Uudenvuoden tinojen tulkinta ja merkitykset

Se on jälleen tinojen valamisen aika. Olen seuraavaan koonnut tinojen tulkintaan käytettyjä merkityksiä:

Aasi: Perintö
Ankka: Raha
Ankkuri: Onni, Rakkaus, Raha
Apilanlehti: Onni
Apina: Salainen vihollinen
Ase: Epäsopu
Auto: Raha, Ystävän vierailu
Avain: Raha, Naimiset
Enkeli: Onni, Rakkaus
Hattu: Menestys
Hevonen: Matka
Hevosenkenkä: Onni, Onnistunut avioliitto
Hiiri: Köyhyys
Hiput: Raha
Hämähäkki: Raha
Härkä: Vihamiehen herja
Jänis: Menestys kaupungissa
Kala: Hyvät uutiset ulkomailta
Karhu: Matkustus
Kattila: Kuolema
Kauris, Hirvi: Riidat, Epäonni kaupankäynnissä
Ketju: Ehjä: Naimiset, Rikkoutunut: Vastoinkäymiset
Kettu: Petollinen ystävä
Kirje: Merkittävä uutinen
Kirves: Vaikeuksien voittaminen
Kissa: Petos
Koira: Uskolliset ystävät
Komeetta: Epäonni
Kori: Perheenlisäys
Kotka: Onnekas asuinpaikan muutos
Kruunu: Valta
Kukka: Ihailija, Naimiset
Kuunsirppi: Menestys, Onni
Kuusi: Onni
Kärryt: Matka, Vaihteleva onni, Köyhyys
Käärme: Vaara
Laiva: Matkustus, Onni, Ystävän vierailu
Lehmä: Raha
Leijona: Menestys ystävien avulla
Lentokone: Matkustus, Epäonnistunut hanke
Lepakko: Epäonnistunut hanke
Linna: Odottamaton onni tai perintö
Lintu: Onni, Matkustus
Lippu: Vihamiesten vaara
Lohikäärme: Suuri ja yhtäkkinen muutos
Luostari: Onni
Merenneito: Epäonni
Mies: Vieras saapuu
Naisen pää: Riita naapurin kanssa
Neliö: Rauha
Norsu: Onni, Terveys
Numerot: Onni, Terveys, Avio-onni
Nuoli: Uhka nuolen osoittamasta suunnasta
Omena: Pitkä ikä, Raha
Omenapuu: Matkustus
Perhonen: Onni, Nautinto
Petoeläin: Epäonni
Pilvi: Epäonni
Pistooli: Katastrofi
Puukko: Epäsopu
Pässi: Vihamiehet
Pöllö: Epäonni, Sairaus, Köyhyys, Häpeä
Risti: Epäonni, Viivästys, Kuolema
Ruukku: Terveys
Ruumisarkku: Kuolema
Ruusu: Onni
Röpelöisyys: Raha
Sakset: Epäonni, Riidat, Ero
Sammakko: Rakkaus, Raha
Sateenvarjo: Epäonni
Sieni: Riita, Ero
Sika: Onni, Epäonni
Silta: Matkustus
Sirpaleet: Epäonni
Sormus: Naimiset
Sydän: Nautinto
Talo: Menestys liiketoimissa
Tammenterho: Terveys
Tiimalasi: Välitön perikato
Tikapuut: Matkustus
Tuoli: Perheenlisäys
Tykki: Onni
Tähti: Menestys
Vasara: Voitto vihamiehistä
Vuori: Voimakkaat ystävät
Monta vuorta: Voimakkaat viholliset
Ympyrä: Sairaus, Raha

Valamisessa syntyville kuvioille kannattaa myös yrittää miettiä omia tulkintojaan.

Tinaa on tulkittu joko sellaisenaan tai sen varjokuvan perusteella.

Kannattaa lukea myös viime vuotinen juttu uudenvuoden taioista ja tinan valamisesta sata vuotta sitten:

http://blog.kansanperinne.net/2009/12/uusivuosi-taikoja-tinan-valaminen.html

Muutaman tunnin päästä on sitten taas vuoden viimeinen päivä :)

Hermeetikko-lehden 13. numero

Hermeetikko-lehti on taas täällä komeana kuten aina. Tämän kertaisesta numerosta löytyy mm. Marianna Ridderstadin artikkeli jätinkirkoista, joka oli hyvin mielenkiintoista luettavaa arkeoastronomisine suuntaustietoineen.

Jukkikselta on lehdessä mukana mm. artikkelit 33,3-linjojen soveltamisesta käytäntöön tuntemattomien muinaiskohteiden sijaintien määrittelemisessä, ja uusi juttusarja jääkauden aikaa käsittelevistä katastrofiteorioista. Nykyisessä jääkausiteoriassahan aukkoja riittää.

Lehden sisällys:

Jätinkirkot luovuttavat hitaasti salaisuuksiaan

Älykkyystestien jalanjäljissä

Teosofisen seuran tehtävät

Koulutusyhteiskunnan harha

Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta

Salaliitto nimeltä sikainfluenssa

Taidenurkka

Kosminen katastrofi, osa I

Ior Bock memorian

Sydämen kertomaa

Muinaisuutemme jättiläiset

Ammattikunnan legenda, osa II

Lehteä saa tilattua Salakirjat.netistä:

http://www.salakirjat.net/hermeetikko_13.html

Unennäköä

Unennäkö on jatkunut vilkkaana, ja ehkä paras kehitysaskel on ollut että näen varmuudella ainakin yhden hyvin voimakkaan ja elävän unen joka yö, useimpina kaksi. Tämä on muuttanut selkeästi nukkumaan mennessä vallitsevia tunnelmia. Voimakkaiden unien ollessa sattumanvaraisia vieraita ei niitä voinut myöskään ennakoida, kun taas nykyisin joka ilta tietää jotain huimaa olevan taas edessä.

Myös tieto noista ihmisen unijaksoista (uni jakaantuu n. 2 tunnin jaksoihin, jotka ovat alkuyöstä pääosin syvää unta, ja aamuyöstä rem-unta) muutti unennäkemistä välittömästi. Kahta ensimmäistä heräämistä en yleensä muista, mutta ehkä paras hetki yössä on herääminen 3. jaksolta, eli n. 6 tunnin nukkumisen jälkeen. Tällöin yleensä muistan elävästi edellisen jakson unen, ja varma tieto siitä että viimeinen unijakso tulee sisältämään voimasta unennäköä tuntuu todella hyvältä. Tämä mahdollistaisi myös WILD-tekniikan harjoittamisen, jossa nukkuja siirtyy suoraan valvetilasta valveunitilaan. Pitää alkaa harjoittamaan tuota tässä piakkoin.

Elokuvista olen viimeviikkoina katsonut Inceptionin, Tron: Legacyn ja Beautiful Mindin ja kyllä ovatkin maistuneet juuri kun on tämä uniprojekti päällä. =)

Uusia selkounia ei ole jäänyt haaviin, mutta harjoitukset jatkuvat.

Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi

Vihdoinkin tuli luettua Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi, ja ai että maistuikin makialta. Kirjan huumori iski loistavasti, ja myös kirjan syvämietteisempi puoli puhutteli, etenkin kun itselläkin on tässä tämä piilopirttiprojekti suunnitteilla.

Kirja on mielestäni Thoreaun Waldenin ohella parhaita yhteiskunnasta luopumista kuvaavia kirjoja. Kuin myös eräät muinaisten kiinalaisten esseet, joista voisi laittaa yhden tänne jossain vaiheessa. Viime vuosina esillä ollut elokuva Into the Wild oli mielestäni hieman turhanpäiväinen ja sisällötön. Ihan kiinnostavaa katsottavaa kuitenkin.

Että nähdään mistä puhutaan on syytä ottaa kirjasta lainaus:


---
§§§


- Kuule, tässä näet miehen, jolla on kaikessa aivan mahottoman huono tuuri.

Mies selitti. Hän oli ottanut lomaa ja päättänyt kuluttaa pari viikkoa kalastellen ja pontikkaa keitellen sellaisessa paikassa, jossa taatusti saisi olla rauhassa. Oli siis tullut tänne kairaan kaikkine vehkeinensä, oli rakentanut pienen pontikkatehtaan, ja kun hän oli saanut ensimmäisen kymmenen litraa valmiiksi, olikin syttynyt metsäpalo ja polttanut tehtaan. Miehen oli pitänyt juosta palon alta kymmenen litran pontikkatonkka olalla, ja tässä hän nyt oli. Reppu ja muonat olivat palaneet, kaikki oli mennyttä, kalastusvehkeet, kaikki. Vain ensimmäinen satsi pontikkaa oli jäänyt jäljelle. Nyt oli jo toinen päivä, kun mies tässä puron rannalla joi pontikkaansa. Jäljellä oli vielä monta litraa.

- Voitko käsittää tämmöistä epäonnea, sanoi mies surkeasti.

Vatanen teki puron rannalle nuotion, paistoi kalaa, he molemmat söivät. Salosensaari kävi välillä uimassa. Ruoan jälkeen hän tarjosi Vataselle pontikkaa.

Mikäpä siinä. Vatanen otti ja joi. Siunattu viina! Mahaa poltti, Vatanen joi toisen mukillisen.

- Olet sinä Salosensaari hyvä pontikankeittäjä.

Koko iltapäivän miehet juopottelivat. Välillä he paistoivat kalaa ja kävivät uimassa. Mitä enemmän he joivat sen vähemmän heitä kiinnosti yleinen metsäpalotilanne.

Illan suussa molemmat olivat niin humalassa, että töin tuskin pääsivät ylös purosta, johon vähän väliä rojahtivat vilvoittelemaan. Puro oli niin syvä, että vesi ulottui paikoin kaulaan asti.

- On vaan varottava, ettei hukuta vahingossa, toisteli Salosensaari.

Yöllä palo ehti purolle.

Se oli sadun kaltaista: roihuavat puut valaisivat yön, ne olivat kuin suuria punaisia lepattavia kukkia puron molemmilla sivuilla. Kuumuus oli niin sietämätön, että miesten piti seistä palon aikana purossa niin että vain heidän päänsä paahtuivat leimuavassa kajossa. Pontikka-astia oli heillä mukana purossa, siitä he joivat ja katselivat kiihkoissaan hurjaa luonnon tuhonäytelmää.

Rantametsä ryski, tuli humisi puissa, puroon lensi sähiseviä kekäleitä, miesten naamat paistoivat purosta punaisina, he nauroivat ja joivat pontikkaa.

- Keisari Neero katsoo Rutuksen kanssa Rooman paloa, julisti Salosensaari.

65 senttiä lunta!

Eilen satoi sitten Helsinkiin 20cm lisää lunta, ja Kaisaniemessä mitattiin nyt lumensyvyydeksi 65 senttiä. Aivan älytön määrä. Viime vuoden ennätyslumet olivat syvyydeltään 73 senttiä, eli enää 10cm lisää niin menee sekin ennätys rikki. Ja nyt on vasta joulukuu, tuo viime vuoden ennätys on mitattu vasta 24. pv helmikuuta!

Komeatahan tämä lähinnä vaan. Onneksi en autoile talvisaikaan. Sukset sen sijaan pitäisi hankkia.

Magiaa ja okkultista kirjallisuutta Turun akatemiassa 1600-luvulla

Olen tässä viime päivinä lukenut Antero Heikkisen väitöskirjaa Paholaisen liittolaiset - Noita- ja magiakäsityksiä ja oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla vuodelta 1969.

Kirjankustantajalle etenkin säilyneet tiedot tuohon aikaan käytetyistä taikaopillisista kirjoista olivat kiehtovaa luettavaa. Lähes kaikki noitaoikeudenkäynnithän käytiin kansan keskuudessa harjoitettua taikuutta vastaan, mutta 1600-luvulla Turun akatemiassa magiaa harjoitettiin Keski-Euroopasta kulkeutuneen okkultistisen kirjallisuuden avulla.

Turun akatemian henkilökunnan ja ylioppilaiden keskuudessa tiedetään ainakin luetun teoksia: Agrippa: De Occulta Philosophia, Clavis Solomon, Angelus Lucis sekä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tästä viimeksi mainitusta ei näytä löytyvän mitään tietoja, mitä myös Heikkinen kummastelee:

Petraukselle jätettyä magiakirjaa nimitetään konsistorin pöytäkirjoissa nimellä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tämä kirja on ollut tuttu Suomessa, se mainitaan oikeudenkäynneissä usein. Siitä huolimatta kirjan alkuperä jää hämäräksi. Sen täydellinen nimi tunnetaan A. A. von Stiernmanin luettelon perusteella: "Ars Cabalistica, sive Cabala Christiana Michaëlis Paletzii Eqv. et I.U.D. et Professoris Parisiensis." Paletz olisi siten ollut ritari, juridiikan tohtori ja professori Pariisissa. Mikäli tiedot pitävät paikkansa, on hämmästyttävää, että nimeä ei löydy luetteloista. Myöskään kyseistä kirjaa en ole tavannut magia- ja kabbalistista kirjallisuutta koskevista bibliografioista. Mahdollisesti kirja on ollut pelkästään käsikirjoituksena ja levinnyt monisteina. Koska ilmiantokirjeen lähettäjä liitti mukaan nimenomaan Paletzin Kabbalan, saattavat hänen edellä esitetyt tietonsa magiasta olla juuri siitä.

Mikä vielä parempaa on kirjan sisällöstä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa kattava kuvaus:

kuinka aivoja vahvistetaan, nimittäin rukouksilla, jotka oli kirjoitettu siihen kirjaan latinalaisilla kirjaimilla, mutta hän (Enrot) ei ollut osannut niitä lukea tai ymmärtää niitä. Se oli (ollut) hämärää kieltä. Samoin pääskysen sydämellä ja reininviinillä.

Samassa kirjassa oli myös ollut kirjoitettu, miten ihminen saattoi päästä suureen arvoon ja miten saattoi tulla hetkessä oppineeksi. Samoin, kun otetaan ja puhdistetaan pikkusormella korvasta, niin suusta tulee, mitä ihminen koskaan haluaa puhua. Kuinka voittaisi naisten rakkauden, mihin piti tietyllä tapaa käyttää ympyröitä ja lepakon siipiä, ympyrä piti ... tehdä siten, että neito istuutuu siihen (ja) ... piti taputtaa häntä selkään vasemmalla lepakonsiivellä. Toiseksi keittää hylkeenpää ja työntää sitä ja heittää hänen (neidon) jalkoihinsa.

Samassa niteessä oli myös "horoskooppikirja" ("Planetz booken"), minkä sisällöstä kerrotaan:

päästä arvoon ja herrojen suosioon. Samoin kuinka saattoi saada rahaa ja kaikki se ympyröillä, ... tulee seisoa keskellä, jossa ympyrät yhtyvät ja lukea rukouksia.

