Olemme viime aikoina valmistelleet Tuomas Keskimäen kanssa kirjaa Yö vain ylläni lepäsi hänen runoistaan. Tuomaksen runoissa oli alusta asti kiehtovaa niiden voimakas teemojen ja tunnelmien ammentaminen muinaisuudesta ja luontomystiikasta, joiden ilmaisemiseen hänen käyttämänsä kalevalamitta sopii erinomaisesti.Seisoin suuren metsän luona,
tarinoiden lähtehellä.
Päivä painui kannen taakse,
yö nyt ylläni lepäsi.
Katsoin halki kangasmaiden,
varjot varjoja pakeni.
Kuulin kutsun karsikosta,
kylmä istui poskillani.
Astuin ensi-askeleeni
polulle jota ei ollut.
Ei kuu tuonne asti päässyt,
yö vain metsässä lepäsi.
Hiljaa kaikki ympärillä,
hiljaisuus vain ääntä kuiski.
En tunne pimeydeltä
kaikkia mun seurassani.
Kosken aivan sattumalta
karsikon jykevää puuta,
josta vainajan voi nähdä
pitämällä silmät kiinni.
Tunnen sen miten on läsnä,
hän joka Manalle mennyt
on vuosisatoja sitten,
hän puhuu tämän puun myötä.
Näen vain varjoja edessä,
en edes erota puita
joiden vanhat ilmeet voisin
lukea elon ajoiksi.
Seison suuren metsän luona,
ylläni puut kaareutuvat
aivan kuin katoksi päälle
itseni ja päälle metsän.
Olen astunut jo kauan,
nyt kutsua jälleen kuulen.
Tunnen nousevan eteeni
menneiden isien haudan.
Näen edessäni eläjän
joka näillä mailla kulki.
Tunnen sen väen veressä
ja sen voiman syömmessäni.
Hiljaa on pimeys täällä,
se istuu kivillä, maassa
ja puiden oksilla niin, että
kuulen kiertävän vereni.
Valtava on hiidenkiuas
jonka alla on tie tuonne
kauas Tuonelan tuville,
sukuni elinsijoille.
Tunnen liikkeen vierelläni,
välillä molemmin puolin.
Tunnen kuinka tuo pimeys
vie ajan pois silmistäni.
Tässä hetkessä vain seison
vierelläni vainajia,
jotka ovat minun sukuni
ja väkeni voiman mahti.
Seison suuren metsän luona,
tarinoiden lähtehellä.
Pimeään jo silmät tottui,
yö vain ylläni lepäsi.
Tuomas Keskimäki (s. 1984) on porilainen runoilija, Kalevalaisen Runokielen Seuran varapuheenjohtaja, sekä musisoija. Esikoiskirja "Tarinoita metsän takaa" julkaistiin vuoden 2007 syksyllä, taiteilijanimellä Lesko Järnefelt. Sen jälkeen pääasiallinen runokieli on ollut kalevalamittaista. Hän laulaa orkesterissa nimeltä Taivaannaula, jossa sanoituksina toimii kalevalamittaiset runot.
Tuomaksen runoja löytyy Kalevalaisen Runokielen Seuran sivuilta ja laulettuina Taivaannaula-yhtyeen sivustoilta.
Kirja ilmestyy toukokuussa, jolloin käsittelen sitä myös täällä kattavammin. Olimme onnekkaita saadessamme kirjaan Jenni Nisulan kuvitusta, jonka työtä myös ylläoleva kansikuva on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti