Unien ylöskirjaaminen ja selkounet

Unimaailma oli hyvin vilkas tänäkin yönä ja näin neljä eri unta.

Tuosta kirjasta Exploring the World of Lucid Dreaming oli kiinnostava oppia, että ihmisen säännöllisiin univaiheisiin kuuluu herätä 5-6 kertaa yössä, jokaisen REM-jakson jälkeen. Useimmat näistä kestävät vain hetken ja niistä ei jää muistijälkeä, ja olin aina luullut niitä sattumanvaraisiksi heräämisiksi.

Olin myös käsittänyt parhaan ajan merkintöjen tekemiselle unipäiväkirjaan olevan aamulla heti heräämisen jälkeen, mutta kirja suositteleekin tekemään nähdyistä unista lyhyet merkinnät heti noiden yöllisten heräämisten aikana. Testasin neuvoa viime yönä ensi kertaa ja toimi loistavasti, vaikka kirjasin vain lyhyet ranskalaiset viivat unien aiheista. Hauska myös tietää yön unien näkemisajat, tässä tapauksessa 0:33, 2:54, 5:41 ja 8:02 :)

Tiesin jo aamuyöstä REM-jaksojen pidentyvän ja näiden välisten syvän unen jaksojen lyhentyvän, mutta lisäksi kirjan tekijän tutkimusten mukaan selkounien näkemistodennäköisyys nousee vielä lisäksi suhteellisestikin viimeisten nukuttujen tuntien aikana.

Myös tästä sain kokemuksen viime yönä, jolloin viimeinen uni oli selvästi aiempia pidempi ja voimakkaampi. Kaksi kertaa myös pysähdyin ihmettelemään unen kummallisuuksia. Ajoin Englannissa ja yhtäkkiä vastaan tuli liittymä Kehä I:selle ja siitä Koivukylään, mikä hieman kummastutti. Myöhemmin bussilippu maksoi 7 senttiä. Kumpaakin ehdin ihmetellä hetken ajan, mutta valitettavasti sitä ratkaisevaa askelta tietoisuuteen unessa olemisesta ei tapahtunut. Harjoitukset jatkukoot.

Lento pois Mykonokselta on vihdoin parin tunnin kuluttua, elleivät sitten lennonjohtajatkin liity lakkoon. Meinasi tuossa jo iskeä slaaki kun katsoessani lähteekö lento ajallaan oli statuksena SETUP ALERT, mutta se olikin virhetieto ja lento lähdössä ajallaan. Meinasin joutua jäämään muulikuskiksi tänne saarelle.

Kreikan satamalakko jatkuu!

Ei ollut sitten lauttaa tänään, eikä itseasiassa huomenna tai ylihuomennakaan. Syvät kiroukset. Onneksi sentään lennon sai huomiselle sopuhintaan, vaikka takkiin toki tulee suhteessa lauttahintoihin.

Yleensä nämä lauttalakot kuulemma kestävät päivän tai kaksi, mutta tämä kestää ainakin nämä viisi päivää. Nälänhätä näkyy jo saarella, lähikebabbila joutui ottamaan käyttöön toisen merkkiset pitaleivät kun mantereelta ei saada rahtia ;)

Sinänsä tänne Mykonokselle juuttuminen ei kuitenkaan ole ollut niin huono juttu. Nähtävää ei riitä, mutta tuleepa ainakin sitten rentouduttua kunnolla. Hyvä lääke tehomatkailuun.

Olen lukenut Stephen LaBergen kirjaa Exploring the Lucid Dream antaumuksella, ja etenkin näissä oloissa alkupuoli on iskenyt oikein kunnolla. Olen ollut kiinnostunut selkounista vuosikausia, ja aina matkoilla unimaailmani voimistuu moninkertaiseksi. Viimein myös päätin alkaa harjoituttamaan noita selkounitekniikoita, kiehtovaa nähdä kuinka käy.

Delos ei odottanut ja merimiehetkin lakossa

Niinhän siinä kävi että vuorot ovat loppuneet tältä vuodelta. Eräs saamani tieto osoittautui vääräksi ja tosiaan saarelle ei ole enää tänä kautena yhteyksiä. Tällä kertaa siis jään vain katselemaan saarta kiusallisen parin kilometrin päästä.

Lisäksi eilen alkoi merimiesten lakko, joten en pääse takaisin Ateenankaan kuin pahimmassa tapauksessa vasta perjantaina. Onneksi en lähtenyt saarille vikoina matkapäivinä, muuten olisin missannut paluulennon.

Kävelin eilen Mykonoksella aina Delosta läheisimpään kylään, ja sentään oli hauska katsella saarta noin läheltä. Saareen piirteet ja joitain raunioita näkyi tältäkin etäisyydeltä.

Eräs eläkkeellä oleva kalastaja kertoi saaren rantavesien olevan täynnä mosaiikkien siruja ja muita raunioita. Olisi hienoa joskus päästä sukeltamaan täällä.

Delos odottaa

3300 vuotta sitten Hyperboreasta ("Suomesta") lähtivät kaksi neitoa viemään uhrilahjoiksi Delokselle pronssitauluja, joissa olivat selitettyinä paratiisin ja manalan olosuhteet. Näiden pronssitaulujen sisältö on säilynyt meidän päiviimme Platonin teosten kautta, joista laittanen lainauksen myöhemmin.

Niin, Suomestako? Itse Suomenniemeltä eivät ehkä kuitenkaan, mutta tuon ajan hyperborealaiset lienevät olleen kuitenkin suomensukuisia kansoja. Historialliset lähteet mainitsevat heidän asuinpaikakseen alueen äärimmäisessä pohjoisessa (hyper-boreassa), Ukrainan arojen asuttamien skyyttien takana, jonka ainoat tunnetut asujat olivat tuohon aikaan suomensukuiset kansat. Herodotoksen historiateos sisältää tarkan selvityksen heidän matkareitistään.

Myytti kertoo Deloksen saaren nimen olleen alunperin Adelos, näkymätön, jolloin se liikkui Aegeanmerellä toisinaan kadoten näkyvistä. Samaiset myytit kertovat myös Zeuksen pysäyttäneen saaren, jotta tämän raskaaksi tekemä titanien tytär Leto voisi synnyttää saarella. Tällöin saaresta tuli Delos, näkyvä. Leto synnytti auringon ja kuun jumalat Apollon ja Artemiin, ja saaresta tuli pyhä yli tuhanneksi vuodeksi.

Matkustaessani tänne mietin useasti poikkeaisiko saari ulkoisilta piirteiltään muista kymmenistä Sykladien saariryhmän saarista selittäen sen poikkeuksellista historiaa, ja näin myös osoittautui. Muiden alueen saarten ollessa varsin korkeita on Deloksen saari hyvin lähellä vedenpintaa, mikä välittömästi toi mieleen tuon saaren syntymyytin: saaren kerrotaan aikojen alussa liikkuneen ja hävinneen usein näkyvistä, mistä myös saaren nimi juontuu. Saaren ympäristö on ollut asuttuna yli 4000 vuotta, minä aikana vedenpinta on usein vaihdellut, ja ehkä toisinaan saari on vajonnut pinnan alle. Näin näkyvästä on tullut näkymätön, ja taas näkyvä.

Toivottavasti pääsen huomenna käymään saarella. Merenkäyntiä ei onneksi ole, mutta tähän aikaan vuodesta lähes kaikki laivayhteydet saarelle ovat lakanneet, ja riippuu ainoan matkanjärjestäjän tahdosta ja matkalle kiinnostuneiden määrästä järjestetäänkö päivittäistä vuoroa. Aika tuskaista olisi tuijotella saarta tästä parin kilometrin päästä pääsemättä käymään paikan päällä.

Ateena ja Syros

Matkan viides päivä on menossa ja parin tunnin päästä lähtee lautta Mykonokselle. Ateenassa olin kaksi yötä, ja Syroksella kaksi yötä lisää.

Ateena oli varsin sotkuinen ja tukkoisa kuten osasi odottaakin, mutta etenkin Akropoliin ympäristö on komeaa. Hostellin katolla olevasta baarista oli todella hyvät näkymät alueelle.




Valtaosa Akropoliksen rinteistä on tarkkaan aidattua tai täyteen rakennettua, mutta Areopagin alue Akropoliksen länsirinteillä on aitaamatonta ja siellä saa liikkua vapaasti. Metsäisillä rinteillä on myös joitain vähäisempiä raunioita ja näkymät Akropoliin ja kaupungin suuntaan ovat mahtavat, etenkin tuo yövalaistu Hephaistoksen temppeli näkyy hienosti metsän seasta.





Lautta Ateenasta Syrokselle kestää runsaan 3½ tuntia, ja jatkaa sen jälkeen Tinokselle ja Mykonokselle. Saarilla on tähän aikaan vuodesta todella hiljaista mutta sehän sopii. Ainoastaan hotellihuoneiden saatavuudessa saattaa tulla ongelmia, koska useimmat menevät kiinni talvikaudeksi.



Syroksella sijaitsee Sykladien saariryhmän pääkaupunki Hermoupolis, joten täällä on eniten liikettä talvisaikaan. Saari on todella siisti ja Ateenan täyttämiä graffiteja, roskaa ja kerjäläisiä ei näy. Samassa hotellissa yöpyvällä kanadalaispariskunnalla oli auto vuokrattuna, millä kiertelimme saarta.

Pariskunta oli juuri palannut Mykonokselta, joka on kuulemma on todella autio. Huonona puolena tuossa on että on epävarmaa saanko kyytiä Delokselle, joka kiinnostaisi saarista kaikkein eniten. Ilmeisesti joku päivittäinen kyyti kuitenkin löytyy.

Kreikka odottaa

Toimin kuten neuvoin ja hyödynsin tuon Lufthansan tarjouksen 150 euron menopaluulipusta Ateenaan. Lento lähtee huomenna ja paluu on kuun vaihteessa.

Ateenan lisäksi suunnitelmissa on kierrellä Kykladien saaristoa ja käydä ainakin Syroksella, Mykonoksella ja Deloksella, josta löytyy hyperborealaisten papittarien haudat. Taustalukemisenani on ollut Leo Nygrenin kirja Arge ja Opis - Pohjolan neidot papittarina Kreikassa 3300 vuotta sitten, josta lisää myöhemmin.

Mantereelle palatessa käyn konsultoimassa joko Delfoin oraakkelia tai menen pohjoisemmaksi Meteoraan, saapa nähdä.

Vuodenajan synkkyys alkaa painamaan, joten hyvä päästä välissä imemään D-vitamiinia auringosta. Kiinnostava myös nähdä näkyykö tuo Kreikan talouskriisi millä tavoin paikan päällä.

Tattarisuon ruumislöydöt ja 30-luvun mustaa magiaa

Kun Kauhanen saapui Tattarisuolle, oli apulaisnimismies jo täydessä työn touhussa. Muita toimittajia ei alueella Kauhasen onneksi näkynyt. Apulaisnimismies kaivoi lähteestä ruumiinosan toisensa jälkeen. Lopputulos oli karmaiseva: kahdesta lähteestä paljastui yhteensä kahdeksan kättä, yhdeksän jalkaa, naisen pää, tukollinen hiuksia ja kaksitoista sormea. Ruumiinkappaleet oli selvästi irrotettu tylsällä aseella, ja hajoamistilasta päätellen ne olivat maanneet lähteessä vain lyhyehkön ajan.

Marraskuun Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli perusteellisin lukemani juttu Tattarisuon tapauksesta, josta seuraavassa muutama lainaus:

§§§

Toisesta löytyy paperipussiin suljettu avainnippu, tukko naisen hiuksia ja Musta Raamattu, joka Tattarisuon jutussa muodostui tärkeäksi todisteeksi. Yhdelle kellastuneelle paperiarkille on joku piirtänyt irti leikatun käden, kirveen, saappaan ja hiilihangon. Piirroksen alle on kirjoitettu horjuvin kirjaimin Kuolleet puhuvat! Kalmisto!!! Kuolon uni Tattrisuossa (sic), kalpa!

Viimeinen mappi aukeaa paljastaen nipun mustavalko valokuvia silvotuista kalmoista. Yhdeltä on viilletty pää irti, toiselta puuttuu jalka, kolmannen vatsa on leikattu auki ja silmäluomet puuttuvat.
Sitten on poliisin kuvia epäillyistä: työläisnaisia arkoine ja kysyvine katseineen, nuori mies, jonka silmät näyttävät puhjenneen ekstaattiseen loisteeseen.

Ja lopulta on kuva tummaan pukuun sonnustautuneesta vanhasta miehestä. Mies on kuusissakymmenissä, parta on ajamatta ja posket ruumiillisen työn kovertamat. Roikkuvien silmäluomien alta tuijottava katse on terävä ja aavistuksen verran surumielinen. Huulet ovat puristuneet tiukaksi viivaksi. Hän on Noita-Kallio.

---



Jo marraskuussa 1931 poliisi oli pidättänyt kalliolaisen sekatyömiehen, jonka nimi oli Vilho Kallio. Kallio oli jo kuusikymppinen ja elättänyt itsensä räätälinä, kivi-työmiehenä ja ajurina. Hän oli omalaatuinen mies, joka tunnettiin nimellä Noita-Kallio. Hänen hallustaan oli tavattu ihmisluita jo vuonna 1911.

Kallio oli työskennellyt Tattarisuon lähellä kivilouhoksella ja oli todistajien mukaan viettänyt lähteellä juhannusyön vuonna 1930.
Heinäkuun lopussa 1932 hänet pidätettiin taas, ja nyt mysteerio alkoi selvitä.
Kuulusteluissa Kallio kertoi nähneensä lapsesta saakka voimakkaita uskonnollisia näkyjä. Hän oli perehtynyt Raamattuun ja salatieteelliseen kirjallisuuteen. Hän kertoi tavanneensa kuolleita ja pesseensä sairaita "erikoisilla vesillä".
Tampereelta hankkimastaan Mustasta Raamatusta hän oli opetellut loitsuja ja taikoja, ja häneltä käytiin usein kysymässä apua erilaisiin vaivoihin.

Yksi avuntarvitsijoista oli Hilma Sundberg -niminen nainen, joka oli omien sanojensa mukaan "tullut hulluksi" vuonna 1920. Sundberg eli vanhempiensa avustuksen turvin ilman töitä.
Kallio oli 1920-luvun mittaan silloin tällöin auttanut Sundbergia "näkemään asioita". Kerran Kallio oli vienyt Sundbergin Lapinlahden hautausmaalle tekemään Mustan Raamatun mukaisia taikoja. Tällöin Sundbergille oli ilmestynyt Venäjän keisarin henki täydessä virkapuvussaan.
Keväällä 1930 kaksikon välisissä taikamenoissa tapahtui jotain.
Kallio muisteli, että Sundbergille olisi ilmestynyt näyssä käsi. Sundberg taas sanoi, että Kallio olisi alkanut kevään mittaan puhua 1800-luvun kuuluisan pohjalaisen murhamiehen Matti Haapojan aarteesta, joka nousisi pintaan Tattarisuon lähteestä taikamenojen jälkeen.
Kuulustelukertomukset ovat sekavia ja ristiriitaisia. Niistä jää käsitys, että voimakkaampi Kallio olisi saanut Sundbergin uskomaan omiin näkyihinsä tai kenties kuullut pelokkaamman Sundbergin suusta sen, mitä omassa mielessään näki.

Joka tapauksessa kevään aikana kaksikolle selvisi näyissä, että Tattarisuon lähteeseen pitäisi toimittaa käsi.
Kaksikko teki ensimmäisen retken Malmille alkukesästä 1930, kun "lehtipuiden lehdet eivät olleet vielä täysikasvuiset", kuten Kallio kuulusteluissa kertoi.
Iäkäs mies ja 40-vuotias nainen lähtivät matkaan illansuussa. Perillä Sundberg katsoi vierestä, kun Kallio laskeutui avoimeen hautaan. Kallio valaisi työtään pienellä sähkövalolla. Hän avasi arkun pääpuolesta, luki Isä meidän -rukouksen ja sanat: "Oikeutta ja totuutta etsin kaikille ylitsepääsemättömällä voimalla." Sitten hän alkoi leikata puukolla kättä irti ranteesta.
Saatuaan työn valmiiksi Kallio kääri käden paperiin.
Kaksikko aloitti matkansa lähteelle, jonne oli Porvoon maantietä matkaa kolmisen kilometriä. Perille he saapuivat keskiyöllä.
Kallio otti käden kääreestään. Hän asetti sen keskelle lähdettä.
Nyt kaikki oli valmistettu. Kaksikko jäi odottamaan, että aarre nousisi pintaan.
Kului puoli tuntia, ehkä kokonainen tuntikin. Aarretta ei näkynyt.
Sundberg olisi tahtonut jo kotiin, mutta Kallio ei päästänyt. Kaksikko jäi odottamaan päivän valkenemista läheiselle kivityömaalle, jossa Kallio oli työskennellyt.
He palasivat takaisin kaupunkiin aamulla joko pirssiautolla tai autobussilla.
Kallio ja Sundberg kävivät lähteellä vielä toisenkin kerran, juhannusyönä. Sundbergia kammoksutti, kun Kallio nuuski kuin koira maassa olevia jälkiä saadakseen selville, oliko lähteellä käynyt joku muu.
Jommallakummalla kerralla Sundberg oli nähnyt vedessä kultakelloja, Kallio taas henkimaailmasta näytetyn rauta-arkun, joka nousi pinnalle ja kun sen kansi aukeni, oli tullut näkyviin hopea- ja kultaesineitä sekä pullossa paperirahaa.

---



Ilmeisesti näin päätyi lähteeseen käsi, jonka koulupoika Leo Lövman oli löytänyt elokuussa 1930. Kun varsinaiset silpojaiset seuraavana kesänä alkoivat, Sundberg ei ollut mukana. Noitapiiri oli laajentunut. Kalliolainen nahkurin vaimo Ida Maria Widen oli tullut uutenavuotena 1931 hakemaan Kalliolta apua perintökiistaan. Widen alkoi vierailla tiuhaan Kallion asunnolla Franzeninkatu 14:ssä ja muutti lopulta asumaan Kallion luo.
He tapasivat istua sohvalla vieretysten ja tuijottaa asunnon seinää. Kallio esitti kysymyksiä, ja Widen luki seinästä vastaukset.
Kerrankin Kallio oli kysynyt: "Missä tämän talon omistaja Johansson nyt on?" "Hän on juuri pirtuasioilla", oli seinä vastannut.

Huhti-toukokuussa 1931 seinässä oli alkanut näkyä katkenneita käsiä ja jalkoja sekä erinäisiä Mustan Raamatun jumalia.
Widen kehotti Kalliota palaamaan Malmin linjahaudoille ja hankkimaan lisää ruumiinkappaleita. Sitten olisi suoritettava rituaali. Irrotetut ruumiinosat eli "sinetit" olisi asetettava haudan pohjalle, ja niitä ylös nostettaessa oli rukoiltava Isä meidän ja Herran siunaus sekä nostosanat Oikeutta ja totuutta etsin kaikille sorretuille ja vääryyttä kärsiville ylitse maailman, kaikille kansoille ja kielille ylitsepääsemättömällä voimalla. Kun lähteeseen asetetut jäsenet lopulta nousisivat pintaan, ne aiheuttaisivat vapaamuurarien ja teosofien tekojen paljastumisen.
Hämäräksi jää, mitä se tarkoitti, mutta noitapiiri koki vapaamuurarit jotenkin vihollisikseen.
Toukokuun 16. päivänä 1931 rituaalia lähdettiin suorittamaan neljän ihmisen voimin. Mukaan oli saatu myös Widenin avioton poika Johan Ilmari Hedman sekä Kaisaniemen koulun siivooja Hilda Friman.
Lähteelle päästyään he näkivät Matti Haapojan hengen istuskelevan mietteissään lähteenpenkalla. "Ei isäni sisar tiedä mitään, hiljalleen lähden kävelemään", Haapoja totesi ja poistui paikalta kädet taskussa.
Silloin Kallio toisti Haapojan sanat, ja jälleen aarre ilmestyi lähteen pintaan.
Kesäkuussa seinä alkoi vaatia, että Kallion ja erään satamatyömiehen nimeltä Ville Saari - joka uskoi olevansa maailman kukistaja ja maailman herra - olisi mentävä Malmille käsiä katkomaan.
Noita-Kallio oli joukon alkuunpaneva voima, mutta kesän aikana kiihtyneissä silpomisissa noitapiiri tuli jo toimeen ilman häntä. Eräänä elokuun yönä Saari ja Hedman irrottivat peräti kaksitoista sormea, neljä jalkaa ja yhden naisen pään.
Suurin osa sineteistä upotettiin lähteeseen, ja loput piilotettiin hautuumaalle.
Kuudennen ja viimeisen kerran Saari, Kallio ja Hedman kävivät lähteellä syyskuun kahdeksantena, vain neljä päivää ennen kuin autonkuljettaja Toivonen löysi jäsenet lähteestä.
Hautausmaalla he kävivät vielä senkin jälkeen, kun lähde oli valtavan kohun myötä paljastunut - "sulkemassa" maagiset haudat.

Kuulusteluissa Ville Saari laski joukkion silponeen yhteensä 51 ruumista.
Oikeudessa Kallio tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Saari sai peräti kolme vuotta, Widen ja Hedman selvisivät ehdollisella.
Tuomiot tuntuvat ankarilta, sillä tekijät eivät selvästikään olleet täysin syyntakeisia. Näin ajatteli ilmeisesti myös tuomioistuin, sillä tuomiot ovat silloisen rangaistusasteikon keskivaiheilta.

§§§

HS:n Nyt-liite, 11/2010. Toimittajat: Perttu Häkkinen, Ville Similä.

Musta Raamattu ei sisällä taikoja joissa käytetään ihmisruumiin osia, mutta joskus aiemmin lukemani lähteen mukaan Noita-Kalliolta takavarikoitujen okkultisten kirjojen joukossa olisi ollut tätä käsittelevä englantilainen kirja. Olisi kiinnostava nähdä noiden takavarikoitujen kirjojen luettelo.

Suomalaisten omassa taikaperinteessä on myös toisinaan käytetty ihmisruumiin osia tai ruumiin kanssa kosketuksissa olleita esineitä taikojen tarveaineina. Yksistään vuoden 1892 suomalaisten kalastustaikojen kokoelma sisältää tästä kymmeniä esimerkkejä.

Burning Books palaa Helsinkiin

Eilen oli Burning Booksin uuden Helsingin liikkeen avajaiset. Liiketila (Lönnrotinkatu 16) sijaitsee mainiosti muutaman metrin päässä Fredrikinkadun kulmasta ja sopivasti Hagelstamin antikvariaatin ja kirjakauppa Aatman puolivälissä. Pitääpä alkaa pistäytymään silloin tällöin.

Liikkeessä on tukeva valikoima esoteerista kirjallisuutta ja myös Salakirjojen tarjonta tulee sinne saataville.

Itseäkin himottaisi jossain vaiheessa avata kivijalkaliike, mutta tässä vaiheessa tuolle ei ole suurempaa käytännön tarvetta, ja nykyisten vuokrien maksaminen ei niin houkuta. Lisäksi liiketila rajoittaisi liikkumisen vapautta aika paljon.

Siitä puheen ollen tutkinkin tässä juuri lentoja Ateenaan ja Istanbuliin, ja Lufthansa näyttää myyvän Ateenan menopaluulentoja 150 eurosta lähtien. Tarjous on kuulemma voimassa tänään viimeistä päivää, joten ei kun varaamaan.

Gustave Dorén kirjankuvituksia

Eilen löytyi maanmainiosta C. Hagelstamin antikvariaatista Gustave Dorén Danten Jumalaiseen näytelmään tekemät painokuvat laadukkaina painoksina. Tuollainen onkin ollut hieman haussa. Sarja sisältää 136 suurikokoista grafiikanlehteä ja se on painettu Tukholmassa Dorén elinaikana vuonna 1876.





Illalla tutkin sarjan läpi, ja samalla tuli käytyä läpi netistä muita Dorén töitä ensi kerran vuosiin. Tilasin myös näköispainoksen teoksesta London: A Pilgrimage.





Alkuteokselle uskollisena Jumalaisen näytelmän kuvituksen enemmistö on kärsimysten esittelyä, mutta paras tunnelma mielestäni on muutamissa alun kuvissa, joissa Dante ja Vergilius ovat vielä kaksistaan liikkeellä.







Kiinnostava nähdä kunnolla millainen tuo Lontoo-sarja on kunhan se nyt saapuu postista. Tyylillisesti kiinnostaisi tosin vieläkin enemmän Dorén Coleridgen The Rime of the Ancient Marineriin tekemä kuvitus, joka pitänee tilata jossain vaiheessa myös.

Marraskuun synkkyyttä

Taas on vuoden pimein aika menossa, ja kun vielä sudentunti matelee hitaasti ilman väsymyksen merkkejä on syksyn synkkyys melko täydellinen. Parvekkeella käydessä tuntee talven viimein alkaneen, ja huomiseksi ennustetaankin jo runsaita lumisateita. Kuunneltavaksi sopii Sibeliuksen Tuonelan joutsen, joka matelee yhtä hitaana ja alakuloisena kuin vuodenaikakin.

Blogi täytti muuten tuossa muutama päivä sitten ensimmäisen vuotensa. On ollut hauska kirjoittaa näitä juttuja. Palautetta on ollut mukava saada ja on varmasti mielenkiintoista lukea näitä juttuja uudelleen joskus tulevaisuudessa. Seuraavana vuonna pitäisi yrittää tehdä siirtymää myös tuonne englanninkielisen bloginalun puolelle.

Pyhäinpäiväniltana nousi ärhäkkä kuume ja siitä lähtien olo on hoippunut terveen ja sairaan välimailla. Ei edes viina maistu.

Viime viikonloppuna oli jälleen Helsingin Wanhan sataman antiikkimessut ja löytyihin sieltä jotain tänäkin vuonna, ei tosin mitään viime vuotisen ryijyn ja piipun veroista. Ostin n. 20-luvulta peräisin olevan valurautaisen sudenkorennoin koristellun jugend-tuhkakupin. Laitan kuvia myöhemmässä postauksessa. Etenkin tekee mieli kokeilla tuota ulkotulena, voisi olla vaikuttava näky tulen liikehdintä koristekuvioiden alta, kun kerran materiaali kerrankin varmasti tultakestävää. Tuo näky oli useasti voimakkaana mielessäni viime päivinä, ja kun sitten palasin kotiin huomasin että olin unohtanut tänne kynttilän palamaan yksinään kolmeksi päiväksi. Ihmeellisiä nämä synkronisiteetit, tai sitten alitajunta oli jälleen askeleen edellä :)

Käynti maahiaisissa - Lapinnoita kertoo

1940-luvun lappilainen valtanoita kertoo vierailustaan maahiaisten valtapiirissä. Hän on myös ennustanut oikein ensimmäisen maailmansodan syttymisen.

Lappi ja sen asukkaat olivat 1940-luvun radiotoimittajalle vielä vieraita ja salaperäisiä.

Haastateltavana oleva Juhani Mattilakin arastelee kertoa tietojaan tietäjistä ja kansanuskomuksista.

Lopulta käy kuitenkin ilmi, että hän tuntee hyvin maan alla elävän väestön luonteenpiirteet.

Hyvin kiinnostava haastattelu, ja sisältää maahisten kohtaamisen lisäksi myös tietoja seidoista ja saamelaisten uhritavoista. Valtaosa haastattelusta tosin koskee yleisempää elämän menoa tuossa Enontekiöstä 25km päässä sijaitsevassa pikkukylässä.

Tallenne on monelta osin vaikeaselkoinen. Olisi hienoa saada tuo puhtaaksi kirjoitetuksi, ehkäpä pitää joskus kirjoittaa sieltä muutama kiinnostavin kohta ulos.

Haastattelu löytyy YLE:n Elävästä Arkistosta:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=139&a=1538

Ior Bockin kuolema

Viikko sitten palatessani Tukholmasta osui heti silmään uutisotsikot Ior Bockin kuolemasta. Tapahtumien taustoista löytyi tuttuun tapaan parhaiten tietoa Hermeetikon foorumilta:

Kävin Iorin luona perjantaina. Olin etukäteen (pari viikoa sitten) viestittänyt hänelle puhelimitse, että nyt on julkaistu tärkeä kirja, josta haluan hänelle kertoa. Kysymyksessä tietysti Jukkiksen 33.3. Istuttuani alas lattialle juomaan teetä Ior muisti tämän ja sanoi melkein heti, että ”sä halusit puhua jostain kirjasta”. Vastasin, että ”joo nyt on kova juttu, mutta otetaan se vähän myöhemmin, tässä olisi muutama lyhyempi asia ensin.”

Arvelin nimittäin, että kun tuon 33.3-löydöksen lyön tiskiin, saan kuulla tunnin-pari jotain niin tajunnanräjäyttävää tekstiä, että kaikki muu unohtuu. Näin on käynyt aina ennenkin. Ja nuo pienemmät asiat olivat jokatapauksessa kiireellisempiä. Saimmekin yllättävän hyvin käsiteltyä asioita. Ior otti myös oma-aloitteisesti pari yllättävää seikkaa esiin, joista ehkä lisää myöhemmin. Käsittelemättä oli kuitenkin vielä tuo 33.3.

Kello viiden hujakoilla pojille (intialaisille) tuli jotain riitaa keskenään. Ei mitään dramaattisen oloista, mutta kuitenkin sellaista, että tunnelma vähän latistui. Minua puolestani alkoi hieman väsyttää, joten sovin Iorin kanssa, että tulisin seuraavana päivänä jatkamaan siitä, mihin jäätiin.

Kun lauantaina palasin, ja astuin hissistä ulos, Iorin asunnon ovi oli teipattu (”Poliisin eristämä alue”), eikä kukaan tullut avaamaan. Paikalle sattunut naapuri kertoi, että poliisit olivat vähän aikaa sitten lähteneet paikalta.

Pahoittelen, Jukkis. Iorin reaktio 33.3-mysteeriin jäi ikuiseksi arvoitukseksi. :(

Aikamoista kohtalon ivaa. Saas nähdä ilmeneekö oikeudenkäynnin yhteydessä tarkempia tietoja tapahtumien kulusta.



Luin Iorin kirjan Bockin suvun saaga - Väinämöisen mytologia kymmenisen vuotta sitten, ja nyt voisi ottaa sen jälleen uudelleen luentaan. Laittanen kirjasta katsauksen myös tänne blogin puolelle.

Tuota vuonna 1996 julkaistua kirjaa on vielä jonkin verran jäljellä, ja onnistuin saamaan sitä erän jälleenmyyntiin. Lisätietoja ja tilausmahdollisuus löytyy Salakirjat.netistä:

http://www.salakirjat.net/ior_bockin_perheen_saaga_vainamoisen_mytologia.html

Helsingin kirjamessuilla 2010

Kirjamessut ovat jälleen takana ja täytyy sanoa olleen hyvin kiintoisat päivät. Ständillä kävi jos jonkinlaista väkeä ja etenkin viikonloput olivat todella vilkkaat. Todella monesti asiasta sain kiinnostavat tiedonjyvät joita pitää tässä tutkia lisää.

Ehdimme juuri sopivasti saada messuilla painosta E. N. Setälän Sammon arvoituksen uuden painoksen, josta lisää myöhemmin lähipäivinä. Kirjaan on tehnyt lisäkuvitusta Sampo Marjomaa, joka oli myös hauska saada ständillemme viikonloppuna.

Jukkiksen kirjaa myytiin todella hyvin etenkin lauantaina kun kirjailija oli itse paikalla, ja myös Hermeetikko löysi monia uusia lukijoita.



Otin rekvisiitaksi tuon tasan vuosi sitten löytämäni pakanallisia uhrimenoja esittävän ryijyn, ja myös siitä kyseltiin paljon. Kukaan ei ollut nähnyt mallia aiemmin tai osannut arvella tekijää. Tätä pitäisi yrittää selvittää.

Nyt messujen jälkeen alkaa kirjavuosi olla kasassa ja alan keskittymään parin englanninkielisen teoksen valmisteluun ja ulkomaan yhteyksien avaamiseen. Messuilla oli hyvin kiinnostava jututtaa jälleen Thelema-kustannuksen Antti P. Balkia, jonka myynti on suuntautunut maailmalle jo useamman vuoden. Aikamoiselta projektilta vaikuttaa tuo Amerikan ja Englannin pankkiyhteyksien ja tukkusopimusten avaaminen, mutta saapa nähdä :)



Itse en tehnyt messuilla juurikaan hankintoja. Kirjoja on kertynyt jo sen verran paljon että aika laiskasti tulee hankittua uutta muutoinkaan. Tarjontaahan tuolla kyllä riitti, ja etenkin Hagelstamin vitriineistä löytyi ihmeteltävää.