Pyhäinpäivänä antiikkimessuilla Wanhassa satamassa

Pyhäinpäivän perinteeksi on muodostunut käydä Wanhan sataman antiikkimessuilla. Tapahtuma on pieni verrattuna ulkomaiden antiikkimarkkinoihin, mutta laadullisesti todella hyvä. Vainajien ollessa liikkeellä vanhat esineet myös tuntuvat puhuttelevan paljon voimakkaammin kuin useimmiten muulloin.

Parhaat löydöt messuilta tulivat toissavuonna, jolloin löysin sieltä mystisen piipunpesän, josta kirjoitinkin aikoinaan jutun, ja suomenuskoista uhraustoimitusta kuvaavan ryijyn. Noita on pitänyt tänäänkin hypistellä, ja yhä iskevät lujaa.


Tällä kertaa messuilta löytyi paljon tarpeistoa ensi kesän keskiaikamarkkinoita varten. Tämä vuodelle 1803 signeerattu pussukka houkutteli, mutta 200 euron hinta oli hieman turhan kova.


Taiteesta eniten kiinnostusta herättivät nämä puulevyistä koostetut taulut. Valitettavasti taiteilijan nimi unohtui kirjata ylös.


Vuonna 1935 Oulussa täytetty lapinpöllö olisi lähtenyt mukaan jos omistaisin jo kivijalkakirjakaupan. Hinta oli kohtuullinen 250e.


Ensimmäinen ostos oli vuosisadan alun kansallisromanttinen tuoli, joka kummasti maksoi vain 50 euroa. Tyyny ei ole alkuperäinen ja oikein sovi tyyliin.

Toinen ostos oli suurikokoinen riihivakka, joka on hyvää rekvisiittaa markkinoille. Olen myös etsinyt vanhaa talonpoikaistyylistä pöytäliinaa kliinisten eurokankaiden tilalle, ja nyt löytyi. Pituus on huimat 5 metriä, joissain on aikoinaan ollut aikamoinen pirtinpöytä. Hinnat 45 ja 30 euroa.

Tilasin juuri myös viikinkiteltan ensi kesää varten, joten aika kova keskiaikakiertue tiedossa.

Jälleen jaksavat hämmästyttää antiikkiostosten mahdollisuudet. Esineet ovat käsityötä, usein ainoita laatuaan, niissä on "sielua" ja hinnatkaan eivät usein ole enempää kuin kiinalaisessa teollisuuskrääsässä.

Maalattu puukaiverrus John Bauerin mukaan

The work is based on John Bauer's illustration He Blew Upon a Birch Bark Horn from the serie Bland tomtar och troll (Among Gnomes and Trolls). Signed "G. A-son, -40", Anderson 1940. From the Billnäs antiques fair, Finland.

Viime viikonloppuna kiersin Fiskarsin ja Billnäsin antiikkimessut. Valitettavasti kamerasta loppui akku ja puhelimen muistikortille ei ole telakkaa, joten kuvat jäävät vähälle.

Kumpikin ruukkialue ovat todella idyllisiä, ja etenkin Fiskarsin luona on korkeita kallioalueita, joita tekisi mieli mennä tutkimaan. Ehkäpä nyt viikonloppuna kun käyn Raaseporin keskiaikamarkkinoilla. Telttailukin oli suunnitelmissa, mutta sää näyttää hieman märältä.

Aiemminhan kyseessä oli yksi ja sama tapahtuma, mutta jonka ostanut liikemies nosti paikkahintoja niin että valtaosa kauppiaista perusti uuden tapahtuman Fiskarsiin. Ellei tapahtumiin ole vapaalippuja ja ei halua maksaa kahdesta messusta kannattaa valita tuo Fiskarsin tapahtuma, myyjien määrä on selvästi suurempi.

Tarjonta oli aika hyvää, vaikka olinkin liikkeellä viimeisenä päivänä. Yksi kiintoisa maalaus löytyi:

Taulun tyyli tuntui ja kaukaa katsoen jostain syystä hyvin tutulta. Paljastuikin että se perustuu John Bauerin kuvitukseen, josta onkin jo aiemmin ollut puhetta. Keskushahmo on lainattu Bauerilta, mutta miljöö on muutettu peikkomaiseksi metsämaisemaksi. Taulu on signeerattu G. A-son (Anderson), 1940.


Taulu on maalattu kaiverretulle puulevylle, mikä myös teki siitä kiinnostavan, koska olen itse juuri miettinyt kokeilla vastaavaa tekniikkaa, tosin jättäen osan alasta maalaamatta. Tämä puoli antiikkiesineistä on vähän tunnettu, yleensähän niitä kerätään omistamisenhalusta, mutta niistä on mahdollista saada myös paljon inspiraatiota.

Messuilla olisi ollut myös komeat norjalaiset viikinkimotiivein kaiverretut taulunkehykset vuosisadan alusta, jollaisia en ole aiemmin nähnyt. Harmi ettei aikoinaan Suomessa käytetty kansallisromanttisia koristeita paljoakaan kehyksissä.

Ensi viikolla Lontooseen

Huomenna sitten saapuu Magic Songs painosta. Todella kiinnostava nähdä miltä lopputulos näyttää. Ensi viikon torstaina onkin sitten jo lento Englantiin. (ellei islantilainen tulivuori estä)

Englannissa on aivan älytön määrä antikvariaatti- ja antiikkimessuja aina kesäkuussa. Viikon sisään järjestetään pelkästään Lontoossa viidet antikvaaristen kirjojen messut, karttamessut ja antiikkimessut.

Ehkä kaikkein eniten kiinnostaa kuitenkin nähdä Newarkissa Keski-Englannissa järjestettävät Euroopan suurimmat antiikkimarkkinat. Siinä missä noilla Pariisin valtavilla antiikki- ja kinkkumessuilla, joista olenkin pariin otteeseen kirjoitellut, on 700 myyjää on tuolla myyntipaikkojen määrä 4000. Aivan käsittämätön luku, tulee olemaan aikamoinen koetus tuon läpi kiertäminen.

Lontoossa järjestetään perinteisesti kesäkuussa kansainvälisen antikvariaattijärjestön ILABin messut, jotka ovat alansa vuoden tärkein tapahtuma. Näiden ympärille on kasvanut valtavasti pienempiä messuja, ja nykyään kyse onkin enemmän antikvariaattiviikosta. Edellisenä viikonloppuna on Russell Squaren ympäristössä keskisuuret messut Hotel Russell ja Royal National hotelleissa. Näissä on hintataso myös kohtuullinen.

ILABin messujen aikaan järjestetään viereisessä Novotel-hotellissa messut, ja nyt nähtävästi lähistölle on noussut myös uusi pieni antikvariaattimessu. Samassa Olympia-messukeskuksessa ILABin kanssa järjestetään myös suuret antiikkimessut, joihin ainakin ennen on päässyt myös samalla lipulla.

Samalla viikolla järjestävät myös Sotheby ja Christie's omat kirjahuutokauppansa.

Tuo messujen määrä on niin älytön että pitää yrittää valikoida joukosta parhaat kohteet. Pitäisi ehtiä tuota kirjaakin markkinoimaan. Ainakin Lontoon mainiot esoteeriset kirjakaupat Atlantis, Watkins ja Treadwell pitää kiertää läpi.

Treadwellissa järjestetään tuona aikana myös kolmet kiinnostavat tapahtumat, joihin pitää yrittää osallistua. 3. päivä on Austin Osman Sparen kirjan julkistustilaisuus, 11. päivä Hyde Parkissa yrttien tunnistamiseen, keruuseen ja kansanperinteeseen liittyvä kiertokävely ja 14. päivä Hermes Trisgmegistusta käsittelevä luento.

Tällä reissulla olisi tarkoitus myös testata ensi kertaa ihmisten sohvilla nukkumista. Monet ovat kehuneet Couch Surfingia jo vuosien ajan, mutta jostain syystä ei ole tullut vielä kokeiltua tuota. Saattaisi olla erityisen kätevää pienillä paikkakunnilla vierailuun, joilta ei löydy hostelleja.

Viikonlopun kirppisostoksia

Viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Myyrmäen urheiluhallin kirpputorilla, ja löysin kaksi raanua ja kolme ilmeisesti 1400-luvulta peräisin olevaa kehystettyä kirjansivua. Näistä lisää kunhan saan ne tarkemmin tutkittua.

Tänä aamuna oli taas hauska mennä metsästämään, ja löytyihän sieltä kaikenlaista.



Söpön pönäkkä ruotsalainen glögikattila, 1 euro. Enpä ole tällaistakaan ennen nähnyt :D



Käsintaottua kuparia, 3 astiaa 2 euroa. Pohjassa vanha tarra "COPPERS. Aitoa käsintehtyä kuparia. Takuutuote. 90-7013433." Onkohan takuu vielä voimassa. ;o

Näistä saa komeita kukkaruukkuja.



Timo ja Pentti Sarpanevan maljakot. Yleensä en ole ollut niin suomalaisen design-lasin perään, mutta näistä kummastakin vaisto tykkäsi. Tuon isomman Crassus-maljakon jäinen muoto on kivan luonnonläheinen, ja pienemmästä Pentti Sarpanevan maljakosta välittyy messinkikoristeineen hieman jugend-henkinen tunnelma. 5 euroa ja 15 euroa.



Ryijy vuodelta 1935, 20 euroa. Hieman pienempikokoinen kuin toivoisi, mutta pitihän se kuitenkin ostaa.

Jälleen täytyy ylistää antiikinmetsästyksen ihanuutta. Koskaan ei voi tietää mitä löytyy, ja monia erikoisempia esineitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Hommassa on myös samaa etsimisen ja löytämisen viehätystä kuin esim. sienestämisessäkin, toisin kuin uuden tavaran ostamisessa, joka vastaa enemmänkin sienten ostoa marketista. Rahaakaan ei kulu juuri yhtään jos niikseen haluaa.

Lempikirppikseni on Hietsun tori, jossa voi kätevästi käydä samalla viereisen kauppahallin antiikkiliikkeissä. Ulkotoreissa on myös ihan oma kesäfiiliksensä.

Toinen hyvä on Vallilan Valtterin kirpputori. Jostain syystä en juuri koskaan löydä täältä mitään, mutta hallin kirjakauppa ja ruokaliike ovat hyviä paikkoja. Jälkimmäisestä löytyy etenkin viimeistä myyntipäivää lähestyviä poistoeriä, eilen ostin juuri mm. japanilaista yakisoba-kastiketta, fasaaninmaksapateeta ja punaviiniin säilöttyjä valkosipuleja euron purkki.

Bleiswijkin antiikkimessut

Tänään kävin Bleiswijkin antiikkimessuilla, ja täytyy sanoa olleen parhaat tähän asti näkemäni antiikkimessut. Tavara oli hyvää ja sitä oli paljon. Myyjiä messuilla on n. 250 ja hintataso on hyvin edullinen.



Villein osto messuilta oli borneolainen erikoisin kaiverruksin koristettu hevosen pääkallo. Enpä ole tuollaista ennen nähnyt joten täytyi ostaa 80 eurolla, vaikka tuon kanniskelu ympäri kaupunkia olikin aika farssi. Lisäksi postit ovat huomenna kiinni joten joudun raahaamaan tuon huomenna vielä Amsterdamiinkin ja postittaa sen Suomeen maanantaina.



Eräältä kauppiaalta oli hauska löytää valikoima Kalevala-koruja. Hinnat olivat 15 euroa kappaleelta (ja korvakoruissa parilta), ja ostaessani Ukon kirveen ja kupurasoljen yhteishinnaksi kävi 25 euroa.



Näitä metallisia kirjakäsiä tarvitsisi vaikka kuinka usein, mutta jostain syystä niitä on hyvin vaikea löytää. Nyt löytyi vitosella.



Kärpäsaiheinen jugend-tuhkakuppi oli sen verran veikeä että ostin sen vaikken poltakkaan. Hinta 7,50e.



Kiinnostavin tuoteryhmä messuilla olivat kryssit, indonesialaiset rituaalitikarit. Näistä kiinnostuin jo vuosia sitten, mutta aiemmin en ole nähnyt noita myynnissä. Indonesia oli satoja vuosia Hollannin siirtomaa, joten täältähän niitä sitten löytyy. Messuilla oli myynnissä eri kauppiailla ehkä 30 kryssiä, joiden hintahaitari oli 25-250 euroa ja ikähaitari 50-150 vuotta. Harmi kun käteinen pääsi loppumaan enkä saanut ostettua ainuttakaan, mutta huomenna yritän katsoa noita Haagin antiikkitorilta.

Vaikka näinä kahtena viikkona on ollut jo kolmet suuret antiikkimessut jatkoa näköjään riittäisi mikäli viipyisin täällä vielä ensi viikonlopunkin. Utrechtissä on valtavat 2000 myyjän antiikkimessut, joista kuulin vasta eilen eräältä antiikkikauppiaalta. Pitänee käydä marraskuussa tai ensi vuonna tuolla.

Brysselin kirpputori ja Eurantica-antiikkimessut

Olen ollut nyt pari päivää Brysselissä, ja perjantaina kävin place du jeu de ballen kirpputorilla ja Eurantica-antiikkimessuilla. Kirpputorin tavara oli romua, mutta se oli halpaa ja sitä oli paljon. Löytöjä ei tullut, mutta ihan suositeltava paikka jos tarvitsee vaatteita tai käyttötavaraa.





Eurantica-messut sen sijaan olivat kiinnostava tapahtuma. Vaikka valtaosa tarjonnasta olikin tavanomaista maalaustaidetta ja tyylihuonekaluja oli mukana myös erikoisempaa tavaraa.




Kunst-und Wunderkammer Peter Wachholz möi tavaraa aidossa kuriositeettikabinettien hengessä. Tarjolla oli mm. tiikerin pää, hain leukaluut, mammutin selkänikama ja sekalaisia kuivattuja liskoja. Kiinnostavin oli ehkä suurikokoinen (n. 10cm) vuorikristallista valmistettu kristallipallo. Lasisia pallojahan on jokainen hippiliike täynnä, mutta tuon kokoista vuorikristallista tehtyä palloa en ole ennen nähnyt. Näissä on vaan harmina että pallon iän ajoittaminen on mahdotonta. Hinta 450e.

Kiinnostava oli myös 1700/1800-luvun lasipurkkiin säilötty simpukka, jossa oli helmi. Hauska oli nähdä miltä näyttää luonnollisen helmen löytyminen.

Taiteesta silmään osui nykytaiteilija Dino Valls ja vuosisadan vaihteessa toiminut Jean Deville. Kummastakaan en ollut kuullut aikaisemmin, pitääpä tutkia lisätietoja.



Kirjakauppiaita ei messuilla ollut kuin yksi, mutta se olikin sitä kiintoisampi. Barceloonalainen M. Moleiro kustantaa loistopainoksia keskiaikaisista käsikirjoituksista ja kirjojen laatu on huipputasoa. Itse pyrin kirjoissa hakemaan vanhan kirjan tuntumaa, joten oli kiinnostava nähdä millaisia ratkaisuja noissa oli käytetty.

Erityisesti kirjoista kiinnosti englantilainen alkemistinen käsikirjoitus Splendor Solis, josta voisi ehkä kirjoittaa myöhemmin lisää.

Eilen kävin TEFAF-messuilla, joista pitääkin kirjoittaa oma juttunsa.

Belgian ja Hollannin antiikkimessut

Huomenna on sitten taas matkustamista tiedossa. Menolento on Brysseliin ja paluu Amsterdamista parin viikon päästä. Lennän AirBalticilla jonka välilaskut ovat Riikassa, menomatkalla ehtii käydä nopeasti kaupungilla.

Kevät on keski-Euroopassa vilkkainta antiikkimessujen aikaa ja tuohon parin viikon sisään mahtuukin alueella kolmet suuret messut. Perjantaina alkavat Brysselissä Eurantica-messut, joihin osallistuu 150 kauppiasta. Aamusta pitää käydä myös Place du Jeu de Balle-aukion kirpputorilla, jolla on kauppiaita joka päivä, mutta perjantai on kuulemma paras kauppapäivä.



Viikonloppuna Maastrichtissä on TEFAF-messut, jotka ovat maailman ökyimmät taide- ja antiikkimessut. Kauppiaita on 260, mukana myös kirjaosasto. Ostoksia ei tule tehtyä, mutta kiinnostava nähdä tuon tason tavaraa.

Seuraavana viikonloppuna on Bleiswijkissä edullisen tason antiikkimarkkinat, joilla on myös n. 250 myyjää.

Kuulumisia uniprojektista: viime yönä jäi haaviin taas selkouni. Negatiivinen tulos todellisuustestissä oli jälleen riemastuttavaa. Unista valvetilaan jäävät visuaaliset mielikuvat ovat useimmiten melko epäselviä, mutta ollessani tietoinen unessa havainnoin jälleen kuinka tarkkoja ja kirkkaita ne ovat unitilassa. Eroa valvetodellisuuteen ei ole.

Ensi kertaa yritin vakuuttaa unihahmoa siitä että olemme unessa. Ei uskonut, ja kun kehoitin tekemään todellisuustestin sanoi ettei toiminut.

Kuulumisia kasviprojektista: Tilasin Saksasta erän harvinaisempien kasvien siemeniä, kirjoitan noista kunhan saapuvat. Matkalla pitää ostaa myös siemeniä ja aloittaa idätys heti palattuani.

Kuulumisia kirjaprojektista: Aikataulu piti ja aineisto on lopputarkastuksia vaille valmis. Esipuheen kirjaan kirjoitan matkalla. Kävin kirjakaupassa hipelöimässä kirjansidoksia ja Bookwellillä paljastui olevan laadukasta tekonahkaa käytössä, joka sopii kirjaan todella hyvin. Hyvää tuuria että tuli huomattua tuo viime tingassa.

Kuulumisia keskiaikamarkkinoista: pöytämme valittiin Hämeen keskiaikamarkkinoiden kivoimmaksi, joten tuolta löydymme ainakin ensi kesänä entistä runsaammalla rekvisiitalla. Turun keskiaikamarkkinoille pääsy varmistuu parin viikon päästä.

Viikkoa Hämeenlinnan markkinoiden jälkeen osallistun myös Englannin suurimmille keskiaikamarkkinoille. Todella kiinnostava nähdä millaisia nämä keskiaikatapahtumat ovat tuolla päin.

Pitääpä nyt reissulla katsoa josko antiikkimessuilta löytyisi jotain munkin rekvisiitaksi sopivaa varustusta.

Portugalilaiset antiikkipatsaat

Lissabonin kirpputorilta tarttui mukaan myös kaksi vanhaa ihmiskasvoista kivipatsasta. Suurempi patsaista on ollut vanhan portugalilaisen maatalon oven yläpuolella kahden muun samanlaisen patsaan kanssa. Kauppias kertoi noiden kahden muun olleen tuhoutuneita, mutta tämä kolmas oli vielä kunnossa kun taloa alettiin purkamaan.

Kauppaan sisältyi myös huonekasvi: patsaassa kasvaa vanhaa sammalta. Voisi säilyttää patsasta parvekkeella ettei sammal kuole pois. Kunhan joskus saan sen puutarhan niin tuollainen kivimölliäinen sopii sinne juuri hyvin.



Pienempi patsaista on maalöytö. Käyttötarkoitus ei ole oikein selvä, mutta taustapuolella keskellä patsasta on pieni kuoppa.

Kummankaan patsaan iästä on vaikea sanoa mitään, mutta vanhantuntuisia ovat.

Käpylän kyläjuhlat ja raanu

Eilen kiertelimme Käpylän kyläjuhlilla, joissa järjestetään aina toisena päivänä suuri kirpputori. Aamulla oli vielä satanut, mutta onneksi päivällä oli poutaa.

Kiinnostavin esine kirpputorilla oli vanha kolmea itämaan tietäjää esittävä ryijy, mutta valitettavasti hinta oli 200 euroa. Löysin saman mallin myös Keltaisesta pörssistä, josta oheinen kuva. Siellä hinta on 150 euroa.



Itse Käpylän kaupunginosa on hyvin viihtyisä alue, joka koostuu valtaosin puisista pari- ja omakotitaloista. Sijainninkin ollessa hyvä asuntojen hinnat ovatkin sitten karanneet pilviin. Hyvää luettavaa Käpylän perustamisesta on kirja Mörrin muistelmat, joissa alueen suunnitellut Otto-Iivari Meurman kertoo perustusvaiheista. Yllättävintä on kuinka nopeasti alueen talot aikanaan rakennettiin.




Parin kirjan lisäksi ostin kirpputorilta vanhan raanun, joillainen onkin liikkunut mielessä viime kesästä lähtien, jolloin kaverin mökillä näin poikkeuksellisen hypnoottisen värisen raanun. Osa etenkin vanhemmissa raanuissa esiintyvistä väriyhdistelmistä ovat hyvin silmäämiellyttäviä, ja ryijyjen ja gobeliinien tapaan nämäkin seinäkankaat ovat mielestäni lämpimämpiä tunnelmaltaan kuin yleisemmin käytetyt taulut ja pienesineet.

Kivikautinen riipus tai verkonpaino

Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa oli viime viikonloppuna vanhojen noita- ja lääkekasvien näyttely, josta oli tarkoitus kirjoittaa raporttia. Näyttely oli kuitenkin melko suppea, vain viron kielellä, eikä valokuvaus ollut sallittua joten aines kirjoitukseen olisi jäänyt varsin vähäiseksi.

Mielenkiintoisempi löytö tuli vastaan kierrellessä alueen suurta puutarhaa, ja sen reunalla virtaavaa Pirita-jokea. Ulkoistutuksia alueella on valitettavan vähän, mutta itse alue ja maasto on kaunista. Kasvitieteellistä puutarhaa ympäröi myös laaja Piritan metsäalue, josta olenkin kirjoittanut aikaisemmin.





Istuessani joen rannalla huomasin sen penkassa erikoisen kiven, jonka keskellä vaikutti olevan reikä. Onnistuin koukkimaan kiven ylös, ja se tosiaan paljastuikin reiälliseksi.

Ensimmäisenä kivestä tuli soikean muotonsa ja pienen, n. 3 cm pituisen, kokonsa puolesta mieleen riipus.

Kirjoittaessani löydöstä Hermeetikon foorumille esinettä ehdotettiin verkonpainoksi, ja tutkiessani kivisten verkonpainojen kuvia alkoikin tämä näyttämään todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Näitä on täytynyt upota aikojen saatossa kalaisiin vesiin huimia määriä.

En usko että luonto ainakaan tällaista pystyisi muodostamaan. Olen nähnyt reikiä joen kalliopohjassa virtauksen suuntaisesti, mutta tällainen pieni kivihän ei mitenkään pysyisi paikallaan tai ehjänä suuremman kulutuksen alla.

Antiikkilöytöjä Pariisista: Pirupatsas ja öljylamppu

Kuvasin tässä vielä nämä muutaman muun Pariisista ostamani antiikkiesineen.




Kiinnostavin näistä esineistä on tämä puusta valmistettu pirupatsas. Patsas on peräisin 1800-luvulta, ja se on todennäköisesti ollut osa jotakin huonekalua tai rakennusta, mihin viittaavat takaa löytyvät kiinnitysjäljet. Hinta oli 50 euroa.



Toinen esineistä on päänmuotoinen öljylamppu. Tällaisista esineistä on hyvin vaikea arvioida niiden ikää tai alkuperää, mutta edullinen hinta viittaa varsin uuteen tuotantoon. Tulee olemaan kiinnostava joskus testata sen antamaa vaikutelmaa ollessaan käytössä. Hinta oli 10 euroa.






Tämä Väli-Amerikan intiaanien mallista valmistettu kiekko on turistituotantoa, mutta kuitenkin raskasta kivimassaa ja puoli-ilmainen, joten päätin ottaa sen talteen silti. Voisi olla hauska elementti puutarhaan. Kiekon alkuperäinen malli on hyvin tunnettu, pitää tässä tutkia miksi sitä kutsutaan. Hinta oli 2 euroa.

Tilasin vihdoin järjestelmäkameran, joten blogin kuvien määrä ja laatu tulevat kasvamaan jatkossa. Nyt onkin hyvä aika kameranhankinnalle kun pääsee pitkästä aikaa liikkumaan kunnolla luonnossa.

Antiikkilöytöjä Pariisista: Kaksi gobeliinia

Olen saanut valokuvatuksi osan Pariisista ostamistani esineistä.

Tärkein ostoistani oli tämä suurikokoinen gobeliini. Aihe on peräisin jostain keskiaikaisesta tai uuden ajan alun maalauksesta, jonka alkuperä pitäisi yrittää selvittää. Gobeliini on valmistettu joskus vuosisadan vaihteessa, ja on laadultaan ja kunnoltaan hyvä.









Gobeliinin aihe myös tuntui syystä tai toisesta kutsuvalta. Oman kiinnostavuutensa sille antaa tuon kuvatun tapahtuman selvittäminen. Tingin hinnan 150 eurosta 120 euroon.





Tämä toinen gobeliini on aiheeltaan vähemmän kiinnostava, materiaaleiltaan tavanomaisempi ja iältään ehkä vain 50 luvulta, mutta täytyi ostaa myös mukaan kun maksoi vain 20 euroa.

Liikuteltavuutensa puolesta seinäkankaat ovat hyvää matkaostettavaa, ja kumpikin mahtuivat lentolaukkuun. Hauskaa että samasta syystä gobeliinit tulivat suosituiksi alunperinkin: usein asuinlinnaansa vaihtavien ruhtinaiden oli helppo kuljettaa ne mukanaan rullalle käärittyinä.

Toinen käynti antiikki- ja kinkkumessuilla Pariisissa

Paluupäivän lumimyrsky tuntui lentokentällä eksoottiselta lomaviikon jälkeen. Kevät on onneksi jo lähellä täälläkin. Matka oli hauska, mutta aina on mukava myös palata kotiin. Tällä hetkellä olen laivalla matkalla Tallinnaan.

Viimeisenä lomapäivänä kävin uudelleen noilla kansallisilla antiikki- ja kinkkumessuilla, joilta tässä lisää kuvia.





Oli kiintoisaa myös seurata myyntivalikoiman muutosta näiden kahden päivän välillä. Ensimmäistä kertaahan kävimme messuilla niiden avajaispäivänä, jolloin yleisö ei ollut vielä päässyt ostoksille. Toki tällöinkin, kuten kaikilla vanhan tavaran messuilla, kauppiaat olivat jo edellisenä päivinä ostaneet parhaat löydöt toisiltaan.





Näistä vanhoista metalliosista tuli mieleen jo St. Ouenin kirpputorilla ajatus niiden hyödyntämisessä uusien esineiden tai rakennusten osina. Nämä ovat huonokuntoisempia ja karkeampitekoisia, mutta Ouenissa myytiin romumetallina myös runsaasti koristeellisempia 100-vuotiaita messinkiosia. Antiikkisten metalliosien käyttö uusissa esineissä antaisi niille vanhan tavaran tuntua ja saattaisi luoda mielenkiintoisen kontrastin.





Ravintoloiden sisustukseen tällaiset vanhat juoma- ja ruoka-aiheiset esineet luovat myös hauskan lisän. Suomessa tätä tosin hyödynnetään valitettavan harvoin.





Nykyisin eläinten jalkojen käyttäminen sellaisenaan sisustusesineiden osana tuntuu varsin vieraalta, mutta 1800-luvulla se on ollut suosittua. Nykyisin sille voisi ehkä myös olla käyttöä voimakkaana tehokeinona.





Tästäkin esineestä olisi pitänyt kysyä sen ikä, alkuperä ja hinta. Vaikka patsas esittääkin Neitsyt Maaria-emosta, tuli siitä kuitenkin mieleen suomensukuisten kansojen puiset jumalpatsaat. Ehkäpä sen olisi voinut ostaakkin. Muutoinkin esinekuvia katsellessa on muutaman kohdalla tullut katumus siitä, ettei niistä kysynyt lisätietoja. Noissa tapahtumissa on vain niin paljon tavaraa, ettei asiaa ehdi miettimään perusteellisesti paikan päällä. Nuo edellisellä messukäynnillä kuvaamani lasisilmät olisin vieläpä ostanut, jos ne olisivat olleet tallella nyt toisella käynnillä.

Saint Ouenin maailman suurimmalla antiikkitorilla Pariisissa

Maanantaina kävimme Saint Ouenin (myös Porte de Clignancourt) kirpputorilla. Alue muodostuu 14:sta erillisestä markkina-alueesta, joilla on yhteensä n. 2000-3000 antiikkikauppiaan kojut.



Valitettavasti näin talvisaikaan maanantai osoittautui alueella hyvin hiljaiseksi, ja ehkä vain kolmas osa kauppiaista piti liikettään auki. Olisi pitänyt mennä käymään siellä jo heti lauantaina.

Tänään tosin menen käymään uudelleen noilla antiikki- ja kinkkumessuilla, joten pääseehän tässä koluamaan tavaroita riittävästi.



Nämä kaksi pääkalloa olivat hyvin erikoiset kohteet. Vasemmanpuoleinen on peräisin Papua Uusi-Guineasta ja n. 400 vuotta vanha. Ihmisillä on tapana säilyttää esi-isiensä kalloja kotonaan, ja niin myös tämä on säilynyt.

Toisen kallon ikä ja alkuperä eivät tulleet täysin selville. Kalloon on liitetty villisian torahampaat, ja siihen on kaiverrettu koristekuvioita. Kuulemma vastaavissa kalloissa on käytetty usein myös krokotiilin leukoja.

Kallojen hinnat sitten olivatkin 10000 ja 8500 euroa.




Tämä pari metrinen maailman luomista esittävä patsas oli myös kiinnostava. Valitettavasti myyjä ei ollut paikalla, joten sen tekijää, ikää ja hintaa en päässyt kysymään.



Nämä suurikokoiset, puusta valmistetut sienet olisivat kiinnostava elementti puutarhaan tai mökille.