Parhaat kirjalliset kuvaukset kuukausien olemuksesta olen löytänyt Matti Mäkelän kirjasta Sää(1998). Jonkinlaiseksi rituaaliksi on muodostunut aina kuun vaihtuessa lukea kirjasta kyseisen kuukauden kuvaus, silloin kun kirja ei satu olemaan kadoksissa. Pari lainausta on paikallaan:
"Luonnossakulkijan toinen lokakuinen elämys on suuri yksinäisyys. Sen voi kokea sekä maalla että merellä. Muuttolinnut ovat lähteneet, rannat ja kesämökit ovat tyhjentyneet, viljat on puitu, ihmiset ovat siirtyneet asutuskeskuksiin ja sisätiloihin. Kun lokakuisena iltahetkenä ennen hämäräntuloa kulkee hylätyn autiotalon kulottuneilla ruomenpelloilla ja katselee auringonsäteiden viime valoa, voi kokea sellaisen riipaisen yksinäisyyden tunteen, jota harvoin muuten kokee.
-
Lokakuussa luonnonkulkija kohtaa myös pienempiä erikoisia elämyksiä, "unohdetun puutarhan" lokakuun. Yksi kauneimmista on tyynen pakkasyön jälkeen tapahtuva nopea lehtien putoaminen. Tapahtuma näyttää ilmestykseltä silloin kun suuri puu pudottaa kaikki lehtensä tunnissa parissa katsojan edessä, tyynenä lokakuun aamuna, kun yöllinen kuura vaihtuu auringossa lämpöasteiksi. Muutenkin tyyninä kuura-aamuina, kun katselee mökin ympärillä heräävää hiljaista aamua ja kuuntelee sulavien pisaroiden rapsahduksia oksista maahan, voi hyvin kuvitella, että myös tämä aika olisi ihanteellista lomanviettoon, jos ei olisi niin yksinäistä, jos ei tietäisi maailman pyörivän jossakin muualla täydessä touhussaan. On ihmisiä, jotka eivät siitä välitä, jotka suorastaan nauttivat, että voivat viettää tyyniä lokakuun aamuja omassa sulavan kuuran rauhassaan. Ehkä he ovatkin kaikkein onnellisimpia ihmisiä."
Tapahtumaa sentään riittää tässä kuussa. Kuu alkoi Turun kirjamessuilla ja kuun lopulla on Helsingin kirjamessut, ja kirjojakin on tulossa useampia. Välissä olen pari viikkoa Espanjassa ja Italiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti