Eräs lappalainen haltija - Taala. Arkistolöytöjä vuodelta 1897

Jatkan Arkistolöytöjä-sarjaa ensimmäisellä saamelaisten mytologiaa ja uskomusperinteitä käsittelevällä artikkelilla. Tarkoitukseni on myös jatkossa julkaista lisää aineistoa saman aihepiirin tiimoilta. Saamelaisten rikas uskomusperinne on jo itsessään hyvin mielenkiintoista tutkittavaa, mille sen läheinen sukulaisuus suomalaisten muinaisuskoon antaa lisäpontta.

Eräs lappalainen haltija - Taala

J. H. W., Virittäjä 1897

Meriläisen kokoelmissa Ruotsin Lapista (*Meriläisen kokoelma III Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.) löytyy muistiinpanoja eräästä haltijasta, jota sikäläiset suomea puhuvat lappalaiset nimittä­vät Taalaksi, ja joka asuu vuorissa ja maan alla. Eikä puhuta ainoas­taan yksityisistä haltijoista, vaan myös kokonaisista Taala-perheistä, vieläpä erityisestä Taala-kansastakin. Ihmiselle pysyvät Taalat tavalli­sesti näkymättöminä ja liikkuvat vain öillä. Ainoastaan harvoin tule­vat ne ihmisten ilmoille. Niinpä kerrotaan, että eräs Taala-perhe näh­tiin Norjan Lapissa noin kahdeksankymmentä vuotta takaperin.

Taalat ovat ihmisen sukua, mutta esiintyvät kumminkin tavalli­sesti vihollisessa suhteessa ihmiseen. Varsinkin ryöstävät ne usein ihmisten lapsia, jättäen välisti omiaan sijaan, mutta useimmiten vie­den ne ilman mitään korvausta. Ne ovat lappalaisten käsityksen mu­kaan yhteydessä maanhaltijan kanssa, ja jos tämä suututetaan, niin voi hän antaa heidän tehdä hävityksiä itse talossa ja varastaa kaikellaisia ruoka-aineita. Tämä heidän hävityksensä voi käydä niinkin tuntuvaksi, että talo, jonka kimppuun he ovat hyökänneet, voi joutua, kokonaan häviölle. Paras keino estää Taalain hävityksiä onkin sen-tähden pitää maanhaltija suosiollisena, antaa hänelle säännöllisesti uhrinsa ja täyttää ne lupaukset, joita hänelle on tehty. Varsinkin jos maanhaltijalle joskus annetaan hiukan enemmän kuin oikeastaan on luvattu, niin ei Taalain hävityksiä tarvitse peljätä.

Mutta voivatpa ihmisetkin puolestaan tehdä hävityksiä itse Taa­lain keskuudessa. Heiltä nimittäin onnistutaan joskus erityisten taika­keinojen avulla ryöstämään lapsia, jotka sitten kesytetään ja kasvate­taan kuten tavalliset lapset. Niistä kasvaa kuitenkin paljon viisaampia kuin näistä. Ne löytävät aarteet ilman mitään varsinaisia taikoja, hankkivat takaisin vaihdetut ja kadonneet lapset j. n. e. Ne voivat yleensä nähdä mitä haltijoita hyvänsä ja voivat sentähden tehdä pal­jon sellaista, joka ei tavalliselle ihmiselle onnistu.

Taala on epäilemättä sama kuin Norjan lapin Stallo, Ruotsin la­pin Stalu, Kuollan lapin Talla, josta lappalaisissa saduissa löytyy useita kertomuksia. (*Vertaa esim. J. Qvigstad og G. Sandberg Lappiske eventyr og folkesagn, Kristiania 1887, siv. 61 ja seur. sekä A. Genetz Kuollan Lapin murteiden sanakirja, siv. XLII ja 185.) Norjan Lapissa käsitetään Stallo ihmisen kaltaiseksi olennoksi, joka pahojen henkien palveluksessa liikkuu tekemässä tuho­jaan lappalaisten keskuudessa, milloin vainoten heidän henkeään, mil­loin heidän omaisuuttaan. Näissä toimissaan, joissa hän muutoin aina liikkuu yksin, auttavat häntä hänen suuret ruumiinvoimansa, jotka hän on saanut paholaiselta, sekä se seikka, että hän tarpeen vaatiessa voi muuttaa muotoansa. Kumminkin on hän niin tuhma, että voi hel­posti joutua ansaan. Suomen lappalaiset käsittävät Castrenin mu­kaan Stallon yliluonnolliseksi, jättiläisen kaltaiseksi olennoksi, joka asuu metsissä ja vainoo ihmisiä, tai kuvaillaan häntä jonkinmoiseksi noitahengeksi tai kummitukseksi. Kuollan Lapissa paikotellen merkit­see kysymyksessä oleva sana muodossa tall yleensä isoa, voimakasta, ja käytetään sitä varsinkin karhun nimenä.

Kuinka laajalti yllä kerrottu käsitys Taalasta on levinnyt, emme voi sanoa, mutta ainakin sitä voinee pitää merkkinä siitä, että lieveämpää käsitystä kuin alkuperäinen, on tavattavissa niillä paikoilla, missä Meriläinen on muistiinpanonsa tehnyt. Taalat eivät täällä enää ole mahtavia, suurivoimaisia olentoja tai jättiläisiä, vaan heikompia halti­joita, jotka tekevät hävityksiään suuremmissa joukoissa ja useimmiten pysyvät ihmisille näkymättöminä. Ne eivät enää ole paholaisen palve­luksessa, vaan maanhaltijan, jonka hyvittämisestä tai loukkaamisesta heidän hävityksensä tavallisesti riippuu. Lieveämpää käsitystä osoittaa myös se seikka, että Taala-lapsia voidaan ottaa ihmisten pariin ja kasvattaa tavallisiksi ihmisiksi, jotka muista eroavat ainoastaan siinä, että ovat viisaampia ja voivat tehdä kaikellaisia noitatemppuja.

J. H .W.

Taruolentojen tekemät lapsenryöstöt ovat yleinen teema useiden eri kansojen uskomuksissa kautta maailman, mutta tuohon käsitykseen ihmisten haltioilta ryöstämistä lapsista en ole aikaisemmin törmännyt.

Viime aikoina lukemassani Uno Holmbergin kirjassa Lappalaisten uskonto vuodelta 1914 käsitellään aihetta perusteellisemmin, ja sisältäen lukuisia mainintoja myös myönteisistä väleistä ja yhteistyöstä ihmisten ja taalojen välillä, mistä tämä artikkeli ei mainitse mitään.

© Hyvien tapojen mukaiset lainaukset ovat tervetulleita linkittäessäsi tälle sivulle.