Marraskuun synkkyyttä

Taas on vuoden pimein aika menossa, ja kun vielä sudentunti matelee hitaasti ilman väsymyksen merkkejä on syksyn synkkyys melko täydellinen. Parvekkeella käydessä tuntee talven viimein alkaneen, ja huomiseksi ennustetaankin jo runsaita lumisateita. Kuunneltavaksi sopii Sibeliuksen Tuonelan joutsen, joka matelee yhtä hitaana ja alakuloisena kuin vuodenaikakin.

Blogi täytti muuten tuossa muutama päivä sitten ensimmäisen vuotensa. On ollut hauska kirjoittaa näitä juttuja. Palautetta on ollut mukava saada ja on varmasti mielenkiintoista lukea näitä juttuja uudelleen joskus tulevaisuudessa. Seuraavana vuonna pitäisi yrittää tehdä siirtymää myös tuonne englanninkielisen bloginalun puolelle.

Pyhäinpäiväniltana nousi ärhäkkä kuume ja siitä lähtien olo on hoippunut terveen ja sairaan välimailla. Ei edes viina maistu.

Viime viikonloppuna oli jälleen Helsingin Wanhan sataman antiikkimessut ja löytyihin sieltä jotain tänäkin vuonna, ei tosin mitään viime vuotisen ryijyn ja piipun veroista. Ostin n. 20-luvulta peräisin olevan valurautaisen sudenkorennoin koristellun jugend-tuhkakupin. Laitan kuvia myöhemmässä postauksessa. Etenkin tekee mieli kokeilla tuota ulkotulena, voisi olla vaikuttava näky tulen liikehdintä koristekuvioiden alta, kun kerran materiaali kerrankin varmasti tultakestävää. Tuo näky oli useasti voimakkaana mielessäni viime päivinä, ja kun sitten palasin kotiin huomasin että olin unohtanut tänne kynttilän palamaan yksinään kolmeksi päiväksi. Ihmeellisiä nämä synkronisiteetit, tai sitten alitajunta oli jälleen askeleen edellä :)