Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. tammikuuta 2012

Kalevala Korun koruluettelo vuodelta 1941




Eilen sitten taas saapui painosta uusi kirjaerä, tällä kertaa aiheena Kalevala Korun välirauhan aikana julkaisema koruluettelo.

Joskus tutkin vanhoja Kalevala Koruja ja siihen käyttöönhän tämä on loistava tietolähde. Yhtiön alkuvuosina tuotannossa on ollut paljon kummaa, jota ei ole sitten enää myöhemmin valmistettu.

Paras lähde vanhojen korujen metsästykseen on Huuto.net ja Ebay. Koruja on lähes vuosisadan aikana kulkeutunut paljon myös ulkomaille. Oli hauska löytää erä Kalevala Koruja viime kesänä Bleiswijkin antiikkimessuilta Hollannista.

Koruluetteloa on saatavilla Salakirjat.netistä ja kirjakauppa Tiedostamosta.



perjantai 28. lokakuuta 2011

Millä tavoin hyvä aviomies voi kesyttää häijyn vaimonsa?

Kirjamessujen hiljaisina aamutunteina ehtii hyvin koluta läpi kollegoiden valikoimaa. Ostoja löytyi ja lisäksi kuvasin erikoisimpia löytyneitä kirjakummajaisia.

Antikvariaatti Hantikvasta löytyi oikein useampi vanha sukupuolielämää käsittelevä kirja:


Tyylikkäästi höyhensaarille - Eli miten käyttäydyt makuuhuoneessa?


Nainen - Miehen riemu ja risti...

Kumpainenkin on ilmestynyt vuonna 1945. Lisäpisteet piirroskansista.


Täydellinen riemuavioliitto - Erogaminen (sukupuoliaviollinen) rakkaus - Jatkuva ja yhä toistuva kuherruskuukausi - Tietoinen ehkäisysäännöstely

Kirjan nimeen on panostettu. Kirja on vuodelta 1950 ja ensimmäisiä suomalaisia kirjoja jonka kannessa on rinnat.


Joukon huipentuma on kirja Millä tavoin hyvä aviomies voi kesyttää häijyn vaimonsa? vuodelta 1927. Alaotsikkona on "Luotettava käsikirja, joka sisältää tietoja rouvien pahimmista vioista ynnä erinäisiä hyviä neuvoja ilkeiden vaimojen parantamisen vaikeassa taidossa."

Kirja on vieläpä osa kirjasarjaa "Naineille ja naimattomille", jossa on ilmestyneet myös teokset Taito, jonka avulla voi saavuttaa jokaisen tytön rakauden sekä rikkaan ja kelvollisen puolison vuonna 1926, ja Kuinka neljässätoista päivässä voipi päästä morsiameksi? : varma johdatus naimattomille naisille vuonna 1899.

torstai 22. syyskuuta 2011

Ennakkotieto: Suomalaisten tuho 10000 eKr.



Jokainen meistä näkee ympärilleen vilkaisemalla jälkiä muinaisesta katastrofista, joka on pilkkonut kallioita, lennättänyt talon kokoisia kiviä ja repinyt maaston riekaleiksi muodostaen harjuja, hiidenkirnuja, pirunpeltoja yms. Tähän saakka nämä on selitetty jääkaudella, mutta nykytiedon valossa jääkausiteoria on ollut lähinnä harhapoluille johtanut tulkintavirhe.

2010-luvulle päivitetyn tiedon mukaan tutkijat ovat kautta maailman löytäneet merkittäviä todisteita jättimäisestä katastrofista, joka tuhosi maapallon viimeksi vain noin 12 000 vuotta sitten. Kaiken lisäksi tämä kataklysmi näyttäisi kohtaavan planeettaamme säännöllisin väliajoin, ei jäällä vaan tulella.

Plasmafyysikot ja muut asiantuntijat puhuvatkin sähköisistä purkauksista, ja näyttävät toteen voimat, jotka pystyvät tuhoamaan ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä.

Myös ihmiskunnan perimätiedot ja tarinat puhuvat valtavan tuhon puolesta. Plasmafyysikko Anthony Peratt on löytänyt plasmavirtauksen kuvauksia muinaisista kalliomaalauksista. Olivatko varhaiset ihmiset todistamassa näitä tapahtumia? Voidaanko kalliomaalaukset tulkita fysikaalisia tapahtumia vasten, ja hylätä perinteiset shamanistiset selitysmallit?


Jukka Niemisen uusin kirja on siis painossa ja julkistetaan viikon kuluttua Turun kirjamessuilla. Kirjaa voi ennakkotilata osoitteesta:

http://www.salakirjat.net/suomalaisten_tuho.html

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Keittokirja vaatimattomille kodeille



Saisiko olla ankeriaskäärykköä, "sianjänistä" luumujen kera tahi värmlantilaista perunamakkaraa? Vai maistuisiko ehkä biskvii, kaljakeitto tahi väärennetyt sianlihakyljykset?

Kovin on erilainen kirja kuin aikaisemmin julkaisemani, mutta sen verran riemastuttava, että teki mieli painattaa se uudelleen kirjan tullessa vastaan muutama viikko sitten. Hyvä ruoka - Keittokirja vaatimattomille kodeille on Helsingin Sanomain vuonna 1910 julkaisema lahjakirja, joka sisältää 114 sivua ruokaohjeita kovin erilaiselta aikakaudelta.



Oma erikoisuutensa kirjassa on jokaiselta sivulta löytyvä mainospalkki, jolla painatus on aikoinaan rahoitettu. Kovin on hauskaa tuon ajan mainoskieli:

Ostakaa aina meidän parailla kiitoslauseilla sekä koti- että ulkomailla palkituita Ruoka- & Näkkileipälajeja

Hyvät emännät ja emännöitsijät Viipurin seuduilla! Käydessänne valmistamaan perheidenne ravintoa tämän keittokirjan mukaan

Syökää AVENA kaurasuurimoista valmistettua puuroa, ja tulette voimakkaiksi. Äidit antakaa vahingollisen aamukahvin sijaan lapsillenne AVENA velliä eli puuroa.

VÄLTTÄMÄTÖIN putinkien, vellien ja kastikkeiden valmistamiseen. Käyttäkää useasti huonolle maistuvan perunajauhon asemasta MAIZENA-JAUHOJA.




Pari hauskaa ja havainnollista katsausta kirjaan löytyy seuraavista:

HS, Satu Kaaria - Saisiko olla biskviitä?

Kävelyllä-blogi - Ruokaohjeita vaatimattomille kodeille

Kirjaa saa tilattua kotisivuiltani:

Salakirjat - Keittokirja vaatimattomille kodeille

Hauskaa kun ohjeet ovat ajalta jolloin margariinia ja muita kummajaisia ei oltu vielä keksitty. Tosin jauhojen käyttö näyttää olleen aika runsasta.

Pitääpä tässä kokeilla joitain kirjan ohjeista, nokkoskeitto on sen verran simppeli että sitä voisi tehdä nyt jo viikonloppuna.

Vielä ei ole selvinnyt mikä eläin "sianjänis" on, pitäisi kysyä jostain ;o

Parin viikon päästä sitten vain näitä kaupustamaan Turun keskiaikamarkkinoille. Tulkaahan käymään.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Magic Songs saapui painosta!



Ja täytyypä sanoa porvoolaisten tehneen hienoa työtä. Nahan, kultauksen ja sokeapainatuksen yhdistelmä toimii loistavasti ja materiaaleissa on juuri oikea käsituntuma ja kiilto. Pitääpä jatkossakin suunnata tulevien kirjojen ulkoasuja tähän suuntaan.

On makoisaa päästä ensi viikolla Lontooseen matkalaukullinen näitä mukana. Elleivät sitten islannin tuhkat ole toista mieltä.

Eilen lähti painoon myös keittokirjan painoaineisto. Salakirjat lähtee siis täysin aikaisempien kirjojen aiheista poiketen muinaisen keittotaidon jäljille. Löytyi sattumalta sen verran villi ja riemukas ruokakirja, että pitäähän se uudelleenpainattaa. Kuukauden päästä sitten vain Turun keskiaikamarkkinoille näitä ihmettelemään. :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta on vuoden rajatietokirja!



Saamaansa palkintoon tietokirjailija Nieminen suhtautui tyylilleen ominaisella arvokkuudella.
Kuva Tuula-Maria Kangaslampi


Näinhän siinä kävi että voitto tuli ja vieläpä valtavin jytkyluvuin: Kuningaskunta sai enemmän ääniä kuin muut kirjat yhteensä! Todella mahtava läpilyönti kirjalle ja Jukkikselle, ja kiitos siitä kuuluu myös tämän blogin lukijakunnalle :)

Todella kiinnostava nähdä lähiviikkojen aikana mitä tämä Granlundin ilmaveiviä kirja-alalla vastaava voitto vielä poikiikaan. Yritämme nyt innokkaasti saada tutkimuksesta lisää julkisuutta tiedotusvälineisiin.

Kirjailijan onnentunteet löytyvät osoitteesta:

http://www.hermeetikko.com/15/

Kiitokset vielä kaikille äänestäneille. Tämä on kova juttu :)

lauantai 14. toukokuuta 2011

Loitsurunoja englanniksi - Magic Songs of the Finns



Puolentoista viikon päästä sitten viimein saapuu painosta englanninkielisen kustannusprojektini ensimmäinen kirja ja oikein hyvältähän se tuntuu. Lähiviikot tulevat olemaan hyvin kiintoisaa aikaa, ja varasinkin tuossa juuri lennot Englantiin parin viikon päähän.

The Magic Songs of the Finns on käännös Lönnrotin toimittamista Suomen Kansan Muinaisista Loitsurunoista, joista julkaisin näköispainoksen vuonna 2008. Kirja sisältää 639 loitsua kattaen valtaosan alkuteoksen aineistosta.



Käännös julkaistiin alunperin vuonna 1896 osana laajaa kansatieteellistä teosta The Pre- and Proto-Historic Finns, Both Eastern and Western, With the Magic Songs of the West Finns. Kirjan muut osat ovat vähemmän arvokasta vanhentunutta asutusteoriaa, kallonmittausta ja historiantutkimusta, ja tuntuukin että tämä itsessään loistava käännöstyö on jäänyt vähän tuon muun teoksen kätköihin. Sitä ei ole aikaisemmin julkaistu erillisenä teoksena.

Mainio lisä loitsujen käännöksille on pääosin näiden pohjalta koottu suomalaisen mytologian ja muinaisuskon lyhyt tutkimus, jossa käydään läpi kansanrunoudesta löytyvät keskeisimmät hahmot ja teemat.



Oma erikoisuutensa kirjassa on Akseli Gallen-Kallelan tekemät puupiirrokset. Vaikka piirrokset onkin tehty Kalevalaan, osoittautui että niiden kuvaamat aiheet on löydettävissä myös loitsurunojen joukosta. Pohjaavathan molemmat samaan kansanrunousaineistoon. Olen käyttänyt kirjassa myös William Morriksen suunnittelemia koriste- ja kirjasintyyppejä.

Edellisessä viestissä puhuinkin jo noista kansiratkaisuista. Ensimmäistä kertaa onnistuin löytämään laadukasta tekonahkaa, joista kirjaan on tehty kokonahkasidos. Painatus on tehty poikkeuksellisesti kultafolioinnilla ja sokeapainatuksella. Tällainen sidosasu on nykyisin jäänyt kokonaan pois käytöstä, sillä kun ei saa painatettua viivakoodeja kansiin.



Vartokaahan kun elokuussa menen munkinkaavussa kaupustamaan tätä Englannin suurimmille keskiaikamarkkinoille. ;o

Sarjan muutama seuraava osa on suunnilleen jo tiedossa, mutta pitää nyt tutkia missä järjestyksessä näissä kannattaa edetä.

Avasin eilen kirjan suomenkieliset sivut osoitteeseen:

www.salakirjat.net/muinaisia_loitsurunoja_magic_songs.html

Kattavammat englanninkieliset sivut löytyvät osoitteesta:

www.paganarchive.com/magic-songs-of-the-finns.html

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pakana-arkistot aukeavat



Juvalla ja Porvoossa ovat painokoneet jälleen käynnistyneet ja juuri saadun tiedon mukaan englanninkielisen kustannushankkeen ensimmäinen kirja, The Magic Songs of the Finns, valmistuu jo parin viikon päästä.

