maanantai 15. marraskuuta 2010

Tattarisuon ruumislöydöt ja 30-luvun mustaa magiaa



Kun Kauhanen saapui Tattarisuolle, oli apulaisnimismies jo täydessä työn touhussa. Muita toimittajia ei alueella Kauhasen onneksi näkynyt. Apulaisnimismies kaivoi lähteestä ruumiinosan toisensa jälkeen. Lopputulos oli karmaiseva: kahdesta lähteestä paljastui yhteensä kahdeksan kättä, yhdeksän jalkaa, naisen pää, tukollinen hiuksia ja kaksitoista sormea. Ruumiinkappaleet oli selvästi irrotettu tylsällä aseella, ja hajoamistilasta päätellen ne olivat maanneet lähteessä vain lyhyehkön ajan.

Marraskuun Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli perusteellisin lukemani juttu Tattarisuon tapauksesta, josta seuraavassa muutama lainaus:

§§§

Toisesta löytyy paperipussiin suljettu avainnippu, tukko naisen hiuksia ja Musta Raamattu, joka Tattarisuon jutussa muodostui tärkeäksi todisteeksi. Yhdelle kellastuneelle paperiarkille on joku piirtänyt irti leikatun käden, kirveen, saappaan ja hiilihangon. Piirroksen alle on kirjoitettu horjuvin kirjaimin Kuolleet puhuvat! Kalmisto!!! Kuolon uni Tattrisuossa (sic), kalpa!

Viimeinen mappi aukeaa paljastaen nipun mustavalko valokuvia silvotuista kalmoista. Yhdeltä on viilletty pää irti, toiselta puuttuu jalka, kolmannen vatsa on leikattu auki ja silmäluomet puuttuvat.
Sitten on poliisin kuvia epäillyistä: työläisnaisia arkoine ja kysyvine katseineen, nuori mies, jonka silmät näyttävät puhjenneen ekstaattiseen loisteeseen.

Ja lopulta on kuva tummaan pukuun sonnustautuneesta vanhasta miehestä. Mies on kuusissakymmenissä, parta on ajamatta ja posket ruumiillisen työn kovertamat. Roikkuvien silmäluomien alta tuijottava katse on terävä ja aavistuksen verran surumielinen. Huulet ovat puristuneet tiukaksi viivaksi. Hän on Noita-Kallio.

---



Jo marraskuussa 1931 poliisi oli pidättänyt kalliolaisen sekatyömiehen, jonka nimi oli Vilho Kallio. Kallio oli jo kuusikymppinen ja elättänyt itsensä räätälinä, kivi-työmiehenä ja ajurina. Hän oli omalaatuinen mies, joka tunnettiin nimellä Noita-Kallio. Hänen hallustaan oli tavattu ihmisluita jo vuonna 1911.

Kallio oli työskennellyt Tattarisuon lähellä kivilouhoksella ja oli todistajien mukaan viettänyt lähteellä juhannusyön vuonna 1930.
Heinäkuun lopussa 1932 hänet pidätettiin taas, ja nyt mysteerio alkoi selvitä.
Kuulusteluissa Kallio kertoi nähneensä lapsesta saakka voimakkaita uskonnollisia näkyjä. Hän oli perehtynyt Raamattuun ja salatieteelliseen kirjallisuuteen. Hän kertoi tavanneensa kuolleita ja pesseensä sairaita "erikoisilla vesillä".
Tampereelta hankkimastaan Mustasta Raamatusta hän oli opetellut loitsuja ja taikoja, ja häneltä käytiin usein kysymässä apua erilaisiin vaivoihin.

Yksi avuntarvitsijoista oli Hilma Sundberg -niminen nainen, joka oli omien sanojensa mukaan "tullut hulluksi" vuonna 1920. Sundberg eli vanhempiensa avustuksen turvin ilman töitä.
Kallio oli 1920-luvun mittaan silloin tällöin auttanut Sundbergia "näkemään asioita". Kerran Kallio oli vienyt Sundbergin Lapinlahden hautausmaalle tekemään Mustan Raamatun mukaisia taikoja. Tällöin Sundbergille oli ilmestynyt Venäjän keisarin henki täydessä virkapuvussaan.
Keväällä 1930 kaksikon välisissä taikamenoissa tapahtui jotain.
Kallio muisteli, että Sundbergille olisi ilmestynyt näyssä käsi. Sundberg taas sanoi, että Kallio olisi alkanut kevään mittaan puhua 1800-luvun kuuluisan pohjalaisen murhamiehen Matti Haapojan aarteesta, joka nousisi pintaan Tattarisuon lähteestä taikamenojen jälkeen.
Kuulustelukertomukset ovat sekavia ja ristiriitaisia. Niistä jää käsitys, että voimakkaampi Kallio olisi saanut Sundbergin uskomaan omiin näkyihinsä tai kenties kuullut pelokkaamman Sundbergin suusta sen, mitä omassa mielessään näki.

Joka tapauksessa kevään aikana kaksikolle selvisi näyissä, että Tattarisuon lähteeseen pitäisi toimittaa käsi.
Kaksikko teki ensimmäisen retken Malmille alkukesästä 1930, kun "lehtipuiden lehdet eivät olleet vielä täysikasvuiset", kuten Kallio kuulusteluissa kertoi.
Iäkäs mies ja 40-vuotias nainen lähtivät matkaan illansuussa. Perillä Sundberg katsoi vierestä, kun Kallio laskeutui avoimeen hautaan. Kallio valaisi työtään pienellä sähkövalolla. Hän avasi arkun pääpuolesta, luki Isä meidän -rukouksen ja sanat: "Oikeutta ja totuutta etsin kaikille ylitsepääsemättömällä voimalla." Sitten hän alkoi leikata puukolla kättä irti ranteesta.
Saatuaan työn valmiiksi Kallio kääri käden paperiin.
Kaksikko aloitti matkansa lähteelle, jonne oli Porvoon maantietä matkaa kolmisen kilometriä. Perille he saapuivat keskiyöllä.
Kallio otti käden kääreestään. Hän asetti sen keskelle lähdettä.
Nyt kaikki oli valmistettu. Kaksikko jäi odottamaan, että aarre nousisi pintaan.
Kului puoli tuntia, ehkä kokonainen tuntikin. Aarretta ei näkynyt.
Sundberg olisi tahtonut jo kotiin, mutta Kallio ei päästänyt. Kaksikko jäi odottamaan päivän valkenemista läheiselle kivityömaalle, jossa Kallio oli työskennellyt.
He palasivat takaisin kaupunkiin aamulla joko pirssiautolla tai autobussilla.
Kallio ja Sundberg kävivät lähteellä vielä toisenkin kerran, juhannusyönä. Sundbergia kammoksutti, kun Kallio nuuski kuin koira maassa olevia jälkiä saadakseen selville, oliko lähteellä käynyt joku muu.
Jommallakummalla kerralla Sundberg oli nähnyt vedessä kultakelloja, Kallio taas henkimaailmasta näytetyn rauta-arkun, joka nousi pinnalle ja kun sen kansi aukeni, oli tullut näkyviin hopea- ja kultaesineitä sekä pullossa paperirahaa.

---



Ilmeisesti näin päätyi lähteeseen käsi, jonka koulupoika Leo Lövman oli löytänyt elokuussa 1930. Kun varsinaiset silpojaiset seuraavana kesänä alkoivat, Sundberg ei ollut mukana. Noitapiiri oli laajentunut. Kalliolainen nahkurin vaimo Ida Maria Widen oli tullut uutenavuotena 1931 hakemaan Kalliolta apua perintökiistaan. Widen alkoi vierailla tiuhaan Kallion asunnolla Franzeninkatu 14:ssä ja muutti lopulta asumaan Kallion luo.
He tapasivat istua sohvalla vieretysten ja tuijottaa asunnon seinää. Kallio esitti kysymyksiä, ja Widen luki seinästä vastaukset.
Kerrankin Kallio oli kysynyt: "Missä tämän talon omistaja Johansson nyt on?" "Hän on juuri pirtuasioilla", oli seinä vastannut.

Huhti-toukokuussa 1931 seinässä oli alkanut näkyä katkenneita käsiä ja jalkoja sekä erinäisiä Mustan Raamatun jumalia.
Widen kehotti Kalliota palaamaan Malmin linjahaudoille ja hankkimaan lisää ruumiinkappaleita. Sitten olisi suoritettava rituaali. Irrotetut ruumiinosat eli "sinetit" olisi asetettava haudan pohjalle, ja niitä ylös nostettaessa oli rukoiltava Isä meidän ja Herran siunaus sekä nostosanat Oikeutta ja totuutta etsin kaikille sorretuille ja vääryyttä kärsiville ylitse maailman, kaikille kansoille ja kielille ylitsepääsemättömällä voimalla. Kun lähteeseen asetetut jäsenet lopulta nousisivat pintaan, ne aiheuttaisivat vapaamuurarien ja teosofien tekojen paljastumisen.
Hämäräksi jää, mitä se tarkoitti, mutta noitapiiri koki vapaamuurarit jotenkin vihollisikseen.
Toukokuun 16. päivänä 1931 rituaalia lähdettiin suorittamaan neljän ihmisen voimin. Mukaan oli saatu myös Widenin avioton poika Johan Ilmari Hedman sekä Kaisaniemen koulun siivooja Hilda Friman.
Lähteelle päästyään he näkivät Matti Haapojan hengen istuskelevan mietteissään lähteenpenkalla. "Ei isäni sisar tiedä mitään, hiljalleen lähden kävelemään", Haapoja totesi ja poistui paikalta kädet taskussa.
Silloin Kallio toisti Haapojan sanat, ja jälleen aarre ilmestyi lähteen pintaan.
Kesäkuussa seinä alkoi vaatia, että Kallion ja erään satamatyömiehen nimeltä Ville Saari - joka uskoi olevansa maailman kukistaja ja maailman herra - olisi mentävä Malmille käsiä katkomaan.
Noita-Kallio oli joukon alkuunpaneva voima, mutta kesän aikana kiihtyneissä silpomisissa noitapiiri tuli jo toimeen ilman häntä. Eräänä elokuun yönä Saari ja Hedman irrottivat peräti kaksitoista sormea, neljä jalkaa ja yhden naisen pään.
Suurin osa sineteistä upotettiin lähteeseen, ja loput piilotettiin hautuumaalle.
Kuudennen ja viimeisen kerran Saari, Kallio ja Hedman kävivät lähteellä syyskuun kahdeksantena, vain neljä päivää ennen kuin autonkuljettaja Toivonen löysi jäsenet lähteestä.
Hautausmaalla he kävivät vielä senkin jälkeen, kun lähde oli valtavan kohun myötä paljastunut - "sulkemassa" maagiset haudat.

Kuulusteluissa Ville Saari laski joukkion silponeen yhteensä 51 ruumista.
Oikeudessa Kallio tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Saari sai peräti kolme vuotta, Widen ja Hedman selvisivät ehdollisella.
Tuomiot tuntuvat ankarilta, sillä tekijät eivät selvästikään olleet täysin syyntakeisia. Näin ajatteli ilmeisesti myös tuomioistuin, sillä tuomiot ovat silloisen rangaistusasteikon keskivaiheilta.

§§§

HS:n Nyt-liite, 11/2010. Toimittajat: Perttu Häkkinen, Ville Similä.

Musta Raamattu ei sisällä taikoja joissa käytetään ihmisruumiin osia, mutta joskus aiemmin lukemani lähteen mukaan Noita-Kalliolta takavarikoitujen okkultisten kirjojen joukossa olisi ollut tätä käsittelevä englantilainen kirja. Olisi kiinnostava nähdä noiden takavarikoitujen kirjojen luettelo.

Suomalaisten omassa taikaperinteessä on myös toisinaan käytetty ihmisruumiin osia tai ruumiin kanssa kosketuksissa olleita esineitä taikojen tarveaineina. Yksistään vuoden 1892 suomalaisten kalastustaikojen kokoelma sisältää tästä kymmeniä esimerkkejä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos paljon tästä! Oli kiinnostavaa luettavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ainakaan aikakauden sanomalehdet eivät mainitse Kalliolta takavarikoidun tuollaista lopussa mainittua englantilaista kirjaa. Kallion jengin toimintahan perustui Ida Videnin hengiltä saamiin ohjeisiin, joten mistään organisoituneesta oppirakennelmasta ei ollut kyse, eikä sellaista tarvittukaan, koska Viden kyllä kertoi mitä tehdä.

Sen sijaan Harjun ruumishuoneen vahtimestari Saarenheimolta pidätyksen yhteydessä takavarikoitu materiaali sisälsi viittauksen Englantiin. Sekä Kalliolla, että Saarenheimolla oli Musta raamattu, joita mainostettiin myös aikauden lehdissä. Saarenheimoa epäilttin syylliseksi silpomisiin, mutta hän osoittautui lopulta täysin viattomaksi. Mustan raamatun lisäksi hänen hallustaan löytyi mystistä panacea vesiparannusmenetelmää selostava lehtinen, joita Suomessa jakeli Pekka Ervast. Panacea-seura piti lehtisen mukaan majaansa Englannissa, joten poliisi pyysi virka-apua Scotland Yardilta, mutta tietääkseni se ei vaikuttanut muutoin, kuin saamalla myös englantilaisetkin lehdet kiinnostumaan tapauksesta. Ruumiiden silpominen ei kuitenkaan liity panacea höpötykseen mitenkään. Kyseessä oli "siunattuun" veteen perustuva uskomushoito. Ervast sai panacean käytön aloittamista seuraavana päivänä sydänkohtauksen, mutta muuten se oli toiminut hyvin, kertoi hän sanomalehden (HS?) haastattelussa lokakussa 1931.

Anonyymi kirjoitti...

Luin joskus divarista löytämäni Scotland Yardin komisarion omista kokemusksistaan poliisina kirjoittaman kirjan. Hän kirjoitti, että Helsingin poliisilta oli tullut virka-apupyyntö liittyen ilmeisesti Tattarisuon tapaukseen (Tattarisuota ei kirjassa mainittu, mutta sitä ilmeisesti tarkoitettiin) liittyen. Epäillyiltä oli löytynyt Aleteir Crowleyn kirjallisuutta.

Lähetä kommentti