sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Metsäilyä Haltialassa pääsiäispäivänä
Kylläpä tänään kelpasi huutaa onnesta lämpötilan hipoessa 19 celsiusta. Tuntui mahtavalta pukeutua t-paitaan, shortseihin ja sandaaleihin vihdoin kaikkien talvikuukausien jälkeen.
Muutama tunti kului Haltialassa metsäillen ja sielu lepäsi.
Tämä "pöytävuori" on isoin PK-seudulla näkemäni siirtolohkare.
Eräitä lempipaikkojani Haltialan alueella ovat pari syvemmällä metsässä olevaa metsäaukiota. Kummassakin kalliopinta on niin lähellä maanpintaa ettei puita kasva, mutta kuitenkin juuri sammaleen peitossa luoden oudon vaikutelman. Täydellinen paikka kivillä istuiluun.
Toisella aukioista sijaitsee myös tämä "uhrikivi". Mitään jälkiä uhrikäytöstä ei ole, mutta itselle on tuosta aina tullut uhrikivi mieleen sen alttarimaisen muodon vuoksi. Toinen erikoisuus on sen ylle kaartuva ikivanha pihlaja, joka on ainut pihlaja koko suuressa enimmäkseen koivua ja havupuita kasvavassa metsässä.
Tähän aikaan vuodesta metsässä on nähtävänä myös runsaasti sulamisvesien muodostamia lampia, jotka kuivuvat pois jo lähiviikkojen aikana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kevät on näemmä pitkällä. Samanlaisia lumipälviä bongailin omilla kulmillani tänään ja metsissä hyppelin ja merenrantoja tarkkailin.
Vanha kansa varmasti on saattanutkin käyttää kiveä uhrikivenä, emmekö kanna mukanamme osaa esi-isistämme ja ehkäpä kuulit menneisyyden kaikuja mielessäsi kiven lähellä liikuskellessasi.:)
Nyt onkin vuoden parhaita hetkiä luontoiluun. Lämpöä riittää mutta talven merkkejäkin on yhä jäljellä. Pitää tänäänkin (ennuste 20C!) suunnata metsään ja huomenna pääseekin sitten jo Nuuksioon mökille :)
Intuitio tosiaan näyttää toimivan muinaiskohteiden paikantamisessa. Ihmismielihän ei ole muuttunut, joten erikoiset luonnonmuodostelmat ovat vaikuttaneet jo muinaisina aikoina ihmisiin samalla lailla. Parilla kaverilla on kokemuksia kuinka erikoiselta tuntuvasta maastonkohdasta onkin sitten Museoviraston tietokantaa selatessa löytynyt muinaisjäännöksiä.
Lähetä kommentti