Kekri - Otteita kirjasta Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla
Matti Varonen, 1898
Niistä myöhemmin kirjaanpannuista tiedoista ja muistoista, joita Kekrin viettämisestä on säilynyt, käy helposti selville, että se on ollut vuoden suurimpia juhlia. Monessa laulussa ja sananlaskussa on aina nykyisiin aikoihin asti säilynyt muisto tämän juhlan runsasvaraisesta vietosta.
Sen viettotavat taas epäämättä todistavat, että yli koko maan on tämän juhlan tarkoituksena henkien vastaanottaminen ja ravitseminen, ja sen lisäksi selkenee muutamista tiedoista, että nämä henget, Kekrittäret, Kekrin hönttämät, Keijuset, Tontut, Intikat y. m. olivat tuonelaisia ja manalaisia, s. o. vainajain henkiä.
---
Suomalaisilla ei näytä, enempää kuin muillakaan niiden entisillä naapurikansoilla, olleen määrättyä päivää syysjuhlan vietolle vainajahenkien kunniaksi vaan semmoisena juhlana vietetty "Jako-aika", Virolaisilla Hinge kuu l. Ingede aik, on kestänyt ainakin yhden viikon, jopa kauvemminkin.
Toisinaan tämä Henkien kuu on kestänyt jopa kuukauden ajan täällä Virossa. Esittelen juhlaa seuraavassa kirjoituksessa.
---
Henkien syysjuhlan muinainen viettäminen näyttää Suomalaisilla ryhmittyneen myöhemmin Pyhäinmiesten päivän ja Mikkelin päivän ympärille, edellinen juhla näistä pysyen Kekri-juhlan nimisenä aina viime aikoihin asti.
Jakoaika yhtyy Suomalaisilla henkien syysjuhlan viettoon ja on vielä osottamassa tämän juhlan viettoajan epämääräisyyttä, vastaten n. s. henkien kuuta Virolaisilla ja Lättiläisillä.
---
Mainittuna aikana ei saa joitakuita töitä ja askareita tehdä. Vanha usko on, että kuin kauvas sotku kuuluu, niin liki sudet tulevana kesänä tulevat ja niin likeltä ne syövät ja repivät talon eläimiä.
---
Vuodenalkajaiset vietettiin nekin syyspuoleen, vaan eri seuduilla maata eri päivinä. Eric Castrén antaa tämän juhlan vietosta seuraavan tiedon: "Vuodenalkajaiset eivät ole määrätyt vissiksi päiväksi, vaan vietetään yleisesti sinä päivänä, mikä esi-isien tavan mukaan missäkin talossa on tullut käytäntöön. Sen juhlan viettoa varten tapetaan lammas ja valmistetaan yltäkyllin ruokia ja juomia. On erinomaisen merkillistä, mitä lampaaseen tulee, että, ennenkun väki on syönyt sen lihan sekä pään että kynnet y. m., ei mikään elävä saa siitä vähääkään maistaa, jonka vuoksi sitä teurastettaessakaan ei saa yhtään koiraa olla saapuvilla, ja teurastettua otetaan sen sisukset y. m. talteen ja kaivetaan maahan, etteivät mitkään petolinnut saa niitä käsiinsä."
---
Runtu nimen sanoo Lencquist muutamien antavan Kekrijuhlalle ja kutsuttavan sitä myöskin Lakaisiksi. Renvall yhtyy tähän mielipiteeseen, selittäen runtu-sanan merkitsevän viljavuuden vuosijuhlaa, jota vietettiin lakoissa ("in umbraculis") viljanpuinnin loppiaisiksi. Runtu niminen juhla, joka näyttää olleen tunnettu etupäässä maamme lounaisosassa, on vietetty samoin kuin Kekrikin, ja Runtu olleen nimenä useammanlaisilla pidoilla ja juhlilla, joita vietettiin tarkemmin määrämättömänä aikana.
---
Hattulan Lehijärven kylässä, kertoo Reinholm, viettivät kylän seitsemäntoista isäntää Pyhäinmiesten runtua noin parikymmentä vuotta sitten (*1870-luvulla) seuraavaan tapaan: käytiin kylän raittia talosta taloon ja juotiin viinaan ja olutta vahvasti. Kuka matkalla uupui, kannettiin taikka kelkalla vedettiin, ettei saanut pois seurasta jäädä. Toisena aamuna kävivät toinen toistansa tervehtimässä kysyen: "Tahdotkos lukkaria vai kupparia? (oliko henki menemässä vai tarvitsiko vaan lääkkeitä.)
---
Hauholla "pidetään runtusia" Pyhäinpäivän aikana ja siellä on runtua ensimäisenä arkiona Mikkelistä ja Pyhäinmiesten päivästä. Näihin tietoihin perustuen voi päättää, ettei runtu ollut minkään erityisen juhlapäivän nimi, vaan se merkitsi juhlaa, syöminkiä ja juominkia yleensä, jossa merkityksessä se tavataan Agricolan raamatun suomennoksessa.
---
Kekri, josta tavataan myöskin muodot Käkri, Käkre, Keyri, Köyri, Körrä ja Keuru merkitsee vanhempain tietojen mukaan karjaonnen suojelijahenkeä. Mikael Agricolan tunnetussa runossa sanotaan:
"Käkri se liseis Carian cassuon."
Wexionius lukee (* vuonna 1650) Käkre-haltijan suomalaisten muinaisiin epäjumaliin ja antaa siitä seuraavan tiedon: "Kekri, jota nykyään taikauskoisesti palvellaan, suojeli elukoita pedoilta."
---
Lencqvist sanoo Kekrin (Karjalaisilla) eli Köyrin olleen haltijan, jonka kunniaksi vietettiin talven alussa juomingit ja pidot.
---
Vastakohtana yllämainittuihin tietoihin huomauttaa jo Lenqvist, että vanhoissa runoissa ei tavata tätä haltijaa ollenkaan mainittuna.
---
Russwurm mainitsee (* vuonna 1855) Norkin mukaan suomalaisten Keyri-juhlasta seuraavaa: "Suomessa, missä tätä pakanallista juhlaa vietettiin vielä edellisellä vuosisadalla, oli sen nimi muinaispohjoismaisen tuuli-jumalan mukaan Kauri; silloin tapettiin lammas ja kutsuttiin henkiä aterialle."
---
Kekriksi tappavat Karjalaiset lampaan niinkuin Ollinpäiväksikin, ja syövät sen muun ruuan mukana oluen ja viinan kanssa taikatempuilla samoin kuin Ollin päivänä, vaan vieläkin suuremmilla juhlamenoilla. Samassa tilaisuudessa kasteltiin linnunsiipi olueen ja sillä voideltiin lehmäin selät ja laulettiin kekriruno Tapion kunniaksi.
---
Keyrinaattona otettiin Pyhätmiehet ystävällisesti vastaan, kylvetettiin ja kestittiin saunassa. Pimeällä Keyri-iltana meni isäntä saattamaan heitä saunasta pois, jolloin itse kulki avopäin edellä ja välistä aina kaatoi olutta ja viinaan jälellensä tielle. Siitä, että ruokia oli maistettu ja vesiä liikuteltu, oltiin varmaan tietävinään, että Pyhätmiehet ottivat talon asukkaineen tulevaksikin vuodeksi hoitaaksensa. Vaan jos vedessä nähtiin päreen palasia taikka niistä pudonneita hiiliä, oli se paha merkki, joka ennusti katovuotta.
---
Uukuniemi: Kaikki piti olla yhtaikaa pöytään pantuna, ja se oli valmistettu talon entisien isäntien ja emäntien hengille, joita kutsuttiin Keyrittäriksi. Ne tulivat Keyrinä vanhoille kotopaikoilleen. Aattoiltana niille lämmitettiin sauna ja valmistettiin kylpy lämpimän veden kanssa, vastat haudottiin valmiiksi, saippuat, pyyhinliinat, vieläpä harjatkin piti olla, joilla harjaisivat päänsä. Perheen kylpyaikana sitte oli tuvassa ruokapöytä odottamassa Keyrittäriä syömään, että he saivat "rauhassa ravita." Kolmas päivä Keyrin aattopäivästä kutsuttiin Keyrin Henkienpäiväksi. Silloin menivät ne kuolleet henget takaisin hautoihinsa lepäämään.
---
Paitsi tätä yleistä henkien ravitsemista toimitettiin uhreja talon- ja maanhaltijallekin pitämyspuun juurella. Luultiin nimittäin, että talonhaltija pitää asuntoansa pitämyspuun välittömässä läheisyydessä. Toimitettiinpa muissakin pyhissä paikoissa kekriaterioita.
---
Keyrin viettotapoihin kuului vielä pukeutuminen outoihin pukimiin ja semmoisena kulkeminen naapureissa uhkaillen särkeä naapurien uunit, jos tämmöisiä outoja vieraita ei ravittu ja oikein hyvänä pidetty. Tällainen ravintoa anomassa käyminen on vaan jäännös uhrijuhlan valmistustavoista vanhempina aikoina, jolloin erityiset toimitusmiehet kävivät kokoamassa uhriantimia.
Kekripukki eli Köyritär vuodelta 1927 ja Niemelän torpan Kekriukko Helsingin seurasaaresta. Kuva teoksesta Suomalaisten Runojen Uskonto, 1915
Tämä maininta osui kirjasta heti silmään. Sama kohta sisältää useita muitakin tietoja karkki vai kepponen -perinteestä, johon näyttää muuallakin kuuluneen tuo uhkaus uunin särkemisestä.
Mielenkiintoinen on myös tuo ajatus tavan alkuperästä. Olen juuri lukemassa kirjaa Permalaisten uskonto, 1914, jossa kerrotaan yhteisen uhrijuhlan tarpeiden keräämisen talosta taloon olleen vielä sata vuotta sitten käytössä permalaisilla.
---
Osotteena siitä, että Keyripäivinä henkien uskottiin olevan liikkeessä, ovat myöskin eri ennustustavat, joiden kautta luultiin henkiä saatavan ilmaisemaan tulevia tapahtumia. Näihin temppuihin kuului tinan valaminen.
Merkillä * varustetut vuosilukutiedot ovat itse lisäämiäni. Näiden valikoitujen tietojen lisäksi luku sisältää hyvin runsaan kokoelman eri paikkakunnilta tavattuja juhlan viettotapoja.
Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla sisältää laajalti tietoja myös muista vanhoista suomalaisista juhlapäivistä ja niiden viettotavoista, joita tulen ottamaan esille tulevissa kirjoituksissa. Olen juuri toimittanut kirjapainoon kirjan aineiston, ja näköispainoksen pitäisi olla valmis marraskuun lopulla. Lisätietoja kirjasta ja ennakkotilausmahdollisuuden löydät Salakirjat-kustantamoni sivuilta.
© Hyvien tapojen mukaiset lainaukset ovat tervetulleita linkittäessäsi tälle sivulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti