa maissa.

Elokuvassa käytetyt vanhat piirtokuvat ovat kiinnostavia, mutta valitettavasti näiden lähteitä ei mainita elokuvan yhteydessä, vaan niistä on nähtävästi olemassa erillinen laaja "Bibliotheque Diabolique":ksi nimetty bibliographia, jota en kuitenkaan löytänyt netistä.

Poikkeuksellisin aineisto on kuitenkin elokuvan alussa esiintyvä vanha mekaaninen koneisto, joka esittää helvetin tapahtumia. Etenkin tämän taustatiedot kiinnostaisivat.





Elokuvan tekijänoikeudet ovat rauenneet ja se on nähtävillä YouTubessa ylläolevasta osiosta alkaen, tai ladattavissa kokonaisuudessaan ilmaiseksi Internet Archivesta osoitteesta:

http://www.archive.org/details/Haxan_tinted_and_subtitled

Kansanluonto-dokumentti

Kansanluonto kuvaa luontomme herkkyyttä ja ankaruutta. Se kulkee käsi kädessä luonnon kierron kanssa, syntymästä kuolemaan, kuolemasta syntymään, kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Se vierailee maan äärissä: polttavassa kuumuudessa ja hyytävässä kylmyydessä, valossa ja pimeydessä, tyynessä ja myrskyssä. Se tarkastelee luontoa merikotkan silmin taivaalta ja lohen tunnoin pinnan alta. Se näkee pienessä suurta ja suuressa pientä.

Eilen lopetellessani postituksia katsoin sattumalta Petteri Saarion dokumentin Kansanluonto, joka osoittautui erääksi parhaista näkemistäni luontodokumenteista. Kaunista kuvamateriaalia mahtavista maisemista parhaisiin vuorokauden ja vuodenaikoihin.

Dokumenttiin oli myös hyvin valikoitu lainauksia luontokirjoistamme ja julkisuuden henkilöiltä.



Uusi tuttavuus oli myös dokumenttiin musiikin tehnyt nykykansanmusiikkia soittava ja kansanrunoutta hyödyntävä yhtye Suo. Todella hyvänkuuluista ja solistin Veera Voiman laulu sopi luontoaiheeseen erinomaisesti. Pitänee lainata tuo yhtyeen levy.

Harmillisesti dokumentti ei näytä löytyvän Yle Areenalta.

Päivitys klo 15.12: No nyt näyttää löytyvän, mainiota. Käykäähän siis katsomassa jos aihe kiinnostaa:

http://areena.yle.fi/video/714175

Yle-Areenan tarjontaa: Rakentajat, Kalevala, Matka halki Karjalan, Haapakosken kämpällä

Tässä pitkien päiväunien tarjoamien yön tuntien aikana olen katsonut Yle-Areenan tarjontaa.


Matka halki Karjalan

Osa 2/2: Rajamaat. Dokumentti vie toimittaja Klaus Bednarzin matkassa Karjalaan, sen historian ja kulttuurin pariin. Tänään käydään mm. vepsien luona ja Valamossa ja aistitaan tunnelmia Ilomantsissa. T: WDR, Saksa.

http://areena.yle.fi/video/655964

Toissapäivänä kirjoitin dokumentti-sarjan ensimmäisestä osasta. Tämä toinen jakso ei mielestäni aivan yllä tuon ensimmäisen osan tasolle, mutta on kuitenkin mieluista katsottavaa. Jakso sijoittuu valtaosin Suomen puolelle rajaa.


Rakentajat

Valtimon Murtovaaran erämaatilalla elvytetään perinteisiä puun työstämistapoja päärakennuksen tuohikattoa korjattaessa. O: Georg Grotenfelt. T: Nostalgia Film, 2008.

http://areena.yle.fi/video/664422

Lyhykäinen, mutta hyvän tunnelman omaava dokumentti perinteisistä rakennusmenetelmistä. Hauska tehokeino tuo puheen täysi puuttuminen. Visuaalisesti hienoja ovat etenkin nuo alun metsäotokset. Kovasti vain olisi siitäkin mielellään nähnyt enemmänkin.

Seuraavaksi olisi ruokalistalla pari radiokuunnelmaa:


Markku Heikkinen: Kalevala

Kantelettaren ilmestymisestä tulee kuluneeksi 170 vuotta. Markku Heikkinen kysyykin ohjelmassaan miten Kalevala auttaa näkemään elämää? Kainuun aatelisen seurassa ovat keskustelemassa kirjailija Seija Tuohesmaa ja ohjaaja Jari Halonen.

http://areena.yle.fi/audio/660161


Luonto-Suomi.: Haapakosken kämpällä Lapissa 6.1.2010

Puistomestari Markku Välitalo tuntee Ylä -Lapin autiotuvat paremmin kuin omat taskunsa. Viime kesänä pantiin kuntoon Inarijärven autiotupia, ne ovat tärkeitä lepopaikkoja veneellä liikkujille. Autiotuvat ovat ainutlaatuista suomalaista jokamiehen oikeutta, jota pitää arvostaa ja vaalia. Inarin Juutuanjoen rannalla Seppo Konttinen sytytti hirsituvan kaminaan tulet ja kävi juttusille eränkävijän kanssa.

http://areena.yle.fi/audio/663724

Matka halki Karjalan

Matka halki Karjalan

Osa 1/2: Ääniseltä Vienanmerelle. Kaksiosainen dokumentti vie toimittaja Klaus Bednarzin matkassa Karjalaan, sen historian ja kulttuurin pariin. Matka alkaa Kizin kirkoilta ja päättyy tänään Solovetskin saarille. T: WDR, Saksa.

Eilisiltana katsoimme saksalaisen dokumentin Venäjän Karjalasta, joka osoittautuikin ihan hyväksi tuotokseksi. Stalinin rikoksiin tosin keskitytään hieman turhankin paljon, ja alueen vanhempi historia jää vastaavasto vähemmälle.

Dokumentti on nähtävillä Yle-Areenalla seuraavassa osoitteessa vielä 27 päivän ajan:

http://areena.yle.fi/video/654649



Dokumentti alussa esitellään Kizin puukirkot, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin. Etualan puukirkko on alunperin 1300-luvun loppupuolelta ja Venäjän vanhimpia kirkkoja. Taustalla siintävät kaksi suurempaa kirkkoa ja kellotorni ovat rakennetut 1700-luvulla.



Karhumäen läheiseen metsään, jossa suoritettiin vuoden 1937 vainojen teloituksia, on noussut suuri määrä muistoristejä. Kuvassa omaiset aterioivat vanhaan tapaan haudan äärellä, jakaen osan ateriasta vainajien kanssa.





Muinaishistoria on dokumentissa esillä valitettavasti vain pikaisesti, kun kuvausryhmä vierailee Zalavrugan 5000-6000 vuotta vanhoilla kalliopiirroksilla Belomorskin lähellä. Piirroksille omaleimaista ovat kiveen kaiverretut metsästäjän suksenjäljet, jotka museonjohtajan mukaan ovat vanhin hiihtämistä esittävä kuva. Toisessa kuvassa on metsästäjiä falloksineen.

Dokumentissa käydään myös Solovetskin saarilla ja luostarissa, jossa keskitytään erityisesti alueen keskitysleirien historiaan.

Areenalta näyttää löytyvän myös sarjan toinen osa, jossa kierretään suomenpuoleista Karjalaa. Voisi katsoa myöhemmin tänään. Ensin tosin käymään Piritassa. Myös täällä Tallinnassa on nyt ennätyksellisen paljon lunta, joten on hyvä aika valokuvaamiseen.

Viikingit Suomen rannikoilla. Radiokuunnelma

Pienen tauon jälkeen kuuntelin taas tänään YLE:n Jorma Kallenaution ja Aaro Söderlundin erinomaista Viikinkien aika -kuunnelmasarjaa.

Suomen rannikoilla 23.11.2004 | kesto: 39.21

Kohdassa 2:57 käsitellään suomalaisten harjoittamaa tuulenkauppaa, josta olen digitalisoinut aikaisemmin artikkelin Entinen tuulenkauppa Suomessa vuodelta 1901. Kuunnelma sisältää myös lainauksen 1200-luvun puolivälin englantilaisen historiateoksen De proprietatibus rerum (Aineiden ominaisuuksista) Suomi-kuvauksesta:

"Suomi (Winlandia) on Norjan vuorten itäpuolella sijaitseva ja meren partaalla leviävä maa, joka ei tuota paljon muuta viljaa kuin heinää ja metsää. Sen kansa on sivistymätöintä, talonpoikaista ja raakaa ja harjoittaa noitumista. Siten he kaupittelevat ja myövät tuulta purjehtijoille, jotka tyvenen takia pysytteleivät heidän rannoillansa tai heidän luonansa. He näet tekevät rihma-kerän sitomalla siihen erityisiä solmuja ja neuvovat sitten vetämään kerästä solmuja kolmeen asti tai useampia, sen mukaan kuinka kovaa tuulta tahtovat. Ja heidän uskomattomuutensa tähden haltijat ilkkuen yllyttävät ja kiihöittavat rajumpaa ja heikompaa tuulta, sen mukaan kuinka paljon tai vähän solmuja he rihmasta vetävät, siksi että onnettomat, jotka sellaisiin luottavat, oikean sallimuksen mukaan hukkuvat"

Tämän jälkeen käsitellään laajalti Turun saaristossa olleita viikinkien laivareittejä, linnavuoria ja vartiotulipaikkojen ketjuja.

Kohta 14:52 sisältää Snorri Sturlusonin historiateoksen sisältämän kuvauksen Norjan kuninkaan Olavi Pyhän 1000-luvulla Suomeen tekemästä ryöstöretkestä, joka alkumenestyksen jälkeen päättyy suomalaisten suorittamaan veriseen väijytykseen.

Aikamoinen mysteeri on tuo kuunnelman lopussa käsiteltävä Pohjanlahden useiden seutujen, mm. Ahvenanmaan ja Pohjanmaan, autioituminen 800-1000-luvuilla. Tässä syyksi tarjotaan kulkutautia.

Kuunnelman löydät MP3-formaatissa osoitteesta: http://yle.fi/progressive/mp3/elavaarkisto/ea/07540_4_viikinkien_aika.mp3

"Neljännessä osassa käydään läpi Suomen rannikkoalueita ja purjehdusreittejä. Reittejä pitkin eivät tulleet vain ystävälliset vierailijat, vaan myös ryöstelevät viikingit. Hyökkäyksiä varten oli kehitetty vartiomäkijärjestelmiä. Mitä ne olivat ja miten ne toimivat?"

Entheogenesis. Dokumentti shamanismista

Entheogenesis - Awakening the Divine Within
Enteogenesis - Sisäisen jumaluuden havahtuminen

Tänään Viroon palatessani katsoin laivalla kyseisen shamanismia ja muuntuneita tajunnantiloja käsittelevän dokumentin.

Dokumentti kärsii hienoisesta konkretian puutteesta, mutta sisältää kuitenkin runsaasti mielenkiintoisia ajatuksia, joista seuraavassa muutama poiminta:

5:17

Charles T. Tart, PhD
Kirjailija, psykologian emeritusprofessori

Nykyisenkaltaisia henkisen kasvun mahdollisuuksia ei ole koskaan ennen ollut olemassa. Käytössämme on koko maailman henkiset rikkaudet. Ennen, aikana jona ihmiset eivät juurikaan poistuneet kotikylistään, vain onnekkaimmille oli tarjolla edes jonkinlaista henkistä opastusta. Vielä harvinaisempaa oli löytää opettaja jonka metodit sopivat omaan persoonallisuuteen aidosti hyödyllisellä tavalla.

5:47

Dr. Marilyn Schlitz
Noeettisten tieteiden instituutin tutkimusjohtaja

Jo lapsena meidät opetetaan arvostamaan lähinnä mielemme rationaalisia ominaisuuksia. Opimme jo lapsina väheksymään tai jopa tuhoamaan intuition ja suoran tietämisen kaltaisia kokemuksia.

19:30

Robert McDermott, PhD
filosofian ja uskonnontutkimuksen professori

Lumouksen haihtuminen (disenchantment) kyllästää koko modernia maailmaa - kyseessä on hyvin tärkeä käsite. Lumous on haihtunut maasta, galakseista ja tavallaan myös kasvi- ja eläinkunnasta. Tätä on tapahtunut viimeisten 400 vuoden aikana monella alueella. Lumousta on myös yritetty palauttaa.

Rick Tarnas, PhD
filosofian ja syvyyspsykologian professori

Weber tarkoitti lumouksen haihtumisella erityisesti modernin mielen oletusta siitä, että maailma on kokonaisuudessaan ymmärrettävissä ja kontrolloitavissa numeroiden ja ennusteiden kautta, sekä sokeutumista mysteerille ja sielulle. Tämä käy hyvin ilmi tarkasteltaessa alkukantaisia näkemyksiä: alkuperäiskulttuurin jäsen kokee hengen niin metsässä, tuulessa kuin meressäkin.

23:24

Rick Tarnas, PhD
filosofian ja syvyyspsykologian professori

Lumous on kadonnut nykyaikaisesta maailmankuvasta. Kuinka tämä siirtymä on tapahtunut? Kuvailemani muutos on erityisen ilmeinen Descartesin ajasta lähtien.

1600-luvun jälkeen tiede ja filosofia ovat merkittäviltä osin hylänneet lumouksen. Einsteinin, Whiteheadein tai Teilhardin hengellisiä lausuntoja lukuunottamatta lumouksen puute on sisäänrakennettu nykyiseen tieteelliseen maailmankuvaan.


28:23

Ralph Metzner, PhD
psykoterapeutti

Moderni maailmankuva oli mekaaninen, atomistinen, lineaarinen, kausaalinen ja kvantitatiivinen. Vain mitattavien objektien ja voimien valtakunta nähtiin todellisena. Tämän ulkopuolelle jäivät esimerkiksi mielen kuvasto, ajatukset, intuitio, mielikuvitus, symbolit, unet, kaikki subjektiiviseksi miellettävä. Arvo on täysin subjektiivista. Objektiivisen tieteen nimissä voimme rakentaa pommeja, teurastaa tuhansia, tuhota ilmakehän ja sanoa: "Olemme tieteilijöitä - arvot, politiikka tai talous eivät ole meidän alaamme."


40:35

Stan Grof

Psykedeelit eivät ole ainoa tapa. Nämä tilat on saavutettavissa myös paastoamisen, tanssin, aistideprivaation tai holotrooppisen hengitystyöskentelyn kautta. Tietoisuuteen voi vaikuttaa tehokkaasti erilaisten hengitystekniikoiden kautta, kuten myös musiikin ja äänen kautta, etenkin perkussion. Tietyt taajuudet toimivat erityisen tehokkaasti. Monet aboriginaalikulttuurit käyttävät päihteettömiä menetelmiä joiden avulla ihmiset uppoavat syviin transsitiloihin. Psykedeeleihin yhdistettynä tällaiset menetelmät voimistuvat entisestään.


42:20

Stan Grof

Siirtymäriittien hylkääminen oli valtava takaisku kulttuurillimme. Suuri osa patologiastamme on tämän seurausta. Nykypäivänä nuoret järjestävät omia siirtymäriittejänsä, joita ei aina toteuteta rakentavimmalla mahdollisella tavalla. Tämä ilmaisee tarvetta rituaaleja kohtaan, ja jos vallitseva kulttuuri ei tarjoa sellaisia, nuoret luovat niitä itse.


46:02

Ralph Metzner, PhD
psykoterapeutti

Nykyaikainen länsimainen tiede ei suostu astumaan subjektiivisuuden alueelle ollenkaan, koska subjektiivista ei voi käsitellä objektiivisesti. Tämä on suuri virhe, historiallinen vahinko.


Alex Grey
visionäärinen taiteilija

49:56

Vain mystinen kokemus voi havahduttaa tähän olemisen ulottuvuuteen. Se muuttuu huomattavan todelliseksi suoran kokemuksen kautta. Se on kuin mikroskoppin tai teleskoopin läpi katsomista. Meillä on nykyään mahdollisuus astua näihin maailmoihin.


1:03:10

Stan Grof

Näkemyksemme ovat vääristyneet. Ahneutemme on lähtenyt käsistä. Kuvittelemme, että bruttokansantuote on moninkertaistettava jotta voimme olla tyytyväisiä elintasoomme. Elämme harhassa. Korkea taloudellinen vauraus ei takaa emotionaalista hyötyä. Väkivalta, itsemurhat, alkoholismi, riippuvuudet ja avioerot ovat lisääntyneet. Taloudellisten saavutusten ja hyvinvoinnin välillä ei ole suoraa yhteyttä.

Tätä teemaa käsittelevät myös kirjat Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika, joka sisältää mielenkiintoisia lukuja viime vuosikymmenten kulutustason kasvusta ja pohdintaa sen merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille. Myös Tatu Hirvosen ja Esa Mangelojan Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi on hyvä yhteenveto onnellisuustutkimusten tuloksista.

Dokumentissa esiinnostettu Max Weberin muotoilema lumouksen haihtumisen (Entzauberung) käsite, ja Joseph Campbellin tutkimukset maailman sankarilegendojen yhteisistä teemoista herättivät kiinnostuksen etsiä näistä lisätietoja.

Haaparuuhi eli haapio. Suomalais-ugrilaisten vanhin venetyyppi

Lennart Meri antaa haaparuuhesta kirjassaan Hopeanvalkea seuraavan kuvauksen:

"Suomalais-ugrilaisten kalastajaheimojen vanhin venetyyppi on haapio. Kasarinjoella Haapsalun lähellä käytettiin haapiota vielä tällä vuosisadalla, vepsäläisten kylissä sitä käytetään yhä edelleenkin. (s. 17)

---

Tällaisella herneenpalkomaisella veneellä soutaminen yhdellä melalla vaatii erityistä tasapainoaistia. Kun vuosia sitten yritin ensimmäistä kertaa soutaa haapiolla kauniin ja nopeavirtaisen Nyyna-joen yli, olin hetkessä joen pohjassa. (s. 18)

---

Puunrungosta koverrettu haapio osoittautui merellä kelvottomaksi. Mutta haapion sivuja saattoi varpelaiteilla kohottaa. Laudat ommeltiin nahkanyörillä tai muulla sopivalla materiaalilla haapioon. Amnjan kylässä käytti 79-vuotias ostjakki, veneentekijä Nikita Jernyhov ompeluun setrin ryöpättyjä juuria. Jotta lisäpartaat kiinnittyisivät varmemmin alukseen, asetettiin veneen sisään kaaret ja ommeltiin nekin parraslautoihin kiinni. Viimeksi mestari veisti kaarien ja sivulautojen väliin puukiilat, jotka jäykistivät rungon. Liukumisen lisäämiseksi oli kiilat voideltu kalanrasvalla, ostjakin kielessä voi.

Näin syntyi ommeltu vene, Itämeren muinaislaivan kaukainen edelläkävijä."

Kuvaus sisältää myös yksityiskohtaisen kuvauksen haaparuuhen valmistuksesta, mutta tätä havainnollistaa paremmin kirjoituksen lopussa oleva lyhytelokuva.

Aarno Karimo (1886-1952) - kirjankuvittaja, Akseli Gallen-Kallelan oppilas ja ehkä viimeinen suomalainen kansallisromanttinen taiteilija - on maalannut erinomaisen opetustaulun haaparuuhen tulikäsittelystä pystyasennossa, mutta en onnistunut löytämään tästä digitaalista versiota.

Haaparuuhen valmistuksesta on säilynyt ainutlaatuinen lyhytelokuva vuodelta 1936. Elokuvassa on myös mielenkiintoinen kuvaus haapion käytöstä vesiheinien keruussa, josta hyvin ilmenee veneen kevyen rakenteen edut suo- ja kosteikkoalueilla.

Haaparuuhen synty

asiantuntija E. Nikkilä
kuvaaja E. Mäkinen
1936/50
pituus 210m / 740



Tämän monin osin jo kadonneen kansanperinteemme taltioinnista saamme kiittää Kansatieteellisen Filmi Oy:n toimintaa vuosina 1936-1939, Suomen Elokuvasäätiötä joka aloitti aineiston pelastamistyön vuonna 1972, ja Suomen Kulttuurirahastoa joka on julkaissut videot digitaalisesti.

Disco ja ydinsota. Dokumentti Suomen televisiosta Neuvosto-Virossa

Disko ja ydinsota kertoo Suomen televisiosta Neuvosto-Virossa.
Elämä Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa oli tuon ajan lapsille kamalan tylsää: ikävät valtionpäämiehet, surkeat autot, tyhjät kaupat, happamat ihmiset ja ankea televisio-ohjelma. Suomen televisiosta näkyvä täysin toisenlainen elämä ruokki mielikuvitusta - hienot tavarat, länkkärit, glam rock, Emmanuelle, Dallas ja Ritari Ässä.

Ohjaus: Jaak Kilmi. Tuotanto: Eetriüksus, Viro ja Helsinki-Filmi, Suomi. ar

http://ohjelmat.yle.fi/ykkosdokumentti/disko_ydinsota>http://ohjelmat.yle.fi/ykkosdokumentti/disko_ydinsota

Olipa hauska nähdä dokumentin Disco ja ydinsota uusittavan vielä kertaalleen. Olinkin kuullut paljon hyvää dokumentista, ja harmitellut kun en ollut sitä aikoinaan ehtinyt katsoa.



Riemukkaita olivat dokumentin kuvaukset Ritariässästä innostuneista virolaislapsista, jotka puhuivat rannekelloillaan Tallinnan muutamille harvoille länsiautoille, puna-armeijan ohjustukikohdan tutkajärjestelmät lamauttavasta kuumemittariantennista ja Komsomolin vastaiskusta länsimaiseen diskotanssiin.