Siinä oli myös, että pelaapa hän korttia tai noppaa, niin hän voittaa mitä väittää (voittavansa).

Samoin, kuinka hänen tuli seurustella naisten kanssa, mikä tapahtuu ympyröillä ja rukouksilla. Kun hän on ne tehnyt (ja lukenut), hän menee neidon luo ja ottaa häntä kädestä, (ja) jos hän hymyilee, hän ei ole luotettava; jos hän punastuu, hän on siveä ...

Muuten on kirjoissa jokaisen tempun mukana erityisiä rukouksia, jotkin kahden lehden pituisia; niiden joukossa on monta jumalallista sanaa, mutta suurimmaksi osaksi niissä on jotain, mitä hän ei pysty ymmärtämään.

Vuonna 1644 Turun akatemian professori Martin Stodius joutui syytteeseen magian harjoittamisesta, mitä kautta on säilynyt tieto alunavettä käyttävästä salakirjoitusmenetelmästä:

...kirjoittamaan alunavedellä paperille niin ettei taitamaton pystynyt kirjoitusta lukemaan; se kävi luettavaksi vain, kun paperi joutui tekemisiin tulen ja veden kanssa.

Olisi kiinnostavaa testata tuota käytännössä. Professori Stodius on muuten näiden 1600-luvun akateemispiirien noitaoikeudenkäytien eräänlainen kiintopiste. Useissa oikeudenkäynneissä löytyi syytetyiltä yhteyksiä häneen, mutta itse Stodius todettiin kummassakin itseensä kohdistuneessa oikeudenkäynnissä lopulta syyttömäksi.

Samoihin aikoihin Turussa opiskellut Isacus Gunnerus kopioi opiskelijatoveriltaan Henricus Ilvekseltä taikaopillisen käsikirjoituksen, joka jäi takavarikkoon 14 vuotta myöhemmin Tallinnassa, ja jonka sisällöstä on myös säilynyt kuvaus:

(On) syötävä pääskysen sydän ja halkaistava tietyllä kuviolla ja jonain yönä keskikesällä lisätään taikauskoisia sanoja Johannes Babtistasta (ilmeisesti Gianbattista de Porta (1535-1615)), Lulliuksesta (Raimundus Lullius (1232-1315)) ja Agrippasta, kuvio on merkittävä joko omalla tai lepakon verellä, tämän jälkeen lisätään karkea ja taikauskoinen jumalallisen nimen väärinkäyttö toisen käskyn vastaisesti: Kuinka joku voi tulla hetkessä oppineeksi, kutsukoon demoneja ja kirjoittakoon omalla verellään vuorotellen taikauskoisia ja outoja sanoja. Hän tehköön ympyrän ja asettakoon oikean jalkansa siihen ympyrän osaan, missä demonit ovat, sen lisäksi vuodattakoon verta oikeasta kädestään ja ottakoon sitä jonkin verran pikkusormellaan. Hän sanokoon etc. mm. pelottavat sanat: rauha keskenämme mitä mahtavin kuningas; ja sytyttäköön kynttilän, joka on tehty ihmisen ihrasta sanoen: annan tämän kynttilän sinulle vaivoistasi. Tämä on tehtävä syvimmän jouluyön aikaan yhdentoista tai kahdentoista välillä tai pääsiäisenä ennen auringon nousua. On tehtävä ympyrä ja tulee vetää yhdeksän kertaa pikkusormella tämän kehän ympäri ja kirjoittaa omalla verellään latinankielisiä sanoja ja outoja sanoja raskaana olevan naisen verellä etc., etc. Muita ympyröitä on tehtävä pukin, lepakon ja pöllön verellä.

Ainuttakaan näistä käsikirjoituksista ei ole säilynyt nykypäivään.

Joulu tulla jollottaa kahden kallion välistä

Se on sitten runsas viikko jouluun! Joululaulut kaivoin esille viikko sitten ja odotustunnelma on hyvä. Onneksi on nämä kunnon lumetkin tänä vuonna.

Alkuviikosta pitäisi käydä vielä Virossa tekemässä hieman hankintoja. Tuntuu hassulta että Viro siirtyy euroon kahden viikon kuluttua! Tuosta on puhuttu niin kauan ja nyt sitten on sekin hetki käsillä.

Ruokapuoli tulenee olemaan tänä jouluna aika sama vakio kuin yleensäkkin. Perus- kinkku ja laatikot -yhdistelmä maistuu, mutta jotain uusia kalatuotteita voisi hankkia lisäksi.

Tämän joulun ensimmäinen joululauluviittaus olkoon edes menneen Kari Tapion laulama Jouluyö, juhlayö:



Viime vuoden joulunodotuskirjoituksessa esillä oli Loirin laulama Tonttu, ja pitäähän se nytkin olla:



Loiri on kyllä niin hyvä tässä hommassa että sitä lisää:

Eckhart Tollen kuuntelua

Tuolla meditaatiota käsitelleen kirjoituksen kommenteissa tuli puhetta ajattelun hallitsemisesta ja mielen tyhjentämisestä. Paul Bruntonin kirjaa Salainen tie suositeltiin, pitääpä lukea tuo jossain vaiheessa.

