Viime yönä selkounitekniikoiden harjoittaminen meni jälleen eteenpäin kun sain kahdesti vakautettua heikentyvän selkounen. Tunnetuin ja myös itse käyttämäni tekniikka löytyy Carlos Castanedalta, joka on tallentanut Väli-Amerikan shamaanien käyttämän menetelmän: selkounen alkaessa sortumaan kädet nostetaan suoraan eteenpäin ja katse keskitetään niihin. Menetelmä vie huomion ympäristön tapahtumista, jotka saattavat herättää nukkujan ja auttaa palauttamaan näkömaailman tarkkuuden.
Kummallakin kerralla olo oli ylivilkas, visuaalinen maailma alkoi sumentumaan ja tuntui että herääminen oli lähellä. Keskittymällä omiin käsiin tilanteen sai rauhoittumaan ja tuntui että mieli palasi takaisin syvempään uneen. Sen sijaan visuaalinen maailma ei kirkastunut suoraan, vaan vasta ensin noustessani vedestä pinnalle ja toisella kerralla astuessani ulkoa sisään taloon sumea näkyvyys kirkastui.
Ensimmäisten länsimaisten selkounitutkijoiden käyttämä menetelmä oli tuijottaa suoraan alas omiin jalkoihin, mikä varmaankin toimii yhtä hyvin. Stephen LaBerge kehitti myös kaksi tuntoaistiin perustuvaa vakauttamistekniikkaa, joista toisessa hangataan käsiä yhteen ja toisessa pyöritään ympyrää. Kumpikin pidensi selkounta yli 90 prosentilla nukkujista. Artikkeli löytyy osoitteesta:
http://www.lucidity.com/NL7.34.RU.SpinFlowRub.html
Toistaiseksi suurin ongelma selkounissani on ollut juuri niiden lyhyt kesto, joten näitä vakauttamistekniikoita on kiinnostavaa tutkia lisää. Jatkossakin tuo alkuperäinen käsiin keskittyminen tuntuu itselle kutsuvimmalta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unet. Näytä kaikki tekstit
perjantai 30. maaliskuuta 2012
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Elämäni voimakkain uni
Muutama yö sitten jäi haaviin tähän astisen elämäni voimakkain unikokemus. Visuaaliset näyt olivat aivan älyttömän voimakkaat, arkitodellisuus jää kauas taakse.
Erikoista oli myös unen kerroksellisuus. Tavallisessa unitilassa kohtasin tiedemiehen, joka kertoi kehittämästään teknologiaa ja unennäkemistä yhdistävästä eräänlaisesta virtuaalitodellisuudesta, jonne pääsi "kirjautumaan" tietyillä laseilla.
Tässä tavallisessa unitilassa kaikki tuntui vielä tavanomaiselta, mutta kirjautuessani tuonne 3. tajunnantilaan päälle pärähtivät uskomattoman voimakkaat visuaaliset kokemukset.
Virtuaalitodellisuuden tapahtumia on turha selostaa, mutta Sveitsissä liikuttiin ja luonnonkauneus oli jotain aivan älytöntä. Myös viisaus- ja taideaspektit olivat vahvasti läsnä.
Täyttä selkounitilaa ei ilmentynyt missään vaiheessa, mutta tuolla virtuaalitodellisuudessa "tiesin" "oikeasti" nukkuvani tutkimuskeskuksessa nuo lasit päässä.
Voimakkainta oli se ettei uni ollut pelkästään kestoltaan ja voimaltaan (määrällisesti) ylivertainen normaaliin unitilaan, vaan _laadullisesti_ aivan jotain muuta.
Olen viime viikkoina juuri korjannut Mustan raamatun suomennosta ja taittanut Norjan kuningassaagojen käännöstä, joissa kummassakin hämmästytti unissa tapahtuvien ilmestysten runsaus. Tämän kokemuksen jälkeen olen täysin vakuuttunut ettei kyse ole vain ylitulkituista tavallisista unista vaan juuri näistä laadultaan täysin ylivertaisista tajunnantiloista, joihin on mahdollista päästä unimaailman kautta.
Kiehtovaa on myös että tuo 3. tajunnantila ei syntynyt itsestään sattumalta, vaan normaalista unitilasta "kirjauduttiin" sinne aivan tietyllä menetelmällä. Arvatkaa vaan testaanko menetelmän toimivuutta kun saavutan seuraavan selkounen. Muutoinkin uni laajensi valtavasti perspektiiviä unimaailman ja -tekniikoiden mahdollisuuksista.
Edellisen päivän ruokavaliossa tai nukkumisolosuhteissa ei ollut mitään poikkeuksellista.
Erikoista oli myös unen kerroksellisuus. Tavallisessa unitilassa kohtasin tiedemiehen, joka kertoi kehittämästään teknologiaa ja unennäkemistä yhdistävästä eräänlaisesta virtuaalitodellisuudesta, jonne pääsi "kirjautumaan" tietyillä laseilla.
Tässä tavallisessa unitilassa kaikki tuntui vielä tavanomaiselta, mutta kirjautuessani tuonne 3. tajunnantilaan päälle pärähtivät uskomattoman voimakkaat visuaaliset kokemukset.
Virtuaalitodellisuuden tapahtumia on turha selostaa, mutta Sveitsissä liikuttiin ja luonnonkauneus oli jotain aivan älytöntä. Myös viisaus- ja taideaspektit olivat vahvasti läsnä.
Täyttä selkounitilaa ei ilmentynyt missään vaiheessa, mutta tuolla virtuaalitodellisuudessa "tiesin" "oikeasti" nukkuvani tutkimuskeskuksessa nuo lasit päässä.
Voimakkainta oli se ettei uni ollut pelkästään kestoltaan ja voimaltaan (määrällisesti) ylivertainen normaaliin unitilaan, vaan _laadullisesti_ aivan jotain muuta.
Olen viime viikkoina juuri korjannut Mustan raamatun suomennosta ja taittanut Norjan kuningassaagojen käännöstä, joissa kummassakin hämmästytti unissa tapahtuvien ilmestysten runsaus. Tämän kokemuksen jälkeen olen täysin vakuuttunut ettei kyse ole vain ylitulkituista tavallisista unista vaan juuri näistä laadultaan täysin ylivertaisista tajunnantiloista, joihin on mahdollista päästä unimaailman kautta.
Kiehtovaa on myös että tuo 3. tajunnantila ei syntynyt itsestään sattumalta, vaan normaalista unitilasta "kirjauduttiin" sinne aivan tietyllä menetelmällä. Arvatkaa vaan testaanko menetelmän toimivuutta kun saavutan seuraavan selkounen. Muutoinkin uni laajensi valtavasti perspektiiviä unimaailman ja -tekniikoiden mahdollisuuksista.
Edellisen päivän ruokavaliossa tai nukkumisolosuhteissa ei ollut mitään poikkeuksellista.
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Unennäköä
Unennäkö on jatkunut vilkkaana, ja ehkä paras kehitysaskel on ollut että näen varmuudella ainakin yhden hyvin voimakkaan ja elävän unen joka yö, useimpina kaksi. Tämä on muuttanut selkeästi nukkumaan mennessä vallitsevia tunnelmia. Voimakkaiden unien ollessa sattumanvaraisia vieraita ei niitä voinut myöskään ennakoida, kun taas nykyisin joka ilta tietää jotain huimaa olevan taas edessä.
Myös tieto noista ihmisen unijaksoista (uni jakaantuu n. 2 tunnin jaksoihin, jotka ovat alkuyöstä pääosin syvää unta, ja aamuyöstä rem-unta) muutti unennäkemistä välittömästi. Kahta ensimmäistä heräämistä en yleensä muista, mutta ehkä paras hetki yössä on herääminen 3. jaksolta, eli n. 6 tunnin nukkumisen jälkeen. Tällöin yleensä muistan elävästi edellisen jakson unen, ja varma tieto siitä että viimeinen unijakso tulee sisältämään voimasta unennäköä tuntuu todella hyvältä. Tämä mahdollistaisi myös WILD-tekniikan harjoittamisen, jossa nukkuja siirtyy suoraan valvetilasta valveunitilaan. Pitää alkaa harjoittamaan tuota tässä piakkoin.
Elokuvista olen viimeviikkoina katsonut Inceptionin, Tron: Legacyn ja Beautiful Mindin ja kyllä ovatkin maistuneet juuri kun on tämä uniprojekti päällä. =)
Uusia selkounia ei ole jäänyt haaviin, mutta harjoitukset jatkuvat.
Myös tieto noista ihmisen unijaksoista (uni jakaantuu n. 2 tunnin jaksoihin, jotka ovat alkuyöstä pääosin syvää unta, ja aamuyöstä rem-unta) muutti unennäkemistä välittömästi. Kahta ensimmäistä heräämistä en yleensä muista, mutta ehkä paras hetki yössä on herääminen 3. jaksolta, eli n. 6 tunnin nukkumisen jälkeen. Tällöin yleensä muistan elävästi edellisen jakson unen, ja varma tieto siitä että viimeinen unijakso tulee sisältämään voimasta unennäköä tuntuu todella hyvältä. Tämä mahdollistaisi myös WILD-tekniikan harjoittamisen, jossa nukkuja siirtyy suoraan valvetilasta valveunitilaan. Pitää alkaa harjoittamaan tuota tässä piakkoin.
Elokuvista olen viimeviikkoina katsonut Inceptionin, Tron: Legacyn ja Beautiful Mindin ja kyllä ovatkin maistuneet juuri kun on tämä uniprojekti päällä. =)
Uusia selkounia ei ole jäänyt haaviin, mutta harjoitukset jatkuvat.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Ensimmäinen selkouni takana!
Nyt se sitten vihdoin onnistui! Yön toiseksi viimeinen rem-jakso oli jälleen todella herkullinen ja herätessäni siitä viimeiselle yöheräämiselle oli hyvät fiilikset. Tällä kertaa olo oli tavanomaista pirteämpi ja herääminen kesti poikkeuksellisen kauan. Välissä jo tuntui nukahdanko enää uudelleen.
Tulihan se uni vielä ja heti unen alussa olin toisessa sängyssä vieressäni vanha telkkarini. Tämä ei kummaksuttanut mutta sitten TV lävähti päälle ja samalla hetkellä tietoisuuteni havahtui uneen! Ei tarvinnut tehdä edes todellisuustestiä kun jo tajusin olevani unessa.
Aivan mahtava fiilis ja aloin tutkimaan ympäristöä, olin lapsuudenkodissani. Tarkkailin myös unen toimintaa. Katsoessani ikkunasta (josta aivoille kerralla tulee "luotavaksi" suuri alue) oli piha hyvin epäselvä ja vasta hetken katsottuani siihen muodostui yksityiskohtia.
Löydettyäni kirjoitusta tein todellisuustestin lähes kymmenen kertaa peräkkäin. Kaikkien noiden satojen valveilla tehtyjen todellisuustestien jälkeen oli mahtava tunne kun vihdoin oli käsillä se mitä oli haettu. Kerta toisensa jälkeen negatiivinen todellisuustesti!
Jossain vaiheessa menetin tietoisuustilan ja uni jatkui normaaliunena, mutta tälläkin kertaa valtavan voimakkaana ja mielenkiintoisena.
Tuo kirja josta on aiemmin ollut puhetta (Stephen LaBerge: Exploring the World of Lucid Dreaming) kertookin tutkimusten osoittaneen että pidempi valveillaolo ennen viimeistä unijaksoa lisää vireystasoa ja myös selkounen todennäköisyyttä. Eräät kokeneet uniharrastajat ovat jopa parisen tuntia hereillä ennen takaisin nukkumaanmenemistä.
Tästä on hyvä jatkaa :)
Tulihan se uni vielä ja heti unen alussa olin toisessa sängyssä vieressäni vanha telkkarini. Tämä ei kummaksuttanut mutta sitten TV lävähti päälle ja samalla hetkellä tietoisuuteni havahtui uneen! Ei tarvinnut tehdä edes todellisuustestiä kun jo tajusin olevani unessa.
Aivan mahtava fiilis ja aloin tutkimaan ympäristöä, olin lapsuudenkodissani. Tarkkailin myös unen toimintaa. Katsoessani ikkunasta (josta aivoille kerralla tulee "luotavaksi" suuri alue) oli piha hyvin epäselvä ja vasta hetken katsottuani siihen muodostui yksityiskohtia.
Löydettyäni kirjoitusta tein todellisuustestin lähes kymmenen kertaa peräkkäin. Kaikkien noiden satojen valveilla tehtyjen todellisuustestien jälkeen oli mahtava tunne kun vihdoin oli käsillä se mitä oli haettu. Kerta toisensa jälkeen negatiivinen todellisuustesti!
Jossain vaiheessa menetin tietoisuustilan ja uni jatkui normaaliunena, mutta tälläkin kertaa valtavan voimakkaana ja mielenkiintoisena.
Tuo kirja josta on aiemmin ollut puhetta (Stephen LaBerge: Exploring the World of Lucid Dreaming) kertookin tutkimusten osoittaneen että pidempi valveillaolo ennen viimeistä unijaksoa lisää vireystasoa ja myös selkounen todennäköisyyttä. Eräät kokeneet uniharrastajat ovat jopa parisen tuntia hereillä ennen takaisin nukkumaanmenemistä.
Tästä on hyvä jatkaa :)
maanantai 13. joulukuuta 2010
Selkouni-harjoituksia ja todellisuustesti
Muutama tunti sitten onnistuin ensimmäistä kertaa tehdä todellisuustestin ollessani unessa. Ja se epäonnistui! Teen todellisuustestin lukemalla muutaman sanan jotain tekstiä, katsomalla muualle ja lukemalla sen uudelleen. Unessa teksti on muuntunut, valvemaailmassa ei.
Paitsi ettei muuntunutkaan! Tein testin aivan liian ylimalkaisesti vain vilkaisemalla paria sanaa, nopea katse pois ja katse takaisin. Ja tottapuhuen tehdessäni testiä valveilla ollessa se tulee myös tehtyä aika ohimennen aidosti keskittämättä huomiota kyseenalaistamaan valvetilaa.
Unessa olin jälleen Frankfurtissa, ja en ollut varma mille päivälle lentolippuni oli. Pääsin takaisin Suomeen ja tarkistaessani päivämäärät uudelleen huomasin että minut olikin päästetty lennolle eri päivänä kuin lippu oli ja alkoi todella ihmetyttämään kuinka tuollainen on mahdollista.
Olen ottanut tavaksi tehdä todellisuustestin aina kun valvemaailmassa tulee vastaan tällaisia kummallisuuksia, ja ensi kertaa tajusin tehdä sen siis nyt unessakin. Epäilin olevani unessa, mutta epäonnistuneen testin jälkeen olin täysin vakuuttunut että olinkin valveilla ja ajattelin vain että on tämä valvemaailmakin kummallinen paikka, aivan kuten ajattelen joidenkin valvemaailman kummallisuuksien sattuessa. Kylläpä nauratti herätessä :D
Itse yön unet olivat aivan loistavia. Aamun kahden viimeisen rem-jaksolla näin kummallakin valtavan pitkät ja voimakkaat unet, ja vielä nyt tunti heräämisen jälkeen on nautinnollista mietiskellä niitä.
Ensimmäisessä unessa olin tuolla Frankfurtissa, joka muuten unimaailmassa näyttää olevan todella hieno kaupunki, toisin kuin tuo valvemaailman Frankfurt jota inhoan :D
Paitsi ettei muuntunutkaan! Tein testin aivan liian ylimalkaisesti vain vilkaisemalla paria sanaa, nopea katse pois ja katse takaisin. Ja tottapuhuen tehdessäni testiä valveilla ollessa se tulee myös tehtyä aika ohimennen aidosti keskittämättä huomiota kyseenalaistamaan valvetilaa.
Unessa olin jälleen Frankfurtissa, ja en ollut varma mille päivälle lentolippuni oli. Pääsin takaisin Suomeen ja tarkistaessani päivämäärät uudelleen huomasin että minut olikin päästetty lennolle eri päivänä kuin lippu oli ja alkoi todella ihmetyttämään kuinka tuollainen on mahdollista.
Olen ottanut tavaksi tehdä todellisuustestin aina kun valvemaailmassa tulee vastaan tällaisia kummallisuuksia, ja ensi kertaa tajusin tehdä sen siis nyt unessakin. Epäilin olevani unessa, mutta epäonnistuneen testin jälkeen olin täysin vakuuttunut että olinkin valveilla ja ajattelin vain että on tämä valvemaailmakin kummallinen paikka, aivan kuten ajattelen joidenkin valvemaailman kummallisuuksien sattuessa. Kylläpä nauratti herätessä :D
Itse yön unet olivat aivan loistavia. Aamun kahden viimeisen rem-jaksolla näin kummallakin valtavan pitkät ja voimakkaat unet, ja vielä nyt tunti heräämisen jälkeen on nautinnollista mietiskellä niitä.
Ensimmäisessä unessa olin tuolla Frankfurtissa, joka muuten unimaailmassa näyttää olevan todella hieno kaupunki, toisin kuin tuo valvemaailman Frankfurt jota inhoan :D
perjantai 26. marraskuuta 2010
Unien ylöskirjaaminen ja selkounet
Unimaailma oli hyvin vilkas tänäkin yönä ja näin neljä eri unta.
Tuosta kirjasta Exploring the World of Lucid Dreaming oli kiinnostava oppia, että ihmisen säännöllisiin univaiheisiin kuuluu herätä 5-6 kertaa yössä, jokaisen REM-jakson jälkeen. Useimmat näistä kestävät vain hetken ja niistä ei jää muistijälkeä, ja olin aina luullut niitä sattumanvaraisiksi heräämisiksi.
Olin myös käsittänyt parhaan ajan merkintöjen tekemiselle unipäiväkirjaan olevan aamulla heti heräämisen jälkeen, mutta kirja suositteleekin tekemään nähdyistä unista lyhyet merkinnät heti noiden yöllisten heräämisten aikana. Testasin neuvoa viime yönä ensi kertaa ja toimi loistavasti, vaikka kirjasin vain lyhyet ranskalaiset viivat unien aiheista. Hauska myös tietää yön unien näkemisajat, tässä tapauksessa 0:33, 2:54, 5:41 ja 8:02 :)
Tiesin jo aamuyöstä REM-jaksojen pidentyvän ja näiden välisten syvän unen jaksojen lyhentyvän, mutta lisäksi kirjan tekijän tutkimusten mukaan selkounien näkemistodennäköisyys nousee vielä lisäksi suhteellisestikin viimeisten nukuttujen tuntien aikana.
Myös tästä sain kokemuksen viime yönä, jolloin viimeinen uni oli selvästi aiempia pidempi ja voimakkaampi. Kaksi kertaa myös pysähdyin ihmettelemään unen kummallisuuksia. Ajoin Englannissa ja yhtäkkiä vastaan tuli liittymä Kehä I:selle ja siitä Koivukylään, mikä hieman kummastutti. Myöhemmin bussilippu maksoi 7 senttiä. Kumpaakin ehdin ihmetellä hetken ajan, mutta valitettavasti sitä ratkaisevaa askelta tietoisuuteen unessa olemisesta ei tapahtunut. Harjoitukset jatkukoot.
Lento pois Mykonokselta on vihdoin parin tunnin kuluttua, elleivät sitten lennonjohtajatkin liity lakkoon. Meinasi tuossa jo iskeä slaaki kun katsoessani lähteekö lento ajallaan oli statuksena SETUP ALERT, mutta se olikin virhetieto ja lento lähdössä ajallaan. Meinasin joutua jäämään muulikuskiksi tänne saarelle.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Metsänhaltiat, metsästysuhreja ja -taikoja
Olen tässä pari päivää lueskellut kirjaa Suomen Kansan Muinaisia Taikoja I - Metsästystaikoja, ja kokosin seuraavaan muutamia metsänhaltioihin liittyviä tietoja.
