perjantai 2. toukokuuta 2014

Japanin pyhät vuoret - Koyasan


Vuosi sitten Kansanperinne-blogi lensi kiertämään Sichuanin pyhiä vuoria (Emei, Qingcheng) ja nyt maaliskuussa vuorossa olivat Japanin vuoret. Pääkohteena reissulla oli buddhalaisten pyhä vuori Koyasan.

Osakaan lentäessä Koyasanille pääsee kätevästi paikallisjunalla suoraan lentokentältä. Radan viimeisellä osuudella maasto alkaa jo kohota ja näkymät viereisille huipuille ovat komeat. Asemalta vie köysihissi vielä joitain satoja metrejä ylemmäs; itse laakso löytyy 800 metrin korkeudesta.


Munkki Kukai perusti ensimmäiset luostarit Koyasanille vuonna 819, mistä lähtien se on yhtäjatkoisesti toiminut shingon-buddhalaisuuden keskuspaikkana. Nykyisin vuorella sijaitsee yli 120 temppeliä, sekä Japanin suurin hautausmaa, jonne on aikojen saatossa haudattu yli miljoona ihmistä.


Itselleni hautausmaa olikin Koyasanin vaikuttavin kohde. Alue on kauttaaltaan vanhan metsän peitossa, ja jopa 500-vuotiaita puita riittää. Vanhemmat hautakivet ovat jo sammalen peittämiä ja lopulta luonto nielee ne.



Hautausmaa on toiselta syrjältään avoin metsän suuntaan, missä kävin vaeltelemassa. Täältä löytyi houkuttelevia mäennyppylöitä teltanpaikoiksi, mutta valitettavasti olin jo kirjautunut hostelliin.


Reitti hostellilta kylään vie hautausmaan läpi, ja yöllä lyhdyin valaistulla polulla oli tunnelmaa. Kameran teho ei valitettavasti riittänyt enää hämärässä.



Kylästä löytyi myös vanha kirjapaino. Sumean ikkunan läpi pääsi kurkistelemaan vanhoja puupainolaattoja ja nurkassa kyyhötti sota-aikainen Heidelbergin painokone. Painotoiminta on selvästi loppunut ajat sitten, mutta pieni paperitarvikekauppa oli yhä auki. Täälläkin hajaannustila oli vallalla.


Vuorten päätemppeli Kongobuji on yleisölle avoin ja sisältää useita puutarhoja.


Läheiseltä Daijo Garan temppelialueelta löytyy kymmenisen temppelirakennusta, mukaanlukien 50 metriin yltävä torni. Täällä pääsin ensi kertaa tutkimaan tarkemmin perinteistä japanilaista rakennustapaa. Parrujen yhteensovittamisessa ilman nauloja on sama pääajatus kuin suomalaisissa hirsimökeissä, mutta kaikki on kehitetty sata kertaa monimutkaisemmaksi. 

Japani on ainutlaatuinen paikka vanhojen puurakennusten näkemiseen. Sen lisäksi että itsessään satoja vuosia vanhoja rakennuksia riittää, on jo toista tuhatta vuotta sitten syntynyt perinne uudelleenrakentaa temppelit tietyin aikavälein uudestaan täsmälleen samanlaiseksi. 


Parin Koyasanilla vietetyn yön jälkeen unirytmi alkoi olla kohdillaan ja oli aika lähteä alavien maiden vilinään. Parin kaupunkipäivän jälkeen matkustin junalla pohjoiseen Dewa Sanzanin vuorille.

1 kommentti:

kode kirjoitti...

Harmi että tämä(kin) blogi on kuollut. Mielenkiintoista luettavaa.

Lähetä kommentti