Näissä aiheissa pidän erityisesti Eckhart Tollen opetuksista, ja tulikin tuossa hankittua parit seminaarinauhoitukset.

Kuuntelin nauhoituksesta Awakening in the Now (2009) ensimmäiset 40 minuuttia, ja täyttä laatua näyttää olevan. Tolle käsittelee tuohon mennessä pääosin juuri tuota sisäisen puheen hallintaa ja elämistä menneisyys- ja tulevaisuuskuvitelmissa nykyhetken sijaan.

Latasin nauhoitteen verkkotilaani muutamaksi lähipäiväksi, kannattaa kuunnella jos nämä aiheet kiinnostavat:

http://kirjaparoni.pp.fi/tolle1.mp3

Tolle suosittelee tilaisuuden alussa elokuvia The Number 23 ja The Beautiful Mind niin pitihän ne laittaa lautautumaan.

Sen verran elän tulevaisuudessa että joulunaika syyhyttää jo kovasti, josta pitääkin huomenna kirjoittaa oma juttunsa.

Ensimmäinen selkouni takana!

Nyt se sitten vihdoin onnistui! Yön toiseksi viimeinen rem-jakso oli jälleen todella herkullinen ja herätessäni siitä viimeiselle yöheräämiselle oli hyvät fiilikset. Tällä kertaa olo oli tavanomaista pirteämpi ja herääminen kesti poikkeuksellisen kauan. Välissä jo tuntui nukahdanko enää uudelleen.

Tulihan se uni vielä ja heti unen alussa olin toisessa sängyssä vieressäni vanha telkkarini. Tämä ei kummaksuttanut mutta sitten TV lävähti päälle ja samalla hetkellä tietoisuuteni havahtui uneen! Ei tarvinnut tehdä edes todellisuustestiä kun jo tajusin olevani unessa.

Aivan mahtava fiilis ja aloin tutkimaan ympäristöä, olin lapsuudenkodissani. Tarkkailin myös unen toimintaa. Katsoessani ikkunasta (josta aivoille kerralla tulee "luotavaksi" suuri alue) oli piha hyvin epäselvä ja vasta hetken katsottuani siihen muodostui yksityiskohtia.

Löydettyäni kirjoitusta tein todellisuustestin lähes kymmenen kertaa peräkkäin. Kaikkien noiden satojen valveilla tehtyjen todellisuustestien jälkeen oli mahtava tunne kun vihdoin oli käsillä se mitä oli haettu. Kerta toisensa jälkeen negatiivinen todellisuustesti!

Jossain vaiheessa menetin tietoisuustilan ja uni jatkui normaaliunena, mutta tälläkin kertaa valtavan voimakkaana ja mielenkiintoisena.

Tuo kirja josta on aiemmin ollut puhetta (Stephen LaBerge: Exploring the World of Lucid Dreaming) kertookin tutkimusten osoittaneen että pidempi valveillaolo ennen viimeistä unijaksoa lisää vireystasoa ja myös selkounen todennäköisyyttä. Eräät kokeneet uniharrastajat ovat jopa parisen tuntia hereillä ennen takaisin nukkumaanmenemistä.

Tästä on hyvä jatkaa :)

Selkouni-harjoituksia ja todellisuustesti

Muutama tunti sitten onnistuin ensimmäistä kertaa tehdä todellisuustestin ollessani unessa. Ja se epäonnistui! Teen todellisuustestin lukemalla muutaman sanan jotain tekstiä, katsomalla muualle ja lukemalla sen uudelleen. Unessa teksti on muuntunut, valvemaailmassa ei.

Paitsi ettei muuntunutkaan! Tein testin aivan liian ylimalkaisesti vain vilkaisemalla paria sanaa, nopea katse pois ja katse takaisin. Ja tottapuhuen tehdessäni testiä valveilla ollessa se tulee myös tehtyä aika ohimennen aidosti keskittämättä huomiota kyseenalaistamaan valvetilaa.

Unessa olin jälleen Frankfurtissa, ja en ollut varma mille päivälle lentolippuni oli. Pääsin takaisin Suomeen ja tarkistaessani päivämäärät uudelleen huomasin että minut olikin päästetty lennolle eri päivänä kuin lippu oli ja alkoi todella ihmetyttämään kuinka tuollainen on mahdollista.

Olen ottanut tavaksi tehdä todellisuustestin aina kun valvemaailmassa tulee vastaan tällaisia kummallisuuksia, ja ensi kertaa tajusin tehdä sen siis nyt unessakin. Epäilin olevani unessa, mutta epäonnistuneen testin jälkeen olin täysin vakuuttunut että olinkin valveilla ja ajattelin vain että on tämä valvemaailmakin kummallinen paikka, aivan kuten ajattelen joidenkin valvemaailman kummallisuuksien sattuessa. Kylläpä nauratti herätessä :D

Itse yön unet olivat aivan loistavia. Aamun kahden viimeisen rem-jaksolla näin kummallakin valtavan pitkät ja voimakkaat unet, ja vielä nyt tunti heräämisen jälkeen on nautinnollista mietiskellä niitä.

Ensimmäisessä unessa olin tuolla Frankfurtissa, joka muuten unimaailmassa näyttää olevan todella hieno kaupunki, toisin kuin tuo valvemaailman Frankfurt jota inhoan :D

Maailman yksinkertaisin meditaatio-tekniikka

Älä tee mitään 30 minuuttiin.

Uskomattoman yksinkertaista, mutta täytyy sanoa toimineen joka kerta. Vaikka ihmisillä on valtavasti vapaa-aikaa, harva kuitenkaan on juuri hetkeäkään tekemättä mitään, vaan helposti tulee koko ajan räpellettyä jotakin pientä. Joutohetken iskiessä vaistomaisesti tulee hapuiltua heti kaukosäädin, läppäri, kirja tai lehti käteen.

Yleensä olen laittanut kännykän soimaan 30 minuutin kuluttua ja vain maannut sängyssä mietiskellen. Äsken istuin kynttilän valossa ja toimi yhtä lailla. Tulos on ollut joka kerta sama: ehkä ensimmäisen viiden minuutin hiljentymisen jälkeen olo on levollinen ja mielikuvitus aloittaa laukkansa. Ulkoisen informaatiovirran katketessa edes hetkeksi mieli aloittaa oman työskentelynsä. Loistava tapa ideointiin ja myös rentouttaa olon.

Joka kerta on myös iskenyt voimakas motivaatio johonkin työtehtävään, ja on tehnyt mieli toteuttaa se saman tien, mutta parasta on kuitenkin istua aika loppuun. Ajan loputtua useimmiten saakin heti paljon aikaiseksi.

Pitääpä kokeilla myös muun mittaisia ajanjaksoja. Joskus olen käyttänyt myös tuntia, mutta tuo 30min on tuntunut sopivammalta toistaiseksi.

Päivitys 13.12.2010 klo 0.52:

Tuosta ajan tappamisesta vielä: pahin lamauttajahan toki on TV, josta ei juurikaan katsota jotain tiettyä ohjelmaa joka oikeasti kiinnostaisi ihmistä henkilökohtaisesti vaan sitä mitä sieltä nyt sattuu tulemaan.

TV:tä ei ole, mutta tietokoneen käytössä vajoan samaan sudenkuoppaan. Useimmiten käsillä ei ole mitään aidosti merkittävää, iloa tuottavaa tai hyödyllistä tekemistä, vaan lähinnä tulee oltua koneella koska siihen on rutinoitunut ja tulee selattua parhaimmassa tapauksessa turhia, mutta useimmiten vielä typeriäkin keskustelufoorumeja ja muita ajantapposivuja.

Ainoa lääke on kai muistuttaa herätellä tietoisuuttaan päivän mittaan miettimään mihin aikansa käyttää ja mihin oikeasti haluaa käyttää hupenevaa elämäänsä. Monet sivustot ovat myös yksiselitteisesti tarpeettomia ja niiden lukemisen voisi vain päättää lopettaa.

Jos ei oikeasti ole mitään järkevää tehtävää niin ehkä parempi harrastaa enempi tuota ettei sitten myöskään tee mitään :)

Salakirjat tarjoilee vaiettua totuutta

Oli hauska löytää Laajasalon opiston Iistsii-verkkosivuilta Ilmari Salmen juttu Helsingin kirjamessujen ständistämme. Olipa mukana vielä kunnon edustuskuva Kanesta ja ryijystä. Mukava lukea tällaista palautetta.

Salakirjat edusti Helsingin Kirjamessuilla harvenevaa marginaalikustantamojen kastia. Paitsi kokonsa, myös toimintaperiaatteensa puolesta se on melkoinen ainutlaatuisuus: Salakirjat kustantaa Suomen muinaishistoriaan ja kansanperinteeseen liittyviä teoksia, jotka eivät muuten saisi minkäänlaista näkyvyyttä.

­ – Tämä on melkein hyväntekeväisyyttä, luonnehti ständillä päivystänyt Kane Kanerva.

Salakirjat ja sen yhteydessä toimiva Kanerva-sarja pyrkivät ”taistelemaan sensuuria vastaan” julkaisemalla teoksia, joiden esiintuominen ei yleisesti olisi taloudellisesti kannattavaa. Monet julkaisut ovat kirjoituksia, jotka ovat aiemmin olleet kiellettyjä poliittisista tai uskonnollisista syistä.

Valikoimasta löytyy muinaista loitsurunoutta ja menneiden vuosisatojen historiankirjoituksia. Erikoisuuksina on painettu myös muun muassa Mustaa Raamattua ja Jukka Niemisen vaihtoehtohistoriallista tutkielmaa Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta.

– Voittoa tuottamattomalla toiminnalla on selkeä tehtävä yhteiskunnassa, Kanerva linjasi.

– Kaikki myynnissä oleva viittaa suomalaiseen kulttuuriperintöön, joka on arvokasta nykyajan juurettomassa maailmassa.

Salakirjojen toiminnan juuret löytyvät antikvariaateista. Muutama aihepiiristä kiinnostunut huomasi, että aika ajoin esiin putkahteli ikääntyneitä opuksia, joista ei ollut lainkaan kirjattua tietoa saatavilla. Kustannettava materiaali saadaan edelleen kokoon salapoliisityönä ja alan harrastajien oman aktiivisuuden kautta. Käännöstyötäkin tehdään itsenäisesti.

– Asiaa helpottaa myös se, kun näitä vaiettuja teoksia ilmestyy jatkuvasti lisää esimerkiksi kirjastojen tietokantoihin. Saamme säännöllisesti käsiimme kirjoja, jotka ovat maanneet arkistoissa vuosikymmeniä, Kanerva kertoo.

Salakirjat pyrkii osaltaan tuomaan valtavirrasta poikkeavaa näkökulmaa maamme menneisyyteen. Oli tästä mitä mieltä hyvänsä, on selvää, että omaehtoinen vanhojen tekstien julkaiseminen on todellinen kulttuuriteko.

Toimittaja: Ilmari Salmi
Kuvaaja: Ilmari Salmi

Juttu löytyy Iistsiin kotisivuilta:

http://iistsii.fi/index.php?id=429&latest=1&showall=1>

Piilopirttiä ostamassa

Viime kesänä heräsi ajatus piilopirtin hankkimisesta ensi kevääseen mennessä. Vähän kun saisi omaa maata alleen niin voisi harrastaa puutarhanhoitoa ja pienimuotoista viljelyä. Tuollainen olisi hyvää vastapainoa tälle kerrostaloasumiselle, etenkin kun mökille pääsee aivan liian harvoin. Tonttia voisi tarvitessa käyttää hyvin myös tavaran varastoimiseen.

Tarkoitus olisi toimia aivan minimibudjetilla, ja tontteja joilla ei ole rantaa tai kunnallistekniikkaa näyttääkin saavan edullisesti. Jo 12000-15000 hintaluokassa löytyy runsaasti hehtaarin tontteja n. tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

Rakennukseksi hankkisin tontille jalasmökin. Näitä saa parilla tonnilla, ovat käteviä pystyttää, eivätkä vaadi rakennuslupia. Saunomiseen saa kylpytynnyreitä muutamilla satasilla.

Mielenkiintoisena lisämahdollisuutena näyttää löytyvän tontteja, joilla on purkukuntoisia vanhoja rakennuksia, ja jotka tulevat ilmaiseksi tontin mukana ilman että nostavat kauppahintaa. Usein purkukuntoinen tarkoittaa ettei rakennus riitä ihmisten nykyiseen vaatimustasoon, mutta itselle tuollainen saattaisi olla aivan käyttökelpoinen satunnaiseen yöpymiseen. Pitää tätäkin tutkia.

Toinen erikoisuus: oma ranta nostaa tontin arvon kaksin-kolminkertaiseksi, mutta mitkään muut luonto-ominaisuudet eivät näytä hintaan juuri vaikuttavan. Löytyy lähteitä, puroja, korkeita kallioita ja muuta hienoa, mutta joiden ei katsota nykyihmistä kiinnostavan. Sehän sopii minulle :)

Saas nähdä kuinka hankkeen käy. Toistaiseksi olen tutkinut vain netti-ilmoituksia, mutta parempi keino olisi lähteä lähitienoita tutkimaan ja tehdä ostotarjouksia suoraan maanomistajille.

Etelä-rannikolla puoli metriä lunta!

Uutiset tiesivät kertoa Porvoossa mitatun lumimääräksi 50cm ja Helsingin Kaisaniemessä 49cm. Ja joulukuuta ei ole kulunut kuin viikko! Edellinen ennätys vuodelta 1936 meni rikki.

Saa nähdä kuinka talvi jatkuu, mutta taitaapa lunta taas riittää. Ehkäpä pitää vihdoin hankkia sukset tai lumikengät kun viime talvenakaan ei päässyt liikkumaan luonnossa.

Se on muuten sitten runsaat parisen viikkoa jouluun. :)

Paluu Kreikasta

On hyvä olla taas kotona ja kunnon talvi tuntuu paremmalta kuin aikoihin. Syksyn ja talven välinen pimeyden ja rännän täyteinen vuodenaika on vuoden ikävintä aikaa, mutta heti lumipeitteen tullessa mieliala nousee taas. Ihmeellistä kuinka yksi ainoa luonnonilmiö voi kääntää koko maailman kovin toisenlaiseksi.

Oli todella hyvä käydä etelässä juuri näihin aikoihin. Samoin kuin keväällä pitkän talven jälkeen aistit ovat herkistyneet näkemään luonnon ihmeellisyyden auttoi lämmössä käyminen näkemään talven tuorein silmin.

