Delos ei odottanut ja merimiehetkin lakossa

Niinhän siinä kävi että vuorot ovat loppuneet tältä vuodelta. Eräs saamani tieto osoittautui vääräksi ja tosiaan saarelle ei ole enää tänä kautena yhteyksiä. Tällä kertaa siis jään vain katselemaan saarta kiusallisen parin kilometrin päästä.

Lisäksi eilen alkoi merimiesten lakko, joten en pääse takaisin Ateenankaan kuin pahimmassa tapauksessa vasta perjantaina. Onneksi en lähtenyt saarille vikoina matkapäivinä, muuten olisin missannut paluulennon.

Kävelin eilen Mykonoksella aina Delosta läheisimpään kylään, ja sentään oli hauska katsella saarta noin läheltä. Saareen piirteet ja joitain raunioita näkyi tältäkin etäisyydeltä.

Eräs eläkkeellä oleva kalastaja kertoi saaren rantavesien olevan täynnä mosaiikkien siruja ja muita raunioita. Olisi hienoa joskus päästä sukeltamaan täällä.

Delos odottaa

3300 vuotta sitten Hyperboreasta ("Suomesta") lähtivät kaksi neitoa viemään uhrilahjoiksi Delokselle pronssitauluja, joissa olivat selitettyinä paratiisin ja manalan olosuhteet. Näiden pronssitaulujen sisältö on säilynyt meidän päiviimme Platonin teosten kautta, joista laittanen lainauksen myöhemmin.

Niin, Suomestako? Itse Suomenniemeltä eivät ehkä kuitenkaan, mutta tuon ajan hyperborealaiset lienevät olleen kuitenkin suomensukuisia kansoja. Historialliset lähteet mainitsevat heidän asuinpaikakseen alueen äärimmäisessä pohjoisessa (hyper-boreassa), Ukrainan arojen asuttamien skyyttien takana, jonka ainoat tunnetut asujat olivat tuohon aikaan suomensukuiset kansat. Herodotoksen historiateos sisältää tarkan selvityksen heidän matkareitistään.

Myytti kertoo Deloksen saaren nimen olleen alunperin Adelos, näkymätön, jolloin se liikkui Aegeanmerellä toisinaan kadoten näkyvistä. Samaiset myytit kertovat myös Zeuksen pysäyttäneen saaren, jotta tämän raskaaksi tekemä titanien tytär Leto voisi synnyttää saarella. Tällöin saaresta tuli Delos, näkyvä. Leto synnytti auringon ja kuun jumalat Apollon ja Artemiin, ja saaresta tuli pyhä yli tuhanneksi vuodeksi.

Matkustaessani tänne mietin useasti poikkeaisiko saari ulkoisilta piirteiltään muista kymmenistä Sykladien saariryhmän saarista selittäen sen poikkeuksellista historiaa, ja näin myös osoittautui. Muiden alueen saarten ollessa varsin korkeita on Deloksen saari hyvin lähellä vedenpintaa, mikä välittömästi toi mieleen tuon saaren syntymyytin: saaren kerrotaan aikojen alussa liikkuneen ja hävinneen usein näkyvistä, mistä myös saaren nimi juontuu. Saaren ympäristö on ollut asuttuna yli 4000 vuotta, minä aikana vedenpinta on usein vaihdellut, ja ehkä toisinaan saari on vajonnut pinnan alle. Näin näkyvästä on tullut näkymätön, ja taas näkyvä.

Toivottavasti pääsen huomenna käymään saarella. Merenkäyntiä ei onneksi ole, mutta tähän aikaan vuodesta lähes kaikki laivayhteydet saarelle ovat lakanneet, ja riippuu ainoan matkanjärjestäjän tahdosta ja matkalle kiinnostuneiden määrästä järjestetäänkö päivittäistä vuoroa. Aika tuskaista olisi tuijotella saarta tästä parin kilometrin päästä pääsemättä käymään paikan päällä.

Antiikin pohjola - Viikinkien aika. Radiokuunnelmia

Eilen löysin Elävästä Arkistosta mielenkiintoisen kuunnelmasarjan Pohjoismaiden ja erityisesti viikinkien muinaishistoriasta. Tekijöinä ovat ennestään tuttu parivaljakko arkkitehti Aaro Söderlund ja toimittaja Jorma Kallenautio, jotka ovat luoneet muitakin kiinnostavia historiasarjoja.

Jo sarjan ensimmäinen osa osoittautui valtavan tietopitoiseksi, 39 minuuttiseksi tietopakettiksi, joka sisälsi runsaasti myös ennaltatuntemattomia ja yllättäviäkin tietoja ja näkökantoja.

Kuunnelma käsittelee kattavasti Skandinavian kivi-, pronssi- ja rautakauden historian pääpiirteitä, ja erityisesti tuon ajan kauppayhteyksiä Välimerelle, joissa meripihka oli tärkeässä asemassa.

Tässä kuunnelmasta muutama poiminta, jotka herättivät minussa erityistä mielenkiintoa:

Kohta 7:53

"Voipa esimerkiksi kuvitella että jossain Länsi-Götanmaalla käytetään yhä maalaistalossa samaa taikinajuurta jota 3000 vuotta sitten käytettiin. Suomessahan tilanne on toinen, Suomesta tavataan vanhimmat taikinajuuret jostain 1700-luvun alusta eli pikkujääkauden pahimpien vuosien jälkeen ja siitä eteenpäin. Tämä on olennainen ero Suomen ja Skandinavian eteläosien kehityskulkujen välillä, Suomessa kehitys aina välillä katkeaa, täällä se on ollut jatkuvaa."

Aika huikeaa ajatella kuinka sama, elävä kokonaisuus on ruokkinut ihmisiä yhtäjaksoisesti tuhansia vuosia.


Kohta 13:14

"Noin 1200 ennen ajan laskun alkua kerrotaan värikkäästi kuinka itäisen Välimeren pronssikausi päättyy ja sen mykeneläiset ja heettiläiset valtakunnat loppuvat pohjoisten kansainvaellusten tuleen ja mereen."

"Hieman myöhemmin mainitaan Ramses toisen keski-Egyptin Abydoksessa löytyvässä reliefissä näitä merikansoja Kadeshin taistelussa. On kiintoisaa tarkastella hieman tarkemmin millainen kuvaus heistä annetaan: nimittäin näillä pohjan miehillä on sarvikypärä, pyöreä kilpi, pronssimiekka ja huotra miekalle, ja toisen käden paljastava asu. Nämä kaikki ovat sellaisia piirteitä jotka tavataan myöhemmin kun kuvataan skandinavialaisia germaneja."

Kiehtova teoria että Merikansat olisivat tulleet pohjolasta. Kyllä nuo muutamat historialliset lähteet ainakin tukevat teoriaa, ja olihan Skandinaviasta tuolloin vilkkaat kauppayhteydet Välimerelle.

Uutta minulle on myös tämän jälkeen kerrottava tieto, kuinka viikingeille tunnusomaisena pidetyt sarvikypärät ovatkin olleet käytössä pronssikaudella, mutta itse viikinkiajalla olivat jo jääneet pois käytöstä.


Kohta 20:28

"...vuonna 883ekr Assyriassa kirjoitetusta steelasta: Vuonna 883 ennen ajanlaskun alkua Assyrian kuningas Ashurnasirpalin kerrotaan lähettäneen miehensä meripihkamaahan, jossa meri huuhtoi meripihkaa rannalle kuin kuparia."

Lisäksi kerrotaan, että meripihkaa rantaantuova suolapitoisuus löytyy lähinnä Tanskasta. Kiinnostava tiedonjyvä tämäkin.


Kohta 36:25

"Porvoon Pikku Linnamäen roomalaisvainajat, sitaateissa, siis hyvin voimakkaasti roomalaissävyiset vainajat Porvoon Ison Linnavuoren viereissä Pikku Linnamäessä, heistä kysyy Porvoon linnan kaivaja Thorsten Edgren, hyvin varovaisesti, että olivatkohan nämä ne, jotka sen varhaisimman version Porvoon linnasta rakensivatkaan."

Kiehtova ajatus tämäkin, ja pitää tutkia lisätietoja tuosta vainajien roomalaissävytteisyydestä. Nopea lisätietojen tutkinta puhui enemmän vainajalöytöjen yhteyksistä Viroon.


Kohta 37:18

"Goottihistorioitsija Jordanes kertoo 500-luvulla jälkeen ajanlaskun alun että Skandinavia on kansojen kohtu, niin paljon sieltä lähti erilaisia kansoja etelään Eurooppaan. Monet heimot liittyivät Mustanmeren ympärille asettuneisiin gootteihin, ja lopulta goottien suurkuningas Hermanarik hallitsi 300-luvun lopulla valtakuntaa, joka oli toinen kooltaan, ainoastaan Rooma oli isompi sitä.

Näihin aikoihin suomenkieli sai voimakkaimman germaanisen sanapulssin. Gootinkieli on se germaankielistä, joka on kaikista eniten vaikuttanut suomenkieleen. Tällaisia goottilaisia uudissanoja suomenkielessä olisivat esimerkiksi: kartano, airut, hallita, ruhtinas, valta, valtias, kuningas, aura, olut, leipä, äiti."

Kiinnostavaa minkälaiset ovat olleet suomalaisten yhteydet tuolloin gootteihin, kun kerran kielivaikutus on ollut noin voimakas. Ehkäpä oli suomalaisiakin mukana polttamassa Roomaa vuonna 410? ;)

Kuunnelman löydät MP3-formaatissa osoitteesta: http://yle.fi/progressive/mp3/elavaarkisto/ea/07487_1_viikinkien_aika.mp3


"Ensimmäisessä jaksossa käsitellään kuitenkin vielä varhaisempaa aikaa, antiikkia, jolloin kullan arvoa vastaava meripihka toi pohjoiset alueet Välimeren asukkaiden tietoisuuteen."