keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Hollolan keskiaikatapahtumassa 2010




Toinen markkinavierailumme keskiaikatapahtumassa oli viime viikonloppuna ja olipa jälleen hauskat pari päivää. Tunnelma Hollolan keskiaikaisen kivikirkon kupeeseen nousseiden pienten käsityö- ja kauppiaiskojujen sokkelossa henki historiaa ja kiinnostavaa tavaraa riitti. Ehkä eniten innosti päästä näkemään riimukivien kaivertamista aidoin vanhoin työmenetelmin. Tätä pitää tutkia.

Säät toivat taas jännitettävää ensimmäisen päivän sadeuhan, myrskyn ja koleuden takia. Toisena päivänä pääsi puolestaan taas hikoilemaan 30 asteen lämmössä.

Valitettavasti tällä kertaa valokuvien ottaminen jäi kiireiden takia vähälle vaikka tapahtuma oli kyllä täynnä kuvattavaa.

Näiden kahden kokemuksen perusteella näyttää siltä että pitänee ottaa keskiaikamarkkinoiden kiertäminen säännöllisesti kesien ohjelmaan, ovat kumpikin olleet hyvin riemukkaita tapahtumia.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Repoveden kansallispuiston Katajavuori

Alkuviikosta telttailimme pari päivää Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa. Repovedellä olikin pitänyt käydä keväästä lähtien ja nyt hyvän sattuman kautta piti käydä toimittamassa kirjoja sen lähistölle.

Repoveden maasto on hyvin kiinnostavaa järviverkostoineen, vuorineen ja synkkine kuusimetsineen. Parhaiten alueella pääsee liikkumaan melomalla mitä pitääkin kokeilla ensi kerralla.



Kaikista poikkeuksellisin kohde kansallispuistossa oli Katajavuori, jonka lähistöllä yövyimme. Vuoren jyrkänteet nousevat suoraan järvestä ja näkymä huipulta on hiljentävä.







Ulospäin työntyvä kallionkieleke on pakottanut männyn muuttamaan kasvusuuntaansa.








Erikoinen kelomänty jonka alimmainen osa on neliön muotoinen, hyvin syinen ja pinnaltaan hieman helmiäismäinen. Enpä ole tuollaistakaan ennen nähnyt.









Info mainitsee vuoren olleen "muinaisten eränkävijöiden pyhä paikka", mutta tästä en vielä löytänyt tarkempia tietoja. Joka tapauksessa näkyvyys vuorelta on aivan poikkeuksellinen ja se sijaitsee vilkkaan vesireitin varrella. Alueelta on löydetty myös kalliomaalauksia.

Jälleen sai vahvasti kokea kuinka suuri vaikutus tuollaisella voimapaikalla on sisäiseen maailmaan. Illanvietto vuoren huipulla johdatteli ajatukset aivan omille sivupoluilleen. Pitäisi useammin päästä "latautumaan" tällaisiin paikkoihin.

Viikonloppuna ovatkin sitten Hollolan keskiaikapäivät, tulkaahan moikkaamaan.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Raaseporin keskiaikamarkkinoilla 2010



Viime viikonloppu tuli siis hikoiltua Raaseporin linnanraunioiden juurella loitsukirjoja myymässä. Toisena päivänä lämpötila nousi 32 asteeseen, jolloin ilmava munkinkaapuni osoittautui oikeaksi vaatevalinnaksi. Turnajaisväellä haarniskoineen taisi olla lämpöhalvaus lähellä. Tämä viikko sitten maistuikin viettää hämäläisjärvessä lilluen ja mökkeillessä.

Keskiaikamarkkinoiden ja turnauksen sijaintipaikka Raaseporin linnan juurella sopi ihanteellisesti tapahtuman tunnelmaan. Myös tunnin ajomatka Helsingistä oli juuri sopiva. Otin kuvia myös itse linnasta, josta kirjoitan erillisen jutun myöhemmin.

Oli ilahduttavaa huomata markkinamyyjien koostuvan lähes pelkästään yksityisyrittäjistä, joista erityisesti käsityöläisiä oli hyvin runsaasti. Kaupan keskittyessä yhä suurempiin ketjuliikkeisiin ja ostoskeskuksiin oli tällainen pienkauppiaiden ja käsityöläisten markkina raikas tuulahdus menneisyydestä.



Ehkä kiinnostavin ostokseni markkinoilla oli tämä viikinkien Freyr-jumalaa esittävän patsaan kopio. Patsas on löydetty vuonna 1904 Rällingestä keski-Ruotsista ja se on ajoitettu 1000-luvulle. Lähes aina tällaiset arkeologisten patsaiden kopiot valmistetaan kipsistä tai muusta halpamassasta, mutta tämä oli valettu pronssista niin kuin alkuperäinenkin. Jo pitkään on kiinnostanut harjoitella pienesineiden valamista pronssista ja tällaiset työaiheet olisivat juuri sitä kiinnostavinta alaa.

Pyydän kaverilta lisää kuvia markkinoista ja päivitän niitä tähän myöhemmin.

Olin nyt ensimmäistä kertaa myymässä keskiaikamarkkinoilla ja tapahtuman miljöö ja sisältö loivat mahtavan ilmapiirin. Pitääpä alkaa osallistumaan näihin useamminkin.

Ensi viikonlopun Ropeconissa myynnin jouduin perumaan kun on tuo Hollolan keskiaikatapahtuma. Kuulin Raaseporissa muilta markkinamyyjiltä siitä paljon suosituksia ja onkin mielenkiintoista nähdä millainen tapahtuma on kyseessä.

Samanaikaisesti Raaseporin kanssa vietetyt Tallinnan keskiaikapäivät sen sijaan eivät olleet niinkään ihmeelliset. Markkinat keskittyivät vain raatihuoneentorille ja myynnissä oli pääosin tuotteita joita kaupungin käsityöliikkeet myyvät normaalistikin. Myöskään ulkomaalaisia kauppiaita en paria latvialaista kojua lukuunottamatta huomannut.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Keskiaikamarkkinat Raaseporissa ja Tallinnassa

Tällä viikolla vietetään keskiaikapäiviä Tallinnassa ja Raaseporissa.

Tallinnan keskiaikapäivät (8-11.7.2010) alkavat huomenna torstaina ja jatkuvat sunnuntaihin. Käymme päiväristeilyllä Tallinnassa huomenna, jolloin on päivien avajaiset ja siihen liittyvä kulkue. Kiinnostava nähdä löytyykö markkinamyyjiltä Tallinnan tavanomaisten historiahenkisten tuotteiden lisäksi jotain poikkeavia käsitöitä, taidetta tai ruokatuotteita.

Muuten: Linda Line myy päiväristeilyjä tämän viikon puoleen hintaan.

Lauantaina alkavat Raaseporin keskiaikaiset markkinat ja turnajaiset (10-11.7.2010), joihin osallistun myyntipöydällä, tulkaahan moikkaamaan. Valmistelut ovat edenneet ja profiilikuvakkeeni ryijylle löytyi sopiva teline. Vielä pitää lainata Kanelta munkinkaapu ja painattaa aneita syntisille ^_^

Päivitys: keskiaikamarkkinoiden raportit löytyvät seuraavista linkeistä:

http://blog.kansanperinne.net/2010/07/raasepori-keskiaika-raseborg-medeltid.html

http://blog.kansanperinne.net/2010/07/hollolan-keskiaika-tapahtuma.html

http://blog.kansanperinne.net/2010/08/tammelan-hakkapeliittatapahtuma.html

Vierailu Kaalin meteoriittikraaterille Saarenmaalle

Saarenmaan matkalla kävimme myös katsastamassa Kaalin meteoriittikraaterin, josta kirjoitin aikaisemmin alkuvuodesta. Bussi Kuressaaresta vie meteoriitille vain 20 minuuttia, joten siellä kannattaa ehdottomasti vierailla samalla.

Kaalin meteoriittikraateri on hyvin poikkeuksellinen nuoren ikänsä takia. Siinä missä mm. kaikki Suomen meteoriittikraaterit ovat syntyneet miljoonia vuosia sitten tapahtui Kaalin meteoriitti-isku vain muutamia tuhansia vuosia sitten aikana jolloin alueella oli jo tiheää ihmisasutusta. Ei olekkaan ihme että kertomus iskusta on säilynyt myös kansanperinteessä, todennäköisesti mm. Kalevalan 47-49 runoissa:

Taivas reikihin repesi,
Ilma kaikki ikkunoihin;
Kirposi tulikipuna,
Suikahti punasoronen,
Läpi läikkyi taivosista,
Puhki pilvistä pirisi,
Läpi taivahan yheksän,
Halki kuuen kirjokannen.






Matkalla meteoriitille on jonkun pihametsikköönsä pystyttämä luonnonmuovaamien puupatsaiden kokoelma. Todella vaikuttava etenkin juuri tuossa ympäristössään.











Meteoriittikraateri on täynnä iskunvaikutuksesta reikiintyneitä kiviä.






Vanhat kaiverrukset kalliossa ja sammaltuneet ja osin sortuneet kiviportaat lammelle todistavat ihmisten liikkeistä alueella.





Nämä kaksi kivikuutiota eriskummallisine kaiverruksineen myös herättivät huomion. Pitäisi selvittää ovatko ne arkeologisia löytöjä, jotka on sitten asemoitu paikalleen, vai jotain meteoriittitutkijoiden myöhempiä töitä. Niihin lisätty rautatanko pitää ne kiinni kalliossa.







Rautakaudella kraateria on kiertänyt myös kaksimetrinen kivimuuri, josta suuri osa on yhä jäljellä. Muurin käyttötarkoitus ei ole varmaa, mutta meteoriitin sisältämä arviolta 450 tonnin rautamassa on sulatettu ja taottu käyttöön jo esihistoriallisena aikana. Kraaterilla on ollut myös uskonnollista merkitystä, mistä todistavat kraaterilammesta löydetyt todisteet uhreista.

Tämän pääkraaterin läheisyydestä on löydetty myös 8 pienempää putoamiskohtaa meteoriitinpaloineen, ja löytyisi varmasti lisääkin mikäli tutkittaisiin. Olisi todella kiinnostavaa tutkia aluetta metallinpaljastimmella, mutta - kaikeksi onneksi - alue on nykyisin suojeltu.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

H. A. Reinholmin tutkimuksia Suomen pakanallisista jumalista ja hiisistä

Jorma Kallenaution toimittamaa H. A. Reinholmin tutkimuksia käsittelevää kuunnelmasarjaa on ilmestynyt taas osa lisää:

http://areena.yle.fi/audio/1091448

Kuunnelma käsittelee ensin Kurki-suvun historiaa, tämän jälkeen orjuutta ja viimeisenä suomalaisten pakanallista muinaisuskoa.

Kohta 17:35 - Suomalaisten pakanallisista jumalista

Ensimmäisenä jumalista käsitellään Ukkoa ja erityisesti ukonmaljoja. Toistuvasti ovat esillä yhteydet skandinaaviseen Thoriin.

Myös tämä Reinholmin käsikirjoitus sisältää runsaasti paikannimistön tutkimusta.

Kohta 23:54 käsittelee Reinholmin Thorin / Taaran palvontaan liittämiä paikannimiä, mm. Porvoon seudun Torasbacka ja eri paikoista löytyvät Toramäet. Pohjanmaan ruotsinkielisten kylien talojen nimissä myös tor- / thor- etuliite on ollut yleinen. Näistä on esimerkit myös Tammisaaresta ja Virolahdelta.

Reinholmin mielestä myös monet suomenkielen tora-, tyri-, tara-alkuiset paikannimet viittaavat uskonnolliseen alkuperään, vieläpä kun monet näistä ovat huomiotaherättäviä maastoltaan, erityisesti suuria mäkiä.

Kohta 27:33 - Tarinoita ukkosen synnystä

Kohta 29:07 - Hiidestä, metsän haltiasta

Kirjoitus käsittelee hiisiin liittyviä uskomuksia Ikaalisissa ja paikannimiä Lohjalla.

Hiisistä puhutaan näillä seuduin, että ne ovat pahoja ilmassa kulkevia henkiä, jotka menevät edes pahalla pauhinalla ja suurella suhinalla, ja välistä tekevät missä sattuu pahaa ihmisille, niin jotta vievät jonkin ihmisen eli eläimen mennessänsä. Jos joku eläikin katoo niin ettei sitä hakemalla löydä niin sanotaan kohta: hiisi sen vei.

Karviassa puhuu eräs äijä kuinka yhteen taloon koreilla vaunuilla ja hevosilla tultiin että tomahti pihaan, ja somasti puettuja herroja tuli tupaan. Mutta kun talon ukko lujalla luonnollaan ja kovalla sydämmellään luki näitä sanoja: "siinä hiisi hilvattiin, paha henki painettiin," jo katosivat pois kuin savu tuulessa.

Samallaisia puheita hiisistä olen myös kuullut Ruovedessä ja Virtaalla.


Reinholmin käsikirjoitus kertoo myös karjalaisilla Hiiden vastanneen hämäläisten Tapiota korkeimpana metsän jumalana.

Agricolalla hiisi tarkoittaa pyhää metsikköä, mikä merkitys sillä on myös Virossa.

Tämän jälkeen käsitellään maahisia ja metsän väkeä:

Kohta 33:47 - Hämeenkyrö:

Pitäjän vuorisilla kulmilla monessa paikassa pientä huminaa, himinää. Se hiien kansasta: ovat päättömiä. Pelkurit näkevät heitä tulevan sakialta ihmisen ympäri. Lapsen paidan muotoisia.

sekä:

Hittolaisia mainittiin ja peljättiin paljon tämän miespolven vanhemmilta kivikirkon pitäjässä Satakunnassa. Liki Haiharan kylää on hirmuisen jyrkkä vuori Kaukajärven rannalla. Hittolaisista kuului näillä paikoilla humina ja kellon soittoa. Haiharan puustellin pirtti oli ennen järven rannalla. Hitot kerranki kun ajoit sivutse niin puhuivat sisätse avaimen lävestä. Nyt ne pahat ovat tainneet hävitä peräten, koska heiän hauta ainoastaan on jäljellä. Pieni niittu vuoren notkossa sanotaan Hitonhaudaksi.

Yökirjoitus ja yön historiaa

Oli nautinnollista taas päästä nauttimaan rikkoutuneen unirytmin eduista. Toissapäivänä nukuin useamman tunnin päiväunet, jolloin nukahdin yöksi vasta viiden aikoihin, ja eilen taas teki mieli nukkumaan jo ennen iltayhdeksää, jolloin heräsin jo nyt yhden aikoihin yöllä.

Usein unirytmin rikkoontuminen vapauttaa myös muistakin arkirutiineista. Jos on aina säännöllisesti hereillä johonkin kellon aikaan vuorokaudesta on melko varmaa että rutiinit hyvin nopeasti valtaavat tuon alueen itselleen. Tämänkaltaisiin yöunien välissä vietettäviin muutamiin valvetunteihin niiden valta ei taasen ulotu.

Näistä asioista ei voida puhua mainitsematta ihmisten yleisesti nukkuneen kaksiosaista yöunta aina keinovalon yleistymiseen asti. Vielä hämmästyttävämpää on että tieto tästä nukkumistavasta hävisi 1900-luvulle tultaessa, mikä mm. aiheutti virheitä vanhojen kirjojen käännöksiin, joissa viitattiin tähän unirytmiin.

Aiheesta on kirjoitettu mielestäni viime vuosien loistavin historiateos At Day's Close: Night in Times Past, joka on perusteellinen ja mielenkiintoinen historiikki yöstä esiteollisessa Euroopassa.

Aikana ennen keinovalaistuksen yleistymistä ja kun useimmat työt vielä suoritettiin ulkoilmassa oli ihminen riippuvainen päivänvalosta. Olikin tavallista että varsinkin maaseudulla ihmiset menivät nukkumaan jo esimerkiksi kello kuuden aikoihin, mihin vaikutti myös unen maittaminen raskaiden töiden jälkeen. Ihmisen unentarve ei kuitenkaan ollut tuolloin nykyistä suurempi, ja kun aamun työt päästiin aloittamaan vasta auringon noustua muodostui ihmisille tavaksi nukkua yönsä kahdessa erässä, heräten muutamaksi tunniksi näiden välille.

Kyseessä ei ollut nykyiseen tapaan yksittäisistä yökyöpeleistä, vaan kokonaiset talokunnat olivat usein hereillä samanaikaisesti. Aika yleisesti käytettiin seurusteluun, unien kertaamiseen ja yleiseen rentoutumiseen, mutta myös yllättävämmin esimerkiksi vierailuihin naapureiden luo.

Kirja sisältää myös paljon muuta mielenkiintoista vanhoista yöhön liittyvistä tavoista ja uskomuksista, jotka yhteiskunnan teollistuminen sitten myllersi päälaelleen.

Herääminen pirteänä ja mietiskeleväisenä velvollisuuksista vapaaseen maailmaan on hyvin nautinnollista ja täydellinen hetki kirjallisiin ja muihin henkisiin askereihin. On hämmästyttävää kuinka paljolti ihmisen henkinen virittäytyneisyystila on riippuvainen aivokemiasta ja muista fysiologisista piirteistä, ja kuinka huonosti näitä ilmiöitä vielä nykyäänkin tunnetaan. Parasta kai vain yrittää havainnoida korkeimpien ja loistavimpien mielentilojen hetket ja yrittää hyödyntää ne parhaalla mahdollisella tavalla.

Nyt viikonloppuna Vammalassa pidettävä Vanhan kirjallisuuden päivät taitavat jäädä tältä vuodelta väliin, mutta sen sijaan viikon kuluttua Raaseporin linnanraunioiden kupeeseen nousevat Raaseporin keskiaikaiset markkinat ja turnajaiset, joista olen myös itse varannut myyntipöydän, tulkeehan moikkaamaan.

Yötä on hyvä jatkaa lukemalla esimerkiksi Attikan öitä, jotka Aulus Gellius (130-180 jkr) kirjoitti Kreikassa viettäminään pitkinä talviöinä.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Kirja-arvostelu: Kivissä on kartta - Tuomo Kesäläinen



Kivissä on kartta loihtii esiin maailman, jonka useimmat suomalaiset ovat kadottaneet. Maailman, joka on tallaantunut kiireisten jalkojen alle unohduksen ja kadotuksen lokaan. Se esittelee Jumalan, jota ei löydä rakennetuista kirkoista tai betonisista temppeleistä. Jumalan, jonka nimi on Luonto.

Karujen ja puhuttelevien luontokuvien, sekä shamanismista ja henkisestä voimasta kumpuavien runojen avulla Tuomo Kesäläinen tutustuttaa lukijansa salaisuuksiin, jotka ovat odottaneet ympärillämme. Maailmaan, jossa luonto on temppeli ja opettaja.


Olen jo pidempään lukenut Tuomo Kesäläisen luolia, luontoa ja muinaiskohteita käsittelevää Luolamies-blogia ja kun häneltä ilmestyi esikoisteos Kivissä on kartta niin pitihän se tilata luettavaksi.

Kirja rakentuu luontokuvan ja runon muodostamista aukeamista. Kuvan ja runon yhdistelmä toimii loistavasti, ja johdattelee mielen luonnonmystiikan pariin. Tässä on kirja joka olisi ihanteellista ottaa vaelluksille mukaan, etenkin jos reitti suuntautuu tuonne napapiirin pohjoispuolelle, missä kirjan kuvatkin on otettu.


Muinaisilla Jumalille


Seison tunturin huipulla
ja odotan tuulta:

Tuulta joka minut on luonut.

Henkiä jotka minut on tänne tuonut,
Muinaiset Jumalat:

Ottakaa se mikä aina on teidän ollut

En minä turhaan tätä maata kolunnut,
teitä minä etsin:

Tässä minä olen,
ISÄ

Kahdessa pajun vitsassa,
lepikossa ja ryteikössä:
olen lähempänä sinua

kuin HE
betonisissa temppeleissään

Isä,
tule ja ota minut mukaan.

sillä Sinä tunnet minut paremmin kuin kukaan.


Olen usein miettinyt kuinka kaunista olisi pystyttää erämaahan, tarkoin valittuun paikkaan, kivipaaden ja kaivertaa siihen jotain joka auttaisi muistamaan ja näkemään luonnon ihmeellisyyden. Ehkäpä juuri jotain tämän kaltaista.

Lisätietoja kirjasta löytyy Mäntykustannuksen sivuilta:

http://www.mantykustannus.fi/fi/index.php?komento=uutiset&arvo=12

Tuomaksen blogi suomalaisista luolista ja muinaisjäännöksistä:

http://luolamiehenblogi.blogspot.com