Tyhjissä kaupoissa jonottaneita neuvostokansalaisia kiinnostivat myös K-Kaupan Väiskin pursuavat lihatiskit, jotka kommunistijohto selitti olevan muovijäljitelmiä, ja itse Väiskin olevan CIA:n agentti.



Dokumentissa esitettiin myös huikea teoria, jonka mukaan Suomen television näkyminen Virossa olisi ollut neuvostojohdon ja KGB:n tarkoituksellisesti hyväksymää, tähdäten keräämään tietoa länsiviihteen vaikutuksesta neuvostokansalaisiin. Tätä tuettiin väitteillä, joiden mukaan Neuvostoliitolla olisi ollut tekniset valmiudet signaalin torjumiseen, ja että Virossa olisi suoritettu erityistä seurantaa televisionkatsomisen vaikutuksista ihmisiin. Myös seurannan torjuntatoimet lähtivät aina virolaisen kommunistijohdon aloitteesta, ei Kremlistä. Muilta osin teoria on kuitenkin hyvin epävarma.

Kirjastosta mukaan tarttuivat Lennart Meren klassikko Hopeanvalkea - Matka menneeseen oppaina aurinko, fantasia ja folklore, sekä Ilmari Vesterisen toimittama Viron perinnekulttuuri.

Tiukujen valamista pronssista vuonna 1939

"Valurikeskuksista huomattavimpia oli Nurmon pieni pitäjä Etelä-Pohjanmaalla. Viimeisenä Nurmossa työskenteli sitkeästi vaskisepän ammattiaan harjoittava Juho Tiisijärvi (1861-1945), jonka taitoja elokuvanäytteet esittelevät."

Antiikkiliikkeissä on toisinaan tullut muun talonpoikaisantiikin joukossa vastaan myös maalaisvalajien tekemiä esineitä. Esineissä on kaunista käsityölle ominainen yksilöllinen kädenjälki ja tietty rosoisuus, mihin teollisuustuotanto ei pysty. On kiehtovaa nähdä kuinka esineet ovat aikoinaan valmistettu.



asiantuntija Kustaa Vilkuna, kuvaus Eino Mäkinen 1939 / mykkä / epätäydellinen / 7'45"

Tämän monin osin jo kadonneen kansanperinteemme taltioinnista saamme kiittää Kansatieteellisen Filmi Oy:n toimintaa vuosina 1936-1939, Suomen Elokuvasäätiötä joka aloitti aineiston pelastamistyön vuonna 1972, ja Suomen Kulttuurirahastoa joka on julkaissut videot digitaalisesti.

Japanilaisessa metsässä. Siitakesienten viljelyä ja vainajien juhla

Japanissa on yhä alueita, joissa ihmiset elävät yksinkertaista elämää luonnon arvoja kunnioittaen. Satoyaman metsäisiä vuorenrinteitä alueen asukkaat ovat hyödyntäneet ekologisesti jo vuosisatojen ajan.

Eilen Yle-Areenaa selatessa löytyi poikkeuksellisen kiinnostavaa ja mukavaa katsottavaa. Dokumentti esittelee elämää japanilaisessa vuoristokylässä, sitä ympäröiviä vanhoja metsiä ja ihmisten perinteisiä elinkeinoja.

Kiinnostavin noista oli Japanissa säilynyt perinteinen siitakesienten kasvatusmenetelmä, jonka juuret ulottuvat yli 1000 vuoden päähän. Itse asiassa muuta menetelmää näiden sienten kasvatukselle ei ollutkaan ennen vuotta 1982.

Myös mehiläistenhoitoa ja metsänhoitoa esitellään laajasti.

Uskomusperinteistä dokumentti sisältää japanilaisen vainajien juhlan viettotapoja kylässä. Monet rituaalien osat, henkien tervetulleeksi toivottaminen ja hyvästely, ovat samat kuin meidän suomalaistenkin kekriperinteessä. Kivipatsaiden käyttö hyvästelyrituaalissa on sen sijaan kiinnostavan omaleimaista.

Kohdasta 32:28:

Kylän hautausmaa sijaitsee metsän laidalla. Uskomuksen mukaan metsä on se paikka johon vainajien henget palaavat. Kesäjuhlien aikaan perheillä on tapana kutsua esi-isiensä henkiä. Kyläläiset ripustavat lyhtyjä opasteeksi kotiin palaaville hengille. Näin varmistetaan että henget löytävät perille pimeässäkin.

Juhlien viimeisenä iltana asukkaat tulevat joelle jättämään jäähyväiset hengille. He kokoavat kivistä kuusi kasaa, joista jokainen symboloi rakastettua hahmoa shiisoo-bosatsua. Kivet vartioivat kuutta maailmaa, joiden kautta henkien on vaellettava niin kauan kuin ne ovat jälleensyntymisen kehässä.

Matsuvaran perhe laskee tuomansa ruokauhrin kivien viereen. Kylän vanhimpana Matsuvara tarkastaa että uhrilahjat ovat esi-isille mieleisiä. Sitten hän polttaa suitsuketta palaavien henkien puhdistamiseksi. Koko perhe osallistuu seremoniaan.

"Tulkaa takaisin taas ensi vuonna."

Kyläläisten esi-isät pitivät huolta metsästä monien sukupolvien ajan. Kuuden shiishoon valvoessa vainajien henget matkaavat jokea pitkin takaisin omille sijoilleen.

Dokumentti on nähtävissä seuraavan 30 päivän ajan osoitteessa: http://areena.yle.fi/video/613775

Rymättylän kesäkalastus. Nuottakalastusta Turun saaristossa vuonna 1938

Isien työt -lyhytelokuvasarjasta olen tänään katsonut filmin Rymättylän kesäkalastus.

Komeasti nousee 700 kiloa silakkaa 150 metrisellä nuotalla. Ei hassumpaa muutaman miehen päiväsaaliiksi, hyvin osoittaa tekniikan tehokkuuden.

Silakan kalastus on ollut tuolloin todella merkittävä elinkeino alueella, mistä on joitain kiinnostavia lukuja tuossa sarjan toisessa videossa, lisään nämä myöhemmin.

Eipä ole tuostakaan suuremmin muuta näin vanhaa filmiaineistoa säilynyt.

Sarjassa on ilmestynyt myös tallenne Rymättylän talvikalastuksesta.

Joulumarkkinoilla oli tänään pitkä, ja vieläpä melko vähätuottelias päivä. Taidan tarvita ryypyn ^_^











asiantuntija Kustaa Vilkuna,
kuvaus Eino Mäkinen
kuvattu 1938, valmistunut 1940
/ ääni / 1130

Kaikki sarjan videot löydät linkistä http://www.youtube.com/user/Kansanperinnenet


Tämän monin osin jo kadonneen kansanperinteen taltioinnista saamme kiittää Kansatieteellisen Filmi Oy:n toimintaa vuosina 1936-1939, Suomen Elokuvasäätiötä joka aloitti aineiston pelastamistyön vuonna 1972, ja Suomen Kulttuurirahastoa joka on julkaissut videot digitaalisesti.

Kaskisavun mailta. Kaskenpolton filmatisointi vuodelta 1937

Kuten viikon takaisessa artikkelissa kirjoitin oli hyvin ilostuttavaa löytää Suomen Kulttuurirahaston digitalisoimat Isien työt-elokuvasarjan säilyneet kuva-aineistot.

Sarjan suosikkini on kenties tämä kaskeamisesta tehty lyhytelokuva. Kaskeamiselle luo oman viehätyksensä arvaamattoman luonnonvoiman, elävän tulen, käyttö ja sen historia varhaisimpana viljelysmuotonamme, joka alkoi Suomessa jo yli 4000 vuotta sitten.

Lisäksi kerronnallisesti tämä filmi on omaa luokkaansa. Se sisältää myös esitykset useista kaskeamiseen liittyvistä sivutöistä, mm. tuohikenkien ja äeksen rakentamisen.

Erityisen miellyttävää tässä videossa on tuo useita kansanperinteen kirjojakin kirjoittaneen Ahti Rytkösen kirjoittama, Kaarlo Marjasen lukema väkevän karhea selostus. Tästä olen kirjannut muutamia oikein erityisen hyvin raapivia kohtia tännekkin:

Kaskenkaatajat nousta junnaavat vanhan kaskiahon rinnettä hakkuupaikalle. Kontti selässä pylkkii, piimä loiskaa laskussa eli leilissä. Pujotellaan vanhan kaskimaan kannokossa, kävellään kaskimaan vanhojen kiviraunioiden lomitse.

Sattuu kaatomiehen eteen isokin puu, emäkuusenkarhu! Karsitaan, kolotaan alkua, pitkä kuorenhurtake irtoaa. Puu kadetaan kahdelta puolen kirveellä jyhmien. Miehen hartiat nyökkivät kuin rovastin päiväläiset. Kuusen latva, oravankirkko, täräjää kirveen juhmeen mukaan. Puu huojahtelee, kallistuu kallistumistaan ja lopulta rymähtää maahan.

Jo on kertynyt maahan tulenruokaa, puu pötköttää puun vieressä, luonto ruvetkoon kaadettua kaskea kuivattamaan.

Huperassa työn touhussa päivä kuluu konttikuusen kohdalle. Nälkä rupeaa narmistelemaan sisuksia, kurkussa tuntuu janon kitka. Matkataan konttikuuselle!

Eväät tekevät kauppansa, piimää juoda rymistetään, leivällä kaulaa hangataan. Pala painuu, kuri kattaa, toisinsanoen ruoka ei ole niin vastenmielistä että sitä tarvitsi kurikalla mahaan nuijia. Kun suuri joukko kiskoo kokkelia käy, niin kerrotaan, niin julma rumakka ettei ole hyvä hevosella ohi ajaa!

Parin, kolmen viikon perästä talolla tillottaa vihreä oras. Kesän edistyessä korsi korttuu ja kaskiruis pensoo sakeana monikymmenkortisena sikermänä. Saatuaan kylliksi aurinkoa ja vettä sen maitojyvät karkenevat ja kasvattavat teräisiä tähkäpäitä, joiden painosta korret kumartelevat. Ne ovat monta kuumaa kokeneelle kaskimiehelle hyvin ansaittua palkintoa, jokapäiväistä leipää.

Kaikki sarjan videot löydät linkistä http://www.youtube.com/user/Kansanperinnenet

Tämän monin osin jo kadonneen kansanperinteen taltioinnista saamme kiittää Kansatieteellisen Filmi Oy:n toimintaa vuosina 1936-1939, Suomen Elokuvasäätiötä joka aloitti aineiston pelastamistyön vuonna 1972, ja Suomen Kulttuurirahastoa joka on julkaissut videot digitaalisesti.

Perinnemestarin viimeinen jakso

Rakennusperintöämme käsittelevän TV-sarjan Perinnemestarin viimeinen jakso näytettiin torstaina. Itse katsoin jakson Yle-areenalta eilen, ja oli jälleen miellyttävä kokemus.

Jaksossa esiteltiin Stundarsin kylää Mustasaaressa Keski-Pohjanmaalla, jonka koko rakennuskanta on paikalle siirrettyjä vanhoja pohjalaistaloja. Projekti on aloitettu jo 30 vuotta sitten ja kyläyhteisön toiminta perinnetaitojen parissa on hyvin aktiivista. Täytyypä joskus pistäytyä paikan päällä.



Stundarsin kylän kotisivut

Vastaavanlaisia kyläkokonaisuuksia olisi mukava nähdä perustettavan enemmänkin, ja ehkä näin vielä tapahtuukin. Ainakin suomalaisten kiinnostus rakennusperinnettä ja vanhoja työtekniikoita kohtaan on kasvamassa.

Olenkin usein miettinyt kuinka tärkeää on rakennusalueen sopusointuinen tyylivalikoima. Näin muodostuvan kokonaisuuden esteettinen vaikutus on paljon enemmän kuin osiensa summa. Helsingin jugend-alue Katajanokalla ja puutaloalueet Tapanilassa ja Käpylässä ovatkin tämän suhteen hyviä havaintoalueita.

Suomessa tämä periaate on valitettavasti ollut kadoksissa sotien jälkeisen ajan. Onpahan betonibunkkerien rakentamista kulttuurillisesti arvokkaille alueille perusteltukin "alueen rakennuskannan monipuolistamisella."

Perinnemestarin kotisivut ovat myös malliesimerkki hyvin toteutetuista TV-sarjan sivuista. Pätevät yhteenvedot jaksojen sisällöistä, sekä runsaasti lisäaineistoa. TV-kulttuurissa minua harmittaa kuinka laadukaskin sisältö vaipuu unohduksiin parin näyttökerran jälkeen. Tällaisella kotisivukonseptilla sentään niiden ydinsisältö jää saataville tulevaisuudessakin. Vieläpä kun lisäisivät sarjan loputtua kokonaiset jaksot vapaaseen jakeluun.

Kiitokset tekijöille hienosta sarjasta. Toivottavasti tuottavat sarjalle vielä jatkokauden.

Perinnemestarin kotisivut