Eilen avasin myös hankkeen kotisivut, jotka löytyvät osoitteesta: www.paganarchive.com

Olen työstänyt kirjaa viimeisen vuoden ajan hitaalla työtahdilla. Alunperin suunnitelmissa oli julkaista kirja jo viime vuoden lopulla, mutta onneksi otin hankkeelle lisäaikaa. Nämä lopulliset taittoratkaisut ovat paljon paremmat kuin vielä tuolloin.



Kansiratkaisu muuttui myös täysin tuossa parisen kuukautta sitten. Painetun ylivetopaperin sijaan käytän kirjaan tekonahkasidosta kultafolioinnilla ja sokeapainatuksella. Aiemmin en ole innostunut tekonahasta, mutta paljastuikin että kirjapainolta löytyy todella hyvälaatuista materiaalia. Kiinnostava nähdä miltä kokonaisuus näyttää. Yhdessäkään muussa suomalaisessa kirjassa ei käytetä vastaavaa ratkaisua, koska sillä ei saa painettua kanteen viivakoodia.




Pakana-arkisto


Mistäs tässä kustannushankkeessa sitten onkaan kyse? Aikaisemmat julkaisemani kirjat ovat olleet 1:1 näköispainoksia vanhoista suomalaisista kansanperinnettä ja muinaisuskoa käsittelevistä kirjoista. Lähes kaikista vähänkään mielenkiintoisemmista englanninkielisistä kirjoista on jo olemassa vastaavanlaiset näköispainokset.

Usein kuitenkin tuo alkuteos saattaa olla julkaisuasultaan tavalla tai toisella huonosti yhteensopiva itse teoksen kanssa. Etenkin näissä kansanperinteen kirjoissa tyypillistä on kuivan akateeminen ulkoasu. Myös useimmat näköispainoksia tekevät kustantamot panostavat määrään laadun sijasta, ja julkaisevat esimerkiksi kaikki kirjat samanlaisin kansin. Laadukkaat uudet painokset sen sijaan panostavat itse tekstin korjaamiseen ja ajanmukaistamiseen esteettisten tekijöiden sijaan.

Jo vanhojen kirjojen parissa minua usein häiritsi epäsuhta kirjan sisällön ja ulkoasun välillä. Usein loistava teos oli sidottu tökerösti, tai sitten melko turhanpäiväinen teos oli saanut loisteliaan koristesidoksen.

Pagan Archive -sarjassa pyrin hakemaan teoksen henkeen ja aikakauteen mahdollisimman hyvin sopivaa ulkoasua. Tulen käyttämään kirjoissa vanhoja kirjasintyyppejä, ornamentteja ja vanhoja piirtokuvia. Mielestäni mieltäylentävä ulkoinen koristeellisuus rikastuttaa itse tekstin tarjoamaa lukukokemusta, ja vastaavasti myös loistava teos antaa selkärankaa ulkoisille tekijöille.

Hankkeen myöhemmissä vaiheissa on sarjaan tarkoitus lisätä myös muista kielistä englantiin käännettyjä teoksia. Tämä olisi hyödyllistä kirjojen laajemman tunnettavuuden saavuttamiseksi. Vaikka maailma onkin nykyään globaali ovat kielimuurit yhtä vahvat kuin ennenkin, ja moni loistava teos on jäänyt oman pienen kielialueensa vangiksi.

Jossain vaiheessa pitää julkaista samanlaisia koristetaitettuja ja kuvitettuja painoksia myös suomenkielisistä kirjoista.

Jo vuosia sitten tehdessäni kauppaa ainoastaan antikvaarisilla kirjoilla heräsi halu päästä toimimaan kansainvälisesti, mutta valitettavasti vanhoilla kirjoilla tuo oli aika mahdotonta. Hienoa että tuo vanha jano saa täyttymyksen nyt tämän projektin kautta.

Itse kirjasta kirjoitan oman esittelynsä lähipäivinä.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Ultra-lehden arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta

Viimein on ilmestynyt kirja joka käsittelee Suomen muinaisuutta varsin poikkeuksellisella, mutta kritiikkiä kestävällä tavalla. Kyseessä on tosiaankin ensimmäinen teos joka asiallisesti tarkastelee Suomessa olevia ley-linjoja ja pyhiä paikkoja, jotka maantieteellisesti asettuvat aina saman välimatkan päähän toisistaan. Tarkastelun kohteena ovat keskiajan kivikirkot ja kappelit, jotka rakennettiin pakanallisten paikkojen päälle, ja jotka ovat toisistaan aina 33,3 km välein.


Ultra-lehdessä ilmestyi mainio kirja-arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta, joka löytyy luettavaksi netistäkin.


Sattumaa kaikki sanoo skeptikko. Ja tarkoitushakuista mittaamista. Mutta kysyä voi, että jos yhdestä keskiaikaisesta kirkosta on etäisyys neljään - viiteen muuhun keskiaikaiseen kirkkoon alle 50 metrin tarkkuudella keskeltä keskelle 33,3 km, niin voiko kyseessä olla sattuma? Ja jos tässä ei ole kyse sattumasta, niin silloin tuskin on sattuma tekijänä ainakaan kaikissa noissa yli 150:ssä muussakaan tapauksessa.

Sattuman mahdollisuutta mietittäessä tulee myös ottaa huomioon, miten vähän keskiaikana on ollut Suomessa asukkaita ja miten vähän julkisia rakennuksia. Sattuman mahdollisuus pienenee ratkaisevasti. Kohteita joihin osumat voivat tulla, ei ole kuin meren rannoilla hiekanjyviä vaan hyvinkin rajallinen määrä. Kivikirkkoja on tunnistettu esim. 104, joihin ko. mitta osuu noin 70 prosenttisesti.


Eiköhän äänestetä kirjasta vuoden rajatietokirja niin saadaan tämä juttu mediaankin esille :)

http://www.ultra-lehti.com/kilpailu-rajakirjat.html

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Äänestä Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta vuoden rajatietokirja




Suomesta kuuluu kovia: Vuoden rajatietokirja on jälleen valittavana ja ehdolla on mukana myös Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Käykäähän siis ahkerasti äänestämässä, tai kuten Jukkis asian paremmin ilmaisi:

Totuus on että ellen nyt voita, en voita koskaan. Tai jos joskus viiden vuoden päästä voitan, ei sillä ole enää silloin niin merkitystä. Sillä voiton myötähän ei ole tarkoitus hehkuttaa itseäni vaan antaa kunnia teille kaikille hermeetikkolaisille. Tätä juttua on paljon tutkittu, kehitetty ja teoretisoitu hermeetikko-palstalla ja koko taustaryhmäkin on muodostunut tämän palstan kautta. Kyse on vähän meidän kaikkien kunniasta. Palkinto toisi näkyvyyttä ja silloin kuulisi maija meikäläisen suusta viimeinkin sen kysymyksen; Mikä tää Hermeetikko on? Viimeinkin tämä meidän imperiumi pääsisi valokeilaan. Ehkä sen avulla. paitsi että se houkuttaa palstalle uutta verta, saisi tuon lehdenkin levikin nousemaan sellaiselle tasolle, että sen jatkamista voisi harkita pidemmälle kun ollaan meinattu. Kyse on myös rajatieteen kirjallisuuden yleisestä rimannostosta.


Tämä homma kun voitetaan niin kirja lyö lopullisesti itsensä julkisuuteen. Niin ja Jukkis lupasi järjestää hermeetikko-bileet ;O

Kilpailun sivut löytyvät osoitteesta:

http://www.ultra-lehti.com/kilpailu-rajakirjat.html

Huomenna onkin sitten jo paluu Suomeen. Hieno reissu ollut, mutta kiva päästä viimeistelemään englanninkielinen kirja ja aloittamaan esikasvatukset siirtolapalstaa varten.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Muinaisten Loitsurunojen englanninkielinen painos loppusuoralla



Viimeisen vuoden ajan olen valmistellut Suomen Kansan Muinaisten Loitsurunojen englanninkielisen käännöksen uudelleenjulkaisua, ja vihdoin hanke alkaa valmistumaan. Alunperin suunnitelmana oli julkaista kirja jo viime vuoden puolella, mutta hyvä oli siirtää julkaisu nyt kevääksi. Katsoin juuri aikaisempia taitto- ja kansisuunnitelmia ja nykyiset ovat paljon paremmat.

Lähden pariksi viikoksi Belgiaan ja Hollantiin 24. päivä tätä kuuta, johon mennessä kirjan painoaineisto valmistuu. Matkalla teen vielä lopputarkistuksia, ja lähetän aineiston painoon palattuani. Kirja ilmestyy huhtikuun lopulla.

Kirjaan tulee Akseli Gallen-Kallelan grafiikkaa ja William Morriksen kirjasintyyppejä ja kirjaornamentteja.

Kirja aloittaa eurooppalaista kansanperinnettä, muinaisuskoa ja esoteriaa sisältävän Pagan Archive-kirjasarjan, jonka myöhemmissä osissa käytän myös vanhoja kirjasintyyppejä ja piirtokuvia.

Intouduin laittamaan parvekkeelle jääpatsaita valmistumaan, mutta hieman hidasta tuo jäätyminen näillä keleillä. Palataan asiaan kunhan jäätyvät.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Bland tomtar och troll 2-3, 1908-1909




Runsas vuosi sitten oli puhetta John Bauerin maahisia ja peikkoja esittävistä maalauksista, joita julkaistiin vuodesta 1907 alkaen satukirjasarjassa Bland tomtar och troll.

Aiemmin en ole nähnyt näitä teoksia myynnissä, mutta tällä viikolla löytyi sarjan 2. ja 3. osa. Näiden osien kuvia en olekkaan nähnyt aiemmin, ja kirjat sisältävät näköjään myös runsaasti koristealkukirjaimia ja muuta piirtokuvitusta.

Netissa näiden hintataso näyttää olevan aika tyyris yli satasen kappaleelta. Kuvat onnistuivat vähän huonosti, pitänee ottaa kirjoista skannauksia jossain vaiheessa.



lauantai 22. tammikuuta 2011

Jukka Niemisen haastattelu



Tajunta Media kävi Tampereella haastattelemassa Hermeetikon päätoimittajaa ja kirjailija Jukka Niemistä, ja hyvä 15 minuuttinen pätkähän siitä tuli. Haastattelun alussa käsitellään Hermeetikko-lehden taustoja, tämän jälkeen (kohta 3:40) Jukkiksen kirjaa Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta ja lopussa hieman tulevia hankkeita.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi

Vihdoinkin tuli luettua Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi, ja ai että maistuikin makialta. Kirjan huumori iski loistavasti, ja myös kirjan syvämietteisempi puoli puhutteli, etenkin kun itselläkin on tässä tämä piilopirttiprojekti suunnitteilla.

Kirja on mielestäni Thoreaun Waldenin ohella parhaita yhteiskunnasta luopumista kuvaavia kirjoja. Kuin myös eräät muinaisten kiinalaisten esseet, joista voisi laittaa yhden tänne jossain vaiheessa. Viime vuosina esillä ollut elokuva Into the Wild oli mielestäni hieman turhanpäiväinen ja sisällötön. Ihan kiinnostavaa katsottavaa kuitenkin.

Että nähdään mistä puhutaan on syytä ottaa kirjasta lainaus:


---
§§§


- Kuule, tässä näet miehen, jolla on kaikessa aivan mahottoman huono tuuri.

Mies selitti. Hän oli ottanut lomaa ja päättänyt kuluttaa pari viikkoa kalastellen ja pontikkaa keitellen sellaisessa paikassa, jossa taatusti saisi olla rauhassa. Oli siis tullut tänne kairaan kaikkine vehkeinensä, oli rakentanut pienen pontikkatehtaan, ja kun hän oli saanut ensimmäisen kymmenen litraa valmiiksi, olikin syttynyt metsäpalo ja polttanut tehtaan. Miehen oli pitänyt juosta palon alta kymmenen litran pontikkatonkka olalla, ja tässä hän nyt oli. Reppu ja muonat olivat palaneet, kaikki oli mennyttä, kalastusvehkeet, kaikki. Vain ensimmäinen satsi pontikkaa oli jäänyt jäljelle. Nyt oli jo toinen päivä, kun mies tässä puron rannalla joi pontikkaansa. Jäljellä oli vielä monta litraa.

- Voitko käsittää tämmöistä epäonnea, sanoi mies surkeasti.

Vatanen teki puron rannalle nuotion, paistoi kalaa, he molemmat söivät. Salosensaari kävi välillä uimassa. Ruoan jälkeen hän tarjosi Vataselle pontikkaa.

Mikäpä siinä. Vatanen otti ja joi. Siunattu viina! Mahaa poltti, Vatanen joi toisen mukillisen.

- Olet sinä Salosensaari hyvä pontikankeittäjä.

Koko iltapäivän miehet juopottelivat. Välillä he paistoivat kalaa ja kävivät uimassa. Mitä enemmän he joivat sen vähemmän heitä kiinnosti yleinen metsäpalotilanne.

Illan suussa molemmat olivat niin humalassa, että töin tuskin pääsivät ylös purosta, johon vähän väliä rojahtivat vilvoittelemaan. Puro oli niin syvä, että vesi ulottui paikoin kaulaan asti.

- On vaan varottava, ettei hukuta vahingossa, toisteli Salosensaari.

Yöllä palo ehti purolle.

Se oli sadun kaltaista: roihuavat puut valaisivat yön, ne olivat kuin suuria punaisia lepattavia kukkia puron molemmilla sivuilla. Kuumuus oli niin sietämätön, että miesten piti seistä palon aikana purossa niin että vain heidän päänsä paahtuivat leimuavassa kajossa. Pontikka-astia oli heillä mukana purossa, siitä he joivat ja katselivat kiihkoissaan hurjaa luonnon tuhonäytelmää.

Rantametsä ryski, tuli humisi puissa, puroon lensi sähiseviä kekäleitä, miesten naamat paistoivat purosta punaisina, he nauroivat ja joivat pontikkaa.

- Keisari Neero katsoo Rutuksen kanssa Rooman paloa, julisti Salosensaari.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Magiaa ja okkultista kirjallisuutta Turun akatemiassa 1600-luvulla


Olen tässä viime päivinä lukenut Antero Heikkisen väitöskirjaa Paholaisen liittolaiset - Noita- ja magiakäsityksiä ja oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla vuodelta 1969.

Kirjankustantajalle etenkin säilyneet tiedot tuohon aikaan käytetyistä taikaopillisista kirjoista olivat kiehtovaa luettavaa. Lähes kaikki noitaoikeudenkäynnithän käytiin kansan keskuudessa harjoitettua taikuutta vastaan, mutta 1600-luvulla Turun akatemiassa magiaa harjoitettiin Keski-Euroopasta kulkeutuneen okkultistisen kirjallisuuden avulla.

Turun akatemian henkilökunnan ja ylioppilaiden keskuudessa tiedetään ainakin luetun teoksia: Agrippa: De Occulta Philosophia, Clavis Solomon, Angelus Lucis sekä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tästä viimeksi mainitusta ei näytä löytyvän mitään tietoja, mitä myös Heikkinen kummastelee:

Petraukselle jätettyä magiakirjaa nimitetään konsistorin pöytäkirjoissa nimellä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tämä kirja on ollut tuttu Suomessa, se mainitaan oikeudenkäynneissä usein. Siitä huolimatta kirjan alkuperä jää hämäräksi. Sen täydellinen nimi tunnetaan A. A. von Stiernmanin luettelon perusteella: "Ars Cabalistica, sive Cabala Christiana Michaëlis Paletzii Eqv. et I.U.D. et Professoris Parisiensis." Paletz olisi siten ollut ritari, juridiikan tohtori ja professori Pariisissa. Mikäli tiedot pitävät paikkansa, on hämmästyttävää, että nimeä ei löydy luetteloista. Myöskään kyseistä kirjaa en ole tavannut magia- ja kabbalistista kirjallisuutta koskevista bibliografioista. Mahdollisesti kirja on ollut pelkästään käsikirjoituksena ja levinnyt monisteina. Koska ilmiantokirjeen lähettäjä liitti mukaan nimenomaan Paletzin Kabbalan, saattavat hänen edellä esitetyt tietonsa magiasta olla juuri siitä.


Mikä vielä parempaa on kirjan sisällöstä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa kattava kuvaus:


kuinka aivoja vahvistetaan, nimittäin rukouksilla, jotka oli kirjoitettu siihen kirjaan latinalaisilla kirjaimilla, mutta hän (Enrot) ei ollut osannut niitä lukea tai ymmärtää niitä. Se oli (ollut) hämärää kieltä. Samoin pääskysen sydämellä ja reininviinillä.

Samassa kirjassa oli myös ollut kirjoitettu, miten ihminen saattoi päästä suureen arvoon ja miten saattoi tulla hetkessä oppineeksi. Samoin, kun otetaan ja puhdistetaan pikkusormella korvasta, niin suusta tulee, mitä ihminen koskaan haluaa puhua. Kuinka voittaisi naisten rakkauden, mihin piti tietyllä tapaa käyttää ympyröitä ja lepakon siipiä, ympyrä piti ... tehdä siten, että neito istuutuu siihen (ja) ... piti taputtaa häntä selkään vasemmalla lepakonsiivellä. Toiseksi keittää hylkeenpää ja työntää sitä ja heittää hänen (neidon) jalkoihinsa.


Samassa niteessä oli myös "horoskooppikirja" ("Planetz booken"), minkä sisällöstä kerrotaan:

päästä arvoon ja herrojen suosioon. Samoin kuinka saattoi saada rahaa ja kaikki se ympyröillä, ... tulee seisoa keskellä, jossa ympyrät yhtyvät ja lukea rukouksia.

Siinä oli myös, että pelaapa hän korttia tai noppaa, niin hän voittaa mitä väittää (voittavansa).

Samoin, kuinka hänen tuli seurustella naisten kanssa, mikä tapahtuu ympyröillä ja rukouksilla. Kun hän on ne tehnyt (ja lukenut), hän menee neidon luo ja ottaa häntä kädestä, (ja) jos hän hymyilee, hän ei ole luotettava; jos hän punastuu, hän on siveä ...

Muuten on kirjoissa jokaisen tempun mukana erityisiä rukouksia, jotkin kahden lehden pituisia; niiden joukossa on monta jumalallista sanaa, mutta suurimmaksi osaksi niissä on jotain, mitä hän ei pysty ymmärtämään.


Vuonna 1644 Turun akatemian professori Martin Stodius joutui syytteeseen magian harjoittamisesta, mitä kautta on säilynyt tieto alunavettä käyttävästä salakirjoitusmenetelmästä:

...kirjoittamaan alunavedellä paperille niin ettei taitamaton pystynyt kirjoitusta lukemaan; se kävi luettavaksi vain, kun paperi joutui tekemisiin tulen ja veden kanssa.


Olisi kiinnostavaa testata tuota käytännössä. Professori Stodius on muuten näiden 1600-luvun akateemispiirien noitaoikeudenkäytien eräänlainen kiintopiste. Useissa oikeudenkäynneissä löytyi syytetyiltä yhteyksiä häneen, mutta itse Stodius todettiin kummassakin itseensä kohdistuneessa oikeudenkäynnissä lopulta syyttömäksi.

Samoihin aikoihin Turussa opiskellut Isacus Gunnerus kopioi opiskelijatoveriltaan Henricus Ilvekseltä taikaopillisen käsikirjoituksen, joka jäi takavarikkoon 14 vuotta myöhemmin Tallinnassa, ja jonka sisällöstä on myös säilynyt kuvaus:

(On) syötävä pääskysen sydän ja halkaistava tietyllä kuviolla ja jonain yönä keskikesällä lisätään taikauskoisia sanoja Johannes Babtistasta (ilmeisesti Gianbattista de Porta (1535-1615)), Lulliuksesta (Raimundus Lullius (1232-1315)) ja Agrippasta, kuvio on merkittävä joko omalla tai lepakon verellä, tämän jälkeen lisätään karkea ja taikauskoinen jumalallisen nimen väärinkäyttö toisen käskyn vastaisesti: Kuinka joku voi tulla hetkessä oppineeksi, kutsukoon demoneja ja kirjoittakoon omalla verellään vuorotellen taikauskoisia ja outoja sanoja. Hän tehköön ympyrän ja asettakoon oikean jalkansa siihen ympyrän osaan, missä demonit ovat, sen lisäksi vuodattakoon verta oikeasta kädestään ja ottakoon sitä jonkin verran pikkusormellaan. Hän sanokoon etc. mm. pelottavat sanat: rauha keskenämme mitä mahtavin kuningas; ja sytyttäköön kynttilän, joka on tehty ihmisen ihrasta sanoen: annan tämän kynttilän sinulle vaivoistasi. Tämä on tehtävä syvimmän jouluyön aikaan yhdentoista tai kahdentoista välillä tai pääsiäisenä ennen auringon nousua. On tehtävä ympyrä ja tulee vetää yhdeksän kertaa pikkusormella tämän kehän ympäri ja kirjoittaa omalla verellään latinankielisiä sanoja ja outoja sanoja raskaana olevan naisen verellä etc., etc. Muita ympyröitä on tehtävä pukin, lepakon ja pöllön verellä.


Ainuttakaan näistä käsikirjoituksista ei ole säilynyt nykypäivään.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Gustave Dorén kirjankuvituksia



Eilen löytyi maanmainiosta C. Hagelstamin antikvariaatista Gustave Dorén Danten Jumalaiseen näytelmään tekemät painokuvat laadukkaina painoksina. Tuollainen onkin ollut hieman haussa. Sarja sisältää 136 suurikokoista grafiikanlehteä ja se on painettu Tukholmassa Dorén elinaikana vuonna 1876.





Illalla tutkin sarjan läpi, ja samalla tuli käytyä läpi netistä muita Dorén töitä ensi kerran vuosiin. Tilasin myös näköispainoksen teoksesta London: A Pilgrimage.





Alkuteokselle uskollisena Jumalaisen näytelmän kuvituksen enemmistö on kärsimysten esittelyä, mutta paras tunnelma mielestäni on muutamissa alun kuvissa, joissa Dante ja Vergilius ovat vielä kaksistaan liikkeellä.







Kiinnostava nähdä kunnolla millainen tuo Lontoo-sarja on kunhan se nyt saapuu postista. Tyylillisesti kiinnostaisi tosin vieläkin enemmän Dorén Coleridgen The Rime of the Ancient Marineriin tekemä kuvitus, joka pitänee tilata jossain vaiheessa myös.





maanantai 1. marraskuuta 2010

Helsingin kirjamessuilla 2010




Kirjamessut ovat jälleen takana ja täytyy sanoa olleen hyvin kiintoisat päivät. Ständillä kävi jos jonkinlaista väkeä ja etenkin viikonloput olivat todella vilkkaat. Todella monesti asiasta sain kiinnostavat tiedonjyvät joita pitää tässä tutkia lisää.

Ehdimme juuri sopivasti saada messuilla painosta E. N. Setälän Sammon arvoituksen uuden painoksen, josta lisää myöhemmin lähipäivinä. Kirjaan on tehnyt lisäkuvitusta Sampo Marjomaa, joka oli myös hauska saada ständillemme viikonloppuna.

Jukkiksen kirjaa myytiin todella hyvin etenkin lauantaina kun kirjailija oli itse paikalla, ja myös Hermeetikko löysi monia uusia lukijoita.



Otin rekvisiitaksi tuon tasan vuosi sitten löytämäni pakanallisia uhrimenoja esittävän ryijyn, ja myös siitä kyseltiin paljon. Kukaan ei ollut nähnyt mallia aiemmin tai osannut arvella tekijää. Tätä pitäisi yrittää selvittää.

Nyt messujen jälkeen alkaa kirjavuosi olla kasassa ja alan keskittymään parin englanninkielisen teoksen valmisteluun ja ulkomaan yhteyksien avaamiseen. Messuilla oli hyvin kiinnostava jututtaa jälleen Thelema-kustannuksen Antti P. Balkia, jonka myynti on suuntautunut maailmalle jo useamman vuoden. Aikamoiselta projektilta vaikuttaa tuo Amerikan ja Englannin pankkiyhteyksien ja tukkusopimusten avaaminen, mutta saapa nähdä :)



Itse en tehnyt messuilla juurikaan hankintoja. Kirjoja on kertynyt jo sen verran paljon että aika laiskasti tulee hankittua uutta muutoinkaan. Tarjontaahan tuolla kyllä riitti, ja etenkin Hagelstamin vitriineistä löytyi ihmeteltävää.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Samuli Paulaharjun kirjat nyt luettavissa ilmaiseksi

www.samulipaulaharju.net - Samuli Paulaharjun teokset korupainoksina



On suuri ilo ilmoittaa Samuli Paulaharjun lähes koko tuotannon löytyvän digitaalisena Kansalliskirjaston sivuilta.

Legendaarisen Paulaharjun kirjat ovat eräitä mieleenpainuvimpia suomalaisen kansanperinteen kirjoja. Paulaharju oli oululainen kansakoulunopettaja joka teki kesäisin patikkamatkoja kautta Suomen, Lapin ja Karjalan usein kävellen tuhatkin kilometriä kesässä.

Huomiota herättävien, eriskummallisten ja uhanalaisten kansantapojen ohella Paulaharjulla oli taito kuvata myös aivan arkisia asioita hyvin mehukkaasti ja eläväisesti. Kuvauksia täydentävät sadat karkean kauniit piirroskuvat ja valokuvat.

Osana Pelasta kirja -hanketta digitalisoidut teokset ovat seuraavat:


Härmän aukeilta
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932)

Kainuun mailta : kansantietoutta Kajaanin kulmilta
Paulaharju, Samuli (Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1922)

Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1906)

Kiveliöitten kansaa : Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1937)

Kolttain mailta : kansatieteellisiä kuvauksia Kuollan-Lapista
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921)

Kuva sieltä, toinen täältä kautta Suur-Suomen
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1944)

Kuvauksia Hailuodosta
Paulaharju, Samuli (Kansanvalistusseura, 1914)

Lapin muisteluksia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922)

Matkakertomuksia Karjalan kankahilta
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1908)

Rintakyliä ja larwamaita : Kurikan wanhaa elämää
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1943)

Ruijan suomalaisia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928)

Ruijan äärimmäisillä saarilla
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1935)

Seitoja ja seidan palvontaa
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1932)

Sompio : Luiron korpien vanhaa elämää
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1939)

Suomenselän wieriltä
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1930)

Syntymä, lapsuus ja kuolema : Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924)

Taka-Lappia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927)

Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1934)

Wanha Raahe
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1925)

Wanhaa Lappia ja Peräpohjaa
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1923)

Kirjat löytyvät osoitteesta:

https://www.doria.fi/handle/10024/59674

Pitääpä ottaa kirjat taas luentaan ja kirjoittaa niistä vaikutelmia tänne blogin puolellekkin.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika

Kuvitelkaamme, että sata vuotta sitten elänyt yhteiskuntatieteilijä olisi saanut näynomaisena ilmoituksena tietoonsa nykyisen modernin teknologiamme, mutta ei tietäisi mitään tulevasta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Millaiseksi hän olisi kuvitellut yhteiskunnan, jossa lihastyötä säästävät koneet ja automaatio ovat tehneet välttämättömyyshyödykkeiden valmistamisen naurettavan helpoksi verrattuna siihen, kuinka suuria ponnistuksia pelkästään ravinnon tuottaminen hänen aikanaan vaati?

s. 7

Noin vuosi sitten luin Osmo Soininvaaran kirjan Vauraus ja aika, josta onkin pitänyt kirjoittaa huomioita jo aikaisemmin. Kirja pohtii vaurauden kasvun ja vapaa-ajan suhdetta, oheisvaikutuksia ja menetelmiä näiden saavuttamiseksi.

Parhaiten kirjan sisällöstä puhuu se itse, josta tapani mukaan tein muutaman poiminnan:

Yhteiskuntatieteilijämme olisi varmaankin olettanut, että yhteiskunnassa, joka olisi päässyt irti niukkuuden ongelmista, taloutta ja tuotantoa koskevat kysymykset olisivat väistyneet ihmisten mielissä ja puheissa taka-alalle. Miksi yhteiskunta, jolla on tarpeeksi kaikkea, olisi edes kiinnostunut, saati huolestunut, taloudellisista kysymyksistä? Varmaankin kulttuuria, filosofiaa, leikkiä, urheilua ja puutarhanhoitoa koskevat uutiset ja pohdinnat olisivat lehtien etusivunaineistoa; taloutta ja tuotantoa koskevat artikkelit olisivat siirtyneet omiin erikoislehtiinsä.

-

Erityisen mahdotonta yhteiskuntatieteilijämme olisi ollut ennustaa elämän kiireisyyttä. Miten kenelläkään voi olla kiire, kun työn tuottavuus on neljätoistakertaistunut - teemme muutamassa tunnissa työt, jotka hänen aikanaan veivät koko viikon. Eikö sen pitäisi antaa mahdollisuus nautinnolliseen joutilaisuuteen?

-

Nousu köyhyydestä kohtuulliseen vaurauteen on tehnyt elämästä mukavampaa, mutta jossain vaiheessa pitäisi havaita, että olemme jo tarpeeksi rikkaita. Voisi luulla, että taloudellisten näkökohtien painoarvo vähenisi vaurastumisen myötä. Raha vähentäisi rahantarvetta samaan tapaan kuin vesi helpottaa janoa ja ruoka nälkää. Näin ei ole käynyt, vaan olemme antaneet vaurauden tavoittelun orjuuttaa itsemme.

s. 7-8

Todella ajatuksiaherättävää pohdintaa. Itseasiassa oli hauskaa löytää jo aiemmin muutamaan otteeseen kehumani Lin Jutangin kirjasta Maallinen onni juuri tämänkaltainen ennustus: 30-luvulla Lin ennusti että teknologian luomassa yltäkylläisyydessä ihmsiten kiinnostus ylimääräiseen tavaraan lopulta tyydyttyisi ja mielenkiinto heräisi tuolloin vielä kiinalaisille tyypillistä rentoa elämää kohtaan. Kävikin päinvastoin, ja juuri Kiinasta tuli toinen modernin kiireellisyyden, vaurauden tavoittelun ja "kapitalismin" symboli.

Mainonnan tekee tehokkaaksi se, ettei elämäntapa enää periydy kuten silloin, kun perhesiteet olivat vahvempia ja yhteiskunnan muutosvauhti hitaampi. Kun ei tiedetä, miten kuuluisi elää, yritetään elää kuten muut. Mainos iskee tähän tyhjiöön kertoen, mitä kaikkea hyvään elämään kuuluu. Se vääristää elämänvalintoja, koska kukaan ei mainosta ilmaisia vaihtoehtoja, kuten runokirjan lainaamista kirjastosta, sunnuntaista pyöräretkeä tai shakin peluuta.

s. 22

Itse pyrin elämässäni hyvin paljon hyödyntämään tätä näkökulmaa. Eipä muistu mieleen tapausta jolloin rahalla hankittu tuote tai palvelu olisi lähennellyt niitä nautintoja mitä ajatustyöstä saan. Myös luontoilumahdollisuudet ovat Suomessa ehkä parhaat maailmassa, ja kirjastoista ja netistä löytyy loppumattomiin viisautta ihan ilmaiseksi.

Oma lukunsa on sitten rahankäytön kohdentaminen merkityksettömien ja laaduttomien esineiden kuluttamisesta antiikki- ja taide-esineisiin sijoittamiseen, joihin käytetty arvo säilyy ja kasvaa.

Kirjan alkupuolella Soininvaara esittelee onnellisuustutkijoiden löytämät tulokset varallisuuden suhteesta onnellisuuteen, josta löytyy yhteenveto luvun lopussa:

1. Kun noustaan köyhyydestä kohtuulliselle tulotasolle, kansakunnan vaurastuminen tekee ihmisistä selvästi onnellisempia. Kun kohtuullinen elintaso on saavutettu, lisävaurastuminen ei lisää keskimääräistä onnellisuutta juuri lainkaan. Länsi-Euroopassa tuo saturaatiopiste saavutettiin joskus 1970-luvun alussa.

2. Saturaatiopisteen yläpuolella lisävaurastuminen lisää onnellisuutta jonkin aikaa, mutta kun uuteen olotilaan on totuttu, saavutettu korkeampi kulutustaso ei tuota enää samaa onnen tunnetta kuin aluksi.

3. Vaurastuminen suhteessa muihin lisää asianomaisen omaa hyvinvointia, mutta heikentää muiden hyvinvointia.

4. Henkilökohtaisen varauden rajahyöty alenee, kun vauraus kasvaa; mitä rikkaampi olet, sitä vähemmän iloa sinulle tuottaa vielä sata euroa.

5. Köyhtyminen heikentää ihmisen hyvinvointia enemmän kuin samansuuruinen vaurastuminen sitä lisää.

s. 24

-

Vuodesta 2002 vuoteen 2005 suomalaisten reaaliansiot kasvoivat peräti yhdeksällä prosentilla. Huomasitko jotain merkittävää tapahtuneen? Jos olisimmekin käyttäneet tuon pelivaran työajan lyhentämiseen, olisimme voineet pidentää vuosilomaa lähes neljällä viikolla. Sen kai olisit huomannut?

Vuodesta 1985 kokonaistuotantomme on puolitoistakertaistunut. Samanaikaisesti työpanos on pienentynyt seitsemän prosenttia lähinnä työttömyyden kasvun vuoksi. Entä jos olisimme suunnanneet tuottavuuden kasvun työajan lyhentämiseen. Millaista elämämme olisi nyt, jos eläisimme yhä vuoden 1985 kulutustasolla, mutta työviikko olisi nelipäiväinen ja sen lisäksi vuosiloma kaksi kuukautta? Tämä olisi ollut mahdollista, jos mekaanisesti olisimme siirtäneet koko tuottavuuden kasvun työajan lyhentämiseksi.

s. 57-58
Sivunumeroinnit ovat vuonna 2009 painetusta pokkarista, voivat poiketa kirjan muissa laitoksissa.

Onnellisuutta käsittelevistä kirjoista on hyvin suositeltava myös Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?, joka on hyvä yleistajuinen yhteenveto onnellisuustutkimuksien tuloksista.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kirjan julkistus: Oulun seudun muinaisuutta vuodelta 1887

Artturi Snellman:

Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 9.

Oulun kihlakunta.

Muinaistieteellisiä ja historiallisia lehtiä.

1887





Oulun muinaisuutta Etukansi Front







Vuonna 1884 Suomen Muinaismuistoyhdistys myönsi Artturi Heikki Snellmannille apurahan muinaistieteellistä keräysmatkaa varten. Seuraavana kolmena kesänä Snellman kiersi tuonaikaista Oulun kihlakuntaa kooten tietoja alueen muinaisuudesta. Tutkimusmatkojen tuloksena syntyi aikansa laajin Oulun seudun historiatietoja yhteenkokoava teos.

Alueen arkeologisten löytöjen ja esihistoriallisten kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi Snellman kokosi kirjaan runsaasti alueella kerrottavia kansantarinoita ja varhaisempia kirjallisia tietoja. Runsaasti huomiota ovat saaneet myös alueen jätinkirkot, joiden alkuperä ja käyttötarkoitus olivat tuolloin yhtä suuri mysteeri kuin vielä nykyäänkin.

Kirja sisältää 95 puupiirrosta, 1 kivipiirroksen sekä muinaistieteellisen kartan liitteenä.

Teos on painettu Munken-paperille, joka täyttää kaikki ympäristökriteerit ja on lisäksi arkistointikelpoinen, säilyen vähintään satoja vuosia kellastumatta tai murenematta.

Kirjapainosta saapui toinen Kanen Kanervan kanssa yhteistyössä toteuttamamme muinaishistoriallisen teoksen uusintapainos. Tällä kertaa kyseessä on Oulun seudun esihistoriallisten löytöjen ja muiden muinaistutkimuksellisten tietojen kokoelma.

Äitini on kotoisin Ylikiimingistä, joten erityisesti sitä koskevat tiedot olivat kiinnostavaa luettavaa. Pitääpä kesällä käydä vierailemaan joillakin alueen rauniopaikoilla.

Toinen erityisen kiinnostava osio kirjasta ovat sen useat jätinkirkoista esittämät tiedot ja puupiirrokset. Aihe on noussut viime vuosina voimakkaasti esille etenkin Marianna Ridderstadin tutkimusten myötä.

Kirja ilmestyy osana uutta Kanerva-sarjaa.

Lisätietoja kirjasta ja tilausmahdollisuuden löydät Salakirjat-pienkustantamoni sivuilta osoitteesta: http://www.salakirjat.net/oulu_muinaismuistoyhdistyksen_aikakauskirja_9.html