sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Viikinkien sotaretki Hämeeseen vuonna 1050

Lähes päivälleen 10 vuotta sitten Hesarissa ilmestyi Erkka Maulan haastatteluun perustuva artikkeli viikinkien vuonna 1050 Hämeen tekemästä sotaretkestä, joka ansaitsee tulla jaetuksi.



Häpeällinen retki Hämeeseen


Hirmuinen viikinkiarmeija tuli 950 vuotta sitten valtaamaan Hämettä, mutta pikkukylien miehet löivät sotajoukot hajalle. Kertovatko Hauhon Hyömäen kylästä löytyneet kalliouurrokset tapahtumasta, joka muutti Euroopan historian?

Viikingit tulivat 950 vuotta sitten Kokemäenjokea pitkin Nokialle pahoin aikein.

Heidän laivastossaan oli liki 200 alusta ja niissä melkein 2000 miestä. Hyökkäys oli organisoitu paremmin kuin yksikään Suomeen aikaisemmin tehty viikinkiretki, sillä sen perimmäinen tarkoitus oli alistaa hämäläiset ruotsalaisten valtaan ja ryhtyä perimään heiltä jokavuotista veroa.

Mutta Hämeen pikkukylät eivät taipuneetkaan uhan edessä. Niiden miehet kykenivät vastustamaan puolta maailmaa kauhussa pitäneitä viikinkejä niin, että väijytyksistä hengissä selvinneet joutuivat pakenemaan Suomenlahdelle.

Retken varapäällikkö Egil kaatui Pälkäneen Kyllönkoskella, ja Hiidenjoella haavoittunut sotajoukon ylipäällikkö Freygeir kuoli Saarenmaalla. Suuri osa laivoista ja ryöstösaaliistakin tuhoutui.

Se oli viimeinen viikinkiretki. Tappion seurauksena ensimmäinen ristiretki lykkääntyi sadan vuoden päähän, ja Ruotsin valta vakiintui vasta kaksisataa vuotta myöhemmin. Mikäli retki olisi onnistunut, jaarli Freygeir olisi vaikuttanut Suomen historiaan kenties enemmän kuin Birger-jaarli.

Jos hämäläiset olisivat osanneet kirjoittaa, he olisivat tehneet voitostaan kronikan, mutta kun eivät osanneet, he hakkasivat Hyömäen kallioon viikinkilaivojen kuvia. Viime kesänä löytyneiden vanhojen uurrosjälkien aitoutta ei ole vielä ehditty varmistaa. Se tehdään ensi kesänä. Vuoden 1050 retkestä on kyllä varmoja tietoja. Freygeir johti retkeä 40-50 miehen lohikäärmelaivastaan. Egilillä oli 20-30 soutajan alus.

Brusilla, retken kolmannella päälliköllä, oli muita pienempi alus, mutta komea lohikäärmelaiva hänelläkin. Mukana oli myös tanskalaisia. Matkan varrella viikinkeihin liittyi lisäksi ahvenanmaalaisia, Suomen rannikon ruotsalaisia ja joitakin hämäläisiä. Naissotilaitakin jaarlilla oli.

Retken päätavoite oli Nokialla, jossa oli soopelikaupan keskus. Iso turkisvarasto sijaitsi niillä paikkeilla, missä nyt on kylpylähotelli Eden. Soopelinnahat olivat arvotavaraa, sillä soopelit oli pyydetty lähes sukupuuttoon. Yhdellä hyvällä nahalla sai ison maatilan ja vielä ratsun kaupan päälle.

Uiskot tulivat aamuyöllä lipuen äänettömästi varaston rantaan. Vartijat yllätettiin. Kaikki nahat kannettiin laivoihin, purjeet nostettiin ja paettiin Pyhäjärvelle ylijumala Odinin korppiliput keihäitten varsissa hulmuten. Hämäläiset eivät mahtaneet viikingeille mitään! Mutta seuraavana päivänä jaarli Freygeir teki elämänsä virheen.

Hän jakoi joukkonsa kahteen ryhmään ja määräsi Egilin ja Brusin menemään yötä myöten Mallasvettä Pälkäneen Iltasmäkeen. Päälliköitten lohikäärmelaivojen piti aamuhämärissä varmistaa uiskoille tie Pinteleeseen. Siellä uiskojen piti vaihtaa kärkeen ja mennä edellä läpi Kyllönkosken kapeikon, Hauhon Ilmoilaan ja Alvettulanjokea myöten Tourua kohden.

Freygeir itse lähti Vanajavettä myöten Lusiin. Tarkoitus oli harhauttaa hämäläiset ja tehdä valehyökkäys Lusiin. Egilin joukot kohdattaisiin puolenpäivän aikaan Hyömäen edustalla ja ryöstettäisiin yhdessä Tourunmäen turkisvarasto.

Hämeen vesireitit, kannakset ja kylät olivat viikingeille tuttuja jo rauhallisilta kauppamatkoilta.

Koko Hämeessä oli viikinkiaikana alle 20000 asukasta eikä yhdestäkään kylästä löytynyt viittäkymmentä taistelemaan kykenevää miestä. Ja kyliä oli harvassa.

Viikingeillä oli rautaiset rintapanssarit ja rautakypärät ja aseinaan miekkoja, keihäitä ja sotakirveitä.

Hämäläisillä oli vain angoja, väkäteräisiä keihäitä, ja joitakin miekkoja. Metsästysjousia oli joka miehelle, mutta ne eivät kantaneet kauaksi.

Paras väijytyspaikka oli Kyllönkoski Pinteleen ja Ilmoilanselän välissä. Myös viikingit tiesivät sen.

Nykyisellään Kyllönkoski on jokseenkin tasainen virta, mutta 950 vuotta sitten putousta oli lyhyellä matkalla pari metriä. Uoma oli kapea. Siihen lähitalojen miehet kaatoivat kuusia tukkeeksi, työnsivät teroitettuja seipäitä piiloon veden alle ja vetivät niiniköysiä joen poikki. Yläjuoksulta vieritettiin koskeen tukkeja hidastamaan Egilin uiskojen kulkua.

Viikingit tiesivät, että kosken rannoilta tulee niskaan nuolia ja keihäitä; läpi oli mentävä nopeasti.

Taistelutahtoa nostettiin suurilla puheilla ja kovalla juomalla. Sen koostumusta ei tunneta, mutta joukkojen kärjessä taistelleiden kommandomiesten - berserkkien - tiedetään saattaneen itsensä liki mielipuoliseen raivoon jollakin juotavalla, kenties kärpässienistä tehdyllä. Niin väkevä oli juoman teho, että viikinkikuningas Knut Suuri oli kieltänyt sen käytön. Kiellosta ei aina perustettu.

Raivokkain oli joukon päällikkö Egil. Hän menetti tyystin malttinsa, kun alukset juuttuivat esteisiin, hyppäsi veteen, ryntäsi sokeasti rantatöyräälle - ja sai karhukeihään vatsaansa. Egil kuoli heti.

Virrassa oli liki tuhat viikinkiä, rannoilla viisikymmentä hämäläistä. Puolustajien tehokkain ase oli tuli. He nakkelivat veneisiin hehkuvia hiiliä ja kekäleitä. Tervatut alukset ja köysikimput syttyivät herkästi. P ahin takaisku oli Egilin kuolema. Brusista tuli päällikkö, mutta hän ei ollut veljensä veroinen. Kyllönkoskesta päästiin läpi vasta iltahämärissä, kun Lusin kautta tulleet Freygeirin miehet olisi pitänyt kohdata Hyömäen edustalla jo puoliltapäivin.

Miehiä ei löytynyt, ja Brusi piti parhaana kääntyä kotiin. Laivasto nosti mastoihin punaiset juhlapurjeet ja lähti pyrkimään Hauhon Pyhäjärvelle. Sieltä pääsi Kopsjokea myöten Leheeseen ja edelleen Suolijärveen.

Mutta Kettulan sepät olivat laittaneet vankan rautaketjun Kopsjoen poikki, eikä Brusi päässytkään siitä yli.

Brusikin oli juonut kärpässientä. Hän jätti raivopäissään lohikäärmelaivansa, siirtyi uiskoon, komensi kaikki huutomatkan päässä olleet uiskot mukaansa ja lähti etsimään toista reittiä Suolijärvelle. Laurinkalliolla hänen kimppuunsa hyökkäsivät vielä Tuuloksen miehet.

Brusin uiskot eksyivät Haaksivalkamassa pussiin lahden perälle, ja hämäläiset hyökkäsivät taas. Taistelu oli raju. Viikingit selvisivät Suolijärvelle, mutta Haaksivalkaman rannalta on löydetty nuolenkärkiä, keihäitä, miekkoja, kypäriä ja luita enemmän kuin mistään samankokoiselta alalta Hämeestä.

Egilin kaaduttua Brusi sai avukseen naissotilaan. Otaksutaan, että hänen nimensä oli Brynhild. Kun Brusi jätti lohikäärmelaivansa, Brynhild otti komennon. Hän käski läheisistä uiskoista lisää miehiä laivaansa ja soudatti sen täyttä vauhtia Kopsjoen sulkevaa rautaketjua kohden.

Juuri ennen ketjua Brynhild komensi miehet perään. Silloin keula kohosi ja laiva nousi ketjun päälle. Kun miehistö juoksi keulaan, perä kohosi ja alus lipui ketjun yli ja pääsi esteettä Suolijärvelle. Freygeirin kävi huonosti. Alvettulan miehet hyökkäsivät hänen kimppuunsa odotettua kovemmin Lusin kannaksella, ja Freygeir joutui palaamaan takaisin Vanajavedelle. Alvettulan ja Tourun turkisvarastoja viikingit eivät saaneet.

Lusista lähtiessään Freygeir poltti Retulansaaren ja purjehti sitten Mierolan ja Lepaanvirran kautta nykyisen Hämeenlinnan paikkeille Vanain kaupunkiin, jota hän ryösti ja poltti.

Kernaalanjärveen laskevalla Hiidenjoella hämäläiset olivat vaanimassa, ja Freygeir sai nuolen jalkaansa. Silloin hän käänsi laivansa Puujoelle ja lähti joukkoineen pyrkimään ikivanhaa kauppatietä suolamerelle, Suomenlahdelle.

Yhdessä miehet pääsivät Mäntsälän kautta Porvooseen, ryöstivät ja polttivat kaupunkia ja purjehtivat sitten Saarenmaalle. Siellä Freygeir kuoli Hiidenjoella saamaansa vammaan.

Brusi pääsi kotiin. Hän pystytti Egilille muistokiven Gävlen lähelle. Kiveen hakattiin riimukirjaimin tärkeä tieto: Egil kaatui Hämeen kapeikossa.

Kirjoitus perustuu filosofian tohtori, historioitsija Erkka Maulan haastatteluun ja hänen näytelmäänsä Teponlinna.

HS 18.11.2001

41 kommenttia:

Mustaleski kirjoitti...

Ylivoima ei aina takaa voittoa kuten tästäkin huomaamme ja vaikka suomalaisena olenkin hämäläisten puolella, niin silti jotenkin hävettää tämä viikinkien sotaretken nolo lopputulos.
Viikinkien aseinahan oli merenkulkutaito, suhteellisen kehittynyt lähitaisteluaseistus, taito ja tietynlainen hullunrohkeus, olisikohan se nyt johtunut tästä suomyrteistä tai muusta valmistetusta juomista, ainakin jonkulaisesta berserkkiraivosta aina kirjoitellaan, joka lähentelee kai jonkunsortin transsia? Mahtavaa historiaa tässä.

Maija kirjoitti...

Olipa mielenkiinoinen juttu, oli paljon tuttuja paikkojakin. Kiitos.

Lilli kirjoitti...

Aika mielenkiintoista kyllä! Varsinkin kun ei tuo Nokia kovin kaukana ole ja Suolijärvikin tuossa ihan naapurissa :D Seuraavaksi kun siellä ympäristössä kävelee niin voikin tätä muistella.

-Lilli-

Kurko kirjoitti...

Nokialaisten esi-isät ovat olleet kovaa väkeä, kuten hämäläuset muutenkin ja suomalaiset laajemmin. Uskomaton tarina. Juuri tällaisia värikäitä juttuja pitäisi saada tarjolle ihan vanhanaikaisena kirjana, kovilla kansilla ja suomeksi kuvien kera.

Markku Perttula kirjoitti...

Tuuloksen Haaksivalkamana tunnetusta paikasta on löytynyt miekkoja, keihäänkärkiä ja kirveitä sekä luita hiekasta kun vesi on ollut matalalla.
Aseita on löytynyt myös lähistöllä sijaitsevasta Karhunpäämmäestä. Sen tarkka sijainti ole nykyään tiedossa.

jakke kirjoitti...

Hei!
Voiko tästä saada vielä lisää tietoa jotakin kautta? Mistä saisi tuon Teponlinnan kässärin.

Anovasti pyytää Janne! :-)

Anonyymi kirjoitti...

Nokian seudulta löytyy paikannimiä kuten "Murhasaari", "Sotaniitty" ja "Sadan miehen leukaluut".
Mahtavatko liittyä tähän sotaretkeen?
Menettivätkö viikingit sata miestä paikassa "Sadan miehen leukaluut"?

Anonyymi kirjoitti...

Jäi kiinnostamaan miten viikingit pääsivät Janakkalan Kernaalanjärvestä ja siitä lähtevältä Puujoelta Mäntsälään ja sitä kautta Porvooseen.

Onko tietoa tarkemmasta reitistä eli tästä ikivanhasta kauppareitistä? En löytänyt yhtenäistä jokea matkalla matkalla Mäntsälään Puujoelta ja siitä Porvooseen.

Todella mielenkiintoinen tarina, kiitos. Täynnä tuttuja paikkoja synnyinseudulta.

Ilari Aalto kirjoitti...

Muistetaanpa kuitenkin, ettei nykyaikana kirjoitettu näytelmä välttämättä ole kovin hyvä historiallinen lähde...

http://mullanalta.blogspot.fi/2013/06/hameen-viikingeista.html

oscari kirjoitti...

Nyt harrastajaarkelogit yhdessä museoviraston kanssa ovat löytäneet mielenkiintoisia asejäänteitä juuri tuolta alueella Tuuloksesta. Mutta tunnettuun tapaansa museovirasto ei paljon puhu eikä pukahda.

Markku Perttula kirjoitti...

Museovirasto on ruotsalaisten valvonnassa. Suomen omaa muinaishistoriaa vähätellään ja pimitetään sen vuoksi.

Anonyymi kirjoitti...

"Museovirasto on ruotsalaisten valvonnassa. Suomen omaa muinaishistoriaa vähätellään ja pimitetään sen vuoksi"

Ei v**tu mikä pelle, kipitä kattelemaan salkkareita, dorka.

Anonyymi kirjoitti...

Porvoon kaupunkia ei ollut olemassakaan vielä tämän viikinkiretken aikoihin...

Anonyymi kirjoitti...

Vanain kansainväliseen kauppakaupunkiin kulki mereltä vesitie juuri Puujoelta (vetomatka ei pitkä) Pursijärven kautta Mustijoelle. Nykyisin joen alkupää on kuivunut puroksi, mutta noihin aikoihin se oli kelvollinen kulkutie silloisille kauppa-aluksille. Sitä myöten tulivat nekin novgorodilaiset jotka viimeisinä polttivat Vanain linnoitetun kaupungin. Pursijärven ja Puujoen välissä Oitissa on yksi hämäläisten vartiovuorista, jolle sytytetyn tulen sanottiin näkyvän Hakoisten linnavuorelle ja siten varoittavan ajoissa pahantahtoisita tulijoista.

Markku Perttula kirjoitti...

Missähän mahtoi sijaita Vanain kaupunki? Mahdollisesti nykyisen Hämeenlinnan allako?

Ördög kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ördög kirjoitti...

"Museovirasto on ruotsalaisten valvonnassa. Suomen omaa muinaishistoriaa vähätellään ja pimitetään sen vuoksi. "

Ja siinä samassa me pimitämme näppärästi kaikilta fennoilta järjen. Härregud. Kyllä me hurrit ollaan aika tekijöitä. :oD

Anonyymi kirjoitti...

Porvoon kaupunkia ei varmaan vielä ollutkaan sellaisena kuin se myöhemmin oli, mutta vanhassa kaupungissa sijaitsee Linnamäki, jossa on ollut linnoitus/asutusta jo 800-luvulla. Merkit aikaisemmasta asutuksesta ovat liki täydellisesti kadonneet myöhemmän linnoituksen rakentamisen seurauksena. Kannattaa tutustua Porvoon museon näyttelyyn jos asia kiinnostaa.

Vanain kaupungista voi lukea tietoa täältä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Varikonniemen_rautakautinen_asuinpaikka

Anonyymi kirjoitti...

Jos täällä ei osattu kirjoittaa niin miten on säilynyt noin tarkka tarina nykypäiviin asti? Mikäli perintötietona niin tarinathan muuttuvat paljon eteenpäin kerrottaessa ja jo muutaman vuoden kuluttua ovatbaivan toisia kuin totuus.

Markku Perttula kirjoitti...

Arhi Kuittinen kirjoittaa Finnsanity-blogissaan, että"Museovirasto on kieltäytynyt tutkimasta ensimmäistä laajaa taistelukenttää, josta on löytynyt aseita, panssarinpalasia, solkia ja koruja."
Suomen valloitus alkoi Vatikaanin kuolemanpartioitten iskuilla Ahvenanmaalle irlantilaisten soturimunkkien johdossa.
Lopullinen hyökkäys tapahtui mannermaalle ruotsalaisten ja teutoniritareitten yhteishyökkäyksellä, joka mursi suomalaisten heimojen vallan ja näitä todisteita museovirasto ei tutki. Vatikaanin salaisesta kirjastosta löytyisivät tiedot Suomeenkin tehdyistä ristiretkisä, mutta tutkijoita ei päästetä tutkimaan toistaiseksi salaisiksi julistettuja asiakirjoja.

Anonyymi kirjoitti...

Voi herra isä, yhtään kunnon lähdettä ei löydy koko tälle sinänsä mielenkiintoiselle tarinalle.Historiantutkimus perustuu lähteisiin! Ainoa tieto on tuo muistokivi, mutta sekään ei kerro mistään suuresta sotaretkestä vaan ehkä vain yksittäisten viikinkialusten ryöstöretkistä. Ja Vatikaanin kuolemanpartiot nyt voi jättää omaan arvoonsa.....irlantilaisia soturimunkkeja, härregyyd.

Markku Perttula kirjoitti...

Härregud vaan sullekkin.
http://finnsanity.blogspot.fi/2014/12/suomi-on-ruotsalainen.html
http://www.kaltio.fi/vanhat/index43ec.html?81
http://tkohvakka.blogspot.fi/2013/05/fornjot-muinainen-jattilainen_7026.html

risto paumo kirjoitti...

Tuossa pari riimukiveä ,jossa kerrottu Suomen sodista,turpaan yleensä tuli.
http://sv.wikipedia.org/wiki/G%C3%A4striklands_runinskrifter_13
http://www.guteinfo.com/?id=2879

Anonyymi kirjoitti...

Katsokaapa mitä amatööriharrastajat ovat Hämeen reitiltä löytäneet.http://www.aarremaanalla.com/foorumi/viewtopic.php?f=2&t=12583&start=0
Voisivatko nämä erittäin kiinnostavat aselöydöt liittyä Brusin ja Egilin sotaretkeen?

skuld_ kirjoitti...

Hieno historiallinen tarina jossa riittäisi tutkimista jos vain ihmisiä kiinnostaisi muu kuin dogmaattinen selitys siitä ettei Suomessa koskaan ole ollut (eikä tule olemaan) mitään kiinnostavaa, että tämä maa on lähinnä Euroopan kaatopaikka, orposisar ja kynnösmaa. Ja kukas omaa historiaansa paremmin mollaa kuin suomalainen itse. Hyvähän tässä tietysti on se että kun kyseinen muistokivi on pystyssä, tätä tarua ei pystytä täysin hevosmiesten tietotoimiston jutuksi muuttamaan. Sama historiallinen päämäärähakuisuus vallinnee myös Ruotsissa, jossa goottien historia on käytännössä sotkettu svealaisten historiankirjoituksen alle surutta.

Jaakko Olavi Kaleva Uschakoff kirjoitti...

Kalevanpojat astuivat puoli vuotta sitten takaisin julkisuuteen 750 vuoden hiljaiselon jälkeen; monia suomalaisia ehkä vähän oudoksuttavassakin muodossa [?]... Historian harrastajat, amatööriarkeologit, suomalaisaktivistit ja vapaasti ajattelevat akateemikot: Saanemme esitellä teille Kalevanpoikien slaavilaishaaran, joka on asunut Suomenmaassa viimeiset 200 vuotta yksityishenkilöinä: https://plus.google.com/105047222488889927129/posts

Jaakko Olavi Kaleva Uschakoff kirjoitti...

Pyytäisimme kaikkia tästä artikkelista kiinnostuneita levittämään sanaa eteenpäin Kalevanpoikien tuoreesta esilletulosta muille foorumeille internetissä... sekä lähettämään minulle Facebookissa ystäväkutsun... - Meillä voisi olla mielenkiintoisia keskusteluja yhteisönä, tai ehkä löyhempinä sidosryhminäkin.

Jukka Kallioniemi kirjoitti...

Voi vain olla ylpeä myös hämäläisistä juurista, vaikka koillis-häme keinotekoisesti liitettiin keskisuomeen, -Jyväskylä.

Jukka Kallioniemi kirjoitti...

Voi vain olla ylpeä myös hämäläisistä juurista, vaikka koillis-häme keinotekoisesti liitettiin keskisuomeen, -Jyväskylä.

Unknown kirjoitti...

Itsekin mietin sitä, että millä tavalla viikingit pääsivät Hämeestä Janakkalan seudulta Mustijokea pitkin Mäntsälän kautta Suomenlahdelle. Mutta tosiaankin Puujaan ja Pursijärven (joka sijaitsee Oitissa) kautta pääsi Mustijoelle Mäntsälän Sulkavan kylän alueille. Matkaa Pursijärveltä Mustijoelle Mäntsälän puolelle on nykyään linnuntietä metsän halki vain noin 10 km, ja tuohon aikaan saattoi tosiaan kulkea jokin sivu-uoma, jota pitkin matkatessa veneen raahaaminen ei ollut kovin pitkä matka.
Mustijokea pitkin sitten vain nykyisen Mäntsälän keskustan kautta Suomenlahden rannikolle.

Petri R. kirjoitti...

Sitähän on aina kummasteltu miksi viikingit lähtivät aina Amerikkaan, Englantiin ja Novgorodiin asti kun Suomessakin olisi ollut maata viljeltäväksi ja silti täältä ei ole yhtään suurempaa Viikinki asutusta löytynyt vaikka paikalliset asukkaat olivat tutkijoiden virallisen kannan mukaan pelkkiä metsäläisiä harvoissa ja harvaan asutuissa metsästyskylissään.

Ehkäpä näissä tarinoissa piilee totuuden siemen eli viikingit tiesivät olevansa ei toivottuja ja jos vielä ryöstöretketkin olivat menneet useimmiten pieleen niin ei siinä kauheasti vierasta maata asuteta.

Pantalone kirjoitti...

Entäs jos tekisit jonkin päivityksen tai asiaa valaisevan artikkelin vaikka Suomalaisuuden liiton fb-seinälle? Asia todennäköisesti kiinnostaisi suurestikin liittolaisia ja muita siellä kävijöitä.

Pantalone kirjoitti...

Entäs jos tekisit jonkin päivityksen tai asiaa valaisevan artikkelin vaikka Suomalaisuuden liiton fb-seinälle? Asia todennäköisesti kiinnostaisi suurestikin liittolaisia ja muita siellä kävijöitä.

Rauno Halme kirjoitti...

Kiinnitin huomiota luvuissa olevaan ristiriitaan, viikinkinaluksia oli liki 200 ja niissä melkein 2000 miestä. Kuitenkin lohikäärmelaivat kantoivat 50 miestä ja uiskot 20-30 miestä. Avoimissa, ilman erillistä lastitilaa olevissa veneissä ei ollut juurikaan tilaa ylimääräisille ja saaliilekin piti varata tilaa. Jos, oletetaan laivoja olleen kumpiakin yhtä paljon, vaikka uiskot olivatkin yleisempiä, niin viikinkejä olikin vain maksimissa alle 800 eli vähennän kuin puolet kerrotusta.

Koskille lähtivät uiskot eli parhaassakin tapauksessa vajaa 300 miestä, joista yli puolet joutui jäämään huolehtimaan veneistä väijytyksen sattuessa eli ylivoimaa ei ollut maastoa hyväksi käyttäville väijyttäjille mitenkään merkittävä uhka. Kun huomio vielä sen, että berserkkien taistelutapa perustuu yksilön raivokkaaseen hyökkäykseen suojautumisen kustannuksella ja tiimityötä laiminlyöden, niin ylämäkeen tapahtuneenna lopputulos on ennalta-arvattava.

On tietysti yleisenä tapana liioitella lyödyn vihollisen määrää, mutta kyllä itse annettuja lukuja tulisi johdomukaisesti käyttää. Minusta viikinkien ylivoima ei ollut merkittävä, varsinkaan heidän jaettua joukkonsa. Hämäläisen puolella olivat paikallistuntemus, maaston hyväksikäyttö ja taisteleminen kotien puolesta, mitkä vielä tänä päivänäkin tasoittavat voimasuhteita. Berserkkisyydellä saa etua tasamaataistelussa, jossa pyritään murtamaan vastapuolen kilpilinna, mutta se ei selvästikään toimi rantatöyrästä ylös noustessa.

Anonyymi kirjoitti...

Nokia ei koskaan aiemmin ollut turvallinen paikka, tämä paikkakuntalaisen kokemuksella. Mistäpä viikingit sen tiesivät��

Unknown kirjoitti...

Germaaneilta ja viikingeiltä on säilynyt sen verran tekstejä että tiedetään kovasti varoitetun yrittämästä Suomeen. Suomeahan ei juuri muuten mainitakkaan heidän ryöstöretkissään, ikään kuin meitä ei olisi. Ruotsin ruhtinaat tulivat täällä valtaan vasta kun slaavit olivat ryöstäneet suomea, ja tekivät sen muka ristiretkenä vaikka paavin kieltokirjeet ovat säilyneet ajalta, ettei kristittyä suomea saa vallata.

mika jarvi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
mika jarvi kirjoitti...

Mäntsälän kautta porvloseen yksi reitti maitoinen - kalkinkoski - hirvivaara - joki laskee porvooseen.meillä on mökki tuomienkuja 33 paikalla oli jo 1800 luvulla hirsitalo jossa isoäitini syntyi 1914

Anonyymi kirjoitti...

Suulisen perimätiedon mukaan Brus meni naimisiin ja jäi asumaan jonnekin Lammille, ilmeisesti Teurolle. Siellä on kai nykyäänkin Brusila-niminen talo.

Anonyymi kirjoitti...

Julkisiin virkoihin edellytetään usein ruotsinkielen kirjallista ja suullista osaamista. Eiköhän se pätevästi saa ne suojatyöpaikat ja vallan jakautumisen vääristymisen aikaiseksi. Meiltä kyllä suomalaisilta edellytetään kielien osaamista, mutta olen kyllä kyydinnyt joskus tyttären lauttasaaren kavereita mitkä eivät osanneet sanoa suomeksi kuin kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Ja tämä liittyy rautakauden tutkimukseen miten?
Itse kehotan ummikkosuomalaisia opiskelemaan myös englantia, latinaa ja varsinkin ruotsia, jos historiantutkimus (siis OIKEA tutkimus eikä mikään fantasiapelleily) kiinnostaa. Ruotsi kun auttaa ihan hemmetisti myös norjan- ja tanskankielisten tekstien tutkimista...

Markku Perttulan ja Jaakko Olavi Kaleva Uschakoffin kanssa näennäistieteestä ja olisi-voinut-olla -historiasta kiinnostuneille suosittelen luettavaksi Inkeri Koskisen kirjaa "Villi Suomen historia", siinä on oikein kunnolla "Suomen vaiettua ja pimitettyä historiaa" ihan muinaisesta Egyptistä alkaen... :D

Lähetä kommentti