Yökirjoitus ja yön historiaa

Oli nautinnollista taas päästä nauttimaan rikkoutuneen unirytmin eduista. Toissapäivänä nukuin useamman tunnin päiväunet, jolloin nukahdin yöksi vasta viiden aikoihin, ja eilen taas teki mieli nukkumaan jo ennen iltayhdeksää, jolloin heräsin jo nyt yhden aikoihin yöllä.

Usein unirytmin rikkoontuminen vapauttaa myös muistakin arkirutiineista. Jos on aina säännöllisesti hereillä johonkin kellon aikaan vuorokaudesta on melko varmaa että rutiinit hyvin nopeasti valtaavat tuon alueen itselleen. Tämänkaltaisiin yöunien välissä vietettäviin muutamiin valvetunteihin niiden valta ei taasen ulotu.

Näistä asioista ei voida puhua mainitsematta ihmisten yleisesti nukkuneen kaksiosaista yöunta aina keinovalon yleistymiseen asti. Vielä hämmästyttävämpää on että tieto tästä nukkumistavasta hävisi 1900-luvulle tultaessa, mikä mm. aiheutti virheitä vanhojen kirjojen käännöksiin, joissa viitattiin tähän unirytmiin.

Aiheesta on kirjoitettu mielestäni viime vuosien loistavin historiateos At Day's Close: Night in Times Past, joka on perusteellinen ja mielenkiintoinen historiikki yöstä esiteollisessa Euroopassa.

Aikana ennen keinovalaistuksen yleistymistä ja kun useimmat työt vielä suoritettiin ulkoilmassa oli ihminen riippuvainen päivänvalosta. Olikin tavallista että varsinkin maaseudulla ihmiset menivät nukkumaan jo esimerkiksi kello kuuden aikoihin, mihin vaikutti myös unen maittaminen raskaiden töiden jälkeen. Ihmisen unentarve ei kuitenkaan ollut tuolloin nykyistä suurempi, ja kun aamun työt päästiin aloittamaan vasta auringon noustua muodostui ihmisille tavaksi nukkua yönsä kahdessa erässä, heräten muutamaksi tunniksi näiden välille.

Kyseessä ei ollut nykyiseen tapaan yksittäisistä yökyöpeleistä, vaan kokonaiset talokunnat olivat usein hereillä samanaikaisesti. Aika yleisesti käytettiin seurusteluun, unien kertaamiseen ja yleiseen rentoutumiseen, mutta myös yllättävämmin esimerkiksi vierailuihin naapureiden luo.

Kirja sisältää myös paljon muuta mielenkiintoista vanhoista yöhön liittyvistä tavoista ja uskomuksista, jotka yhteiskunnan teollistuminen sitten myllersi päälaelleen.

Herääminen pirteänä ja mietiskeleväisenä velvollisuuksista vapaaseen maailmaan on hyvin nautinnollista ja täydellinen hetki kirjallisiin ja muihin henkisiin askereihin. On hämmästyttävää kuinka paljolti ihmisen henkinen virittäytyneisyystila on riippuvainen aivokemiasta ja muista fysiologisista piirteistä, ja kuinka huonosti näitä ilmiöitä vielä nykyäänkin tunnetaan. Parasta kai vain yrittää havainnoida korkeimpien ja loistavimpien mielentilojen hetket ja yrittää hyödyntää ne parhaalla mahdollisella tavalla.

Nyt viikonloppuna Vammalassa pidettävä Vanhan kirjallisuuden päivät taitavat jäädä tältä vuodelta väliin, mutta sen sijaan viikon kuluttua Raaseporin linnanraunioiden kupeeseen nousevat Raaseporin keskiaikaiset markkinat ja turnajaiset, joista olen myös itse varannut myyntipöydän, tulkeehan moikkaamaan.

Yötä on hyvä jatkaa lukemalla esimerkiksi Attikan öitä, jotka Aulus Gellius (130-180 jkr) kirjoitti Kreikassa viettäminään pitkinä talviöinä.