Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rakennusperinne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rakennusperinne. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. tammikuuta 2010

Hypnerotomachia Poliphili. Matka unessa vuonna 1499



HYPNEROTOMACHIA POLIPHILI








Jossa näytetään kuinka
kaikki inhimillinen on vain unta,
ja lukuisia muita tietämisen
ja muistamisen arvoisia seikkoja.


Tämä ihmeellinen uusi kirja,
Muinaisten isiemme kirjojen veroinen,
Sisältäen kaiken maailmassa elävän,
Joka on ainutlaatuista ja jaloa.















...Mietittyäni läpi näitä muinaisia ja pyhiä kirjoituksia, tulkitsin ne näin:

Työsi hedelmistä uhraa Luonnon Jumalalle kainostelematta. Asteittain teet sielustasi alamaisen Jumalalle. Hän tulee lujasti ohjastamaan elämääsi, armeliaasti halliten sinua, ja säilyttää sinut vahingoittumattomana.





...Tulkitsin nämä hieroglyfit (lukuunottamatta oksia, jotka pystyin vain tunnistamaan kuuseksi, männyksi, lehtikuuseksi, katajaksi tai muuksi samankaltaiseksi) seuraavasti:

Kärsivällisyys on koristus, vartija ja suojelija elämän.

Toisella puolen näin tämän elegantin kaiverruksen: ympyrä, ja ankkuri jonka ympärille delfiinin pyrstö oli kietoutunut. Pystyin tulkitsemaan tämän parhaiten:

Aεὶ Σπεῦδε βραδέως
Aina kiiruhda hitaasti.





...Tulkitsin tämän kuvakokonaisuuden latinaksi seuraavasti:

Jumalalliselle ja majesteettiselle Julius Caesarille, koko maailman hallitsijalle, hänen sielunsa laupeudestaan ja anteliaisuudestaan ovat egyptiläiset pystyttäneet tämän julkisista varoista.





...Arvioin näiden merkkien olevan kultaa, mutta ajan ja lampunsavun tummentamia. Näin tulkitsin ne:

Siunatuille varjoille. Kuolema torjuu kaikki elämän vastakkaiset ja kiivaat puolet. Se antaa, se ottaa, se kuluttaa, se hajottaa. Täällä se on suloisesti yhdistänyt kaksi kuollutta, jotka rakastivat toisiaan erottamattomasti ja hartaasti.








Edelläolevat lainaukset ovat kirjan muutamat pseudo-hieroglyfien kuvat ja selitykset. Mielestäni on viehättävää annettujen tulkintojen epävarmuus, "tulkitsin ne näin", mikä samalla paljastaa meille niiden viestin ja säilyttää kuitenkin niiden salaperäisyyden.

Hypnerotomachia Poliphili, tarkoittaen jotakuin Polifilin kamppailua rakkaudesta unessa, on Gutenbergin raamatun jälkeen ehkäpä tunnetuin inkunaabeli, 1400-luvulla painettu kirja. Kirja sisältää 174 puupiirrosta, joista on lisäksi olemassa useita erilaisia versioita.

Kirjan eriskummallisin ja samalla myös kiinnostavin piirre on Polifilin syvä rakkaus arkkitehtuuriin. Ehkä puolet kirjasta ja sen kuvituksesta ovat erilaisten fantasiarakennusten ihastelua. Kertoopa hän olleen myös sukupuoliyhteydessä rakennusten kanssa, ja ainakin kerran nautinnon olleen molemminpuolista.

Kirjan tapahtumien outous ja hajanaisuus luovat sille hyvin unenomaisen yleistunnelman. Olisi mielenkiintoista tietää onko osa kirjan tapahtumista ja hahmoista nähty alunperin unessa.

_

torstai 26. marraskuuta 2009

Kirjan julkistus: Rakennukset tseremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla vuodelta 1887



"Merkillisin kaikista saunoista on Mouhijärveltä kuvattu sauna. Se ei ollutkaan yksin sauna tavallisessa merkityksessä, sillä tässä myöskin asuttiin. Kyllä vielä useassa paikassa Suomessa moni köyhä ja vanha loisihminen asuu talollisten varsinaisissa saunoissa, mutta toista on kun talossa ei muuta asuntoa ole kuin sauna."



Eilen päivällä kirjapainon kuorma-auto saapui jälleen vierailulle tuoden uuden uusintapainoksen kirjaerän. Löysin kirjan alkuperäiskappaleen parisen vuotta sitten, ja havaitsin sen mielenkiintoiseksi luettavaksi suomensukuisten kansojen talonpoikaisarkkitehtuurista. Kirjan kuvitus on myös aikakaudelle poikkeuksellisen laajaa, tuolloin kun painolaattojen kaivertaminen oli vielä kallista puuhaa.

Tämä on ensimmäinen kirja jonka painatan kovakantisena, mikä tuntuu jo nyt hyvältä ratkaisulta. Kova sidosasu kasvattaa kyllä kirjan painatuskustannuksia, mutta kirjan laatua fyysisenä esineenä se parantaa selvästi, antaa sitä oikeaa kirjan tuntua.


"Rakennukset tseremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla on varhaisimpia perusteellisia talonpoikaisarkkitehtuurimme tutkimuksia. A. O. Heikel kokosi väitöskirjansa aineiston seitsemällä kansatieteellisellä tutkimusmatkallaan Suomessa, Virossa ja Venäjällä vuosina 1879-1886. Kirja on kuvitettu 311:ta piirroskuvalla."



Lisätietoja kirjasta ja tilausmahdollisuuden löydät Salakirjat-pienkustantamoni sivuilta osoitteesta: http://www.salakirjat.net/rakennukset.html

Kirjat on postitettu ennakkotilaajille, hyviä lukemisia!

Toinen uusi näköispainokseni, Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla vuodelta 1898, on luvattu saapuvaksi painosta huomenna.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Piritan luostarin raunioilla

Viime viikolla kävin tutustumassa Piritan luostarin raunioihin. Rauniot sijaitsevat kätevästi noin vartin bussimatkan päässä Tallinnan keskustasta kaupungin itäisellä laidalla. Luostarin alueelta alkaa myös Tallinnan suurin metsäalue, jonka Pirita-joen rantametsät ovat erityisen miellyttäviä.

Luostari perustettiin 1407 Liivinmaan suurimmaksi nunnaluostariksi, ja se tuhoutui 1577 Iivana Julman hyökätessä Baltiaan. Nykyisin luostarista on jäljellä päärakennuksen komea julkisivu, seinät ja joitain maanalaisia osia.







Joen haarautumakohtaan rakennettu tasanne on hyvä paikka rauhoittumiseen. Rantakivistä haarautuva joki synnyttää voimakkaita, hitaasti keinuvia pyörteitä. Viereisellä mäellä on myös muinaisen, luostaria edeltäneen, kappelin rauniot.


























Useimmat luostarin vanhoista käytävistä on suljettu rautaportein, mutta eräs kellari on yhä avoinna. Vanhaa kiveä, kosteaa sammalta, veden tippumista pimeydessä.










Pitääpä palata luostariin ottamaan lisää valokuvia myöhemmin talvella kun pysyvä lumi on maassa. Lisävalon kanssa myös tuo kellari tarjoaisi mielenkiintoisia kuvausmahdollisuuksia.

Luostarin rauniot näyttävät olevan myös konserttikäytössä. Metsatöll on virolainen folk metal-bändi, jonka nimi on vanha suden kutsumanimi. Sutta ei ole uskallettu sanoa sudeksi, jotta sitä ei kutsuttaisi luokse. Samaan tapaan kuin Suomessa on karhua kutsuttu vain lempinimillään.


maanantai 9. marraskuuta 2009

Perinnemestarin viimeinen jakso

Rakennusperintöämme käsittelevän TV-sarjan Perinnemestarin viimeinen jakso näytettiin torstaina. Itse katsoin jakson Yle-areenalta eilen, ja oli jälleen miellyttävä kokemus.

Jaksossa esiteltiin Stundarsin kylää Mustasaaressa Keski-Pohjanmaalla, jonka koko rakennuskanta on paikalle siirrettyjä vanhoja pohjalaistaloja. Projekti on aloitettu jo 30 vuotta sitten ja kyläyhteisön toiminta perinnetaitojen parissa on hyvin aktiivista. Täytyypä joskus pistäytyä paikan päällä.



Stundarsin kylän kotisivut

Vastaavanlaisia kyläkokonaisuuksia olisi mukava nähdä perustettavan enemmänkin, ja ehkä näin vielä tapahtuukin. Ainakin suomalaisten kiinnostus rakennusperinnettä ja vanhoja työtekniikoita kohtaan on kasvamassa.

Olenkin usein miettinyt kuinka tärkeää on rakennusalueen sopusointuinen tyylivalikoima. Näin muodostuvan kokonaisuuden esteettinen vaikutus on paljon enemmän kuin osiensa summa. Helsingin jugend-alue Katajanokalla ja puutaloalueet Tapanilassa ja Käpylässä ovatkin tämän suhteen hyviä havaintoalueita.

Suomessa tämä periaate on valitettavasti ollut kadoksissa sotien jälkeisen ajan. Onpahan betonibunkkerien rakentamista kulttuurillisesti arvokkaille alueille perusteltukin "alueen rakennuskannan monipuolistamisella."

Perinnemestarin kotisivut ovat myös malliesimerkki hyvin toteutetuista TV-sarjan sivuista. Pätevät yhteenvedot jaksojen sisällöistä, sekä runsaasti lisäaineistoa. TV-kulttuurissa minua harmittaa kuinka laadukaskin sisältö vaipuu unohduksiin parin näyttökerran jälkeen. Tällaisella kotisivukonseptilla sentään niiden ydinsisältö jää saataville tulevaisuudessakin. Vieläpä kun lisäisivät sarjan loputtua kokonaiset jaksot vapaaseen jakeluun.

Kiitokset tekijöille hienosta sarjasta. Toivottavasti tuottavat sarjalle vielä jatkokauden.

Perinnemestarin kotisivut