Viron korkein mäki - 400. kirjoitus

Ebavereltä matka jatkui etelään aina Latvian rajan läheisyyteen, josta löytyy Viron korkein mäki Suuri Munamäki. 

Täälläkin oli tehokkaasti vedetty mutkat suoriksi, mutta muut rinteet olivat enempi luonnontilaisia.

Taiteilijalla ei ollut hassumpi kesäateljee. Puuveistoksia löytyi runsaasti rinteen metsistä.

Vaikka Suur Munamägi onkin korkeudeltaan 318 metriä merenpinnasta on se alueen muun maastonkorkeuden takia itseasiassa vain joitain kymmeniä metrejä ympäristöään korkeampi. Huipulta kuitenkin löytyy näkötorni, josta avautuvat komeat maisemat. Maiseman kumpuisuus on täysin toista kun mihin on totuttu muualla Virossa.

Tornissa oli vanhojen virolaisten saunojen näyttely.

Siirtolohkareen kaiverrus on peittynyt sammaleehen.

Yöpaikaksi valikoitui viereinen Iisraelimägi (284m), joka oli avaraa peltomaastoa.

Yöllä satoi rankasti ja Arin mukanaan tuomat kangasmaalaukset marinoituivat sopivasti lisää.

Paluumatkalla kävimme Võrussa Viron suurimmassa ja näköjään myös parhaassa antiikkikaupassa. Karma antikvariaat on erikoistunut paikalliseen talonpoikaisantiikkiin ja kamaa riittää. Sivuilta löytyy reipas määrä kuvia. Puolet kaupasta on talonpoikaistavaraa esittelevää museon ja kaupan sekoitusta, ja mukana on paljon sellaista mitä en ole ennen nähnytkään, mm. päreiden polttoon käytettyjä puunhaaroja, jotka ovat Suomesta aikoinaan täysin hävinneet.

Suomea puhuva kauppias ei itsekkään ole hassumpi, vaan tuntee juuri tämän alan tavarat ja on ollut alalla vuosikaudet. Koko kauppa saisi kuulemma olla talonpoikaistavaraa, jos vain taloudelliset realiteetit sallisivat. Mukaan löytyi raskas muinaiskorun mallin mukaan tehty miehen käsivarsirengas, josta kuva myöhemmin.

Kaupasta saa myös parilla eurolla 100-vuotiaita hopearahoja, mikä sattuikin hyvin koska seuraavana päivänä kohteena olivat kolme pyhää lähdettä Tallinnan lähistöllä. Setukaiset tekevät kolikoista koruja, ja parista kolikosta löytyikin vanhat reiät. Yhdestä rahasta oli myös selvästi vuoltu hopeaa uhriksi.

Tämä näyttääkin sitten olevan Kansanperinne-blogin 400. kirjoitus, ja marraskuussa tulee 3 vuotta täyteen. Viime aikojen kirjoitukset ovat olleet paljolti matkajuttuja, ja lisää on luvassa kun ensi viikolla on taas lento Hollantiin. Nyt syyskaudella on luvassa enemmän kirjoihin liittyviä juttuja, ja tammikuussa matkustelu nousee uusiin korkeuksiin kun kohteeksi tulee Kiinan pyhät vuoret, lennot on jo varattu. 

Virolaisten pyhä mäki

Viime viikolla lähdimme kiertämään taas Viroon muutamaksi päiväksi. Tällä kertaa otimme kohteiksi kaksi korkeaa mäkeä maan itä- ja eteläosista.

 

Ensimmäiseksi suuntasimme itään Ebaveren mäelle, jonka uskotaan olevan Henrikin Liivinmaan kronikassa mainittu virolaisten pyhä vuori, jonka puiset jumalpatsaat saksalaiset tuhosivat vuonna 1220. Taara-jumalan uskotaan syntyneen mäellä, ja sitä pidetään yhä pyhänä Viron maauskovaisten parissa. Mäeltä Taaran sanotaan lentäneen Saarenmaalle ja synnyttäneen Kaalin kraaterin. Taaran lähde löytyy muuten myös Kanta-Hämeestä.

Saavuimme läheiseen Väike-Maarjan kylään vasta illalla, ja yö pimeni matkalla, joten leiriydyimme mäen  läheisyyteen ja nousimme sille aamulla.

Koko matka Rakverestä mäelle oli pohjois-virolaiseen tapaan aakeaa laakeaa, mikä tekee yhtäkkisesti 147 metrin korkeuteen nousevasta mäestä melko erikoisen luonnonmuodostelman. Ei ihme että siitä on muodostunut merkittävä paikka jo muinaisina aikoina.

Ebaveren mäkeen liittyy runsaasti kansantarinoita, joista löytyy hyvä englanninkielinen paketti osoitteesta: http://www.v-maarja.ee/?part=html&id=116&lng=eng.

Ebaveren nimen, Eban veren, sanotaan tulevan Ebasta, mäelle katovuotena uhratusta neidosta. Kesäöinä mäellä muodostuu omituisia pystysuuntaisia usvapatsaita, joiden sanotaan olevan mäen alla olevan kaupungin savuja.

Mäen juurella on urheilukeskus ja sen toinen puoli on suomalaiseen tapaan puhkottu täyteen pururatoja. Toinen puoli mäestä on kuitenkin vanhaa luonnontilaista lehtipuumetsää.

Kohotessa mäen rinnettä ylös alkoi vanhimpien puiden juurilta löytymään poltettuja kynttilöitä.

Mäen huipulta löytyi kiviympyrä ja uhrikivi, jolle ihmiset olivat jättäneet rahoja, oksia ja muita esineitä. Läheisistä puista riippui punaisia nauhoja. Vaikka huipulta ei olekaan kesäaikaan näkymää alas paikan korkeuden aistii ja sillä on merkillisen kohottava vaikutus mielentilaan. Kaverin paikalta löytämä fossiili laittoi myös miettimään ajan pituutta.

 

Luonnon muovaama kiviraunio. Virolle tyypillinen kalkkikivikallio lohkeilee kuin tiiliseinä. Ei ihme että alueella ajatellaan olevan maanalaisia kyliä.

Aamiaisen jälkeen aloitimme matkan kohti Latvian rajaa ja Viron korkeinta mäkeä Suurta Munamäkeä.

Muinaistulet syttyvät

Nykyisin muinaistulia sytytetään Itämeren rannikolla symboloimaan Itämeren maiden yhtenäisyyttä. Samalla muistutetaan mereen liittyvästä historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Elokuun lopussa sytytettävät tulet viestivät ihmisten vuosituhansia kestäneestä katkeamattomasta siteestä Itämereen ja lupauksesta ryhtyä toimiin sen suojelemiseksi. Muinaistulia poltetaan myös niiden muistoksi, jotka eivät koskaan palanneet mereltä.

Vanhimmat kirjalliset lähteet muinaistulien käyttämisestä viestintävälineenä Itämeren alueella ovat peräisin viikinkiajalta.  Merkkitulien avulla voitiin osoittaa merenkulkijoille turvallinen tie satamaan tai rantaan. Laivaväylien läheisyydessä käytettiin myös yhtenäistä, ulkomereltä sisämaahan ulottuvaa merkkitulien muodostamaa valvontajärjestelmää. Varoitukseksi vaarasta tai muun tärkeän sanoman levittämiseksi sytytettiin näkyville paikoille peräkkäisiä tulia, jotka loistivat kymmenien mailien päähän. Jokaisen rannikolla asuvan yhteisön piti osallistua järjestelmän ylläpitoon sytyttämällä ja hoitamalla merkkitulia. Vastuusta luistaminen ja viestin katkeaminen tiesivät syyllisille ankaraa rangaistusta. 

Muinaistulet syttyivät jälleen vuonna 1992

Vuonna 1992 vietetystä Suomen itsenäisyyden 75. juhlavuodesta lähtien on Suomen etelärannikolla juhlistettu Muinaistulien yötä. Vuotta myöhemmin kokot paloivat myös parissa virolaisessa rantakylässä. Tuolloin tapahtumaa alettiin kutsua Muinaistulien yöksi. Tänä päivänä kokkojen polttamisella halutaan korostaa Itämeren suojelua ja sen kulttuuriperinnön säilyttämistä, Itämeren eri alueiden välisen kanssakäymisen ja yhteistyön merkitystä sekä sisämaassa ja rannikolla elävien ihmisten yhtenäisyyttä. Muinaistulien yö voi tarjota rannalle kokoontuneille myös varsin vaikuttavan elämyksen. Virossa on koettu voimakasta yhteisöllisyyttä järjestämällä Muinaistulien yönä esimerkiksi kylätansseja.

Muinaistulien yön vieton aloitusajankohdaksi on vakiintunut elokuun viimeinen lauantai kello 21.30. Tuliketju on kulkenut yli Pohjanlahden Ahvenanmaan kautta Ruotsiin; tänä vuonna kokkoja sytytetään myös Latvian, Liettuan, Puolan, Saksan ja Tanskan rannikolla sekä Viron sisävesistöjen äärellä.

Vuonna 2009 meriportaali Mereblog.com ja Rannarahva koda kutsuivat verkkosivuillaan kaikkia virolaisia ottamaan osaa Muinaistulien yön vietosta. Kutsu kulkeutui myös Viron ulkopuolelle ja nopeasti Muinaistulien yö laajeni Itämeren maiden yhteiseksi tapahtumaksi.

http://www.muinastuled.ee/osallistu/mika-on-muinaistulien-yo

Muinaistulet syttyvät taas huomenna lauantaina ja mukana ollaan. Merimaskussa järjestetään tulien äärellä viikinkimarkkinat ja myyntiaika jatkuu aina keskiyöhön asti, ja kuuleman mukaan edellisinä vuosina ylikin. Tapahtuma on ainoa yöhön jatkuva muinaismarkkina, joten omanlaistaan tunnelmaa tiedossa.

Muinaistulien yö on paisunut jo 412 kokon tapahtumaksi ja sivustolta löytyy realiaikainen kartta tulipaikoista, kannattaa tarkistaa oman paikkakunnan tilanne, tai mikä vielä parempaa - pistää oma kokko tulille ja ilmoittaa se sivuston tietokantaan.

Viron reissu ja viikinkimarkkinat

Parin tunnin päästä lähtee taas lautta kohti Viroa, jonne menemme kiertelemään muutamaksi päiväksi Arin kanssa. Pääkohteena on tällä reissulla Ebaveren mäki, jonka epäillään olevan Henrikin Liivinmaan kronikassa mainittu pyhä vuori.

Henrikin kronikassa 1200-luvulta kerrotaan kauniista vuorella sijaitsevasta metsästä, jossa saarenmaalaisten jumala Tarapita oli syntynyt. Historioitsijat uskovat mäen tarkoittavan Länsi-Viron Ebaveren mäkeä. Tarinan mukaan saksalainen pappi kaatoi ristisodan aikaan ”epäjumalien patsaat”, ja kansa hämmästeli, etteivät puujumalat vuotaneetkaan verta. Viron maauskovat pitävät paikkaa pyhänä.

Runsas kuvaus mäkeen liittyvistä tarinoista löytyy osoitteesta:

http://www.v-maarja.ee/?part=html&id=116&lng=eng

Ebaveren lisäksi käymme todennäköisesti taas Lahemaan kansallispuistossa. 

Tänä lauantaina muinaismarkkinoita löytyy oikein kaksin kappalein kun Merimaskussa järjestetään muinaistulien yönä viikinkimarkkinat, ja Vihdissä ei-aikakausi-rajatut vuosisatamarkkinat.

Viime viikonlopun Hämeen keskiaikamarkkinat olivat taas todella vilkkaat, vaikka toisena päivänä satoikin. Kuvia luvassa myöhemmin. 

Mysteerien maa

Sunnuntaisuomalaisessa ilmestyi juttu Jukka Niemisen suurteoksesta Suomen mysteerit. Artikkelissa on kivasti tuotu myös herraa itseään esille, jonka saattaa bongata viikonloppuna Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta.

Radio Wyrd aloittaa

Neljä miestä kokoontuvat puisen pöydän ympärille, juovat viskiä ja pohtivat todellisuuden ja elämän ihmeellistä monimuotoisuutta. He nostavat maljoja, kertovat tarinoita, jakavat ideoita ja nauravat. Radio Wyrd on podcast, joka syntyy näistä hetkistä pöydän ympärillä.

Podcastin aiheet ovat rajattomat ja vaihtelevat kepeän hauskoista hartaan vakaviin. Käsiteltävänä saattaa olla yhtälailla erilaiset kulttuurin muodot kuin ajankohtaiset ilmiöt, niin muinaiset sivilisaatiot kuin tulevaisuuden visiotkin.

Pöydän äärelle kutsutaan ajoittain erinäisiä vieraita jakamaan heidän omia näkemyksiään. Radio Wyrd on kuin nykypäivän versio antiikin areenoista, jossa tarinat ja ideat kohtaavat vuoropuheluna - vuoropuheluna, joka perustuu toveruuteen ja hengenheimolaisuuteen, prometeaaniseen tiedonjanoon, sekä kuvia kumartelemattomaan huumoriin.

Tiedostamossa nauhoitettava uusi podcast-radio-ohjelma starttaa ja ensimmäinen lähetys on linjoilla. Lähetyksessä keskitytään Aki Cederbergin matkoihin Nepalissa, Intiassa ja Portugalissa, josta mukana on käynti Quinta da Regaleiran puutarhassa, jossa itsekkin kävin viime vuonna. Mielenkiintoinen kolmetuntinen, ja jatkoa seuraa.

Linkit:

Kotisivu
Facebook-ryhmä

Ensimmäisessä Wyrd-jaksossa on äänessä A.A.Cederberg, elokuvantekijä, muusikko ja kirjailija Helsingistä. Lähetyksessä käsitellään hänen matkojaan, kirjoituksiaan ja musiikkiaan, varsinkin Tuhkankantajat-yhtyeessä jossa hän vaikuttaa.

Hänen kirjoituksistaan ovat puheenaiheina etenkin "In Search of Magic Mirrors", joka käsittelee kaukokaipuuta, pyhiinvaellusta ja sukellusta Intian esoteeriseen perinteen maailmaan (tarina julkaistaan syksyn aikana kirjana suomenkielisenä käännöksenä Salakirjat-kustantamon toimesta), ja "At the Well of Initiation", joka käsittelee Quinta da Regaleiraa, Portugalissa sijaitsevaa hermeettistä mysteeripuutarhaa. Viimeksimainittu kirjoitus julkaistiin äskettäin osana "The Fenris Wolf #5" antologiaa, joka on saatavana kirjakauppa Tiedostamosta.

Kyytipoikina illan aikana olivat mm. kallopullollinen viskiä ja Double Dog olutta, joten kaada itsellesi lasillinen ja kuuntele erikoinen ensilähetys, joka välillä poikkeaa hämärillekin sivukujille!