H. A. Reinholmin tutkimuksia Suomen pakanallisista jumalista ja hiisistä

Jorma Kallenaution toimittamaa H. A. Reinholmin tutkimuksia käsittelevää kuunnelmasarjaa on ilmestynyt taas osa lisää:

http://areena.yle.fi/audio/1091448

Kuunnelma käsittelee ensin Kurki-suvun historiaa, tämän jälkeen orjuutta ja viimeisenä suomalaisten pakanallista muinaisuskoa.

Kohta 17:35 - Suomalaisten pakanallisista jumalista

Ensimmäisenä jumalista käsitellään Ukkoa ja erityisesti ukonmaljoja. Toistuvasti ovat esillä yhteydet skandinaaviseen Thoriin.

Myös tämä Reinholmin käsikirjoitus sisältää runsaasti paikannimistön tutkimusta.

Kohta 23:54 käsittelee Reinholmin Thorin / Taaran palvontaan liittämiä paikannimiä, mm. Porvoon seudun Torasbacka ja eri paikoista löytyvät Toramäet. Pohjanmaan ruotsinkielisten kylien talojen nimissä myös tor- / thor- etuliite on ollut yleinen. Näistä on esimerkit myös Tammisaaresta ja Virolahdelta.

Reinholmin mielestä myös monet suomenkielen tora-, tyri-, tara-alkuiset paikannimet viittaavat uskonnolliseen alkuperään, vieläpä kun monet näistä ovat huomiotaherättäviä maastoltaan, erityisesti suuria mäkiä.

Kohta 27:33 - Tarinoita ukkosen synnystä

Kohta 29:07 - Hiidestä, metsän haltiasta

Kirjoitus käsittelee hiisiin liittyviä uskomuksia Ikaalisissa ja paikannimiä Lohjalla.

Hiisistä puhutaan näillä seuduin, että ne ovat pahoja ilmassa kulkevia henkiä, jotka menevät edes pahalla pauhinalla ja suurella suhinalla, ja välistä tekevät missä sattuu pahaa ihmisille, niin jotta vievät jonkin ihmisen eli eläimen mennessänsä. Jos joku eläikin katoo niin ettei sitä hakemalla löydä niin sanotaan kohta: hiisi sen vei.

Karviassa puhuu eräs äijä kuinka yhteen taloon koreilla vaunuilla ja hevosilla tultiin että tomahti pihaan, ja somasti puettuja herroja tuli tupaan. Mutta kun talon ukko lujalla luonnollaan ja kovalla sydämmellään luki näitä sanoja: "siinä hiisi hilvattiin, paha henki painettiin," jo katosivat pois kuin savu tuulessa.

Samallaisia puheita hiisistä olen myös kuullut Ruovedessä ja Virtaalla.

Reinholmin käsikirjoitus kertoo myös karjalaisilla Hiiden vastanneen hämäläisten Tapiota korkeimpana metsän jumalana.

Agricolalla hiisi tarkoittaa pyhää metsikköä, mikä merkitys sillä on myös Virossa.

Tämän jälkeen käsitellään maahisia ja metsän väkeä:

Kohta 33:47 - Hämeenkyrö:

Pitäjän vuorisilla kulmilla monessa paikassa pientä huminaa, himinää. Se hiien kansasta: ovat päättömiä. Pelkurit näkevät heitä tulevan sakialta ihmisen ympäri. Lapsen paidan muotoisia.

sekä:

Hittolaisia mainittiin ja peljättiin paljon tämän miespolven vanhemmilta kivikirkon pitäjässä Satakunnassa. Liki Haiharan kylää on hirmuisen jyrkkä vuori Kaukajärven rannalla. Hittolaisista kuului näillä paikoilla humina ja kellon soittoa. Haiharan puustellin pirtti oli ennen järven rannalla. Hitot kerranki kun ajoit sivutse niin puhuivat sisätse avaimen lävestä. Nyt ne pahat ovat tainneet hävitä peräten, koska heiän hauta ainoastaan on jäljellä. Pieni niittu vuoren notkossa sanotaan Hitonhaudaksi.