Tässä on sitten 2 viikkoa synttäreihin, 3 viikkoa kuunpimennykseen ja jouluun ja 4 viikkoa uuteenvuoteen. Mainio kuukausi tämä joulukuu.

En sitten koskaan päässyt Delokselle, joka olisi kiinnostanut matkakohteista eniten, mutta toisaalta taas Ateena, Syros ja Mykonos ylittivät odotukseni, ja oli hieno nähdä saari vastarannaltakin. Ja kyllähän palaan tuonne vielä.

Patterit tuntuvat matkalla latautuneen ja innostaa päästä taas työhön ja toimeen, etenkin kun projektini julkaista englanninkielinen käännös suomalaisista loitsuista on juuri edennyt kiinnostavimpaan vaiheeseen. Teen kirjan aineiston ja kotisivut valmiiksi lähiviikkojen aikana, ja pian näkee kuinka hanke ottaa tuulta alleen. Lisää projektista myöhemmin.

Arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta Itä-Pirkanmaa -lehdessä

Kangasalan kirkon ja Luopioisten kirkon välinen etäisyys on lähes tarkalleen 33,3 kilometriä. No niinpä on, mitäpä siitä.

Nokian kappelin ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkon välinen etäisyys on 33,3 kilometriä. Sattuuhan sitä.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon ja Kokemäen Piispa Henrikin saarnahuoneen välinen etäisyys on 33,3 kilometriä. Oho, onpa mielenkiintoista.

Turun läänin Kosken kirkon etäisyys viidestä eri kirkosta on tuo sama 33,3 km. Voiko tämä olla totta? Ja jos on niin miksi? Kun kartalta tarkistaa niin onhan se, mutta - juuri niin - miksi.

Tamperelainen historian tutkija Jukka Nieminen teki taannoin kansalaisen karttapaikassa surffatessaan ällistyttävän havainnon. Merkittävä osa Suomen kirkoista sijaitsee juuri 33,3 kilometrin päässä toisistaan. Kuulostaa varsin uskomattomalta, mutta kun karttakirjaa tai kansalaisen karttapaikkaa tutkii, Niemisen havainto näyttää selkeästi pitävän paikkansa eli mistään huuhaaheppaloinnista ei ole kyse.

Eilen ilmestyi Itä-Pirkanmaa -lehdessä arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta ja toimittaja näyttää todella hyvin saaneen siihen tiivistettyä mistä hommassa on kyse.

Kirja onkin ollut aikamoinen hitti ja kohta täytyykin tilata painosta jo kirjan kolmas painos. Tutkimukset kirkkolinjojen parissa jatkuvat ja kiinnostava nähdä mitä tuosta mysteeristä vielä selviää.

Koko juttu on luettavissa ohesta:

Kaaos Frankfurtin lentokentällä

Mykonoksen lisäksi jäin sitten jumiin myös Frankfurtiin. Toissapäivän paluulennon välilaskusta tulikin aikamoinen sählinki. Helsingin koneen lähtöön oli enää puolisen tuntia kun lennonjohto päätti lumentulon takia peruuttaa kaikki päivän loput 200 lentoa. Aika jäätävä näky kun infotaulut lävähtivät täyteen cancelled-ilmoituksia.

20000 matkustajaa jäi ilman lentoa ja ruuhka oli sen mukainen. En jäänyt jonottamaan uudelleenbookkausta tai hotellilipuketta vaan lähdin suoraan kaupunkiin. Ja hyvä niin, seuraavana päivänä kuulin ihmisten jonottaneen neljäkin tuntia ja jääneen silti ilman uutta lentoa.

Uskomatonta ettei Lufthansalla ollut mitään automatisoitua järjestelmää lentojen uudelleenbookkaukseen, vaan ainoa tapa saada uusi lento oli tulla seuraavana päivänä jonottamaan tuhansien muiden kanssa niille muutamalle tiskille jotka käsittelivät varauksia.

Farssi paheni kun neljän tunnin jonotuksen jälkeen juuri noiden tiskien lähelle myös unohti joku unohti laukkunsa, ja poliisi eristi alueen. Kaiken kaikkiaan kesti viisi tuntia saada lento illaksi.



Tulipa tosin käytyä Frankfurtissa sitten siinä samalla. En pidä kaupungista, mutta joulumarkkinoilla oli kiva käydä taas. Saksalaiset osaavat tuon homman.

Löysin markkinoilta loistavan laatuisen muistikirjan, joka on tehty 1500-luvun ranskalaisen mallin mukaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin onnistuneesti vanhaa jäljittelevän tekonahkasidoksen, kaikki aikaisemmat ovat olleet hyvin muovisen tuntuisia. Ehkä näitä pitäisi tilata jälleenmyyntiin, sen verran hyvää jälkeä ovat.



Onpas maireaa olla taas kotona, ja alkoipa samalla joulukuukin. Matka teki hyvää ja nyt talvi tuntuu taas loistojutulta :)