Melankolia on eräs antiikin kreikkalaisten määrittelemistä mielen poikkeustiloista, jonka ominaisuuksia ovat raskasmielisyys, masentuneisuus, tarkoituksettomuuden tunne, haikeus, kaipaus ja innottomuus.
Sana melankolia tulee kreikankielen termistä melaina kholee, joka tarkoittaa mustaa (melas) sappea (kholee). Antiikin aikaan melankolian uskottiin aiheutuvan mustan sapen ylituotannosta.
Melankolian jäätyä psykologisen käsitteistön ulkopuolelle se on myös onnekkaasti säästynyt mielen ilmiöihin kohdistuneelta tieteellistämiseltä ja medikalisaatiolta. Tila ei ole vaarallinen, ja sitä voi hyödyntää esimerkiksi romantiikan aikakauden taiteen ja kirjallisuuden syvällisempään kokemiseen.
Kuuluisin melankoliaa esittävä taideteos on Albrecht Dürerin (1471-1528) vuonna 1514 piirtämä Melencolia I, joka kuvittaa tätäkin kirjoitusta.
Teos on pullollaan allegorista esineistöä, geometrisiä kappaleita, käyttämättömiä työkaluja, ja kaikki kuvan hahmot nuokkuvat enemmän tai vähemmän. Teoksessa on myös taikaneliö, josta paljastuu teoksen luomisvuosi.
Teoksen järjestysnumero I on mysteeri. On esitetty teoriat joiden mukaan Dürer olisi suunnitellut teossarjaa, jonka ensimmäinen osa tämä piirros olisi, tai että tällä viitataan samaan aikaan eläneen okkultistin Heinrich Cornelius Agrippan määrittelemään ensimmäiseen melankolian tyyppiin, Melencholia Imaginativaan, joka erityisesti uhkaa taiteilijoita, ja näkyy mielikuvituksen ja kuvitelmien valtana yli mielen ja järjen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti