3300 vuotta sitten Hyperboreasta ("Suomesta") lähtivät kaksi neitoa viemään uhrilahjoiksi Delokselle pronssitauluja, joissa olivat selitettyinä paratiisin ja manalan olosuhteet. Näiden pronssitaulujen sisältö on säilynyt meidän päiviimme Platonin teosten kautta, joista laittanen lainauksen myöhemmin.
Niin, Suomestako? Itse Suomenniemeltä eivät ehkä kuitenkaan, mutta tuon ajan hyperborealaiset lienevät olleen kuitenkin suomensukuisia kansoja. Historialliset lähteet mainitsevat heidän asuinpaikakseen alueen äärimmäisessä pohjoisessa (hyper-boreassa), Ukrainan arojen asuttamien skyyttien takana, jonka ainoat tunnetut asujat olivat tuohon aikaan suomensukuiset kansat. Herodotoksen historiateos sisältää tarkan selvityksen heidän matkareitistään.
Myytti kertoo Deloksen saaren nimen olleen alunperin Adelos, näkymätön, jolloin se liikkui Aegeanmerellä toisinaan kadoten näkyvistä. Samaiset myytit kertovat myös Zeuksen pysäyttäneen saaren, jotta tämän raskaaksi tekemä titanien tytär Leto voisi synnyttää saarella. Tällöin saaresta tuli Delos, näkyvä. Leto synnytti auringon ja kuun jumalat Apollon ja Artemiin, ja saaresta tuli pyhä yli tuhanneksi vuodeksi.
Matkustaessani tänne mietin useasti poikkeaisiko saari ulkoisilta piirteiltään muista kymmenistä Sykladien saariryhmän saarista selittäen sen poikkeuksellista historiaa, ja näin myös osoittautui. Muiden alueen saarten ollessa varsin korkeita on Deloksen saari hyvin lähellä vedenpintaa, mikä välittömästi toi mieleen tuon saaren syntymyytin: saaren kerrotaan aikojen alussa liikkuneen ja hävinneen usein näkyvistä, mistä myös saaren nimi juontuu. Saaren ympäristö on ollut asuttuna yli 4000 vuotta, minä aikana vedenpinta on usein vaihdellut, ja ehkä toisinaan saari on vajonnut pinnan alle. Näin näkyvästä on tullut näkymätön, ja taas näkyvä.
Toivottavasti pääsen huomenna käymään saarella. Merenkäyntiä ei onneksi ole, mutta tähän aikaan vuodesta lähes kaikki laivayhteydet saarelle ovat lakanneet, ja riippuu ainoan matkanjärjestäjän tahdosta ja matkalle kiinnostuneiden määrästä järjestetäänkö päivittäistä vuoroa. Aika tuskaista olisi tuijotella saarta tästä parin kilometrin päästä pääsemättä käymään paikan päällä.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti