Lisää joulupyhien lukemisia

Myös tämä päivä on kulunut rauhaisasti syöden ja lukien. Oli myös hauska käydä kävelyllä lähimetsän syvässä lumessa.

Matti Mäkelän Sääkirjasta, 1998, luin marras- ja joulukuusta kertovat luvut. Kirja on mukavan leppoisaa vuodenajoille tyypillisten sääilmiöiden ja askareiden kuvausta. Mielestäni kirja on parhaimmillaan juuri näin ripottain, käsillä oleva kuukausi tai pari kerrallaan luettuna.

Toinen joulukuun väriyhdistelmä syntyy, kun aurinko paistaa matalalta metsään ja keltaa puiden latvojen lumen. Varjon puoli, puiden alaoksat ja lumi maassa muuttuvat sinisiksi. Jos lumi on satanut rännästä pakastuen, niin että se on jäätynyt kunnolla kiinni ja luonto on niin valkoinen kuin se vain joulukuisen lumisateen jälkeen saattaa olla, keltasininen jakautunut valo ällistyttävän voimakas.

(s. 237)

Lueskelin lyhyesti myös vapaamuurarihistoriikista Salat ja valat pienemmistä suomalaisista salaseuroista, joista osui silmään seuraava Al Coldinuorden -salaseuraan liittyvä tieto:

... ja ristien pystyttäminen (eli istuttaminen) saaristoon. Ristien tarkoitus on muistuttaa ihmisille elämän vakavuudesta ja samalla toimia jonkinlaisina merimerkkeinä. (s. 86)

---

Aluksi ristit olivat puusta, mutta myöhemmin ne valmistettiin raudasta. On mahdollista, että Suomenkin saaristoon on näitä ristejä viime vuosisadalla pystytetty useita, mutta ne ovat jo hävinneet. (s. 87)

Harmillista ettei noista Suomeen pystytetyistä risteistä ole sen tarkempia tietoja. Rautaristien luulisi kyllä voineen säilyä nykypäiväänkin, vaikka tietojen puuttuessa kirjoittaja Reijo Ahtokari pitää näitä tuhoutuneina.

Risteistä tulivat mieleen erään suosikkini, romantiikan aikakauden taidemaalari Caspar David Friedrichin (1774-1840) maalaukset, joissa maastossa kohoava risti on toistuva teema.








Huomenna onkin sitten taas postitusten aika.

Hyvää tapaninpäivää

Joulunpyhät ovat sujuneet mukavasti syöden ja lueskellen. Selailtavana ovat olleet kirjat:

It will be done - V. ja O. M. Suomi Loosi N:o 1 50 vuotta
Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko
Lin Jutang: Maallinen onni
Harri Kivijärvi: Miten pyramidit rakennettiin? Muinaisten kansojen kivityö.

Lin Jutangin Ymmärtämisen taitoa en valitettavasti löytänyt. Linin kirjoissa on miellyttävän keveä elämänasenne, ja säilyttävät kiinnostavuutensa useammankin lukukerran jälkeen. Useimmiten vain aloitan lukemisen sattumanvaraisesta kohdasta, tai hieman sisällysluettelon avulla suunnistaen.

Tuon Kivijärven 1990 julkaistun kirjan olen myös lukenut jo aikaisemmin, tällä kertaa olen lukenut siitä pääosin eurooppalaisista megaliiteistä. Aiheesta voisi etsiä jonkun englanninkielisenkin kirjan. Suomalaisia kivirakennelmia kirja ei valitettavasti käsittele.

Parin tunnin päästä on sauna lämmin, ja klo 21 tulee telkkarista Vesa-Matti Loirin konsertti levyistä Ivalo, Inari ja Kasari.

Joulu on taas

Kinkku on sulamassa, kuusi koristettu, joulurauha julistettu ja telkkarista alkaa Ihmeellinen on elämä. Oikein hyvää joulua siis kaikille.

Toissayön mahtavan lumisateen jäljiltä oli eilen maassa ja puissa komeat nietokset, muodostaen myös Kaivokselan rautakaivoksen aitapylväisiin satoja pieniä lumipatsaita. Valokuviin tosin näyttää tulleen hieman huonot valotukset.

Hyvää aatonaattoa

Kirjan Kuvauksia itä-suomalaisten vanhoista tavoista - Joulun vietto kuvauksissa vuodelta 1893 aatonaatton askareet liittyivät enimmäkseen joulusiivouksen tekemiseen. Illalla kokoonnuttiin suuremmalla joukolla riiheen, jossa myös yövyttiin:

Illallisen perästä menivät miehet, vanhimmat naiset ja lapset riiheen yöksi, jonne Mattilasta myös tuli samallaista perettä. Lapsilla oli sangen hauska, kun pääsivät yhteen. Kolme kynttilän tynkää palaa tykytti riihessä ja pari pärettä uunin edessä. Miehillä näytti jokaisella olevan kiiru ja makaamisesta ei ollut puhettakaan. Mauno-setä tervasi uudet uilonsa ja nosti ne riihen parsille kuivamaan. Lautamies ompeli itselleen uuden tupakkakukkaron, jonka tereiksi hän pani pari punaista sahviaania.

---

Pienet poikaset valmistelivat itselleen ja sisarilleen puiset veitset, joilla jouluna sopi voita mokata ja haarukoita, joilla on hyvä omenia toskaroida.

---

Näin oli riihi muuttunut työhuoneeksi, jossa jokaisella työntekijällä oli puolenkymmentä katsojaa. Niemelän pieni Anni esim. katsoi niin hartaasti mummonsa käsiin, kun tämä laittoi vaskiset hakaset Annin uuteen tankkiin, että vesi suustansa valahti ja tankin päällensä saatuaan, näytteli hän sitä jokaiselle siksi, kunnes hän väsyneenä turvistui riihen saviselle lattialle.

---

Vihdoin loi ukko Lauri kaksi kupoa olkia riiheen, jotka levitettiin lattialle pitkin seinävieriä makuutiloissa ja kukin pani päällysvaatteensa pää-alaisikseen. Vuoteet valmiiksi saatua, istahtivat lapset niille, nostivat polvensa kokkaan paitansa sisään ja lauloivat:

Joulu tulla jongertaa
Voikuppi vongertaa
Lihakäpälä lingertää
Viinapullo vingertää

Sitte kuukistuivat lapset vuoteille yksi toisensa perästä nukkumatin kanssa seurustelemaan. Riihessä paloi tuli koko yön. Kukin makasi ja valvoi miten vain halutti. Kun toiset vielä palvoivat iltaa, niin toiset jo nousivat aamua.

John Bauerin tonttuja ja peikkoja

John Bauer (1882-1918) on ruotsalainen taiteilija, joka on parhaiten tunnettu vuodesta 1907 alkaen julkaistuun satukirjasarjaan Bland tomtar och troll, Tonttujen ja peikkojen parissa, tekemistään kuvituksista. Mielestäni teoksissa on miellyttävän maanläheinen tyyli ja värimaailma.



















Kiitokset kuvista kuuluvat Project Runebergille, josta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista.

Tuomaanpäivä, talvipäivänseisaus ja vanhan ajan joulun alku

Joulun alusviikolla oli lapsilla jo hyvin ikävä joulua. He laskivat jokaisen päivän, kuinka mones aatonaatto milloinkin oli. Välistä he olivat rintisillä ja lauloivat:

Tule meille Tuomas kulta
Tuopa joulu tullessasi!
Tule aatto, joudu joulu,
Sekä Tahvana tavota!
Meill' on leivät leivottuina,
Sekä piiraat paistettuina,
Olut o'ottaa puolikossa,
Viina leroo lekkerissä.
Ompa kystä aitassamme,
Paljon pantua eloa:
Sirkan siivet, torakan koivet,
Permusen peräpakurat.

Missä runossa ei ole mitään nimitetty, keneltä se on saatu, se on minun muististani kirjoitettu; minä olen ulkoa oppinut sen enkä voi sanoa milloin ja keneltä sen ensi kerran kuulin.

Kirjoittaja Johannes Häyhä vuonna 1893
Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, Hiiva-Nuutti pojes viepi."

Vanhan jouluperinteen mukaisesti joulu alkoi Tuomaanpäivästä 21.12. Tällöin aloitettiin jo hiljentyminen joulua varten, ja kaikki suuremmat työt lopetettiin.

Tuomaan päivä pidettiin puolipyhänä, eivätkä silloin, varsinkaan naiset, mitään suurempia töitä toimitelleet, ainoastaan pienempiä nypläystöitä ja muita keveimpiä tehtäviä toimiteltiin. Siksipä jo ani varhain, Tuomaanpäivän aamuna korjasivat naiset vokkinsa tupaseen, jossa ne saivat olla jälelle joulun ensimmäiseen kehruuviikkoon asti.

Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto, 1893

Vaimot herkesivät Tuomaanpäivänä kehräämästä eivätkä saaneet ennenkun Loppiaisen (t. Hiiva-Nuutin) ohitse mentyä tuoda rukkiloitansa esille, muuten Joulu-Juutas niillä kehräisi kaiket yöt, jotta ei saatu rauhassa maata. (Pielisjärvi, Reisjärvi, Pyhäjärvi)

Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla, 1898

Tuomaanpäivän ajankohta ei ole sattumaa, vaan talvipäivänseisaus on myös samana päivänä. Tästä vuoden pimeimmästä päivästä katsottiin alkavaksi myös pesäpäivät, jotka päättyivät jouluna auringon syntyessä uudelleen. Tätä uudelleensyntymän päivää on pidetty myös useiden jumalien syntymäpäivänä.

Joulunajan vanhoista viettotavoista löytyy hyvää luettavaa myös Kustaa Vilkunan kirjasta Vuotuinen ajantieto, jota minulla ei valitettavasti kuitenkaan ole nyt käsillä.

Skandinavialaisilla oli pakanuuden aikana tapana edesauttaa valon paluuta keskitalven uhrilla. Yleisin muoto tästä oli sian uhraaminen hedelmällisyyden jumalalle Freylle, mistä myös meidän suomalaisten joulukinkkuperinteen arvellaan olevan peräisin.

Carl Larsson: Midvinterblot, 1915

Tätä mahtavaa maalausta joskus jumituin tutkailemaan Tukholman Kansallismuseossa sen paremmin sen taustoja tuntematta. Jumittukaa tekin kun vierailette tuolla suunnalla, löytyy pääportaikon katonrajasta.

Täällä Virossa on myös paikoin uhrattu Tuomaanpäivänä vuohi tai pukki. Ehkä tuollakin on ollut varhaisempina aikoina samanlaisia uskonnollisia merkityksiä kuin skandinaavien keskitalvenuhrilla.

Kirjan Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto sisällysluettelo havainnollistaa jouluperinteiden ja jouluaskareiden jakautumista eri päiville Itä-Suomessa 1800-luvulla seuraavaan tapaan:

21.12 - Tuomaan päivä. Tuomaanpäivä. Oluen pano. Nuotan veto. Kynttiläin teko. Ryynin teko.

23.12 - Joulun aaton-aatto. Tuvan sillanaluksen puhdistaminen. Veden kanto. Riihessä olo. Tuvan peso.

24.12 - Joulun aatto. Piirakasten teko. Viinan lasku. Saunan lämmittäminen. Vierasten vastaanotto. Saunan kylpy. Joulun tuojat. Illallinen.

25.12 - Joulupäivä. Aamurukous. Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Karjan konstaaminen. Kahvin juonti. Hartaushetki.

26.12 - Tahvananpäivä. (Tapaninpäivä). Tahvanan ajo. Joululeikkituvan pyyntö. Joululeikkiin meno. Niemelän Raisan ja Lippolan Juhanan liitto.

Joululeikit. Vastakkaistanssi. Rinkitanssi. Laivasilla olo. Vuorotanssi.

27.12 - Kolmas joulupäivä. Sudennuotan veto. Paistisilla olo. Laulun ja ulkoluvun kilpailu. Rinnakkaistanssi. Panttisilla olo. Joulusaarna.

28.12 - Neljäs joulu eli lasten päivä (viimeispyhä). Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulau juoksu. Parisilla olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu.

Bielowieskan ikimetsä Puolassa ja Valko-Venäjällä

Dokumenttiprojekti: Ikimetsän henki

Puszcza Bialowieska on Euroopan vanhin metsä Koillis-Puolan ja Valko-Venäjän rajamailla. Dokumentti kertoo neljän metsässä asuvan ihmisen kautta niin luonnosta kuin ihmisyydestä. O: Johanna Lampi.

Joskus muutamisen vuotta sitten kiinnostuin Puolan ja Valko-Venäjän rajalla sijaitsevasta Bielowieskan kansallispuistosta, ja nyt se palasi mieleeni Yle Areenalta löytyneen dokumentin kautta.

Kansallispuisto on viimeinen jäänne muinaismetsästä, joka peitti aikoinaan koko Pohjois-Saksasta Venäjälle ulottuvan alankoalueen. Tämänkaltaisten lehtometsien maaperä on äärimmäisen hedelmällistä, ja joutunut jo varhain peltomaaksi.

Erityisesti Pohjois-Saksa on niin loppuunmyllerretty, että tämän metsän kautta on ajatuksia herättävää tuumailla äärimmäisyyksiin vietyä ihmisen vaikutusta luonnossa.

Pitääpä joskus päästä tutkailemaan aluetta paikanpäälle.

Kiinnostava tuo luku jonka mukaan aidossa luonnonmetsässä kuolleiden puiden osuus olisi jopa 40%. Tätä voisi jatkoselvittää.

Video on katsottavissa Yle Areenalla seuraavassa osoitteessa seuraavan viikon ajan:

http://areena.yle.fi/video/630449

Valitettavasti dokumentti on hieman lyhykäinen, mutta YouTubesta löytyy jatkokatsottavaa hakusanoilla Bialowieza tai Bialowieska.