Nyt se sitten vihdoin onnistui! Yön toiseksi viimeinen rem-jakso oli jälleen todella herkullinen ja herätessäni siitä viimeiselle yöheräämiselle oli hyvät fiilikset. Tällä kertaa olo oli tavanomaista pirteämpi ja herääminen kesti poikkeuksellisen kauan. Välissä jo tuntui nukahdanko enää uudelleen.
Tulihan se uni vielä ja heti unen alussa olin toisessa sängyssä vieressäni vanha telkkarini. Tämä ei kummaksuttanut mutta sitten TV lävähti päälle ja samalla hetkellä tietoisuuteni havahtui uneen! Ei tarvinnut tehdä edes todellisuustestiä kun jo tajusin olevani unessa.
Aivan mahtava fiilis ja aloin tutkimaan ympäristöä, olin lapsuudenkodissani. Tarkkailin myös unen toimintaa. Katsoessani ikkunasta (josta aivoille kerralla tulee "luotavaksi" suuri alue) oli piha hyvin epäselvä ja vasta hetken katsottuani siihen muodostui yksityiskohtia.
Löydettyäni kirjoitusta tein todellisuustestin lähes kymmenen kertaa peräkkäin. Kaikkien noiden satojen valveilla tehtyjen todellisuustestien jälkeen oli mahtava tunne kun vihdoin oli käsillä se mitä oli haettu. Kerta toisensa jälkeen negatiivinen todellisuustesti!
Jossain vaiheessa menetin tietoisuustilan ja uni jatkui normaaliunena, mutta tälläkin kertaa valtavan voimakkaana ja mielenkiintoisena.
Tuo kirja josta on aiemmin ollut puhetta (Stephen LaBerge: Exploring the World of Lucid Dreaming) kertookin tutkimusten osoittaneen että pidempi valveillaolo ennen viimeistä unijaksoa lisää vireystasoa ja myös selkounen todennäköisyyttä. Eräät kokeneet uniharrastajat ovat jopa parisen tuntia hereillä ennen takaisin nukkumaanmenemistä.
Tästä on hyvä jatkaa :)
tiistai 14. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti