Keukenhof - Maailman suurin puutarha

Siinä missä Quinta da Regaleiran puutarha Sintrassa, Lissabonin lähellä on mystisin ja mielikuvitusta kiihottavin löytämäni puutarha on Keukenhofin puutarha Amsterdamin lähellä kaikkein paratiisinomaisin. Kävin tänään Keukenhofissa toista kertaa ja oli jälleen hieno kokemus.




Keukenhof on maailman suurin puutarha, johon istutetaan joka vuosi yli 7 miljoonaa sipulinkukkaa. Tänään valitettavasti satoi, mutta toisaalta oli kiintoisa nähdä puutarha eri säässä kuin viimeksi.






Tässä myös kuvia puutarhasta täydessä kukoistuksessa huhtikuun puolivälistä 2009:







On hienoa kuinka valtaosa puutarhasta on istettu vanhan kukkulaisen metsän sekaan eikä tylsän tasaiselle maalle niin kuin yleensä on tapana. Tätä olisi joskus hieno päästä toteuttamaan myös Suomessa. Istuttaisi puutarhan vanhaan mäntymetsään, jolloin vanhojen puiden ja nuorten istutusten kontrasti korostuisi.

Brysselin kirpputori ja Eurantica-antiikkimessut

Olen ollut nyt pari päivää Brysselissä, ja perjantaina kävin place du jeu de ballen kirpputorilla ja Eurantica-antiikkimessuilla. Kirpputorin tavara oli romua, mutta se oli halpaa ja sitä oli paljon. Löytöjä ei tullut, mutta ihan suositeltava paikka jos tarvitsee vaatteita tai käyttötavaraa.





Eurantica-messut sen sijaan olivat kiinnostava tapahtuma. Vaikka valtaosa tarjonnasta olikin tavanomaista maalaustaidetta ja tyylihuonekaluja oli mukana myös erikoisempaa tavaraa.




Kunst-und Wunderkammer Peter Wachholz möi tavaraa aidossa kuriositeettikabinettien hengessä. Tarjolla oli mm. tiikerin pää, hain leukaluut, mammutin selkänikama ja sekalaisia kuivattuja liskoja. Kiinnostavin oli ehkä suurikokoinen (n. 10cm) vuorikristallista valmistettu kristallipallo. Lasisia pallojahan on jokainen hippiliike täynnä, mutta tuon kokoista vuorikristallista tehtyä palloa en ole ennen nähnyt. Näissä on vaan harmina että pallon iän ajoittaminen on mahdotonta. Hinta 450e.

Kiinnostava oli myös 1700/1800-luvun lasipurkkiin säilötty simpukka, jossa oli helmi. Hauska oli nähdä miltä näyttää luonnollisen helmen löytyminen.

Taiteesta silmään osui nykytaiteilija Dino Valls ja vuosisadan vaihteessa toiminut Jean Deville. Kummastakaan en ollut kuullut aikaisemmin, pitääpä tutkia lisätietoja.



Kirjakauppiaita ei messuilla ollut kuin yksi, mutta se olikin sitä kiintoisampi. Barceloonalainen M. Moleiro kustantaa loistopainoksia keskiaikaisista käsikirjoituksista ja kirjojen laatu on huipputasoa. Itse pyrin kirjoissa hakemaan vanhan kirjan tuntumaa, joten oli kiinnostava nähdä millaisia ratkaisuja noissa oli käytetty.

Erityisesti kirjoista kiinnosti englantilainen alkemistinen käsikirjoitus Splendor Solis, josta voisi ehkä kirjoittaa myöhemmin lisää.

Eilen kävin TEFAF-messuilla, joista pitääkin kirjoittaa oma juttunsa.

Belgian ja Hollannin antiikkimessut

Huomenna on sitten taas matkustamista tiedossa. Menolento on Brysseliin ja paluu Amsterdamista parin viikon päästä. Lennän AirBalticilla jonka välilaskut ovat Riikassa, menomatkalla ehtii käydä nopeasti kaupungilla.

Kevät on keski-Euroopassa vilkkainta antiikkimessujen aikaa ja tuohon parin viikon sisään mahtuukin alueella kolmet suuret messut. Perjantaina alkavat Brysselissä Eurantica-messut, joihin osallistuu 150 kauppiasta. Aamusta pitää käydä myös Place du Jeu de Balle-aukion kirpputorilla, jolla on kauppiaita joka päivä, mutta perjantai on kuulemma paras kauppapäivä.



Viikonloppuna Maastrichtissä on TEFAF-messut, jotka ovat maailman ökyimmät taide- ja antiikkimessut. Kauppiaita on 260, mukana myös kirjaosasto. Ostoksia ei tule tehtyä, mutta kiinnostava nähdä tuon tason tavaraa.

Seuraavana viikonloppuna on Bleiswijkissä edullisen tason antiikkimarkkinat, joilla on myös n. 250 myyjää.

Kuulumisia uniprojektista: viime yönä jäi haaviin taas selkouni. Negatiivinen tulos todellisuustestissä oli jälleen riemastuttavaa. Unista valvetilaan jäävät visuaaliset mielikuvat ovat useimmiten melko epäselviä, mutta ollessani tietoinen unessa havainnoin jälleen kuinka tarkkoja ja kirkkaita ne ovat unitilassa. Eroa valvetodellisuuteen ei ole.

Ensi kertaa yritin vakuuttaa unihahmoa siitä että olemme unessa. Ei uskonut, ja kun kehoitin tekemään todellisuustestin sanoi ettei toiminut.

Kuulumisia kasviprojektista: Tilasin Saksasta erän harvinaisempien kasvien siemeniä, kirjoitan noista kunhan saapuvat. Matkalla pitää ostaa myös siemeniä ja aloittaa idätys heti palattuani.

Kuulumisia kirjaprojektista: Aikataulu piti ja aineisto on lopputarkastuksia vaille valmis. Esipuheen kirjaan kirjoitan matkalla. Kävin kirjakaupassa hipelöimässä kirjansidoksia ja Bookwellillä paljastui olevan laadukasta tekonahkaa käytössä, joka sopii kirjaan todella hyvin. Hyvää tuuria että tuli huomattua tuo viime tingassa.

Kuulumisia keskiaikamarkkinoista: pöytämme valittiin Hämeen keskiaikamarkkinoiden kivoimmaksi, joten tuolta löydymme ainakin ensi kesänä entistä runsaammalla rekvisiitalla. Turun keskiaikamarkkinoille pääsy varmistuu parin viikon päästä.

Viikkoa Hämeenlinnan markkinoiden jälkeen osallistun myös Englannin suurimmille keskiaikamarkkinoille. Todella kiinnostava nähdä millaisia nämä keskiaikatapahtumat ovat tuolla päin.

Pitääpä nyt reissulla katsoa josko antiikkimessuilta löytyisi jotain munkin rekvisiitaksi sopivaa varustusta.

Laiskan miehen jääpatsaat

Parisen viikkoa sitten tuli ajatus hankkia joku erikoisempi muotti ja jäädyttää siinä vettä parvekkeella. Kokeilin samantien ihan peruskeittiöastialla, jonka sisään jäädytin pienen pronssipatsaan. Laitoin jääkuution sulamaan auringonpaisteeseen kaiteelle, ja hauska oli seurata auringon voimaa, etenkin kun jäästä muodostui voimakkaat prismat. Pitäisi tutkia mikä muoto hajoittaisi valoa parhaiten. Tietenkin tuolloin kamera oli jäänyt porukoille enkä saanut kuvia.



Oli erikoista kun laitettuani patsaan jäätymään näin seuraavana yönä unta, jossa ihminen oli jonkin taian vaikutuksesta joutunut vedellä täytetyn pallon sisään, mutta ei kuitenkaan hukkunut.

Tänään taas kokeillessani tuota uudelleen aurinko ei paistanut, joten sulaminen jäi aika lailla latteaksi.

Ensi talvena pitää leikkiä näiden kanssa lisää, ja hankkia joitain erikoisempia muotteja. Myös fosforisoivan aineen jäädyttäminen kuutioon voisi näyttää aika erikoiselta sen loistaessa auringon laskettua.



Vielä hienompaa olisi rakentaa ison siirtolohkareen ympärille muotti ja täyttää se vedellä jolloin lohkare jäisi valtavan jääkuution sisään.

Näissä muottijäädytyksissä ei ole myöskään tätä vaaraa:

Kevätpäiväntasaus

Vihdoin puolen vuoden jälkeen päivä on jälleen yhtä pitkä kuin yö, ja sehän sopii paremmin kuin hyvin. Tänään valoisuutta ei ole pilvisyyden takia juurikaan havainnut, mutta eilen palatessani kotiin kuuden jälkeen illalla oli juhlallista nähdä aurinko yhä taivaalla.

Itsellä talvi kestää oikeastaan enää 2 päivää. Torstaina on lento Brysseliin, ja palatessani matkalta 2 viikkoa myöhemmin on Suomessakin jo täysi kevät päällä.

Juuri 10 minuuttia sitten näin muuten unta jossa pihalla ollessani kuulin ukkosenjyrinää ensin kauempaa, ja sitten alkoi kunnon rajuilma. Kevään ensimmäiset ukkoset kuulostavat aina todella mystisiltä pitkän talven jälkeen. Pian pääsee niitäkin taas kuulemaan.

Pakanaverkko ja Hare Krishna -liike radiossa

Viime sunnuntaina Pakanaverkon Kimmo Rantala ja Hare Krishna-liikkeen Ari Orava olivat Yle X:n haastateltavina. Harmillisen paljon musiikkia ja uutisia tosin katkomassa keskustelua.

Juttu löytyy Yle Areenalta alkaen 43 minuutin kohdalta:

http://areena.yle.fi/audio/1300017870101

Niin ja löytyyhän tuolta Areenalta myös Olli Postin haastattelu superfoodeista:

http://areena.yle.fi/audio/1300273568482

Ympyräkalenteri ja tavoitteiden asettaminen

Vuodenkierto horoskooppi-symbolein. Mosaiikki 500-luvulta.

Viime aikoina ovat tulevaisuuden suunnitelmat olleet mielessä ja sain idean ympyränmuotoon laaditun vuosikalenterin tekemisestä. Kalenteri on ollut seinällä viikon ja vaikutus työmotivaatioon ja ajan mietiskelyyn on ollut valtava. Tuohon saa todella havainnollisesti esille tulevan vuoden tavoitteet, jolloin ne ovat näkösällä monta kertaa päivässä.

∴

Olen tässä lueskellut Napoleon Hillin kirjaa Think and Grow Rich. Kirjan amerikkalaisuudet (Thomas A. Edison - the world's greatest inventor and scientist) ja rahakeskeisyys hieman häiritsee, mutta ydinajatus tavoitteiden asettamisesta ja niiden läpiviemisestä on rautaa. Pari viikkoa sitten asetin kokreettisia tavoitteita lähitulevaisuudelle, ja hämmästytti kuinka suuri vaikutus tuolla oli jo heti samantien.

∴

Edit: Juuri kun olin kirjoittanut jutun tuli vastaan sama periaate myös Jari Sarasvuon kirjassa Sisäinen sankari:

Ulkoista tavoitteesi: kuvaan, ääneen ja tunteisiin perustuvat ärsykkeet virittävät aivosi pitkäkestoiseen suoritukseen.

Jos näet tavoitteesi, juokset lujempaa kohti. Voimat on helpompi jakaa kun näkee maalinsa. Kun olet selvittänyt haasteesi, hanki siitä kuva seinällesi. Mitä kirkkaampi, sen hienompi. Jos tavoitettasi symboloi jokin musiikkikappale, soita musiikkia ja liitä sen synnyttämät myönteiset tunteet tavoitteidesi saavuttamiseen.

Meillä on tarve ulkoistaa merkittävät tavoitteemme ja arvomme. Ulkoistaminen tarkoittaa konkretisointia, tekemistä näkyväksi ja todelliseksi. Siksi todella vakavan päätöksen hetkellä lausutaan vala ja otetaan miekka huotrasta viimeistä kertaa. Siksi kristityt kantavat symbolia välineestä, jolla heidän mestarinsa murhattiin. Siksi kansat pystyttävät patsaita, ja kuolemattomuutta haikailevat ajattelijat sanelevat muistelmiaan kuolinvuoteellaan. Sinäkin haluat ulkistaa tärkeimmät tavoitteesi. Pane ne paperille, julisteiksi seinälle, symboliksi kaulaan.

Gallen-Kallelan 21. syntymäpäivä ja spiritistinen istunto

Olen tässä lueskellut Gallen-Kallelan muistokirjaa (A. Gallen-Kallelan muisto, 1932) ja Emil Wikströmin muistelmakirjoituksesta löytyi pari kohtaa Gallen-Kallelan esoteerisista harrastuksista.

Ensimmäinen kertoo Gallen-Kallelan 21. syntymäpäivistä, joita juhlittiin Pariisissa vuonna 1885:

"No niin - me juhlimme Gallenin merkkipäivää omalla tavallamme. Meitä oli silloin koolla kuusi henkeä: kaksi ranskalaista, kaksi norjalaista ja me kaksi suomalaista. Yhteisin rahoin ostimme pari kiloa sokeria, pullon konjakkia, pullon valkoviiniä ja kaksi pulloa vichyä. Kun meillä ei ollut metalliastiaa, laitoimme sokerin päälle konjakkia, asettaen vadin pöydälle, jolla oli vielä vadin takana lapsenpullo, pääkallo ja tuntilasi - yksinkertaiset elämän tunnuskuvat. Sitten riisuimme yläruumiimme paljaiksi, sytytimme konjakin ja sammutimme valot. Tunnelma syntyi nyt helposti itsestään. Pääkallo hohti sinisen liekin valossa, kello naksutti, ja tässä salaperäisessä valossa alkoi suuria hikikarpaloita valua pääkallon otsaa pitkin. (Pääkalloista, joita opiskelijat saivat, ei rasva-aine aina ollut aivan tyyten poissa - tämä selittää tapahtuneen mysteerion.)

On kuoleman hiljaisuus meidän tuijottaessamme pääkalloon. Yhtäkkiä kuuluu kova pamaus. Vadin kuumenneet reunat irtaantuvat pohjasta nesterajaa myöten hienon hienoin piirroin siniliekkien edelleen loimutessa ja pääkallon kiihkeämmin hikoillessa. Tähän laukeaa jännityksemmekin, ja yöksi ehtinyttä iltaa jatketaan sitten boolia juoden ja laulellen. Talonvartiakin lienee pannut merkille istuntomme, oudostellen sen laatuakin, koska hän aamulla, nähdessään meidät valvomisesta kalpeina poikina, tuumi: "Lapsukaiset, mitä te viime yönä teitte, kun koko talo ei voinut nukkua?"

Kymmenisen vuotta myöhemmin 1894 Gallen-Kallela asui Rapolassa Valkeakoskella, josta Wikströmillä on seuraava muistelu:

"Mutta erikoisen hyvin muistan erään illan, joka vietettiin minun luonani Kantalassa. Oli myöhä, ja keskiyöhön päästyä tahdoimme keskustella henkien kanssa. Laadimme eräänlaisen emanulektorin, nk. psykografin, jommoista olimme Gallenin äidin kerran nähneet käyttävän. Ruudutimme paperin. Hengen lukukykyä tuntemattomina annoimme sen itse emanulektorin avulla määrätä aakkosten paikat ruuduissa. Sitten, koetteeksi toivoen vainajasta tietoja, manasimme esiin mm. Lauri Kivekkään hengen.

"Oletko Kivekäs?"
"Olen!"
"Missä olet nykyään?"
"Valehaudassa!"
"Onko ruumis mukana?"
"On, - pyh pirua"
"Mitäs sanot rouvasi (Ida Aalberg) naimisiin menosta?"
"Aatelismiehen sai!"
"Sanopa, missä ovat teosofian etevimmät profeetat?"
"Mene Mahatma Peitumban luo Westhoethiaan Itä-Intiaan."

Paljon siinä kyseltyämme ja monta vastausta saatuamme, toinen toistaan ihmeellisempiä, me epäuskoisina aloimme vaatia selvempiä hengen läsnäolon ilmauksia. "Emme vielä usko, koputa ikkunaan, repäise seinäpaperia, anna jokin merkki!"

Kuuntelimme, odotimme, ympärillä yön pohjaton mykkyys. Ei ääntä, ei merkkiä. "Sinun pitää! Me käskemme!" ja me painamme emunalektoria intensiivisesti.

Hitaasti ja tasaisesti tulee vastaus:

"Ota --- pois -- la -- si ---- älä --- pai-na!"

Nyt hän on heikko, nyt hänen täytyy vastata. "Sinun pitää, pitää!" Me painamme lasia kovasti, sitä käsin puristaen. Äkkiä se alkaa liikkua. "O-ta pois lasi!" - ja samassa kätemme oikenevat lasin lennähtäessä alas pöydältä."

Pariisi, 1900: Akseli Gallen-Kallela, Emil Wikström, Albert Edelfelt ja Albert Gebhard.

Muinaisten Loitsurunojen englanninkielinen painos loppusuoralla

Viimeisen vuoden ajan olen valmistellut Suomen Kansan Muinaisten Loitsurunojen englanninkielisen käännöksen uudelleenjulkaisua, ja vihdoin hanke alkaa valmistumaan. Alunperin suunnitelmana oli julkaista kirja jo viime vuoden puolella, mutta hyvä oli siirtää julkaisu nyt kevääksi. Katsoin juuri aikaisempia taitto- ja kansisuunnitelmia ja nykyiset ovat paljon paremmat.

Lähden pariksi viikoksi Belgiaan ja Hollantiin 24. päivä tätä kuuta, johon mennessä kirjan painoaineisto valmistuu. Matkalla teen vielä lopputarkistuksia, ja lähetän aineiston painoon palattuani. Kirja ilmestyy huhtikuun lopulla.

Kirjaan tulee Akseli Gallen-Kallelan grafiikkaa ja William Morriksen kirjasintyyppejä ja kirjaornamentteja.

Kirja aloittaa eurooppalaista kansanperinnettä, muinaisuskoa ja esoteriaa sisältävän Pagan Archive-kirjasarjan, jonka myöhemmissä osissa käytän myös vanhoja kirjasintyyppejä ja piirtokuvia.

Intouduin laittamaan parvekkeelle jääpatsaita valmistumaan, mutta hieman hidasta tuo jäätyminen näillä keleillä. Palataan asiaan kunhan jäätyvät.

Bland tomtar och troll 2-3, 1908-1909

Runsas vuosi sitten oli puhetta John Bauerin maahisia ja peikkoja esittävistä maalauksista, joita julkaistiin vuodesta 1907 alkaen satukirjasarjassa Bland tomtar och troll.

Aiemmin en ole nähnyt näitä teoksia myynnissä, mutta tällä viikolla löytyi sarjan 2. ja 3. osa. Näiden osien kuvia en olekkaan nähnyt aiemmin, ja kirjat sisältävät näköjään myös runsaasti koristealkukirjaimia ja muuta piirtokuvitusta.

Netissa näiden hintataso näyttää olevan aika tyyris yli satasen kappaleelta. Kuvat onnistuivat vähän huonosti, pitänee ottaa kirjoista skannauksia jossain vaiheessa.