Virolaisten pyhä mäki

Viime viikolla lähdimme kiertämään taas Viroon muutamaksi päiväksi. Tällä kertaa otimme kohteiksi kaksi korkeaa mäkeä maan itä- ja eteläosista.

 

Ensimmäiseksi suuntasimme itään Ebaveren mäelle, jonka uskotaan olevan Henrikin Liivinmaan kronikassa mainittu virolaisten pyhä vuori, jonka puiset jumalpatsaat saksalaiset tuhosivat vuonna 1220. Taara-jumalan uskotaan syntyneen mäellä, ja sitä pidetään yhä pyhänä Viron maauskovaisten parissa. Mäeltä Taaran sanotaan lentäneen Saarenmaalle ja synnyttäneen Kaalin kraaterin. Taaran lähde löytyy muuten myös Kanta-Hämeestä.

Saavuimme läheiseen Väike-Maarjan kylään vasta illalla, ja yö pimeni matkalla, joten leiriydyimme mäen  läheisyyteen ja nousimme sille aamulla.

Koko matka Rakverestä mäelle oli pohjois-virolaiseen tapaan aakeaa laakeaa, mikä tekee yhtäkkisesti 147 metrin korkeuteen nousevasta mäestä melko erikoisen luonnonmuodostelman. Ei ihme että siitä on muodostunut merkittävä paikka jo muinaisina aikoina.

Ebaveren mäkeen liittyy runsaasti kansantarinoita, joista löytyy hyvä englanninkielinen paketti osoitteesta: http://www.v-maarja.ee/?part=html&id=116&lng=eng.

Ebaveren nimen, Eban veren, sanotaan tulevan Ebasta, mäelle katovuotena uhratusta neidosta. Kesäöinä mäellä muodostuu omituisia pystysuuntaisia usvapatsaita, joiden sanotaan olevan mäen alla olevan kaupungin savuja.

Mäen juurella on urheilukeskus ja sen toinen puoli on suomalaiseen tapaan puhkottu täyteen pururatoja. Toinen puoli mäestä on kuitenkin vanhaa luonnontilaista lehtipuumetsää.

Kohotessa mäen rinnettä ylös alkoi vanhimpien puiden juurilta löytymään poltettuja kynttilöitä.

Mäen huipulta löytyi kiviympyrä ja uhrikivi, jolle ihmiset olivat jättäneet rahoja, oksia ja muita esineitä. Läheisistä puista riippui punaisia nauhoja. Vaikka huipulta ei olekaan kesäaikaan näkymää alas paikan korkeuden aistii ja sillä on merkillisen kohottava vaikutus mielentilaan. Kaverin paikalta löytämä fossiili laittoi myös miettimään ajan pituutta.

 

Luonnon muovaama kiviraunio. Virolle tyypillinen kalkkikivikallio lohkeilee kuin tiiliseinä. Ei ihme että alueella ajatellaan olevan maanalaisia kyliä.

Aamiaisen jälkeen aloitimme matkan kohti Latvian rajaa ja Viron korkeinta mäkeä Suurta Munamäkeä.