Erityisesti metsänhaltioiden lepyttämiseen ja uhraamiseen liittyvät uskomukset ovat paljolti yhtenevät vedenhaltioiden kunniottamisen kanssa, joista kirjoitin tuon kirjoituksen aiemmin.
Metsän pää-haltijoita, Metsän-emäntää ja Tapiota kohteli metsästäjä niin suurella arvon-annolla, että hän ei niiden rinnalla edes maininnut toisten haltijain nimeäkään.
Jos metsästäjä oli saavuttanut Metsänhaltijan ystävyyden ja suosion, niin ilmestyi Metsänkakkinen unessa ja näytti, missä saalista on. Sinne piti mennä sanomatta kenellenkään mitään, niin sen sai.
Metsänhaltijan mielisuosiota säilyttääkseen tuli taas metsästäjän puolestaan tarkoin pitää huolta, ettei hän rikkonut sille antamiaan lupauksiaan.
Kun pyhänä kulkee metsässä, niin sitte kun sattuu tulemaan semmoinen lintu, joka ei kuole, vaikka kuinka ampuu, niin se on Metsänhaltija silloin, eikä muuta kuin lähde menemään kotia.
Metsän voi lumota, että Metsänhaltija ei kätke kapineitansa. Se tapahtuu niin, että ennen minkään pyydyksen panoa otetaan kolmen talon saunasta kolme jyvää maltaita kustakin ja yksi saunan kohennus-keppi. Jyvät pitää resuun käärittynä punaiseksi värjätyllä liinalangalla. Se liinaresu pitää olla jonkun tietäjä-eukon esiliinasta. Kohennus-kepillä lyödään kolmen-yksikanta lepän juureen ja reikä kuhunkin tehdään. Siihen pannaan kolme jyvää ja sanotaan:
Kaikki metsän-otukset olivat Tapion karjaa ja jokainen metsästäjän saama otus tuotti siten vahingon Tapiolle ja vähennyksen hänen karjaansa. Tätä vahinkoa korvatakseen ja estääkseen Metsänhaltijaa vihastumasta oli metsästäjän toimitettava hänelle uhreja ja muutenkin sovitettava Metsää. Uhriksi tarjosi metsämies osan saaliistansa, johon oli sekoitettu joku hiukkanen viljaa, tahi myöskin metalleja niinkuin hopeata, tinaa ja vaskea. Uhripaikaksi valittiin jonkun vanhan puun juuri, kallio taikka myöskin n. k. Tapion pöytä tai muurahais-keko ja luultiin niissä kaikissa metsän henkien pitävän asuntoansa.
Metsän saa leppymään, kun rippikirkossa käydessään ottaa rippileivän suustansa ja viiniä pieneen puteliin suustaan ja sitte ottaa ruumiilta ensimmäisen sormen, ei peukaloa, vasemmasta kädestä ja Mikkelin aattona menee metsään ja ottaa koiran matkaansa ja ampuu oravan, jos sattuu ensimmäiseksi saamaan, ja siitä keittää rokan ja hautaa maahan tuuhean kuusen juurelle lähteen luo, jotta se on sitte hautuu-maana. --- Sitte ovat uhranneet metsään samoin sen kuusen alle rippileivän ja rippiviinan toisen puolen. Toisella osalla, jonka ottivat matkaansa, esimerkiksi kiertivät lintuparven ja hattunsa heittivät ja tervehtivät, antoivat kättä kuusen oksille.
... Mitä ei jaksa syödä, pitää panna Tapion pöydän alle. Tapion pöytä on pieni tasalatva näre, jonka päällä pitää syödä, pöydän alus on näreen juuri.
Tapionpöytä Helsingin Vartiosaaressa. Lähde: http://kaupunginosat.net/vartiosaari/luontopolku.shtml
Kettu kun on pyydyksessä kiinni, niin vuollaan hopeata kynsille ja sanotaan:
Jänistä pyytäessä vuolaistaan hopeata kolme kertaa rautain päälle ja loihditaan:
Kun ensimmäinen lintu saadaan, niin haetaan Tapion pöytä ja sitte keitetään metsässä se ensimmäinen lintu höyhenineen ja kaikkine päivineen. Sitte viedään Tapion pöydälle se ateria ja maistellaan ja syödään ensiksi itse, jäännös jätetään siihen ja annetaan olla siinä kolme vuorokautta. Sen jälkeen kaadetaan se Tapion pöydän juureen. Se on ensimmäinen metsän kanssa syönti ja sitte saapi lintuja.
Uhritempuilla voi metsästäjä tosin päästä metsänhaltijain suosioon, mutta oikein hyvän metsästys-onnen sai hän vasta sitte, kun oli puhutellut Metsänhaltijata ja tehnyt hänen kanssansa persoonallisen sopimuksen.
Metsänhaltija tulee metsämiehen näkyviin, kuin tietää, mikä päivä viikossa on syntymäpäivä ja millä aikaa päivästä on syntynyt, niin silloin ottaa ensimmäisen paitansa, jos se olisi tallessa, sen panee rintansa ympärille ja menee muurahais-ke'on luo päivän-puolelle vaaraa kaikkine metsästysneuvoineen silloin kuin syksyllä alottaa metsästystä ja siinä vuolee hopeata kolmesta eri kuninkaan rahasta ja lukee:
Sitte kumarretaan kolmasti metsään, niin, jos ei pelkää, tulee harmaapartanen, koreanappinen ukko puheille ja puhuttelee aivan kuin tavallinen mies hyvin ystävällisesti, kuin vaan kyselee metsästys-seikoista, vaan jos kyselee sairaitten parantamisesta, niin se menee pois, niitä hän ei tiedä. Jos pyhänä kieltää metsästämästä, niin se pitää totella, muutoin menettää onnensa.
Erityisesti metsänhaltioiden lepyttämiseen ja uhraamiseen liittyvät uskomukset ovat paljolti yhtenevät vedenhaltioiden kunniottamisen kanssa, joista kirjoitin tuon kirjoituksen aiemmin.
Metsästäjän suhde metsänhaltijoihin
Metsän pää-haltijoita, Metsän-emäntää ja Tapiota kohteli metsästäjä niin suurella arvon-annolla, että hän ei niiden rinnalla edes maininnut toisten haltijain nimeäkään.
Jos metsästäjä oli saavuttanut Metsänhaltijan ystävyyden ja suosion, niin ilmestyi Metsänkakkinen unessa ja näytti, missä saalista on. Sinne piti mennä sanomatta kenellenkään mitään, niin sen sai.
Metsänhaltijan mielisuosiota säilyttääkseen tuli taas metsästäjän puolestaan tarkoin pitää huolta, ettei hän rikkonut sille antamiaan lupauksiaan.
Kun pyhänä kulkee metsässä, niin sitte kun sattuu tulemaan semmoinen lintu, joka ei kuole, vaikka kuinka ampuu, niin se on Metsänhaltija silloin, eikä muuta kuin lähde menemään kotia.
Metsän voi lumota, että Metsänhaltija ei kätke kapineitansa. Se tapahtuu niin, että ennen minkään pyydyksen panoa otetaan kolmen talon saunasta kolme jyvää maltaita kustakin ja yksi saunan kohennus-keppi. Jyvät pitää resuun käärittynä punaiseksi värjätyllä liinalangalla. Se liinaresu pitää olla jonkun tietäjä-eukon esiliinasta. Kohennus-kepillä lyödään kolmen-yksikanta lepän juureen ja reikä kuhunkin tehdään. Siihen pannaan kolme jyvää ja sanotaan:
"Lepy lehto, kostu korpi,
Tasotu tasanen Tapio!
Anna lehto metsoja,
Korpi koppeloita!"
Tasotu tasanen Tapio!
Anna lehto metsoja,
Korpi koppeloita!"
Metsästys-uhreja
Kaikki metsän-otukset olivat Tapion karjaa ja jokainen metsästäjän saama otus tuotti siten vahingon Tapiolle ja vähennyksen hänen karjaansa. Tätä vahinkoa korvatakseen ja estääkseen Metsänhaltijaa vihastumasta oli metsästäjän toimitettava hänelle uhreja ja muutenkin sovitettava Metsää. Uhriksi tarjosi metsämies osan saaliistansa, johon oli sekoitettu joku hiukkanen viljaa, tahi myöskin metalleja niinkuin hopeata, tinaa ja vaskea. Uhripaikaksi valittiin jonkun vanhan puun juuri, kallio taikka myöskin n. k. Tapion pöytä tai muurahais-keko ja luultiin niissä kaikissa metsän henkien pitävän asuntoansa.
Metsän saa leppymään, kun rippikirkossa käydessään ottaa rippileivän suustansa ja viiniä pieneen puteliin suustaan ja sitte ottaa ruumiilta ensimmäisen sormen, ei peukaloa, vasemmasta kädestä ja Mikkelin aattona menee metsään ja ottaa koiran matkaansa ja ampuu oravan, jos sattuu ensimmäiseksi saamaan, ja siitä keittää rokan ja hautaa maahan tuuhean kuusen juurelle lähteen luo, jotta se on sitte hautuu-maana. --- Sitte ovat uhranneet metsään samoin sen kuusen alle rippileivän ja rippiviinan toisen puolen. Toisella osalla, jonka ottivat matkaansa, esimerkiksi kiertivät lintuparven ja hattunsa heittivät ja tervehtivät, antoivat kättä kuusen oksille.
... Mitä ei jaksa syödä, pitää panna Tapion pöydän alle. Tapion pöytä on pieni tasalatva näre, jonka päällä pitää syödä, pöydän alus on näreen juuri.
Tapionpöytä Helsingin Vartiosaaressa. Lähde: http://kaupunginosat.net/vartiosaari/luontopolku.shtml
Kettu kun on pyydyksessä kiinni, niin vuollaan hopeata kynsille ja sanotaan:
"Metsän kultainen kuningas!
Tässä on kullat kuppihisi,
Hopeat vatihisi
Tässä on kullat kuppihisi,
Hopeat vatihisi
Tämän lahjan lahjomasta."
Jänistä pyytäessä vuolaistaan hopeata kolme kertaa rautain päälle ja loihditaan:
"Metsolan metinen muori,
Metsän kultainen kuningas,
Minä annan kullat kullistani,
Hopeat hopeoistani,
Anna sinä kullat kullistasi,
Hopeoistasi hopeat."
Metsän kultainen kuningas,
Minä annan kullat kullistani,
Hopeat hopeoistani,
Anna sinä kullat kullistasi,
Hopeoistasi hopeat."
Kun ensimmäinen lintu saadaan, niin haetaan Tapion pöytä ja sitte keitetään metsässä se ensimmäinen lintu höyhenineen ja kaikkine päivineen. Sitte viedään Tapion pöydälle se ateria ja maistellaan ja syödään ensiksi itse, jäännös jätetään siihen ja annetaan olla siinä kolme vuorokautta. Sen jälkeen kaadetaan se Tapion pöydän juureen. Se on ensimmäinen metsän kanssa syönti ja sitte saapi lintuja.
Metsänhaltijan puhuttelu, metsästys-lyylin teko
Uhritempuilla voi metsästäjä tosin päästä metsänhaltijain suosioon, mutta oikein hyvän metsästys-onnen sai hän vasta sitte, kun oli puhutellut Metsänhaltijata ja tehnyt hänen kanssansa persoonallisen sopimuksen.
Metsänhaltija tulee metsämiehen näkyviin, kuin tietää, mikä päivä viikossa on syntymäpäivä ja millä aikaa päivästä on syntynyt, niin silloin ottaa ensimmäisen paitansa, jos se olisi tallessa, sen panee rintansa ympärille ja menee muurahais-ke'on luo päivän-puolelle vaaraa kaikkine metsästysneuvoineen silloin kuin syksyllä alottaa metsästystä ja siinä vuolee hopeata kolmesta eri kuninkaan rahasta ja lukee:
"Salon herra, maan isäntä,
Kaunis kankahan eläjä
Tule sanani kuulemahan,
Orpoa opettamahan.
Tule jalan kärtännälle,
Kahen silmän nähtävälle!"
Kaunis kankahan eläjä
Tule sanani kuulemahan,
Orpoa opettamahan.
Tule jalan kärtännälle,
Kahen silmän nähtävälle!"
Sitte kumarretaan kolmasti metsään, niin, jos ei pelkää, tulee harmaapartanen, koreanappinen ukko puheille ja puhuttelee aivan kuin tavallinen mies hyvin ystävällisesti, kuin vaan kyselee metsästys-seikoista, vaan jos kyselee sairaitten parantamisesta, niin se menee pois, niitä hän ei tiedä. Jos pyhänä kieltää metsästämästä, niin se pitää totella, muutoin menettää onnensa.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Aleksis Kiven ennustus vuodelta 1870
Näin vuoden vaihtuessa kun on tapana tehdä ennustuksia, ja kun parissa viime aikaisessa kirjoituksessa olen käsitellyt unia (Hypnerotomachia Poliphili & Unien tulkintaa, niin sattuikin sopivasti kun mieleeni muistui enneuni Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Onpa kertomus myös ensimmäinen kuumatka suomalaisessa kirjallisuudessa.
SIMEONI: Suuri ja hirmuinen on päivä, joka lähestyy, ja sen nimi on hävityksen kauhistus.
AAPO: Miksi ennustat niin?
SIMEONI: Hän sanoi.
JUHANI: Kuka?
SIMEONI: Hän, hän, mun toverini matkalla.
EERO: Ja minäkö?
SIMEONI: Et sinä, vaan se hirmu, joka on minua johdatellut. Oi veljet! Teille taidan kertoa asioita, jotka kohottavat karvanne pystyyn kuin vihaisen karjun harjasrivi. Mutta antakaas minulle ensin pieni ryyppy sydämeni vahvisteeksi; ja olkoon tämä viimeinen ryyppy, jonka nielaisen kurkustani alas.
JUHANI: Otahan ryyppy, Jumalan luoma; katsos tässä, mun armas veljeni.
SIMEONI: Suurkiitos! - Nytpä tahdon koettaa kertoa mitä olen nähnyt ja kuullut, kertoa varoitteeksi meille kaikille. Kuulkaat: minä olen nähnyt hänen.
JUHANI: Kenen ihmeen olet sinä nähnyt?
SIMEONI: Itse päämestarin, itse Lusifeeruksen!
AAPO: Hänen näit vain unissa tai mielenhoureessa, jonka saattoi matkaan väkevien ylellinen nautinto.
SIMEONI: Hänen olen totisesti nähnyt.
TIMO: Minkä muotoinen hän oli?
SIMEONI: Kuin tyhmyys itse, mutta kas kun ketunhäntä keikahtelikin siellä takana.
TIMO: Oliko hän suurikin?
SIMEONI: Noin minun pituiseni, vaikka taisipa hän itsensä muuttaa miksikä hän tahtoi. Ensiksi, kun hän ilmestyi, tuli hän tuulen puuskana kohinalla pensastoon, jossa istuin. Kuka se on? kysyin minä kiljaisten; "ystävä" hän vastasi, otti minua kädestä ja käski minua seuraamaan itseänsä. Minä seurasin häntä, koska en uskaltanut kynsiä vastaan, vaan katsoin parhaaksi tehdä hänen tahtonsa. Ja nytpä vaelsimme yhdessä kauan pitkin ohdakkeista, kivistä tietä; ja muuttuipa hän milloin miksikin. Välistä hyppeli hän edelläni pienenä, naukuvana kissanpoikasena, katsellen taakseen aivan tyhmästi ja minua vasten silmiä. Välistä taasen kohosi hän hirmuisen pitkäksi mieheksi, ulettui päänsä aina pilvien rajalle. Sieltä huusi hän minulle: "näetkös minun päätäni? " Minä, haastellen aina hänen mieliksensä, ihmettelin pituuttansa suuresti ja sanoin, että silmäni tuskin eroitti hänen haarojansakaan. Silloin veti hän Suunsa suureen, riemulliseen nauruun ja katseli minua tarkasti. Sitten teki hän vielä monta muutakin temppua, ja talutti minun viimein ylös korkealle vuorelle; siellä kumartui hän eteeni ja sanoi "astuppas selkääni". Minä kauhistuin, mutta en uskaltanut kynsiä vastaan, vaan kiipesin sievästi hänen niskaansa ylös. Kysyin häneltä kuitenkin: mihinkäs nyt mennään? hän vastasi: "ylöspäin mennään". Sitten rupesi hän kovin puhkaamaan, hikoomaan ja ruumistansa kiertelemään, ja minä poloinen hänen seljässänsä kiikahtelin sinne, tänne, ehtimiseen, ikäänkuin muutama päivä sitten Hämeenlinnan torilla marakatti koiran seljässä. Mutta viimein puhkesi kaksi kirjavaa siipeä hänen hartioistansa ulos ja muutaman kerran hän niitä heilautti, ja nytpä rupesimme vilkkaisemaan ylös korkeuteen, kohden kuuta, joka hohti meidän päällämme kuin vaski-ammeen pohja. Sinnepä sinkaistiin, ja pyörryttävään syvyyteen jäi meiltä matoinen maa. Ehdittiin tuosta viimein kuuhun, joka, niinkuin sokea-eno kertoili, on suuri, ympyrjäinen ja loistava kallio-saari ilmassa, ja näinpä siellä ihmeitä ja kummia, ihmeitä ja kummia! Ah, eihän voi niitä kertoa syntinen kieli!
TUOMAS: Tee se voimiesi mukaan.
JUHANI: Voimiesi mukaan, veljeni, vaikk’ei niinkuin vaatisi aineen ankaruus.
SIMEONI: Koettaa tahdon. - Niin, kuuhun tultiin, ja vei minun saatana sen viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni vielä korkeampi, rakettu nahasta, saapasnahasta. Ylös torniin me astuimme, hän edellä ja minä hänen jäljessään, ja kauanpa astelimme pitkin ympärivingertäviä rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahkatornin viimeisessä huipussa, josta näin montakin maata ja merta, näin suuria kaupungeita ja ihmeellisiä rakennuksia kaukaisuudessa allamme. Rohkeninpa nyhkäistä saatanaa kylkeen, kysyen häneltä: mikä on tuo, joka näkyy tuolla allamme syvyydessä? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti puoleeni vastasi hän: "sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta siellähän on maailma, josta läksimme. Katsele ja tutkistele". Niin hän sanoi, ja minä nyt, huoaten, rupesin visusti katselemaan ja tutkistelemaan; ja näinpä kaiken maailman piirin, näin Enklannin valtakunnan, Turkin-maan, Pariisin kaupungin ja Amerikan valtakunnan. Sitten näin minä Isonturkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki; ja hänen jäljessään asteli se suuri sarvipää Mammona, ajellen ihmissukua maan-äärestä maan-ääreen kuin susi lammaslaumaa. Niin hän ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan valtakunnan. Tämän näin ja kysyin taasen saatanalta, nyhkäisten häntä kylkeen: onko siis nyt hävitetty maailma, josta minä olin kotoisin? Tuikeasti vastasi hän: "sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta onhan tämä ennustus pian tapahtuvasta asiasta. Katsele ja tutkistele". ,Ja, huoaten syvään, minä katselin ja tutkistelin. Mutta uskalsinpa kysyä kerran vielä: koska on tämä tapahtuva? Pahasti rämähtäen vastasi hän taasen: "se tapahtuu juuri niin pian kuin nämät kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille läpi seinän, juuri tähän etehemme". Ja nyt vihelsi hän kerran ja pitkään. Mutta ah jos kertoa voisin!
JUHANI: Se tee, jos suinkin jaksat. Voi mitä ihmeitä ja kummia olet nähnyt! Tämä jotain ennustaa, ja kaiketi on tuhaomme, Jumalan rangaistus tulossa päällemme, ellei juuri maailman loppu. Onkos tämä laitaa: käyskellä perkeleen kanssa kuussa?
SIMEONI: Ja nahkatornissa!
JUIHANI: Nahkatornissa. Onkos tämä laitaa?
TIMO: Saapasnahka –tornissa!
JUHANI: Niin, saapasnahka-tornissa. Ah!
SIMEONI: Suuri ja hirmuinen on päivä, joka lähestyy, ja sen nimi on hävityksen kauhistus.
AAPO: Miksi ennustat niin?
SIMEONI: Hän sanoi.
JUHANI: Kuka?
SIMEONI: Hän, hän, mun toverini matkalla.
EERO: Ja minäkö?
SIMEONI: Et sinä, vaan se hirmu, joka on minua johdatellut. Oi veljet! Teille taidan kertoa asioita, jotka kohottavat karvanne pystyyn kuin vihaisen karjun harjasrivi. Mutta antakaas minulle ensin pieni ryyppy sydämeni vahvisteeksi; ja olkoon tämä viimeinen ryyppy, jonka nielaisen kurkustani alas.
JUHANI: Otahan ryyppy, Jumalan luoma; katsos tässä, mun armas veljeni.
SIMEONI: Suurkiitos! - Nytpä tahdon koettaa kertoa mitä olen nähnyt ja kuullut, kertoa varoitteeksi meille kaikille. Kuulkaat: minä olen nähnyt hänen.
JUHANI: Kenen ihmeen olet sinä nähnyt?
SIMEONI: Itse päämestarin, itse Lusifeeruksen!
AAPO: Hänen näit vain unissa tai mielenhoureessa, jonka saattoi matkaan väkevien ylellinen nautinto.
SIMEONI: Hänen olen totisesti nähnyt.
TIMO: Minkä muotoinen hän oli?
SIMEONI: Kuin tyhmyys itse, mutta kas kun ketunhäntä keikahtelikin siellä takana.
TIMO: Oliko hän suurikin?
SIMEONI: Noin minun pituiseni, vaikka taisipa hän itsensä muuttaa miksikä hän tahtoi. Ensiksi, kun hän ilmestyi, tuli hän tuulen puuskana kohinalla pensastoon, jossa istuin. Kuka se on? kysyin minä kiljaisten; "ystävä" hän vastasi, otti minua kädestä ja käski minua seuraamaan itseänsä. Minä seurasin häntä, koska en uskaltanut kynsiä vastaan, vaan katsoin parhaaksi tehdä hänen tahtonsa. Ja nytpä vaelsimme yhdessä kauan pitkin ohdakkeista, kivistä tietä; ja muuttuipa hän milloin miksikin. Välistä hyppeli hän edelläni pienenä, naukuvana kissanpoikasena, katsellen taakseen aivan tyhmästi ja minua vasten silmiä. Välistä taasen kohosi hän hirmuisen pitkäksi mieheksi, ulettui päänsä aina pilvien rajalle. Sieltä huusi hän minulle: "näetkös minun päätäni? " Minä, haastellen aina hänen mieliksensä, ihmettelin pituuttansa suuresti ja sanoin, että silmäni tuskin eroitti hänen haarojansakaan. Silloin veti hän Suunsa suureen, riemulliseen nauruun ja katseli minua tarkasti. Sitten teki hän vielä monta muutakin temppua, ja talutti minun viimein ylös korkealle vuorelle; siellä kumartui hän eteeni ja sanoi "astuppas selkääni". Minä kauhistuin, mutta en uskaltanut kynsiä vastaan, vaan kiipesin sievästi hänen niskaansa ylös. Kysyin häneltä kuitenkin: mihinkäs nyt mennään? hän vastasi: "ylöspäin mennään". Sitten rupesi hän kovin puhkaamaan, hikoomaan ja ruumistansa kiertelemään, ja minä poloinen hänen seljässänsä kiikahtelin sinne, tänne, ehtimiseen, ikäänkuin muutama päivä sitten Hämeenlinnan torilla marakatti koiran seljässä. Mutta viimein puhkesi kaksi kirjavaa siipeä hänen hartioistansa ulos ja muutaman kerran hän niitä heilautti, ja nytpä rupesimme vilkkaisemaan ylös korkeuteen, kohden kuuta, joka hohti meidän päällämme kuin vaski-ammeen pohja. Sinnepä sinkaistiin, ja pyörryttävään syvyyteen jäi meiltä matoinen maa. Ehdittiin tuosta viimein kuuhun, joka, niinkuin sokea-eno kertoili, on suuri, ympyrjäinen ja loistava kallio-saari ilmassa, ja näinpä siellä ihmeitä ja kummia, ihmeitä ja kummia! Ah, eihän voi niitä kertoa syntinen kieli!
TUOMAS: Tee se voimiesi mukaan.
JUHANI: Voimiesi mukaan, veljeni, vaikk’ei niinkuin vaatisi aineen ankaruus.
SIMEONI: Koettaa tahdon. - Niin, kuuhun tultiin, ja vei minun saatana sen viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni vielä korkeampi, rakettu nahasta, saapasnahasta. Ylös torniin me astuimme, hän edellä ja minä hänen jäljessään, ja kauanpa astelimme pitkin ympärivingertäviä rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahkatornin viimeisessä huipussa, josta näin montakin maata ja merta, näin suuria kaupungeita ja ihmeellisiä rakennuksia kaukaisuudessa allamme. Rohkeninpa nyhkäistä saatanaa kylkeen, kysyen häneltä: mikä on tuo, joka näkyy tuolla allamme syvyydessä? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti puoleeni vastasi hän: "sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta siellähän on maailma, josta läksimme. Katsele ja tutkistele". Niin hän sanoi, ja minä nyt, huoaten, rupesin visusti katselemaan ja tutkistelemaan; ja näinpä kaiken maailman piirin, näin Enklannin valtakunnan, Turkin-maan, Pariisin kaupungin ja Amerikan valtakunnan. Sitten näin minä Isonturkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki; ja hänen jäljessään asteli se suuri sarvipää Mammona, ajellen ihmissukua maan-äärestä maan-ääreen kuin susi lammaslaumaa. Niin hän ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan valtakunnan. Tämän näin ja kysyin taasen saatanalta, nyhkäisten häntä kylkeen: onko siis nyt hävitetty maailma, josta minä olin kotoisin? Tuikeasti vastasi hän: "sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta onhan tämä ennustus pian tapahtuvasta asiasta. Katsele ja tutkistele". ,Ja, huoaten syvään, minä katselin ja tutkistelin. Mutta uskalsinpa kysyä kerran vielä: koska on tämä tapahtuva? Pahasti rämähtäen vastasi hän taasen: "se tapahtuu juuri niin pian kuin nämät kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille läpi seinän, juuri tähän etehemme". Ja nyt vihelsi hän kerran ja pitkään. Mutta ah jos kertoa voisin!
JUHANI: Se tee, jos suinkin jaksat. Voi mitä ihmeitä ja kummia olet nähnyt! Tämä jotain ennustaa, ja kaiketi on tuhaomme, Jumalan rangaistus tulossa päällemme, ellei juuri maailman loppu. Onkos tämä laitaa: käyskellä perkeleen kanssa kuussa?
SIMEONI: Ja nahkatornissa!
JUIHANI: Nahkatornissa. Onkos tämä laitaa?
TIMO: Saapasnahka –tornissa!
JUHANI: Niin, saapasnahka-tornissa. Ah!
torstai 7. tammikuuta 2010
Hypnerotomachia Poliphili. Matka unessa vuonna 1499
HYPNEROTOMACHIA POLIPHILI
Jossa näytetään kuinka
kaikki inhimillinen on vain unta,
ja lukuisia muita tietämisen
ja muistamisen arvoisia seikkoja.
Tämä ihmeellinen uusi kirja,
Muinaisten isiemme kirjojen veroinen,
Sisältäen kaiken maailmassa elävän,
Joka on ainutlaatuista ja jaloa.
...Mietittyäni läpi näitä muinaisia ja pyhiä kirjoituksia, tulkitsin ne näin:
Työsi hedelmistä uhraa Luonnon Jumalalle kainostelematta. Asteittain teet sielustasi alamaisen Jumalalle. Hän tulee lujasti ohjastamaan elämääsi, armeliaasti halliten sinua, ja säilyttää sinut vahingoittumattomana.
...Tulkitsin nämä hieroglyfit (lukuunottamatta oksia, jotka pystyin vain tunnistamaan kuuseksi, männyksi, lehtikuuseksi, katajaksi tai muuksi samankaltaiseksi) seuraavasti:
Kärsivällisyys on koristus, vartija ja suojelija elämän.
Toisella puolen näin tämän elegantin kaiverruksen: ympyrä, ja ankkuri jonka ympärille delfiinin pyrstö oli kietoutunut. Pystyin tulkitsemaan tämän parhaiten:
Aεὶ Σπεῦδε βραδέως
Aina kiiruhda hitaasti.
Aina kiiruhda hitaasti.
...Tulkitsin tämän kuvakokonaisuuden latinaksi seuraavasti:
Jumalalliselle ja majesteettiselle Julius Caesarille, koko maailman hallitsijalle, hänen sielunsa laupeudestaan ja anteliaisuudestaan ovat egyptiläiset pystyttäneet tämän julkisista varoista.
...Arvioin näiden merkkien olevan kultaa, mutta ajan ja lampunsavun tummentamia. Näin tulkitsin ne:
Siunatuille varjoille. Kuolema torjuu kaikki elämän vastakkaiset ja kiivaat puolet. Se antaa, se ottaa, se kuluttaa, se hajottaa. Täällä se on suloisesti yhdistänyt kaksi kuollutta, jotka rakastivat toisiaan erottamattomasti ja hartaasti.
Edelläolevat lainaukset ovat kirjan muutamat pseudo-hieroglyfien kuvat ja selitykset. Mielestäni on viehättävää annettujen tulkintojen epävarmuus, "tulkitsin ne näin", mikä samalla paljastaa meille niiden viestin ja säilyttää kuitenkin niiden salaperäisyyden.
Hypnerotomachia Poliphili, tarkoittaen jotakuin Polifilin kamppailua rakkaudesta unessa, on Gutenbergin raamatun jälkeen ehkäpä tunnetuin inkunaabeli, 1400-luvulla painettu kirja. Kirja sisältää 174 puupiirrosta, joista on lisäksi olemassa useita erilaisia versioita.
Kirjan eriskummallisin ja samalla myös kiinnostavin piirre on Polifilin syvä rakkaus arkkitehtuuriin. Ehkä puolet kirjasta ja sen kuvituksesta ovat erilaisten fantasiarakennusten ihastelua. Kertoopa hän olleen myös sukupuoliyhteydessä rakennusten kanssa, ja ainakin kerran nautinnon olleen molemminpuolista.
Kirjan tapahtumien outous ja hajanaisuus luovat sille hyvin unenomaisen yleistunnelman. Olisi mielenkiintoista tietää onko osa kirjan tapahtumista ja hahmoista nähty alunperin unessa.
_
perjantai 1. tammikuuta 2010
Unien tulkintaa
Kuluneen runsaan vuoden aikana unimaailmani on rikastunut huomattavasti. Muutos alkoi yhtäkkisesti, enkä ole keksinyt sille selitystä. Voimakkaita humalatiloja lukuunottamatta muistan unia joka yöltä, useimmiten useampiakin. Hyvin voimakkaiden unien yleisyys on myös kasvanut selvästi. Parhaimmat lucid-unet näin myös viime vuoden aikana.
Mielestäni unet vaikuttavat elämääni seuraavien menetelmien kautta:
- Simulaationa erilaisia tosielämän haasteita varten. Onhan esitetty, että uniennäkö olisi juuri kehittynyt tämän tuoman selviytymisedun ansiosta.
- Sanansaattajia alitajunnasta. Unethan syntyvät omasta mielestä, mihin ne tarjoavat kiinnostavan, valvetajunnasta poikkeavan näkökulman.
- Esteettisiä ja emotionaalisia elämyksiä. Unissa tunnetila on usein herkistynyt äärimmilleen, mikä voimistaa sinänsä tavanomaistakin kokemusta valtavasti. Useimmiten unien visuaalinen puoli on epäselviä päälinjoja, mutta joskus näen maisemia tai esineitä hyvin tarkkapiirtoisina, ja näiden kauneusvaikutelma on suuri.
Antiikin kansojen luomaan, ja nykyisin unikirjoissa vallitsevaan käsitykseen unien ennustuskyvystä en usko, koska en ole tätä henkilökohtaisesti kokenut.
Sen sijaan siltä osin kuin unilla on vaikutusta ihmisen itsensä toimintaan ne toki vaikuttavat myös hänen tulevaisuuteensa. Itse olen pyrkinyt ammentamaan unista hyödyllistä tietoa lähinnä juuri noihin esteettisiin kokemuksiin liittyen.
Pidän myös nukkuvista hahmoista taiteessa. Siinä missä valveilla oleva, ja etenkin liikkuva, hahmo on jouduttu "pysäyttämään", on nukkuva jo luonnollisesti liikkeetön, patsaankaltainen. Erityisesti juuri patsaissa nukkuva hahmo synnyttää luonnollisen ja rauhaisan vaikutelman.
Kirjoituksen kuvat ovat erinomaisen prerafaeliitti-taiteilija Edward Burne-Jonesin sarja Legend of Briar Rose vuodelta 1890.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)