Marraskuun luontoa

Enpä muista aiemmin olleen yhtä hienoa marraskuuta. Keskimäärin marraskuussa pitäisi olla vain 2-3 aurinkoista päivää, mutta tässä marraskuussa aurinko on paistanut vaikka kuinka usein. Metsissä onkin tullut sitten liikuttua oikein kunnolla.





















Tänään puolestaan on ollut täydellinen sää kotisunnuntaita varten. Harmautta, lehdettömiä puita ja hitaasti tihkuttavaa vettä aamusta alkaen. Paras mahdollinen sää dokumenttien katsomiseen ja kirjojen lukemiseen. Luettavana on Zen ja moottoripyörän kunnossapito, joka iski sen verran hyvin että sitä piti heti tilata jälleenmyyntiin. Loppupuolikasta myöskin erinomaisesta Kai Donnerin kirjasta Siperian samojedien keskuudessa olen yrittänyt säästää siihen hetkeen kun ulkona riehuu kunnon lumimyrsky.

Kirjakaupan perustaminen Helsinkiin sitten varmistui! Tämä on kova juttu - lähiviikot tulevat olemaan todella kiintoisaa aikaa. Kaupan avajaiset ovat jo ensi lauantaina, tästä tulee lisätietoja lähipäivinä.

Marraskuu

On turha kiertää tosiasiaa: marraskuu on nykyihmisen elämässä synkin ja masentavin kuukausi vuodessa, kuukausi, jolloin sää halutaan unohtaa.

Paitsi näköjään tänä vuonna. Tänäänkin oli taas mahtava auringonpaiste ja kuura maassa. Nyt illalla oli luettavana marraskuuta käsittelevä luku Matti Mäkelän kirjasta Sää (1998), joka oli jälleen herkkua.

Marraskuun keskeisin sääelämys on siis sään unohtaminen, luonnossa olon välttäminen. Myönteinen puoli on sisälläolemiseen liittyvä turvallisuuden tunne. Ajatukset lämpimästä rakennuksesta, natisevan kuivista, paksuista kattoparruista ulvovan tuulen ja peltikatolle heittämällä ropisevan veden alla täyttävät mielen. Oikeastaan toivoo, että sataisi, tuulisi ja myrskyäisi oikein kovasti ja loputtomasti.

Marraskuun elämys on hyvin tehdyllä työllä turvatun hengissä säilymisen elämys. Ja siitä nauttii; sisällä, ruskeiden puisten huonekalujen, villaisten ryijyjen, keltaisen sisävalon, hyvin suunnattujen pöytälamppujen ja kohdevalaisimien lämpimänkirkkaassa valossa. Muistaa kuinka nuorena halusi suuren kirjahyllyn, tupakkatakin, nojatuolin, piipun ja kuvitteli itsensä bertrand russeliksi ajattelemaan, lueskelemaan kirjaa, puhaltamaan piipusta puhtaan sinisen savurenkaan jalkalampun valopiiriin ja ottamaan välillä ähkäisyttävän tujauksen ruskeaa nestettä pienestä, paksusta, raskaasta lasista. Siitä suuresta tammisesta varastokaapista, joka täydennettiin aina hyvissä ajoin ennen kuin se vähääkään vajeni.

---

Marraskuun hienoin sääelämys on ensilumi. Kun pimeää on kestänyt viikkokaupalla, tulevat vihdoin pakkaset ja jäädyttävät maanpinnan. Sitten yhtenä iltapäivänä se vain alkaa: taivaalta leijailee ensin muutama hiutale, onko, kyllä se on lumihiutale, sade tihenee vähitellen ja varttitunnissa se on muuttunut vaaleaksi, harmaaksi, alaspäin putoavaksi liikkeeksi, jota silmät naulittuina seuraavat. Kun tämä tapahtuu, tapahtuu jotakin kummallista. Hetkessä levoton, masentunut ihminen rauhoittuu, muuttuu ensin uneliaaksi, sitten tyytyväiseksi ja muutaman tunnin kuluessa alkaa täyttyä tarmolla ja elinvoimalla. Maailmaan, ympärille, tulee hetkessä pysähtynyt tila, itselle hyvä olo. Samalla luonto siirtyy toiseen asentoon, talveen, odottamaan joulua, joulunalusaikaan, lepoon.

Miten on mahdollista, että yksi ainoa lumisade saa tämän aikaan? Luultavasti hyvin vahvat ja vanhat voimat saavat ihmisessä vallan tuona hetkenä. Valkoisen lumen unelias alaspäin suuntautuva liike tuhat kertaa hitaissa hiutaleissa toistuessaan saa aikaan hypnoottisen rauhan. Samalla luonnonvalo moninkertaistuu ja panee liikkeelle onnen tunteen tuovan hormonierityksen aivoissa.

Huh kuinka tulikaan ensilunta ikävä tätä lukiessa. Ensilumella on kyllä taianomainen vaikutus, ja kohta sen taas kokee.

Ensi kertaa vuosiin talventulo ei harmita ollenkaan, vaan päinvastoin innostaa. Kirjahommissa on sen verran jännittävät ja toimeliaat ajat menossa, että se säteilee sitten kaikkeen muuhunkin.

Lokakuu

Lokakuu on alkanut ja itse en ole siitä hirveän innoissani. Illat tulevat aikaisin ja ovat pimeitä ja kalseita. Ruska on kyllä komea ja äsken kelpasi juoda aamusmoothie pihalla lehtien varistessa alas. Tänään paistaa aurinkokin, mikä alkaa pian olla aika harvinaista. Pitää ottaa hyöty irti ja lähteä kohta metsään kävelemään ja kuvaamaan.

Parhaat kirjalliset kuvaukset kuukausien olemuksesta olen löytänyt Matti Mäkelän kirjasta Sää(1998). Jonkinlaiseksi rituaaliksi on muodostunut aina kuun vaihtuessa lukea kirjasta kyseisen kuukauden kuvaus, silloin kun kirja ei satu olemaan kadoksissa. Pari lainausta on paikallaan:

"Luonnossakulkijan toinen lokakuinen elämys on suuri yksinäisyys. Sen voi kokea sekä maalla että merellä. Muuttolinnut ovat lähteneet, rannat ja kesämökit ovat tyhjentyneet, viljat on puitu, ihmiset ovat siirtyneet asutuskeskuksiin ja sisätiloihin. Kun lokakuisena iltahetkenä ennen hämäräntuloa kulkee hylätyn autiotalon kulottuneilla ruomenpelloilla ja katselee auringonsäteiden viime valoa, voi kokea sellaisen riipaisen yksinäisyyden tunteen, jota harvoin muuten kokee.

-

Lokakuussa luonnonkulkija kohtaa myös pienempiä erikoisia elämyksiä, "unohdetun puutarhan" lokakuun. Yksi kauneimmista on tyynen pakkasyön jälkeen tapahtuva nopea lehtien putoaminen. Tapahtuma näyttää ilmestykseltä silloin kun suuri puu pudottaa kaikki lehtensä tunnissa parissa katsojan edessä, tyynenä lokakuun aamuna, kun yöllinen kuura vaihtuu auringossa lämpöasteiksi. Muutenkin tyyninä kuura-aamuina, kun katselee mökin ympärillä heräävää hiljaista aamua ja kuuntelee sulavien pisaroiden rapsahduksia oksista maahan, voi hyvin kuvitella, että myös tämä aika olisi ihanteellista lomanviettoon, jos ei olisi niin yksinäistä, jos ei tietäisi maailman pyörivän jossakin muualla täydessä touhussaan. On ihmisiä, jotka eivät siitä välitä, jotka suorastaan nauttivat, että voivat viettää tyyniä lokakuun aamuja omassa sulavan kuuran rauhassaan. Ehkä he ovatkin kaikkein onnellisimpia ihmisiä."

Tapahtumaa sentään riittää tässä kuussa. Kuu alkoi Turun kirjamessuilla ja kuun lopulla on Helsingin kirjamessut, ja kirjojakin on tulossa useampia. Välissä olen pari viikkoa Espanjassa ja Italiassa.

Julistan kesän avatuksi

Eilisellä yökävelyllä havahduin kesän saapumiseen. Vielä kymmenen aikoihinkin taivaanranta oli valoisaa ja luonto sinersi. Lumi on sulanut kasoja lukuunottamatta ja ilmassa oli ensi kertaa kesäöiden tuoksu.

Tänään on puolestaan rauhaisa pitkäperjantaille sopiva tihkusadepäivä, jota pitää käydä kohta fiilistelemässä. Äsken parvekkeella näkyi kevään ensimmäinen kimalainen.

Ylihuomenna on pääsiäinen, maanantaina lähetän englanninkielisen kirjan aineiston painoon, tiistaina menemme Nuuksioon mökkeilemään ja seuraava viikonloppu onkin sitten jo vappu. Kyllä nyt kelpaa.

Tänä kesänä pitää metsäillä oikein kunnolla. Ostin tuossa riippumaton ja sadetakin, ja tilasin Sipoonkorven ja Nuuksion kartat, joista myöhemmin lisää.

Niin ja pitkäperjantainahan tulee kuunnella Wagnerin Parsifalia, jonka idea syntyi kesämökillä pitkän perjantain aamuna:

"... on Good Friday I awoke to find the sun shining brightly for the first time in this house: the little garden was radiant with green, the birds sang, and at last I could sit on the roof and enjoy the long-yearned-for peace with its message of promise. Full of this sentiment, I suddenly remembered that the day was Good Friday, and I called to mind the significance this omen had already once assumed for me when I was reading Wolfram's Parzival. Since the sojourn in Marienbad [in the summer of 1845], where I had conceived Die Meistersinger and Lohengrin, I had never occupied myself again with that poem; now its noble possibilities struck me with overwhelming force, and out of my thoughts about Good Friday I rapidly conceived a whole drama, of which I made a rough sketch with a few dashes of the pen, dividing the whole into three acts."

Vaikkakin Wagner myöhemmin myönsi tämän kertomuksen sisältäneen hieman runollisia vapauksia:

"R[ichard] today recalled the impression which inspired his “Good Friday Music”; he laughs, saying he had thought to himself, “In fact it is all as far-fetched as my love affairs, for it was not a Good Friday at all - just a pleasant mood in Nature which made me think, ‘This is how a Good Friday ought to be’”.

Kuvia keväältä 2010

Olen tässä selaillut viime keväänä otettuja valokuvia ja kylläpä kevätkuume polttelee. Taaskaan ei ole enää kuin parisen viikkoa lumien sulamiseen ja kolme vappuun. Aurinkokin laskee jo etelässä vasta kello 20.30 aikoihin!

Ensimmäiset kuvat on otettu 1.4.2010. Tuolloin lunta näyttää olleen hieman vähemmän kuin tänä vuonna nyt viikkoa myöhemmin.






Terassikausi oli juuri korkattu ja joku oli ehtinyt jo väsähtää. En hennonut herättää herraa, joten poimin maassa olleen kännykän ja akun ja tiputin ne miehen avoimeen taskuun.



Seuraavat kuvat ovat kuun puolivälistä. Hämmästyttävää kuinka nopeasti lumet sulavat kunhan alkavat sulamaan. Pitääpä myös tänä keväänä harrastaa kamerointia niin pääsee paremmin seuraamaan tuota.






Eikä ole enää kuin tasan kuukausi siihenkään kun Nuuksiossa on jälleen näin komeaa. Voisi jälleen vuokrata tuolta mökin ensi kuussa.



Päivitys: varasinkin jo samantien mökin kolmen viikon päähän. Tuolloin on vielä koleaa, mutta eipä tuo mitään kun sauna löytyy.

Laiskan miehen jääpatsaat

Parisen viikkoa sitten tuli ajatus hankkia joku erikoisempi muotti ja jäädyttää siinä vettä parvekkeella. Kokeilin samantien ihan peruskeittiöastialla, jonka sisään jäädytin pienen pronssipatsaan. Laitoin jääkuution sulamaan auringonpaisteeseen kaiteelle, ja hauska oli seurata auringon voimaa, etenkin kun jäästä muodostui voimakkaat prismat. Pitäisi tutkia mikä muoto hajoittaisi valoa parhaiten. Tietenkin tuolloin kamera oli jäänyt porukoille enkä saanut kuvia.



Oli erikoista kun laitettuani patsaan jäätymään näin seuraavana yönä unta, jossa ihminen oli jonkin taian vaikutuksesta joutunut vedellä täytetyn pallon sisään, mutta ei kuitenkaan hukkunut.

Tänään taas kokeillessani tuota uudelleen aurinko ei paistanut, joten sulaminen jäi aika lailla latteaksi.

Ensi talvena pitää leikkiä näiden kanssa lisää, ja hankkia joitain erikoisempia muotteja. Myös fosforisoivan aineen jäädyttäminen kuutioon voisi näyttää aika erikoiselta sen loistaessa auringon laskettua.



Vielä hienompaa olisi rakentaa ison siirtolohkareen ympärille muotti ja täyttää se vedellä jolloin lohkare jäisi valtavan jääkuution sisään.

Näissä muottijäädytyksissä ei ole myöskään tätä vaaraa:

Kevätpäiväntasaus

Vihdoin puolen vuoden jälkeen päivä on jälleen yhtä pitkä kuin yö, ja sehän sopii paremmin kuin hyvin. Tänään valoisuutta ei ole pilvisyyden takia juurikaan havainnut, mutta eilen palatessani kotiin kuuden jälkeen illalla oli juhlallista nähdä aurinko yhä taivaalla.

Itsellä talvi kestää oikeastaan enää 2 päivää. Torstaina on lento Brysseliin, ja palatessani matkalta 2 viikkoa myöhemmin on Suomessakin jo täysi kevät päällä.

Juuri 10 minuuttia sitten näin muuten unta jossa pihalla ollessani kuulin ukkosenjyrinää ensin kauempaa, ja sitten alkoi kunnon rajuilma. Kevään ensimmäiset ukkoset kuulostavat aina todella mystisiltä pitkän talven jälkeen. Pian pääsee niitäkin taas kuulemaan.

Ympyräkalenteri ja tavoitteiden asettaminen

Vuodenkierto horoskooppi-symbolein. Mosaiikki 500-luvulta.

Viime aikoina ovat tulevaisuuden suunnitelmat olleet mielessä ja sain idean ympyränmuotoon laaditun vuosikalenterin tekemisestä. Kalenteri on ollut seinällä viikon ja vaikutus työmotivaatioon ja ajan mietiskelyyn on ollut valtava. Tuohon saa todella havainnollisesti esille tulevan vuoden tavoitteet, jolloin ne ovat näkösällä monta kertaa päivässä.

∴

Olen tässä lueskellut Napoleon Hillin kirjaa Think and Grow Rich. Kirjan amerikkalaisuudet (Thomas A. Edison - the world's greatest inventor and scientist) ja rahakeskeisyys hieman häiritsee, mutta ydinajatus tavoitteiden asettamisesta ja niiden läpiviemisestä on rautaa. Pari viikkoa sitten asetin kokreettisia tavoitteita lähitulevaisuudelle, ja hämmästytti kuinka suuri vaikutus tuolla oli jo heti samantien.

∴

Edit: Juuri kun olin kirjoittanut jutun tuli vastaan sama periaate myös Jari Sarasvuon kirjassa Sisäinen sankari:

Ulkoista tavoitteesi: kuvaan, ääneen ja tunteisiin perustuvat ärsykkeet virittävät aivosi pitkäkestoiseen suoritukseen.

Jos näet tavoitteesi, juokset lujempaa kohti. Voimat on helpompi jakaa kun näkee maalinsa. Kun olet selvittänyt haasteesi, hanki siitä kuva seinällesi. Mitä kirkkaampi, sen hienompi. Jos tavoitettasi symboloi jokin musiikkikappale, soita musiikkia ja liitä sen synnyttämät myönteiset tunteet tavoitteidesi saavuttamiseen.

Meillä on tarve ulkoistaa merkittävät tavoitteemme ja arvomme. Ulkoistaminen tarkoittaa konkretisointia, tekemistä näkyväksi ja todelliseksi. Siksi todella vakavan päätöksen hetkellä lausutaan vala ja otetaan miekka huotrasta viimeistä kertaa. Siksi kristityt kantavat symbolia välineestä, jolla heidän mestarinsa murhattiin. Siksi kansat pystyttävät patsaita, ja kuolemattomuutta haikailevat ajattelijat sanelevat muistelmiaan kuolinvuoteellaan. Sinäkin haluat ulkistaa tärkeimmät tavoitteesi. Pane ne paperille, julisteiksi seinälle, symboliksi kaulaan.

Helmikuu on ohi

Helmikuun viimeinen tunti on sitten menossa. Talvi voidaan julistaa voitetuksi. Päiväthän ovatkin pidentyneet jo kunnolla, ja aurinkoisia päiviä riittää. Kun viime päivinä on lämpötilakin ollut lähellä nollaa tässä alkaa heräilemään jo ensimmäiset aavistelut keväästä. Kyllä tänään kelpasi tallustaa talvisilla hangilla.

Maaliskuussa elo on jo oikein viihtyisää. Oudolta tuntuva ajatus että kevätpäiväntasaus on enää kolmen viikon päästä. Ensimmäiset mustarastaatkin aloittavat laulunsa lähiviikkoina.

Sen verran otan varaslähtöä kevääseen että lähden kuun lopulla pariksi viikoksi Belgiaan ja Hollantiin. Tuolla on silloin kevät jo parhaimmillaan, ja ohjelmassa on kolmilla suurilla antiikkimessuilla käynti.

Nukkuvien jättiläisten metsä

... eli eilen kiersin kuvaamassa lumen peittämiä siirtolohkareita Vantaan Koivukylän Havukalliolla. Metsässä on sadoittain pienempiä ja suurempia siirtolohkareita, jotka etenkin tällä lumimäärällä ovat komeaa nähtävää. Nuo viikon takaiset vesisateet paransivat kokonaisuutta entisestään peittäen useiden lohkareiden kyljet paksuun jäähän.





Alueen paras paikka löytyy aivan sen eteläkärjestä. Täällä metsä muuttuu kallioiksi joilta on syvä jyrkänne alas ja komeat maisemat. Lisäksi siirtolohkareiden huipentuma on kuin ihmeen kautta sattunut juuri samaan paikkaan. Lohkareet ovat suuria ja niitä on paljon.





Tuleekohan kenellekkään muulle mieleen tästä joukkiosta peikkojen, jättiläisten tai Tove Janssonin mörköjen kokous. Kiinnostavaa muuten että koskaan kesällä alueella käydessä ei tuo mielikuva ole noussut mieleen. Ja Tove Janssonin mörkö on liikkeellä aina talvisin...

Viime kesänä kovalla ukonilmalla näin myös luonnonilmiön josta tuli välittömästi mieleen Janssonin hattivatit, ennen kuin edes tajusin myös noiden kokoontuvan ja villiintyvän juuri ukkosella. Ei voi välttyä ajatukselta että nämä luonnonilmiöit olisivat vaikuttaneet joko tietoisesti tai alitajuisesti Janssonin kuvitelmiin.






Erikoinen juttu muuten: Havukallion ruotsinkielinen nimi on Högberget eli juuri sama kuin tuolla Vantaankosken vakiomäelläni!

Talvinen innovaatio: Tuoli mukaan metsään

Kesällä metsissä liikkuessa on puolet huvista istua kallioilla. Istuma-asennosta on parempi tarkkailla ympäröivää luontoa ja lepotilassa myös ajatusmaailma syvenee.

Talvellahan tuollainen ei valitettavasti onnistu. Seisominen hiljaisessa metsässä on myös nautinnollista, mutta ei valitettavasti korvaa istumista. Paikallaanoloaika jää joka tapauksessa vähäisemmäksi kuin istuessa, eikä ole yhtä levollista.

Pari päivää sitten tuli mieleen ajatus retkituolin ottamisesta mukaan metsään. Tänään testasin tuota käytännössä ja hyvin toimi. Levähtäminen, luonnontarkkailu ja hiljentyminen onnistuivat aivan toisella lailla kuin seisoma-asennosta. Alkoi oikein nukuttamaan. Tätähän täytyy alkaa harrastamaan enemmänkin.

Lumimäärä on vain tällä hetkellä niin älytön ettei kipuaminen Vantaankosken Högbergille onnistunut alkuunkaan. Komeat maisemat jäivät siis väliin ja menin kävelemään Vantaanjoelle.



Täytyy vain olla varovainen ettei kukaan näe tai pitävät hieman hulluna. Istuminenhan on sallittua vain pilkkijöille. ;O

Vielä kun löytyy lumikengät kohtuuhintaan niin onnistuu metsäilyharrastus kunnolla myös talvella.

65 senttiä lunta!

Eilen satoi sitten Helsinkiin 20cm lisää lunta, ja Kaisaniemessä mitattiin nyt lumensyvyydeksi 65 senttiä. Aivan älytön määrä. Viime vuoden ennätyslumet olivat syvyydeltään 73 senttiä, eli enää 10cm lisää niin menee sekin ennätys rikki. Ja nyt on vasta joulukuu, tuo viime vuoden ennätys on mitattu vasta 24. pv helmikuuta!

Komeatahan tämä lähinnä vaan. Onneksi en autoile talvisaikaan. Sukset sen sijaan pitäisi hankkia.

Etelä-rannikolla puoli metriä lunta!

Uutiset tiesivät kertoa Porvoossa mitatun lumimääräksi 50cm ja Helsingin Kaisaniemessä 49cm. Ja joulukuuta ei ole kulunut kuin viikko! Edellinen ennätys vuodelta 1936 meni rikki.

Saa nähdä kuinka talvi jatkuu, mutta taitaapa lunta taas riittää. Ehkäpä pitää vihdoin hankkia sukset tai lumikengät kun viime talvenakaan ei päässyt liikkumaan luonnossa.

Se on muuten sitten runsaat parisen viikkoa jouluun. :)

Marraskuun synkkyyttä

Taas on vuoden pimein aika menossa, ja kun vielä sudentunti matelee hitaasti ilman väsymyksen merkkejä on syksyn synkkyys melko täydellinen. Parvekkeella käydessä tuntee talven viimein alkaneen, ja huomiseksi ennustetaankin jo runsaita lumisateita. Kuunneltavaksi sopii Sibeliuksen Tuonelan joutsen, joka matelee yhtä hitaana ja alakuloisena kuin vuodenaikakin.

Blogi täytti muuten tuossa muutama päivä sitten ensimmäisen vuotensa. On ollut hauska kirjoittaa näitä juttuja. Palautetta on ollut mukava saada ja on varmasti mielenkiintoista lukea näitä juttuja uudelleen joskus tulevaisuudessa. Seuraavana vuonna pitäisi yrittää tehdä siirtymää myös tuonne englanninkielisen bloginalun puolelle.

Pyhäinpäiväniltana nousi ärhäkkä kuume ja siitä lähtien olo on hoippunut terveen ja sairaan välimailla. Ei edes viina maistu.

Viime viikonloppuna oli jälleen Helsingin Wanhan sataman antiikkimessut ja löytyihin sieltä jotain tänäkin vuonna, ei tosin mitään viime vuotisen ryijyn ja piipun veroista. Ostin n. 20-luvulta peräisin olevan valurautaisen sudenkorennoin koristellun jugend-tuhkakupin. Laitan kuvia myöhemmässä postauksessa. Etenkin tekee mieli kokeilla tuota ulkotulena, voisi olla vaikuttava näky tulen liikehdintä koristekuvioiden alta, kun kerran materiaali kerrankin varmasti tultakestävää. Tuo näky oli useasti voimakkaana mielessäni viime päivinä, ja kun sitten palasin kotiin huomasin että olin unohtanut tänne kynttilän palamaan yksinään kolmeksi päiväksi. Ihmeellisiä nämä synkronisiteetit, tai sitten alitajunta oli jälleen askeleen edellä :)