sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Maailman yksinkertaisin meditaatio-tekniikka

Älä tee mitään 30 minuuttiin.

Uskomattoman yksinkertaista, mutta täytyy sanoa toimineen joka kerta. Vaikka ihmisillä on valtavasti vapaa-aikaa, harva kuitenkaan on juuri hetkeäkään tekemättä mitään, vaan helposti tulee koko ajan räpellettyä jotakin pientä. Joutohetken iskiessä vaistomaisesti tulee hapuiltua heti kaukosäädin, läppäri, kirja tai lehti käteen.

Yleensä olen laittanut kännykän soimaan 30 minuutin kuluttua ja vain maannut sängyssä mietiskellen. Äsken istuin kynttilän valossa ja toimi yhtä lailla. Tulos on ollut joka kerta sama: ehkä ensimmäisen viiden minuutin hiljentymisen jälkeen olo on levollinen ja mielikuvitus aloittaa laukkansa. Ulkoisen informaatiovirran katketessa edes hetkeksi mieli aloittaa oman työskentelynsä. Loistava tapa ideointiin ja myös rentouttaa olon.

Joka kerta on myös iskenyt voimakas motivaatio johonkin työtehtävään, ja on tehnyt mieli toteuttaa se saman tien, mutta parasta on kuitenkin istua aika loppuun. Ajan loputtua useimmiten saakin heti paljon aikaiseksi.

Pitääpä kokeilla myös muun mittaisia ajanjaksoja. Joskus olen käyttänyt myös tuntia, mutta tuo 30min on tuntunut sopivammalta toistaiseksi.

Päivitys 13.12.2010 klo 0.52:

Tuosta ajan tappamisesta vielä: pahin lamauttajahan toki on TV, josta ei juurikaan katsota jotain tiettyä ohjelmaa joka oikeasti kiinnostaisi ihmistä henkilökohtaisesti vaan sitä mitä sieltä nyt sattuu tulemaan.

TV:tä ei ole, mutta tietokoneen käytössä vajoan samaan sudenkuoppaan. Useimmiten käsillä ei ole mitään aidosti merkittävää, iloa tuottavaa tai hyödyllistä tekemistä, vaan lähinnä tulee oltua koneella koska siihen on rutinoitunut ja tulee selattua parhaimmassa tapauksessa turhia, mutta useimmiten vielä typeriäkin keskustelufoorumeja ja muita ajantapposivuja.

Ainoa lääke on kai muistuttaa herätellä tietoisuuttaan päivän mittaan miettimään mihin aikansa käyttää ja mihin oikeasti haluaa käyttää hupenevaa elämäänsä. Monet sivustot ovat myös yksiselitteisesti tarpeettomia ja niiden lukemisen voisi vain päättää lopettaa.

Jos ei oikeasti ole mitään järkevää tehtävää niin ehkä parempi harrastaa enempi tuota ettei sitten myöskään tee mitään :)

7 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tärkeä havainto ja hienoa että jaat sen! Toivon että moni ottaa opikseen, kokoilee ja huomaa itse rauhoittumisen merkityksen!

Viime talvena muotiin tulivat nuo "fakiiri piikkimatot" kuulostaa aluksi hölmöltä. Myönnän että itsekin naureskelin näitä piikkimattoja, kunnes ymmärsin ajatella asiaa syvemmin. Tässä toteutuu tämä esille ottamasi perusperiaate. Vaikkei piikeillä makaaminen vaikuttaisikaan mitenkän niin ihminen on ajattelemattaan hiljaa ja rauhoittaa ajatukensa kulun. toisin sanoen on syy maata hiljaa paikallaan, joten mikäli ette muuten saa ajatuksianne kuriin niin antakaa sille jokin merkitys.

Voihan sitä aluksi ottaa vaikka jonkin rentoutu musiikin avuksi, esim. näitä aaltojen kohina cditä saa marketista eurolla, kun tottuu olemaan paikallaan kappaleen ajan (esim. tuon 30 min) on helpompi alkaa harjoitella olemaan ilman musiikkia ja pikku hiljaa siirtyä syvemmälle ja lopulta opit "tappamaan" kaikki joutavan päiväiset ajatukset ja olemaan täydessä tyhjyydessä, silloin alkaa tapahtua!

Lilli kirjoitti...

Ihan hyvä idea. 30min tai tunti voisi toimiakin, jos itsellä ei olisi huonoa tapaa nukahtaa jo viidessä minuutissa :( Siinä yksi syy miksi yritän aina keksiä uutta tehtävää, yritän pysyä hereillä :D Jos menen edes hetkeksikin vain makaamaan tai istumaan tekemättä mitään uni tulee väistämättä. Ja sitten vasta väsyttääkin kun kello soittaa sen 30min tai tunnin päästä.

Muuten kyllä oikein hyvä idea :) Ja suositeltavaa kaikille joilla se toimii. Liian kiire ja stressi ei saa olla, varsinkaan näin Joulun alla (minäkin paras puhuja xD).

Mutta jos on vielä vinkkiä tuohon nukahtamisongelmaan niin kuuntelen mielelläni :) (öisinhän en tosin saa millään unen päästä kiinni, silloin tuleekin vain makoiltua se tuntikin jopa mitään tekemättä :D).

-Lilli-

Kirjaltaja kirjoitti...

Tuo kyky hallita ajatuksiaan (käytännöllisemmin "sisäistä puhetta") on kyllä toistaiseksi ylivoimaisesti paras (ja suoraan käytännöllinen) kyky mitä olen henkisissä tutkimuksissa oppinut. Pitäisi kaivella esille hieman tätän johtaneita lähteitä ja kirjoittaa asiasta juttu.

En ollutkaan huomioinut että tuota tarvitaan tämänkin sinällään yksinkertaisen harjoituksen pohjalle. Tällainen hiljentyminenhän ei tuo rauhaa jos oma mieli kiertää jotain tuhoisaa ajatusrataa.

Taitavat tosiaan myös nuo matot toimia huomion keskittämiseksi yhteen asiaan, ja mantrojahan käytetään myös saman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Itse en ole harjoittanut näitä tekniikoita, vaan tosiaan opin mielen tyhjentämisen ikäänkuin kaupanpäällisinä kun tarkkailin ja opin kontrolloimaan tuota sisäistä puhetta.

Hyvä muuten kun mainitsit myös musiikki ja luonnon-ääni CD:iden käytön, noita pitääkin linkittää parit tänne blogiin seuraavissa kirjoituksissa :)

Lilli: Johtuukohan tuo univelasta? Ja vaikka ei johtuisikaan niin jos tuntuu väsyttävän niin voi olla hyvä vain reilusti sitten nukkua päiväunet. Itse teen aina näin ja olen oikein tyytyväinen kun löytyy kunnon univäsymys että pääsee taas koisimaan x). Päiväunien jälkeen ei pitäisi hiljentyminenkään väsyttää.

Nimetön kirjoitti...

Eräs erittäin täsmällinen, hienosti kirjoitettu, ehkä paras kirja aiheesta: Paul Brunton - SALAINEN TIE, Henkisen itsensä löytämisen menetelmä nykymaailmaa varten. (alkuteos: The Secret Path) ei pitäisi olla mikään harvinainen kirja joten luulisi löytyvän divareista, olen tainnut nähdä kirjakaupoissa jopa uusiakin painoksia oppaasta!

sisällöstä kertoo hyvin mm. luvut 4. Henkisen hiljaisuuden harjoittaminen 5. Menetelmä itsensä tutkimiseksi 6. Hengitysharjoitus ajatusten ohjaamiseksi jne.

"tämän menetelmän käyttö poistaa erehdyttömästi mielestämme pelon, masennuksen ja materiaalisuuden. On käännyttävä sisäänpäin yliminän puoleen kunnes tämä tapa kehittyy ensimmäiseksi ajatukseksi, toiseksi luonteeksi ja kuudenneksi aistiksi!"

Kirjaltaja kirjoitti...

Nimeltä ja kanneltaan tuttu kirja tuo Salainen tie, mutta eipä ole tullut luettua vielä. Nyt kyllä täytyy, vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Itse olen pitänyt etenkin Eckhart Tollen (The Power of Now) ja Anthony De Mellon (Havahtuminen) kirjoista.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Rentoutuminen tai päiväunelmointi - jollaiseen kirjoituksessa esitelty menetelmä tuntuu viittaavan - eivät ole meditaatiota, vaikkakin varsinkin rentoutuminen on hyödyllistä. (Itse asiassa päiväunelmoinnin väitetään uusissa tutkimuksissa vähentävän ihmisen onnellisuutta - uskomatonta mutta totta.)

Ainakin buddhalaisesta perinteestä löytyy vuosituhansien aikana tehokkaaksi todettuja meditaatiomenetelmiä, joka tarpeeseen ja makuun. Tavallisimmin meditaatiolla tarkoitetaan mieltä vakaannuttavaa meditaatiota (ns. samatha-meditaatiota), jonka voi mennä vaikkapa näin:

Istutaan selkä suorana jalat ristissä lattialla (voi tehdä myös tarvittaessa tuolilla istuen kunhan selkä on suorana, mikä on tärkein ulkoinen vaatimus). Kädet lepäävät polvilla tai ovat päällekkäin sylissä. Keho on rento ja avoin. Kieli koskettaa kevyesti kitalakea hampaiden takana. Silmät voivat olla auki tai kevyesti kiinni.

Seurataan kevyesti hengityksen kulkua antamalla huomion olla esimerkiksi sierainten kohdalla. Jos ja kun ajatuksia tulee mieleen, huomataan ne. Ei yritetä työntää niitä pois eikä lähdetä niiden vietäväksi, vaan huomataan ne vain. Kun hoksaamme mielemme lähteneen vaeltamaan, palautetaan huomio lempeästi takaisin seuraamaan hengitystä. Ajatusten ilmaantuminen ei tarkoita, ettemme "osaa meditoida"; ne kuuluvat mielen toimintaan. Metaforana niitä voi ajatella linnuiksi ja mielen luontoa taivaaksi. Lintuja tulee ja menee taivaan halki, eikä taivas niistä pahastu tai niistä parane.

Vähitellen voimme vähentää hengitykseen kohdistuvaa huomiota ja siirtää päähuomiomme tietoisuuteen eli mielen luontoon, jossa kaikki ajatuksemme, aistimuksemme, tunteemme ja tuntemuksemme tapahtuvat. Tämä on siis se taivas (tai "todistaja"), jonka halki linnut lentävät ja pilvet vaeltavat. Meditaatio tapahtuu viime kädessä yrittämättä ja siksi on hyvä ottaa asenne, että tietoisuudessa levätään, ollaan vain. Aikaa myöten hengityksen tarkkaamisen voi jättää kokonaan pois, jos siltä tuntuu; se on apuväline, mielen luonnossa lepääminen perille-pääsyä.

Meditaatiomestarit neuvovat lähes poikkeuksetta, että varsinkin aloittelijan on parempi tehdä lyhyitä kuin pitkiä meditaatiosessioita. Viidestä minuutista on hyvä aloittaa ja pidentää sessiota meditaation käydessä tutummaksi.

Kirjaltaja kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta tekniikasta, pitääpä kokeilla ja katsoa kuinka toimii. Toistaiseksi itämaisten tekniikoiden harjoittaminen on jäänyt varsin vähälle.

Lähetä kommentti