Oli hauska löytää Laajasalon opiston Iistsii-verkkosivuilta Ilmari Salmen juttu Helsingin kirjamessujen ständistämme. Olipa mukana vielä kunnon edustuskuva Kanesta ja ryijystä. Mukava lukea tällaista palautetta.
Salakirjat edusti Helsingin Kirjamessuilla harvenevaa marginaalikustantamojen kastia. Paitsi kokonsa, myös toimintaperiaatteensa puolesta se on melkoinen ainutlaatuisuus: Salakirjat kustantaa Suomen muinaishistoriaan ja kansanperinteeseen liittyviä teoksia, jotka eivät muuten saisi minkäänlaista näkyvyyttä.
– Tämä on melkein hyväntekeväisyyttä, luonnehti ständillä päivystänyt Kane Kanerva.
Salakirjat ja sen yhteydessä toimiva Kanerva-sarja pyrkivät ”taistelemaan sensuuria vastaan” julkaisemalla teoksia, joiden esiintuominen ei yleisesti olisi taloudellisesti kannattavaa. Monet julkaisut ovat kirjoituksia, jotka ovat aiemmin olleet kiellettyjä poliittisista tai uskonnollisista syistä.
Valikoimasta löytyy muinaista loitsurunoutta ja menneiden vuosisatojen historiankirjoituksia. Erikoisuuksina on painettu myös muun muassa Mustaa Raamattua ja Jukka Niemisen vaihtoehtohistoriallista tutkielmaa Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta.
– Voittoa tuottamattomalla toiminnalla on selkeä tehtävä yhteiskunnassa, Kanerva linjasi.
– Kaikki myynnissä oleva viittaa suomalaiseen kulttuuriperintöön, joka on arvokasta nykyajan juurettomassa maailmassa.
Salakirjojen toiminnan juuret löytyvät antikvariaateista. Muutama aihepiiristä kiinnostunut huomasi, että aika ajoin esiin putkahteli ikääntyneitä opuksia, joista ei ollut lainkaan kirjattua tietoa saatavilla. Kustannettava materiaali saadaan edelleen kokoon salapoliisityönä ja alan harrastajien oman aktiivisuuden kautta. Käännöstyötäkin tehdään itsenäisesti.
– Asiaa helpottaa myös se, kun näitä vaiettuja teoksia ilmestyy jatkuvasti lisää esimerkiksi kirjastojen tietokantoihin. Saamme säännöllisesti käsiimme kirjoja, jotka ovat maanneet arkistoissa vuosikymmeniä, Kanerva kertoo.
Salakirjat pyrkii osaltaan tuomaan valtavirrasta poikkeavaa näkökulmaa maamme menneisyyteen. Oli tästä mitä mieltä hyvänsä, on selvää, että omaehtoinen vanhojen tekstien julkaiseminen on todellinen kulttuuriteko.
Toimittaja: Ilmari Salmi
Kuvaaja: Ilmari Salmi
Juttu löytyy Iistsiin kotisivuilta:
http://iistsii.fi/index.php?id=429&latest=1&showall=1>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti