Viikko sitten suuntasimme ensimmäistä kertaa viljelypalstalle askaroimaan. Onneksi pari kaveria liittyi mukaan hankkeeseen tuomaan lisää työvoimaa ja työkaluja. Eihän siitä muuten olisi oikein mitään tullutkaan.
Alkuun aarimme näytti aika pahalta. Viljelypalsta on ollut pari vuotta kesannolla ja voikukkien määrä on valtava. Myönteistä sen sijaan oli löytää palstalta edellisen vuokralaisen mansikkaviljelmä, joka on yhä paljolti elossa.
Palstan viljelyyn näyttää olevan kaksi tapaa:
- Kokemukseen, tietoon ja järkeen pohjautuva oikeiden työmenetelmien tehokas käyttö.
- Puna-armeijan sotilasopeista johdettu mies- ja kalustoylivoiman alkukantaisella raivolla läpirunnoma lopullinen voitto.
Luonnollisesti valitsimme jälkeisen menetelmän. Ei kun siis aivot narikkaan ja villiä lapioimista, kuokkimista ja kitkemistä muutama tunti. Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa fyysiseen työhön, joka tuntuu vieläpä tässä viljelyksessä olevan erityisen rattoisaa. Multa tuoksuu ja uutta elämää syntyy.
Ei niin että olisimme saaneet valmiiksi kuin ehkä 1/6 koko palstasta, mutta mielestäni ihan mukava vain edetä vaiheittain.
Naapuripalstan järkeen perustuvaa viljelysmenetelmää soveltava konkari suositteli koko palstan kääntämistä ensin lapiolla, muokkaamista koneella (jota tuolla vuokrataan puoli-ilmaiseksi) ja istuttamista koko alalle ensin perunaa, joka varjostuksellaan tappaa rikkaruohot. Tuolla saa otettua viljelykseen isoja aloja varsin kätevästi.
Kylvimme palstaan mm. lanttua, naurista, porkkanaa, härkäpapua, raparperia, pinaattia, rucolaa ja jotain japanilaista kasvia. Seuraavaksi vuorossa ainakin perunaa ja sipuleja.
Ensi kerralla pitää ottaa pellolle töihin rengeiksi pari veljeä olutpalkalla.
Tänä aamuna heräsin kesken unien viideltä ja kun en saanut heti uudelleen unta lähdin kävelemään pelloille. Kostea aamuilma tuoksui mahtavalta nyt kun vielä kasvit ovat alkaneet pölyttämään. Auringonnousu oli komea kuten aina.
Unennäön kannalta paras ratkaisu on tällainen kesken unien nouseminen pari tuntia ennen normaalia heräämisaikaa. Jälleen jäi viimeisellä unijaksolla haaviin puolittainen selkouni, jonka tajusin uneksi, mutta jonka kontrolloiminen oli hyvin vaikeaa.
