Roomalaista tietä Portugalista Espanjaan

Huhtikuussa matka suuntautui Portugaliin ja Espanjaan. Tälläkin kertaa ennen reissua piti viettää pari päivää suomalaisissa lopputalven tunnelmissa Karhukalliolla Porvoossa. Palatessa lumet olivatkin sitten kadonneet.

Välilasku Lontooseen, jossa olivat menossa Euroopan toiseksi suurimmat kirjamessut.

800-luvun bysantilaisia kankaita Victoria & Albert -museossa. Minkäköhän historian nämäkin ovat kokeneet, alunperin suurista kankaista on säilynyt vain paloja.

Lontoon vanhoja puutaloja.

Aamiaisella Hyde Parkissa 50 korppia tuli osingoille.

British Museumin kultaa ja aikamoisia kaularenkaita. Museossa on meneillään historian suurin jääkausinäyttely, mutta liput olivat myytyjä 2 viikkoa eteenpäin.

Saapuminen Portoon Portugaliin. Lontoon jäljiltä kaupunkielämä tympäisi ja pian matka jatkui Peneda-Gerêsin kansallispuistoon Espanjan rajalle.

Roomalainen tie erottuu maastossa. Muinainen tie on yhdistänyt Asturgian ja Braccara Augustan kaupungit. Osat tiestä ovat jääneet uusien teiden alle, osan on syönyt metsä, mutta paikoin tie on yllättävän hyvin säilynyt. Vanhat mailipylväät ovat yhä tallella, ja niistä voi tarkata matkan etenemistä aivan yhtä hyvin kuin muinoinkin.

Bussiyhteys oli Coviden kylään, josta reitti suuntautui kohti Portela do homemin raja-asemaa.

Matkalle osui kansatieteellinen museo, josta löytyi alueen vanhaa esineistöä. Myynnissä oli paikallista hunajaa, marmeladia ja liköörejä.

Näiltä main olisi pitänyt kuulemma löytyä roomalaisen temppelin rauniot, mutta etsintä ei tuonut tulosta.

Maisemat avautuivat saapuessa järvelle. Hyvä tilaisuus uida ja viettää parin tunnin tauko.

Pylväs kertoo Bragaan olevan 29 mailia. Myös erikoinen "sienikivi" on yhä pystyssä.

Voiko olla parempaa? No, vastarannan metsikön kohdilta löytyy veteenvajonnut rauniokylä, joka nousee osittain esille kuivan kauden aikaan. Vuorenlaelta taas löytyy kivikautinen nekropolis dolmeeneineen.

Tästä ei seita enää seitamaistu. Roomalainen tie sukeltaa metsän sisään ja sammaloituu.

Ylempänä siintävä kallio siirtolohkareineen houkutteli yöpaikaksi. Alueen vuoret ovat olleet jäätiköiden peitossa, joten kalliopinnat ovat suomalaiseen tapaan graniittia ja lohkareita riittää.

Pari pienempää luolaa kurkisteli lohkareiden juurilta.

Aamulla matka jatkuu kohti rajaa. Järven itäpäässä odottavat suuret tammimetsät.

Mailipylväältä löytyi geokätkö. Kansanperinne-blogi jätti terveiset.

Vuorenharjalla olevan raja-aseman jälkeen maisema muuttuu taas täysin. Espanjanpuoleiset etelä-rinteet ovat loivia ja havumetsien peitossa.

Ruoka pääsi loppumaan ja raja-aseman kahvila ei ollut auki, joten Espanjassa ruoka maistui.

Nelimetristen ankkurien valamisessa lienee ollut tekemisen meininki. Kansallispuistosta matka jatkui Vigoon ja sieltä Campo Lameiron kalliopiirrosalueelle. Täälläkin odotti suuri museokolossi, mutta sisältökin oli todella hyvin tehty.

Miksen ole keksinyt tätä aiemmin? Pitäisi itsekin alkaa harrastamaan hiilijäljennösten tekemistä.

Alueelta löytyy noin sata kalliopiirrosta. Yleisimmät kuva-aiheet ovat eläimet ja kehämäiset ympyrät. Monien piirrospintojen vierestä löytyy hiidenkirnuja muistuttavia "kulhoja".

Muinaiset ovat nostaneet huipun laelle valaankallon mieleentuovan suuren onteloisen kiven.

Alueelta löytyy myös pronssikautiseen tyyliin tehty kylä. Tännehän sitä olisi pitänyt tulla nukkumaan.

Paluu Portoon. Portugalissa riittää vanhoja tunnelmallisia antikvariaatteja. Kirjoja ei oikein löytynyt, mutta sen sijaan 20 egyptiläisen jumalfiguurin kopion sarja, joka onkin ollut haussa muutaman vuoden.

Suomeen palattua oli taas hyvä kaivautua kotimaan kamaraan ja suunnata Itä-Uudenmaan luolia ja rotkoja tutkimaan. Matkan sadosta löytyy kattava katsaus Esoteerisen maantieteen blogista:

http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2013/05/kiven-sisalla-retki-uudenmaan-luoliin.html