Suomen kaupunkien väkiluvut vuonna 1902 ja 2011

Tutkin tuossa vuoden 1902 Suomen kartastoa, ja siihen sisältyvät kaupunkien väkiluvut alkoivat kiinnostamaan. Kokosin oheen vuosien 1902 ja 2011 väkiluvut:

Kaupunki Helsinki Turku Viipuri Tampere Oulu Vaasa Pori Kuopio Kotka Hämeenlinna Porvoo Hanko Joensuu Mikkeli Jyväskylä Hamina Loviisa Tammisaari Lappeenranta Savonlinna Sortavala Heinola Käkisalmi Kajaani

Väk. 1902 97000 39190 33000 27650 16700 15570 15400 12070 6420 5420 5130 5030 3630 3500 3100 3060 2670 2420 2290 2230 2050 1660 1620 1270

Väk. 2011 590072 177477 79224 213383 142007 59679 83 016 96 785 54801 66889 48794 9471 73423 48799 131149 21410 15587 14754 72029 27709 20 500 20264 17 588 38109

Kasvua % 608 % 453 % 240 % 772 % 850 % 383 % 539 % 802 % 854 % 1234 % 951 % 188 % 2023 % 1394 % 4231 % 700 % 584 % 610 % 3145 % 1243 % 1000 % 1221 % 1086 % 3001 %

Aika huimia lukuja. Listatussa 25 kaupungissa on asunut yhteensä vain 300 000 asukasta, kun nykyisin pelkästään Helsingissä asuu 590 000 ihmistä.

Lisäksi Espoo ja Vantaa, jotka ovat nykyisin 2. ja 4. suurimmat kaupungit, olivat tuolloin muutaman tuhannen asukkaan ruotsinkielisiä kuntia.

Savonlinna on nykyisin yhtä suuri kuin Tampere vuonna 1902, Kajaani yhtä suuri kuin Turku ja Oulu yhtä suuri kuin Helsinki ja Turku yhteensä tuolloin. Huolimatta kaupunkien paisumisesta koko maan väkiluku on kuitenkin vain tuplaantunut 2,7 miljoonasta 5,4 miljoonaan. Aikamoiset määrät asuneet ihmisiä maaseudulla vielä tuolloin.

Magic Songs saapui painosta!

Ja täytyypä sanoa porvoolaisten tehneen hienoa työtä. Nahan, kultauksen ja sokeapainatuksen yhdistelmä toimii loistavasti ja materiaaleissa on juuri oikea käsituntuma ja kiilto. Pitääpä jatkossakin suunnata tulevien kirjojen ulkoasuja tähän suuntaan.

On makoisaa päästä ensi viikolla Lontooseen matkalaukullinen näitä mukana. Elleivät sitten islannin tuhkat ole toista mieltä.

Eilen lähti painoon myös keittokirjan painoaineisto. Salakirjat lähtee siis täysin aikaisempien kirjojen aiheista poiketen muinaisen keittotaidon jäljille. Löytyi sattumalta sen verran villi ja riemukas ruokakirja, että pitäähän se uudelleenpainattaa. Kuukauden päästä sitten vain Turun keskiaikamarkkinoille näitä ihmettelemään. :)

Ensi viikolla Lontooseen

Huomenna sitten saapuu Magic Songs painosta. Todella kiinnostava nähdä miltä lopputulos näyttää. Ensi viikon torstaina onkin sitten jo lento Englantiin. (ellei islantilainen tulivuori estä)

Englannissa on aivan älytön määrä antikvariaatti- ja antiikkimessuja aina kesäkuussa. Viikon sisään järjestetään pelkästään Lontoossa viidet antikvaaristen kirjojen messut, karttamessut ja antiikkimessut.

Ehkä kaikkein eniten kiinnostaa kuitenkin nähdä Newarkissa Keski-Englannissa järjestettävät Euroopan suurimmat antiikkimarkkinat. Siinä missä noilla Pariisin valtavilla antiikki- ja kinkkumessuilla, joista olenkin pariin otteeseen kirjoitellut, on 700 myyjää on tuolla myyntipaikkojen määrä 4000. Aivan käsittämätön luku, tulee olemaan aikamoinen koetus tuon läpi kiertäminen.

Lontoossa järjestetään perinteisesti kesäkuussa kansainvälisen antikvariaattijärjestön ILABin messut, jotka ovat alansa vuoden tärkein tapahtuma. Näiden ympärille on kasvanut valtavasti pienempiä messuja, ja nykyään kyse onkin enemmän antikvariaattiviikosta. Edellisenä viikonloppuna on Russell Squaren ympäristössä keskisuuret messut Hotel Russell ja Royal National hotelleissa. Näissä on hintataso myös kohtuullinen.

ILABin messujen aikaan järjestetään viereisessä Novotel-hotellissa messut, ja nyt nähtävästi lähistölle on noussut myös uusi pieni antikvariaattimessu. Samassa Olympia-messukeskuksessa ILABin kanssa järjestetään myös suuret antiikkimessut, joihin ainakin ennen on päässyt myös samalla lipulla.

Samalla viikolla järjestävät myös Sotheby ja Christie's omat kirjahuutokauppansa.

Tuo messujen määrä on niin älytön että pitää yrittää valikoida joukosta parhaat kohteet. Pitäisi ehtiä tuota kirjaakin markkinoimaan. Ainakin Lontoon mainiot esoteeriset kirjakaupat Atlantis, Watkins ja Treadwell pitää kiertää läpi.

Treadwellissa järjestetään tuona aikana myös kolmet kiinnostavat tapahtumat, joihin pitää yrittää osallistua. 3. päivä on Austin Osman Sparen kirjan julkistustilaisuus, 11. päivä Hyde Parkissa yrttien tunnistamiseen, keruuseen ja kansanperinteeseen liittyvä kiertokävely ja 14. päivä Hermes Trisgmegistusta käsittelevä luento.

Tällä reissulla olisi tarkoitus myös testata ensi kertaa ihmisten sohvilla nukkumista. Monet ovat kehuneet Couch Surfingia jo vuosien ajan, mutta jostain syystä ei ole tullut vielä kokeiltua tuota. Saattaisi olla erityisen kätevää pienillä paikkakunnilla vierailuun, joilta ei löydy hostelleja.

Gourmet Club tänään telkkarissa

Tänään 23.5 on siis nähtävillä mielestäni paras suomalainen komedialeffa klo 21.30 Ylen ykkösellä. Aika harvoin tulee suositeltua TV:n katsomista, mutta nyt täytyy, sen verran mehevä pätkä tuo.

Tohtori Paavo Ylönen kuuluu yläluokkaiseen Gourmet Clubiin, johon jokainen herrasmies tuo vuorollaan juhla-aterian salaisen ja eksoottisen raaka-aineen. Kaikkea saa tarjota kunhan ruoka ei tapa tai myrkytä. Hän, joka tunnistaa mistä loistelias illallinen on valmistettu, voittaa vedonlyönnin ja saa suuren summan rahaa.

Viikonlopun kirppisostoksia

Viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Myyrmäen urheiluhallin kirpputorilla, ja löysin kaksi raanua ja kolme ilmeisesti 1400-luvulta peräisin olevaa kehystettyä kirjansivua. Näistä lisää kunhan saan ne tarkemmin tutkittua.

Tänä aamuna oli taas hauska mennä metsästämään, ja löytyihän sieltä kaikenlaista.



Söpön pönäkkä ruotsalainen glögikattila, 1 euro. Enpä ole tällaistakaan ennen nähnyt :D



Käsintaottua kuparia, 3 astiaa 2 euroa. Pohjassa vanha tarra "COPPERS. Aitoa käsintehtyä kuparia. Takuutuote. 90-7013433." Onkohan takuu vielä voimassa. ;o

Näistä saa komeita kukkaruukkuja.



Timo ja Pentti Sarpanevan maljakot. Yleensä en ole ollut niin suomalaisen design-lasin perään, mutta näistä kummastakin vaisto tykkäsi. Tuon isomman Crassus-maljakon jäinen muoto on kivan luonnonläheinen, ja pienemmästä Pentti Sarpanevan maljakosta välittyy messinkikoristeineen hieman jugend-henkinen tunnelma. 5 euroa ja 15 euroa.



Ryijy vuodelta 1935, 20 euroa. Hieman pienempikokoinen kuin toivoisi, mutta pitihän se kuitenkin ostaa.

Jälleen täytyy ylistää antiikinmetsästyksen ihanuutta. Koskaan ei voi tietää mitä löytyy, ja monia erikoisempia esineitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Hommassa on myös samaa etsimisen ja löytämisen viehätystä kuin esim. sienestämisessäkin, toisin kuin uuden tavaran ostamisessa, joka vastaa enemmänkin sienten ostoa marketista. Rahaakaan ei kulu juuri yhtään jos niikseen haluaa.

Lempikirppikseni on Hietsun tori, jossa voi kätevästi käydä samalla viereisen kauppahallin antiikkiliikkeissä. Ulkotoreissa on myös ihan oma kesäfiiliksensä.

Toinen hyvä on Vallilan Valtterin kirpputori. Jostain syystä en juuri koskaan löydä täältä mitään, mutta hallin kirjakauppa ja ruokaliike ovat hyviä paikkoja. Jälkimmäisestä löytyy etenkin viimeistä myyntipäivää lähestyviä poistoeriä, eilen ostin juuri mm. japanilaista yakisoba-kastiketta, fasaaninmaksapateeta ja punaviiniin säilöttyjä valkosipuleja euron purkki.

Huomio helposti-kuoria käyttävät yrittäjät!

Minulla on ollut tapana aina postin nostaessa hintojaan ostaa tukkuerä valmiiksi maksettuja helposti-kuoria ja -paketteja vanhaan hintaan. Yleensä korotus on ollut 5-7 prosenttia, mutta nyt kesäkuun alussa on tiedossa aikamoinen pommi.

Hintakorotus on suurin mitä olen nähnyt, ja tuon lisäksi eilen paljastui että posti myy loput vanhat kuoret 10% alennuksella!

Ennen 1.6 pieni C5-kuori maksaa 18,90e/20kpl (norm. 21e), sis. alv. 23%, jonka vähentäessään verotuksesta yrittäjän hinnaksi jää 15,37 euroa.

Ennen 1.6 suuri C4-kuori maksaa 36e/20kpl (norm. 40e), sis. alv. 23%, jonka vähentäessään verotuksesta yrittäjän hinnaksi jää 29,27 euroa.

Jälkeen 1.6 pieni C5-kuori maksaa 20e/20kpl, ja koska se ei sisällä enää alvia jää hinnaksi 20 euroa.

Jälkeen 1.6 suuri C4-kuori maksaa 39e/20kpl, ja koska se ei sisällä enää alvia jää hinnaksi 39 euroa.

Pienten kuorien hinta nousee siis 30 prosenttia, ja suurten kuorien hinta 33 prosenttia!

Kaiken lisäksi vielä nämä vanhat kuoret ovat 1. luokkaa, kun taas nuo 33% kalliimmat kuoret 2. luokkaa.

Valtava muutos kun samalla kerralla siirrytään sekä 2. luokkaan että alvittomuuteen. Vastaavaa tilaisuutta tuskin tulee lähivuosikymmeninä.

Yksityishenkilökin joka ei voi vähentää alvia säästää nyt ostaessa muutaman euron, ja kuoret kulkevat 1. luokassa.

Ei ihme että kuoret ovatkin loppuneet jo monista posteista. Ainakaan Arabian asiamiespostista ei saanut tuota 10% alennusta, mutta kaikista oikeista posteista saa. Itse kävin eilen pääpostista tyhjentämässä 600 pientä kuorta. (suuria en käytä, syystä joka on oman kirjoituksensa arvoinen.)

Lähden tiedustelemaan helposti-pakettien tilannetta lähipostiin ja päivitän niiden tilanteen tähän myöhemmin.

Helposti-paketit

Helposti-paketit poistuvat myynnistä 1.6. Näin arvelinkin kun ei meinannut hintaa löytyä uudesta hinnastosta.

Paketeista poistuu myös ALV, mutta samalla hintoja lasketaan 15%, joten hintamuutos ei ole valtava.

Helposti-pakettien hinnat ovat 10,70 euroa ja 14,60 euroa, ilman arvonlisäveroa 8,70 euroa ja 11,87 euroa.

Uudet pakettien hinnat ovat:

7,20e	2kg
8,50e	5kg
9,75	10kg
10,53	15kg
14,63	30kg

Täynnä kirjoja pieni paketti vetää n. 10kg ja iso 30kg, joten täysillä paketeilla säästää hieman, mutta keskimäärin hinta on aika sama.

Onhan noissa se hyöty että saa paketin kaupanpäällisinä (eikä tarvitse pakata tavaroita käytettyyn pizza-laatikkoon kuten viimeksi tilaamieni kirjojen myyjä. Olisi jättänyt edes slicen mullekin.), eikä tarvitse jäädä postissa odottelemaan punnituksia, tarroituksia ja leimaamisia.

Hyötykasviyhdistyksen taimitori 2011

Olipas eilen kova markkinahulina Annalan puutarhassa. Puoli tuntia avautumisen jälkeen joutui jo jonottamaan. Onneksi myös tarjontaa oli todella runsaasti.

Mukaan torilta tarttui maa-artisokkia, cayanne-pippuripensas, jalapenopensas ja tomaatintaimi.



Tänään pääsee taas istutushommiin. Noiden lisäksi laitan myös sipulit maahan.



Lantussa, porkkanassa ja pinaatissa näkyy jo hieman kasvua.



Parvekkeella cayennepippuri, jalapenot, tomaatti, maca, parsa, herne, pinaatti, rucola, limebasilika. Kyllä kelpaa löhötä parvekkeella riippumatossa, katsoa kasvua ja odotella joko saisi ruokaa.

Ensimmäinen pakurikääpä

Eilen sitten kävin keräämässä ensimmäisen pakurikääpäni ja keitin teet.

Aina puhutaan pakurikäävän terveysvaikutuksista tai kieltolaista, mutta en muista lukeneeni juurikaan sen mausta. Tämä pääsi iskemään puskan takaa ensi hörpyllä. Aivan mielettömän pehmeä ja aromikas maku, todella herkullista!

Hauskaa kuinka Haltialassa ja Nuuksiossa liikkuessani ja vartavasten yrittäessäni bongata pakurikääpiä ei noista tuhansista puista löytynyt ainuttakaan, mutta sitten mennessäni lähimetsän aurinkoisille kallioille niitä möllötti pari aivan pururadan vieressä.



Laitoin ehkä litraan vettä puolisen desiä pakurikääpää, ennen kuin luin että vähempikin olisi riittänyt, mutta jatkoin sitä sitten vedellä. Pakurikäävän vaikuttavat aineet ovat aika jämäkkää tavaraa, ja sen valmistamiseen suositellaan pitkiä keittoaikoja, ja niinpä keitin teetä pari tuntia. Venäjällä jossa pakurikäävän käyttö tunnetaan parhaiten teetä on keitetty jopa vuorokauden ajan!

Tuosta määrästä kääpää riittää kätevästi useampaan tee-erään, joten joka kerta ei tarvitse keittää samaa aikaa uusiksi. Parhaillaan on porisemassa aamuteet.

Huvittavaa kuinka pakurikääpä "keksittiin" lännessä vasta vuonna 1967. Ellei sitten oteta huomioon jäämies Ötziä, jonka lääkelaukusta samaista kääpää löytyi jo 5300 vuotta sitten.

Pitää ehdottomasti ottaa pakurikääpä nyt päivittäiseen käyttöön, on jo maultaan sen verran herkullista ja vieläpä kun voi aina käydä noutamassa lisää lähimetsästä.

Paras suomenkielinen artikkeli pakurikäävästä löytyy Jaakko Halmetojalta.

Hyötykasviyhdistyksen taimitori huomenna 19.5

19.5.2011 (to) klo Alkaen 15.00
TAIMITORI JA VILJELYKAUDEN AVAJAISET
Hämeentie 154, Helsinki

Perinteistä taimitoria & viljelykauden avajaisia vietetään Annalan puiston kauniissa 1800-luvun alun huvilamiljöössä. Tarjolla entiseen tapaan kaiken maailman taimia: keittiökasveja, yrttejä, kesäkukkia, perinneperennoja, vanhoja ruusuja, siemenperunaa, parsan juurakoita ynnä muuta. Orangeriassa pelargonian ja ’vanhojen’ huonekasvien taimia. Kahvilassa herkullista syötävää, mm Annalan raparperibritaa. Pihalla haitarin soittoa! Olet lämpimästi tervetullut, kerro muillekin tilaisuudesta!

http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=tapahtumat#63

Huomenna on siis suunnattava taimia metsästämään. Tarkoitus olisi löytää taimia sekä tuonne viljelypalstalle että parvekkeelle. Kiinnostava nähdä mitä löytyy.

Eilen laitoin sisälle kasvamaan limebasilikaa, sokerihernettä, minttua ja rucolaa. Saiturin pörssistä saa muuten käteviä 60 senttisiä kasvatusastioita ja 10 litran multasäkkejä vain 1,95 eurolla.

Viikonloppuna kävin Myyrmäen maalaismarkkinoilla, missä olisi ollut vaikka minkälaista tainta, mm. pukinpensaita (goji-marjat) ja isot valikoimat chilipensaita, mutta harmi kyllä olin juuri lähdössä keskustan suuntaan niin ei voinut tehdä ostoja.

Hyvä kun viime päivinä on vihdoin satanut hieman. Juuri tässä lähdössä palstalle katsomaan vihertääkö jo :)

Suomenuskoisen henkilökuva

Oskari Ratisen mukaan ihmistä ei ole heitetty tähän maailmaan yksin, vaan meitä ympäröi ja elämäämme tarkkailee näkymätön sielullinen väki: vainajat, jumalat, luonnonhenget. Vainajien kunnioituksen lisäksi keskeistä on usko siihen, että kaikella on sielu, oli sitten kyse kivistä, tähdistä tai eläimistä. Vuosi sitten Oskari löysi tälle uskolleen nimen.

Jarkko Mikkosen video löytyy osoitteesta:

http://vjmmagazine.uta.fi/node/1308

Hyviä ajatuksia ja komeasti toimitettu juttu, vaikka pituus onkin ollut rajoitettu 2:45 jaksoon. Tuo minimalistinen musiikki sopii mainiosti videon henkeen.

Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta on vuoden rajatietokirja!

Saamaansa palkintoon tietokirjailija Nieminen suhtautui tyylilleen ominaisella arvokkuudella.
Kuva Tuula-Maria Kangaslampi

Näinhän siinä kävi että voitto tuli ja vieläpä valtavin jytkyluvuin: Kuningaskunta sai enemmän ääniä kuin muut kirjat yhteensä! Todella mahtava läpilyönti kirjalle ja Jukkikselle, ja kiitos siitä kuuluu myös tämän blogin lukijakunnalle :)

Todella kiinnostava nähdä lähiviikkojen aikana mitä tämä Granlundin ilmaveiviä kirja-alalla vastaava voitto vielä poikiikaan. Yritämme nyt innokkaasti saada tutkimuksesta lisää julkisuutta tiedotusvälineisiin.

Kirjailijan onnentunteet löytyvät osoitteesta:

http://www.hermeetikko.com/15/

Kiitokset vielä kaikille äänestäneille. Tämä on kova juttu :)

Loitsurunoja englanniksi - Magic Songs of the Finns

Puolentoista viikon päästä sitten viimein saapuu painosta englanninkielisen kustannusprojektini ensimmäinen kirja ja oikein hyvältähän se tuntuu. Lähiviikot tulevat olemaan hyvin kiintoisaa aikaa, ja varasinkin tuossa juuri lennot Englantiin parin viikon päähän.

The Magic Songs of the Finns on käännös Lönnrotin toimittamista Suomen Kansan Muinaisista Loitsurunoista, joista julkaisin näköispainoksen vuonna 2008. Kirja sisältää 639 loitsua kattaen valtaosan alkuteoksen aineistosta.

Käännös julkaistiin alunperin vuonna 1896 osana laajaa kansatieteellistä teosta The Pre- and Proto-Historic Finns, Both Eastern and Western, With the Magic Songs of the West Finns. Kirjan muut osat ovat vähemmän arvokasta vanhentunutta asutusteoriaa, kallonmittausta ja historiantutkimusta, ja tuntuukin että tämä itsessään loistava käännöstyö on jäänyt vähän tuon muun teoksen kätköihin. Sitä ei ole aikaisemmin julkaistu erillisenä teoksena.

Mainio lisä loitsujen käännöksille on pääosin näiden pohjalta koottu suomalaisen mytologian ja muinaisuskon lyhyt tutkimus, jossa käydään läpi kansanrunoudesta löytyvät keskeisimmät hahmot ja teemat.

Oma erikoisuutensa kirjassa on Akseli Gallen-Kallelan tekemät puupiirrokset. Vaikka piirrokset onkin tehty Kalevalaan, osoittautui että niiden kuvaamat aiheet on löydettävissä myös loitsurunojen joukosta. Pohjaavathan molemmat samaan kansanrunousaineistoon. Olen käyttänyt kirjassa myös William Morriksen suunnittelemia koriste- ja kirjasintyyppejä.

Edellisessä viestissä puhuinkin jo noista kansiratkaisuista. Ensimmäistä kertaa onnistuin löytämään laadukasta tekonahkaa, joista kirjaan on tehty kokonahkasidos. Painatus on tehty poikkeuksellisesti kultafolioinnilla ja sokeapainatuksella. Tällainen sidosasu on nykyisin jäänyt kokonaan pois käytöstä, sillä kun ei saa painatettua viivakoodeja kansiin.

Vartokaahan kun elokuussa menen munkinkaavussa kaupustamaan tätä Englannin suurimmille keskiaikamarkkinoille. ;o

Sarjan muutama seuraava osa on suunnilleen jo tiedossa, mutta pitää nyt tutkia missä järjestyksessä näissä kannattaa edetä.

Avasin eilen kirjan suomenkieliset sivut osoitteeseen:

www.salakirjat.net/muinaisia_loitsurunoja_magic_songs.html

Kattavammat englanninkieliset sivut löytyvät osoitteesta:

www.paganarchive.com/magic-songs-of-the-finns.html

Viljelypalsta käännetty, kitketty ja kylvetty

Viikko sitten suuntasimme ensimmäistä kertaa viljelypalstalle askaroimaan. Onneksi pari kaveria liittyi mukaan hankkeeseen tuomaan lisää työvoimaa ja työkaluja. Eihän siitä muuten olisi oikein mitään tullutkaan.

Alkuun aarimme näytti aika pahalta. Viljelypalsta on ollut pari vuotta kesannolla ja voikukkien määrä on valtava. Myönteistä sen sijaan oli löytää palstalta edellisen vuokralaisen mansikkaviljelmä, joka on yhä paljolti elossa.



Palstan viljelyyn näyttää olevan kaksi tapaa:

- Kokemukseen, tietoon ja järkeen pohjautuva oikeiden työmenetelmien tehokas käyttö.

- Puna-armeijan sotilasopeista johdettu mies- ja kalustoylivoiman alkukantaisella raivolla läpirunnoma lopullinen voitto.

Luonnollisesti valitsimme jälkeisen menetelmän. Ei kun siis aivot narikkaan ja villiä lapioimista, kuokkimista ja kitkemistä muutama tunti. Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa fyysiseen työhön, joka tuntuu vieläpä tässä viljelyksessä olevan erityisen rattoisaa. Multa tuoksuu ja uutta elämää syntyy.



Ei niin että olisimme saaneet valmiiksi kuin ehkä 1/6 koko palstasta, mutta mielestäni ihan mukava vain edetä vaiheittain.

Naapuripalstan järkeen perustuvaa viljelysmenetelmää soveltava konkari suositteli koko palstan kääntämistä ensin lapiolla, muokkaamista koneella (jota tuolla vuokrataan puoli-ilmaiseksi) ja istuttamista koko alalle ensin perunaa, joka varjostuksellaan tappaa rikkaruohot. Tuolla saa otettua viljelykseen isoja aloja varsin kätevästi.

Kylvimme palstaan mm. lanttua, naurista, porkkanaa, härkäpapua, raparperia, pinaattia, rucolaa ja jotain japanilaista kasvia. Seuraavaksi vuorossa ainakin perunaa ja sipuleja.

Ensi kerralla pitää ottaa pellolle töihin rengeiksi pari veljeä olutpalkalla.



Tänä aamuna heräsin kesken unien viideltä ja kun en saanut heti uudelleen unta lähdin kävelemään pelloille. Kostea aamuilma tuoksui mahtavalta nyt kun vielä kasvit ovat alkaneet pölyttämään. Auringonnousu oli komea kuten aina.

Unennäön kannalta paras ratkaisu on tällainen kesken unien nouseminen pari tuntia ennen normaalia heräämisaikaa. Jälleen jäi viimeisellä unijaksolla haaviin puolittainen selkouni, jonka tajusin uneksi, mutta jonka kontrolloiminen oli hyvin vaikeaa.

Pakana-arkistot aukeavat

Juvalla ja Porvoossa ovat painokoneet jälleen käynnistyneet ja juuri saadun tiedon mukaan englanninkielisen kustannushankkeen ensimmäinen kirja, The Magic Songs of the Finns, valmistuu jo parin viikon päästä.

Eilen avasin myös hankkeen kotisivut, jotka löytyvät osoitteesta: www.paganarchive.com

Olen työstänyt kirjaa viimeisen vuoden ajan hitaalla työtahdilla. Alunperin suunnitelmissa oli julkaista kirja jo viime vuoden lopulla, mutta onneksi otin hankkeelle lisäaikaa. Nämä lopulliset taittoratkaisut ovat paljon paremmat kuin vielä tuolloin.

Kansiratkaisu muuttui myös täysin tuossa parisen kuukautta sitten. Painetun ylivetopaperin sijaan käytän kirjaan tekonahkasidosta kultafolioinnilla ja sokeapainatuksella. Aiemmin en ole innostunut tekonahasta, mutta paljastuikin että kirjapainolta löytyy todella hyvälaatuista materiaalia. Kiinnostava nähdä miltä kokonaisuus näyttää. Yhdessäkään muussa suomalaisessa kirjassa ei käytetä vastaavaa ratkaisua, koska sillä ei saa painettua kanteen viivakoodia.

Pakana-arkisto

Mistäs tässä kustannushankkeessa sitten onkaan kyse? Aikaisemmat julkaisemani kirjat ovat olleet 1:1 näköispainoksia vanhoista suomalaisista kansanperinnettä ja muinaisuskoa käsittelevistä kirjoista. Lähes kaikista vähänkään mielenkiintoisemmista englanninkielisistä kirjoista on jo olemassa vastaavanlaiset näköispainokset.

Usein kuitenkin tuo alkuteos saattaa olla julkaisuasultaan tavalla tai toisella huonosti yhteensopiva itse teoksen kanssa. Etenkin näissä kansanperinteen kirjoissa tyypillistä on kuivan akateeminen ulkoasu. Myös useimmat näköispainoksia tekevät kustantamot panostavat määrään laadun sijasta, ja julkaisevat esimerkiksi kaikki kirjat samanlaisin kansin. Laadukkaat uudet painokset sen sijaan panostavat itse tekstin korjaamiseen ja ajanmukaistamiseen esteettisten tekijöiden sijaan.

Jo vanhojen kirjojen parissa minua usein häiritsi epäsuhta kirjan sisällön ja ulkoasun välillä. Usein loistava teos oli sidottu tökerösti, tai sitten melko turhanpäiväinen teos oli saanut loisteliaan koristesidoksen.

Pagan Archive -sarjassa pyrin hakemaan teoksen henkeen ja aikakauteen mahdollisimman hyvin sopivaa ulkoasua. Tulen käyttämään kirjoissa vanhoja kirjasintyyppejä, ornamentteja ja vanhoja piirtokuvia. Mielestäni mieltäylentävä ulkoinen koristeellisuus rikastuttaa itse tekstin tarjoamaa lukukokemusta, ja vastaavasti myös loistava teos antaa selkärankaa ulkoisille tekijöille.

Hankkeen myöhemmissä vaiheissa on sarjaan tarkoitus lisätä myös muista kielistä englantiin käännettyjä teoksia. Tämä olisi hyödyllistä kirjojen laajemman tunnettavuuden saavuttamiseksi. Vaikka maailma onkin nykyään globaali ovat kielimuurit yhtä vahvat kuin ennenkin, ja moni loistava teos on jäänyt oman pienen kielialueensa vangiksi.

Jossain vaiheessa pitää julkaista samanlaisia koristetaitettuja ja kuvitettuja painoksia myös suomenkielisistä kirjoista.

Jo vuosia sitten tehdessäni kauppaa ainoastaan antikvaarisilla kirjoilla heräsi halu päästä toimimaan kansainvälisesti, mutta valitettavasti vanhoilla kirjoilla tuo oli aika mahdotonta. Hienoa että tuo vanha jano saa täyttymyksen nyt tämän projektin kautta.

Itse kirjasta kirjoitan oman esittelynsä lähipäivinä.

Riippumatto - Maailmankaikkeuden paras köllötystarvike

Aikaisemmin riippumatottomuus on turvannut riippumattomuuteni, mutta ei enää. Nuuksiossa suoritetun koekäytön jälkeen sanonkin: arvon lukijat, hankkikaa riippumattoja.

Se mitä tuolin otto mukaan metsään oli talvella, on riippumatto kesällä. Vaikka tuo tuoli onkin mukavan upottava, on kuitenkin vaaka-asentoon pääsy vieläkin löhöisämpää.



Ostin Amazonas Mosquito Travellerin, joka on halpa ja jossa on hyttysverkko valmiina. Maksimikantokyky on tosin yllättävän alhainen 100kg, joka on omalle 103 kilon painolle aika siinä ja siinä. Toleranssiahan noissa pitäisi olla, mutta kyllä pari narua hieman kului. No onpahan lisää syytä painon laskemiseen.

Nuuksion toisena päivänä viritin riippumaton ensi kertaa järven rantaan ja jo heti ensi mätkötyksellä keho huusi onnesta.

Kunhan tulee taas lämpimiä päiviä testaan mattoa parvekkeella ja lähimetsissä. Pitää myös kokeilla tuossa nukkumista kunhan tulee riittävän lämpimiä öitä. Helpottaa kyllä kun on tuo hyttysverkko valmiina. Riippumatto menee myös todella pieneen tilaan, joten se saattaisi myös olla hyvä ratkaisu yhden yön yöpymiseen vaeltaessa. Sopivan pystytyspaikan löytäminenkin on helpompaa kuin teltan kanssa.



Viime päivinä olen katsonut muutaman jakson sarjaaDan Cruickshank's Adventures in Architecture, joka taitaakin sitten olla paras näkemäni arkkitehtuuria käsittelevä dokumenttisarja. Cruickshankilta löytyy näköjään myös sarja Around the World in 80 Treasures, joka on pyörinyt Yle Teemalla. Harmi että jäi näkemättä.

Nuuksion Sarvilampi, Pitkä Saarijärvi ja Valklampi

Nuuksion järvikierroksella matka jatkui Iso-Holmalta länteen, jossa vain parin sadan metrin päässä sijaitsee pienikokoinen Sarvilampi.



Tässä vaiheessa tuli vastaan reissun kovin suonylitys. Sai olla tyytyväinen että oli liikkeellä kumisaappaissa eikä lenkkareissa kuten ensin olin aikonut. Vaikka suo ei ole paljoa kuohuviinipullon korkin ampumamatkaa leveämpi oli se ainakin tähän aikaan vuodesta hankala ylittää.



Suon toisella laidalla kallion takana odotti Sarvilampi. Reitin lammista tämä tuntui eniten syrjäiseltä erämaalammelta, vaikka sijaitseekin aivan Iso-Holman vieressä ja lähin autotiekään (Valklampi) ei ole kuin alle kilometrin päässä. Tunnelma taisi syntyä Sarvilammen pienen koon ja polkujen puutteen vuoksi. Lampi on myös hieman kallioiden takana piilossa.




Tässä vaiheessa juomavesi oli loppunut, mutta onneksi useimpien Nuuksion lampien vesi on juomakelpoista. Etenkin Sarvilammen vesi oli kristallinkirkasta ja ihanan raikasta ja kylmää. Tuota joisi mielellää kotonakin, jollain lailla paljon pehmeämpi maku kuin vesijohtovedessä. Suuremmat määrät kannattaa keittää, mutta tuollainen pari lasia menee paljaaltaankin.



Pitkän ja nautinnollisen kallioistunnan jälkeen suuntasin n. 300 metriä etelään, josta löytyi Pitkä Saarijärvi. Kartoissa Sarvilammen ja Pitkän Saarijärven välissä menee poikkisuunnassa polku, mutta enpä tuota nähnyt vaikka kahdesti kuljinkin alueen yli.





Täällä en kauaa istunut, koska aurinko alkoi olla jo aika matalalla. Rantavedessä edessäni oli sammakko, joka noustessani lähtemään huomasi liikkeen ja yllättäen uikin lähemmäksi ja nousi pintaan tuijottamaan ja aukomaan suutaan. Kumma reaktio, luulisi että olisi uinut pakoon.

Matkalla Valklammelle eksyin ensimmäisen kerran reissulla. Kangasmetsä näytti joka suunnassa samalta, eikä mukana ollut kompassia. Onneksi alueen etäisyydet ovat niin pienet että siinsihän se Valklampi pian, tosin eri suunnasta kuin olin ajatellut.




Valklammen Metsähallituksen edustuskämpällä oli panda huilaamassa.



Lukijaraati päättäköön, mutta eikös tämä ole pakurikääpää, chagaa, lääkinnällisten sienten kuningasta!? Murtaessani siitä palankin se näytti aivan siltä miltä pitääkin. Muoto vain jäi hämäämään, joten kääpä jäi toistaiseksi metsään. Ensi kerralla pitää ottaa mukaan teeaineksiksi. Elämäni ensimmäinen pakurikääpä :)

Mahtavaa aluetta liikkumiseen kyllä tämä alue. Neliökilometrin alueelta laskin äsken löytyvän 8 lampea ja komeita kallioalueita riittää.

Reissulla jälleen kristallisoitui mieleen kuinka älytön rikkaus luonto ja jokamiehen oikeudet ovat. Todella harva vain hyödyntää niitä kunnolla, koska ne ovat ilmaiset, aina saatavilla ja niitä ei mainosteta telkkarissa. Jos luonnossa liikkumisesta pitäisi maksaa massat heti heristäisivät korviaan ja alkaisivat janoamaan yhä kalliimpia ja eniten mainostettuja metsäkävelyitä.

Nuuksioon ja Sipoonkorpeen liittyy myös niiden älytön helppous. Ajoaika mökille oli aika tarkkaan puolisen tuntia ja Sipoonkorpeen pääsee pyörällä 10 minuutissa. Etenkin jälkimmäinen pitää tänä kesänä ottaa tehohyödynnykseen kun vieläpä viljelypalstakin sijaitsee puolivälissä matkaa.

Pitää alkaa myös yöpymään luonnossa useammin kun kerran nyt on tuo riippumattokin, josta huomenna lisää. Villiruokaa tekee myös mieli alkaa opiskelemaan. Parasta, ilmaista luomulähiruokaa jonka keräämisestä kasvaa vielä kuntokin.