Como-järvellä

Matkan viimeinen kohde oli Como-järvi, joka on suosikkipaikkani Italiassa. Juna Milanosta vie alta tunnin, ja ero tukkoisen suurkaupungin ja järven pikkukylien välillä on valtava.

Järveä reunustavat kummaltakin puolelta jyrkästi kilometriin tai puoleentoista nousevat vuoret. Järvi oli suosittu kesähuvila-alue jo antiikin Roomassa, ja mm. Plinius nuoremmalla oli järvellä kaksi huvilaa. Ensi reissulla pitää ottaa matkalukemisiksi Pliniuksen kirjeitä.



Olin järvellä viimeksi kaksi vuotta sitten ja onkin tehnyt mieli päästä takaisin. Tuolloin hostellin viereisessä huvilassa oli itävaltalaisen taidenäyttelyn avajaiset, joihin piti tietenkin mennä kuokkimaan. Parhaimmat cocktail-palat mitä olen syönyt ja viini virtasi. Puisto oli valaistu voimakkaasti tuoksuvin lyhdyin, Brahms soi ja järven yllä järjestetty ilotulitus oli komea.



Comossa vuorelle kiipeäminen onnistui vähemmällä puurtamisella kuin Espanjassa; valtaosan matkasta pääsee kaapelihissillä. Viime reissulla vuori oli pilven sisässä, ja pääsin ensi kertaa istuskelemaan pilvisessä metsässä, joka oli mystinen kokemus.





Vuoren huipulta löytyi sveitsiläinen haltiakylä. Näkymät tuolta n. 900 metrin korkeudesta ovat etenkin auringonlaskun aikoihin mahtavat.






Eilen matka jatkui Menaggioon, joka on pikkukylä järven keskiosassa. Bussimatka Comosta vie noin tunnin.






Alueen kiinteistöt ovat ymmärrettävästi aika huimissa hinnoissa (ja siltikin halvempia kuin Suomessa). Huonokuntoisia kohteita sen sijaan näyttää saavan halvalla. Kaksi vanhaa mökkiä omalla tontilla maksaisi 80 000 euroa yhteensä. Tässäkö ratkaisu piilopirtiksi?

Päivitys: Kohteen sivut löytyivät netistä. Hinta on tippunut 72000 euroon, tontin koko on 3000m2 ja korkeus 900 metrissä.

http://www.italymag.co.uk/property-for-sale-in-italy/italian-property-36353/lake-como-two-rustici-3000-sqm-land




Täälläkin oli mukavaa istua vuorenrinteillä illan hämärtyessä.










Menaggion hostellissa on aikamoiset järvinäkymät. Iltapalaa kelpasi syödä parvekkeella, mutta parhaat näkymät olivat nyt aamusta. Herätessä ohut kuunsirppi oli noussut paria tuntia aikaisemmin, ja hieman myöhemmin nousi aurinko.


Viimeinen yö sitten kuluikin aivan toisissa tunnelmissa Bergamon lentokentällä. Kovin oli ruuhkaisaa, kylmää ja meluisaa, mutta nyt on taas hyvä olla kotona. Huomenna alkavatkin sitten Helsingin kirjamessut.

Vaeltamassa Sierra Nevadan vuorilla

Matka reissun pääkohteelle alkoi lauantaina. Aamiainen, lisätarvikkeita kaupasta matkalta ja ylös kukkuloille.





Kiivetessä Sacromontelle kaukaisuudessa näkyivät luostarin rauniot. Valtavan kokoiset rauniot näyttävät mahtipontisilta muutoin autiossa maastossa.



Ensimmäinen kurkistus valloitetun mäen taakse on aina elämys. Sacromonten jälkeen tuleva harjanne oli hyvin kuiva ja karu.




Tämän jälkeen vastaan iski jotain pysäyttävää. Istuessani alas lepäämään vastakkaisessa rinteessä näkyivät ihmiskasvot. Mahdotonta sanoa ovatko nuo luonnon vai ihmisen kaivertamat. Samassa kivikerroksessa oli vieressä myös muita luonnon kovertamia onkaloita.





Sacromonten luolat ovat kaupunginpuoleisella rinteellä, mutta tästä kaukaisemmasta laaksostakin löytyi muutama asuttava luola, joista ilmeisesti yhdessä asui pariskunta.



Normaalisti en syö leipää, mutta täällä juustot ja leikkeleet ovat todella hyviä.


Kylläpä tuli riippumatto hyvään käyttöön. Aterian jälkeen kelpasi torkkua pari tuntia laaksojen yläpuolella.




Polttavan auringon haalistamat luut olivat kuin länkkäristä. Mitäs eläimiä ne tällaiset on, ilmeisesti joitain peuroja? Kumma että kaksi luurankoa löytyi samasta paikasta.




Pitihän sitä kätkeä loitsukirja vuorille. ;o



Hieno reissu siis ja ensi kerralla pitää kyllä ehdottomasti ottaa se teltta mukaan, että pääsee viettämään yön tuolla. Nyt tuli pakattua liian kevyesti, ja yöt ovat jo aika viileitä täälläkin.

Sain samalla vinkit parista muusta Andalusian kansallispuistosta, jotka sopivat hyvin telttailuun.

Sierra Nevada odottaa

Kohta on sitten lähtö Sierra Nevadan vuorille. Riippumatto on pakattu ja matkalla pitää vielä ostaa evästä.

Kävin eilen illalla auringonnousun aikoihin istuskelemassa vuorten kaupunginpuoleisella rinteellä. Näkymä alas kaupunkiin ja Alhambraan on komea, mutta vielä mahtavampaa oli nähdä vuorten ja erämaan peittyvän hämärään. Granadassa ihmisasutus loppuu kuin veitsellä leikaten ja jo lyhyen matkan päässä kaupungista voi kokea yksinäisyyden rauhan.





Reittisuunnitelmaa tai aikataulua ei ole, mutta joskus illan hämärtyessä olisi tarkoitus palata. Yöt ovatkin jo sen verran viileitä ettei yöpyminen onnistu näillä varusteilla. Saas nähdä kuinka pitkällä tulee käytyä. Tilaa ainakin riittää, tässä kulkusuunnassa seuraavat kylät ovat vasta 40km päässä.