sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Kaalin meteoriittikraateri Saarenmaalla

Viime päivinä olen tässä lueskellut Lennart Meren kirjaa Hopeanvalkea - Matka menneeseen oppaina aurinko, fantasia ja folklore. Kirja on ollut lukulistalla jo pitkään, ja nyt lomapäivien tarjoamassa aikarunsaudessa kävin lainaamassa sen kirjastosta.

Kirja muistui mieleen Jukka Kemppisen blogia lukiessa, joka antaa kirjasta varauksettoman suosituksen.


Meren Hopeanvalkea on mahdollisesti paras tieteellinen teos (tietokirja), jota olen lukenut kymmeneen vuoteen tai mahdollisesti koskaan.




Erityistä mielenkiintoa herättivät kirjan Kaalin meteoriitista antamat tiedot ja teoriat. Meteoriitti putosi Saarenmaalle joitakin vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua, ja vastasi voimaltaan Hiroshimaan tiputettua atomipommia.

Meteoriitti on valaissut taivaan ja kuulunut Suomessa asti ja isku on saattanut synnyttää myös muuttoliikettä alueelta Lounais-Suomeen.



Lähde: Ecological castarophe in connection with the impact of Kaali meteorite about 800-400 B. C. on the island of Saaremaa, Estonia, 2001

Meteoriittikraateria tutkinut Ago Aaloe antaa kirjassa iskusta seuraavan kuvauksen:

Kaalin jättiläismeteoriitti syöksyi ilmakehän tiheämpiin kerroksiin Jõgevan - Tarton - Kallasten kolmion alueella ja syttyi 125 km:n korkeudessa. Tulipallo, tieteellisessä kielessä bolidi, oli Aurinkoa kirkkaampi. Yliäänikoneiden tapaan se aiheutti paineaallon, jonka tuhovoima oli suuri, koska putoamiskulma suhteessa horisonttiin oli ainoastaan 35 astetta. Arvioimme meteoriitin näkyneen 700 km:n laajuudella. Paineaallon jylinä kuului 700 km:n päähän, psyykkinen vaikutus saattoi tuntua 500 km:n etäisyydellä, vuoristossa pidemmälläkin.

Valon ja räjähdysjylyn piiriin jäivät Valdain ylänkö, Laatokan länsiranta, Etelä- ja Lounais-Suomi, suurin osa Ruotsin rannikkoa Mälarjärvi, kumpuileva sisämaa ja eteläinen Skåne mukaanlukien, Gdanskin tienoo ja luonnollisesti kaikki Itämeren saaret. Jos katsoja oli Saarenmaan itä- tai länsipuolella, hänen silmissään tulipallo putosi pystysuoraan alas. Tämä johtui lentosuunnasta.


Hopeanvalkea, s. 69-71, suomennos Eva Lille.

Meteoriitin ajoituksesta tosin näyttää olevan muitakin tutkimustuloksia, pääosin kuitenkin tuossa vuosien 500-1500 ekr haarukassa. Joka tapauksessa Saarenmaalla oli putoamisaikaan jo runsaasti asutusta.

Oma erikoispiirteensä Kaalin meteoriitissa on se, että se oli rautameteoriitti. Meteoriitin massaksi on arvioitu 450 tonnia, mutta nykyiset kaivaukset ovat löytäneet putoamispaikalta vain vähän yli kilon meteoriitin kappaleita. Meteoriitin rauta on ollut aikoinaan suunnaton omaisuus, ja josta valmistetut esineet sitten kulkeutuivat kaikkialle Itämeren piiriin.

On arveltu että Kalevalan runo 47 sisältäisi kuvauksen Kaalin meteoriitti-iskusta. Kansanrunoudesta on kerätty talteen myös suoraan Saarenmaan palamisen mainitsema runo, jonka eräs toisinto kuuluu:

Kuulin kummat, näin imehet,
mitkä kummat ja imehet
kävelyllä käyessäni
näin minä Saarenmaan palavan
tulen liekkeinä tulevan.
Suot savusi, lammet loimui
kivet kiertyivät kerälle
taivaantähdet temmelsivät
miekanvarret myllersivät
yksi itkee Saaren maita
toinen Saaren miekkosia
itken Saaren neitosia
vyöt kutoivat, kankaat loivat,
rahakirjeet kirjoittivat,
laajat raamatut lukivat.


Hopeanvalkea, s. 115.

Pitääpä vierailla kraaterilla lumien sulettua, ehkäpä juuri toukokuussa:

Varhainen kevätaika on Kaalissa parhain. Hiirenkorvaiset koivut eivät varjosta järvenpintaa, katseella on tilaa vaeltaa pitkin kraaterin seinämiä ja pystyyn paiskautuneita kalkkikivikerrostumia. Maa näyttää rankansa ja syvän haavansa. Kohta tämän kirjan ensipainoksen jälkeen aloitimme koekaivaukset. Arkeologi Vello Lõugas painoi lapion multaan 8. toukokuuta 1975. Aurinko paistoi, puisto tuoksui mädiltä lehdiltä, aamu oli hiljainen ja tuuleton.


Lennart Meri: Hopeanvalkea, s. 101.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Puiden lustotutkimus Lapissa kertoo että jostain tuntemattomasta syystä v. 330 eaa. männyn vuosikasvu lähes pysähtyi ja elpyi entiselleen seuraavien 30 vuoden kuluessa. Nuorimmat ajoitukset Kaalin kraaterille osuvat haarukkaan 350 - 700 eaa.. Jos lausuttu kansanperinne kantaa muistoja & tuntoja tapahtumista joitain satoja vuosia ennen hämärtymistään "taruksi", tämä uskomus voisi nippanapasti kantautua em. ajasta - vai voisiko??
t. Kippis

Nimetön kirjoitti...

Pytheas teki matkansa Thuleen n.330 ekr. olisiko yksi syy ollut juuri meteoriitin putoaminen tuolloin ja kuullut tarinat tapahtumasta.
17.10.2012

Lähetä kommentti