Tänään on puolestaan rauhaisa pitkäperjantaille sopiva tihkusadepäivä, jota pitää käydä kohta fiilistelemässä. Äsken parvekkeella näkyi kevään ensimmäinen kimalainen.
Ylihuomenna on pääsiäinen, maanantaina lähetän englanninkielisen kirjan aineiston painoon, tiistaina menemme Nuuksioon mökkeilemään ja seuraava viikonloppu onkin sitten jo vappu. Kyllä nyt kelpaa.
Tänä kesänä pitää metsäillä oikein kunnolla. Ostin tuossa riippumaton ja sadetakin, ja tilasin Sipoonkorven ja Nuuksion kartat, joista myöhemmin lisää.
Niin ja pitkäperjantainahan tulee kuunnella Wagnerin Parsifalia, jonka idea syntyi kesämökillä pitkän perjantain aamuna:
"... on Good Friday I awoke to find the sun shining brightly for the first time in this house: the little garden was radiant with green, the birds sang, and at last I could sit on the roof and enjoy the long-yearned-for peace with its message of promise. Full of this sentiment, I suddenly remembered that the day was Good Friday, and I called to mind the significance this omen had already once assumed for me when I was reading Wolfram's Parzival. Since the sojourn in Marienbad [in the summer of 1845], where I had conceived Die Meistersinger and Lohengrin, I had never occupied myself again with that poem; now its noble possibilities struck me with overwhelming force, and out of my thoughts about Good Friday I rapidly conceived a whole drama, of which I made a rough sketch with a few dashes of the pen, dividing the whole into three acts."
Vaikkakin Wagner myöhemmin myönsi tämän kertomuksen sisältäneen hieman runollisia vapauksia:
"R[ichard] today recalled the impression which inspired his “Good Friday Music”; he laughs, saying he had thought to himself, “In fact it is all as far-fetched as my love affairs, for it was not a Good Friday at all - just a pleasant mood in Nature which made me think, ‘This is how a Good Friday ought to be’”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti