Uudenvuoden tinojen tulkinta ja merkitykset

Se on jälleen tinojen valamisen aika. Olen seuraavaan koonnut tinojen tulkintaan käytettyjä merkityksiä:

Aasi: Perintö
Ankka: Raha
Ankkuri: Onni, Rakkaus, Raha
Apilanlehti: Onni
Apina: Salainen vihollinen
Ase: Epäsopu
Auto: Raha, Ystävän vierailu
Avain: Raha, Naimiset
Enkeli: Onni, Rakkaus
Hattu: Menestys
Hevonen: Matka
Hevosenkenkä: Onni, Onnistunut avioliitto
Hiiri: Köyhyys
Hiput: Raha
Hämähäkki: Raha
Härkä: Vihamiehen herja
Jänis: Menestys kaupungissa
Kala: Hyvät uutiset ulkomailta
Karhu: Matkustus
Kattila: Kuolema
Kauris, Hirvi: Riidat, Epäonni kaupankäynnissä
Ketju: Ehjä: Naimiset, Rikkoutunut: Vastoinkäymiset
Kettu: Petollinen ystävä
Kirje: Merkittävä uutinen
Kirves: Vaikeuksien voittaminen
Kissa: Petos
Koira: Uskolliset ystävät
Komeetta: Epäonni
Kori: Perheenlisäys
Kotka: Onnekas asuinpaikan muutos
Kruunu: Valta
Kukka: Ihailija, Naimiset
Kuunsirppi: Menestys, Onni
Kuusi: Onni
Kärryt: Matka, Vaihteleva onni, Köyhyys
Käärme: Vaara
Laiva: Matkustus, Onni, Ystävän vierailu
Lehmä: Raha
Leijona: Menestys ystävien avulla
Lentokone: Matkustus, Epäonnistunut hanke
Lepakko: Epäonnistunut hanke
Linna: Odottamaton onni tai perintö
Lintu: Onni, Matkustus
Lippu: Vihamiesten vaara
Lohikäärme: Suuri ja yhtäkkinen muutos
Luostari: Onni
Merenneito: Epäonni
Mies: Vieras saapuu
Naisen pää: Riita naapurin kanssa
Neliö: Rauha
Norsu: Onni, Terveys
Numerot: Onni, Terveys, Avio-onni
Nuoli: Uhka nuolen osoittamasta suunnasta
Omena: Pitkä ikä, Raha
Omenapuu: Matkustus
Perhonen: Onni, Nautinto
Petoeläin: Epäonni
Pilvi: Epäonni
Pistooli: Katastrofi
Puukko: Epäsopu
Pässi: Vihamiehet
Pöllö: Epäonni, Sairaus, Köyhyys, Häpeä
Risti: Epäonni, Viivästys, Kuolema
Ruukku: Terveys
Ruumisarkku: Kuolema
Ruusu: Onni
Röpelöisyys: Raha
Sakset: Epäonni, Riidat, Ero
Sammakko: Rakkaus, Raha
Sateenvarjo: Epäonni
Sieni: Riita, Ero
Sika: Onni, Epäonni
Silta: Matkustus
Sirpaleet: Epäonni
Sormus: Naimiset
Sydän: Nautinto
Talo: Menestys liiketoimissa
Tammenterho: Terveys
Tiimalasi: Välitön perikato
Tikapuut: Matkustus
Tuoli: Perheenlisäys
Tykki: Onni
Tähti: Menestys
Vasara: Voitto vihamiehistä
Vuori: Voimakkaat ystävät
Monta vuorta: Voimakkaat viholliset
Ympyrä: Sairaus, Raha

Valamisessa syntyville kuvioille kannattaa myös yrittää miettiä omia tulkintojaan.

Tinaa on tulkittu joko sellaisenaan tai sen varjokuvan perusteella.

Kannattaa lukea myös viime vuotinen juttu uudenvuoden taioista ja tinan valamisesta sata vuotta sitten:

http://blog.kansanperinne.net/2009/12/uusivuosi-taikoja-tinan-valaminen.html

Muutaman tunnin päästä on sitten taas vuoden viimeinen päivä :)

Hermeetikko-lehden 13. numero

Hermeetikko-lehti on taas täällä komeana kuten aina. Tämän kertaisesta numerosta löytyy mm. Marianna Ridderstadin artikkeli jätinkirkoista, joka oli hyvin mielenkiintoista luettavaa arkeoastronomisine suuntaustietoineen.

Jukkikselta on lehdessä mukana mm. artikkelit 33,3-linjojen soveltamisesta käytäntöön tuntemattomien muinaiskohteiden sijaintien määrittelemisessä, ja uusi juttusarja jääkauden aikaa käsittelevistä katastrofiteorioista. Nykyisessä jääkausiteoriassahan aukkoja riittää.

Lehden sisällys:

Jätinkirkot luovuttavat hitaasti salaisuuksiaan

Älykkyystestien jalanjäljissä

Teosofisen seuran tehtävät

Koulutusyhteiskunnan harha

Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta

Salaliitto nimeltä sikainfluenssa

Taidenurkka

Kosminen katastrofi, osa I

Ior Bock memorian

Sydämen kertomaa

Muinaisuutemme jättiläiset

Ammattikunnan legenda, osa II

Lehteä saa tilattua Salakirjat.netistä:

http://www.salakirjat.net/hermeetikko_13.html

Unennäköä

Unennäkö on jatkunut vilkkaana, ja ehkä paras kehitysaskel on ollut että näen varmuudella ainakin yhden hyvin voimakkaan ja elävän unen joka yö, useimpina kaksi. Tämä on muuttanut selkeästi nukkumaan mennessä vallitsevia tunnelmia. Voimakkaiden unien ollessa sattumanvaraisia vieraita ei niitä voinut myöskään ennakoida, kun taas nykyisin joka ilta tietää jotain huimaa olevan taas edessä.

Myös tieto noista ihmisen unijaksoista (uni jakaantuu n. 2 tunnin jaksoihin, jotka ovat alkuyöstä pääosin syvää unta, ja aamuyöstä rem-unta) muutti unennäkemistä välittömästi. Kahta ensimmäistä heräämistä en yleensä muista, mutta ehkä paras hetki yössä on herääminen 3. jaksolta, eli n. 6 tunnin nukkumisen jälkeen. Tällöin yleensä muistan elävästi edellisen jakson unen, ja varma tieto siitä että viimeinen unijakso tulee sisältämään voimasta unennäköä tuntuu todella hyvältä. Tämä mahdollistaisi myös WILD-tekniikan harjoittamisen, jossa nukkuja siirtyy suoraan valvetilasta valveunitilaan. Pitää alkaa harjoittamaan tuota tässä piakkoin.

Elokuvista olen viimeviikkoina katsonut Inceptionin, Tron: Legacyn ja Beautiful Mindin ja kyllä ovatkin maistuneet juuri kun on tämä uniprojekti päällä. =)

Uusia selkounia ei ole jäänyt haaviin, mutta harjoitukset jatkuvat.

Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi

Vihdoinkin tuli luettua Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi, ja ai että maistuikin makialta. Kirjan huumori iski loistavasti, ja myös kirjan syvämietteisempi puoli puhutteli, etenkin kun itselläkin on tässä tämä piilopirttiprojekti suunnitteilla.

Kirja on mielestäni Thoreaun Waldenin ohella parhaita yhteiskunnasta luopumista kuvaavia kirjoja. Kuin myös eräät muinaisten kiinalaisten esseet, joista voisi laittaa yhden tänne jossain vaiheessa. Viime vuosina esillä ollut elokuva Into the Wild oli mielestäni hieman turhanpäiväinen ja sisällötön. Ihan kiinnostavaa katsottavaa kuitenkin.

Että nähdään mistä puhutaan on syytä ottaa kirjasta lainaus:


---
§§§


- Kuule, tässä näet miehen, jolla on kaikessa aivan mahottoman huono tuuri.

Mies selitti. Hän oli ottanut lomaa ja päättänyt kuluttaa pari viikkoa kalastellen ja pontikkaa keitellen sellaisessa paikassa, jossa taatusti saisi olla rauhassa. Oli siis tullut tänne kairaan kaikkine vehkeinensä, oli rakentanut pienen pontikkatehtaan, ja kun hän oli saanut ensimmäisen kymmenen litraa valmiiksi, olikin syttynyt metsäpalo ja polttanut tehtaan. Miehen oli pitänyt juosta palon alta kymmenen litran pontikkatonkka olalla, ja tässä hän nyt oli. Reppu ja muonat olivat palaneet, kaikki oli mennyttä, kalastusvehkeet, kaikki. Vain ensimmäinen satsi pontikkaa oli jäänyt jäljelle. Nyt oli jo toinen päivä, kun mies tässä puron rannalla joi pontikkaansa. Jäljellä oli vielä monta litraa.

- Voitko käsittää tämmöistä epäonnea, sanoi mies surkeasti.

Vatanen teki puron rannalle nuotion, paistoi kalaa, he molemmat söivät. Salosensaari kävi välillä uimassa. Ruoan jälkeen hän tarjosi Vataselle pontikkaa.

Mikäpä siinä. Vatanen otti ja joi. Siunattu viina! Mahaa poltti, Vatanen joi toisen mukillisen.

- Olet sinä Salosensaari hyvä pontikankeittäjä.

Koko iltapäivän miehet juopottelivat. Välillä he paistoivat kalaa ja kävivät uimassa. Mitä enemmän he joivat sen vähemmän heitä kiinnosti yleinen metsäpalotilanne.

Illan suussa molemmat olivat niin humalassa, että töin tuskin pääsivät ylös purosta, johon vähän väliä rojahtivat vilvoittelemaan. Puro oli niin syvä, että vesi ulottui paikoin kaulaan asti.

- On vaan varottava, ettei hukuta vahingossa, toisteli Salosensaari.

Yöllä palo ehti purolle.

Se oli sadun kaltaista: roihuavat puut valaisivat yön, ne olivat kuin suuria punaisia lepattavia kukkia puron molemmilla sivuilla. Kuumuus oli niin sietämätön, että miesten piti seistä palon aikana purossa niin että vain heidän päänsä paahtuivat leimuavassa kajossa. Pontikka-astia oli heillä mukana purossa, siitä he joivat ja katselivat kiihkoissaan hurjaa luonnon tuhonäytelmää.

Rantametsä ryski, tuli humisi puissa, puroon lensi sähiseviä kekäleitä, miesten naamat paistoivat purosta punaisina, he nauroivat ja joivat pontikkaa.

- Keisari Neero katsoo Rutuksen kanssa Rooman paloa, julisti Salosensaari.

65 senttiä lunta!

Eilen satoi sitten Helsinkiin 20cm lisää lunta, ja Kaisaniemessä mitattiin nyt lumensyvyydeksi 65 senttiä. Aivan älytön määrä. Viime vuoden ennätyslumet olivat syvyydeltään 73 senttiä, eli enää 10cm lisää niin menee sekin ennätys rikki. Ja nyt on vasta joulukuu, tuo viime vuoden ennätys on mitattu vasta 24. pv helmikuuta!

Komeatahan tämä lähinnä vaan. Onneksi en autoile talvisaikaan. Sukset sen sijaan pitäisi hankkia.

Magiaa ja okkultista kirjallisuutta Turun akatemiassa 1600-luvulla

Olen tässä viime päivinä lukenut Antero Heikkisen väitöskirjaa Paholaisen liittolaiset - Noita- ja magiakäsityksiä ja oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla vuodelta 1969.

Kirjankustantajalle etenkin säilyneet tiedot tuohon aikaan käytetyistä taikaopillisista kirjoista olivat kiehtovaa luettavaa. Lähes kaikki noitaoikeudenkäynnithän käytiin kansan keskuudessa harjoitettua taikuutta vastaan, mutta 1600-luvulla Turun akatemiassa magiaa harjoitettiin Keski-Euroopasta kulkeutuneen okkultistisen kirjallisuuden avulla.

Turun akatemian henkilökunnan ja ylioppilaiden keskuudessa tiedetään ainakin luetun teoksia: Agrippa: De Occulta Philosophia, Clavis Solomon, Angelus Lucis sekä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tästä viimeksi mainitusta ei näytä löytyvän mitään tietoja, mitä myös Heikkinen kummastelee:

Petraukselle jätettyä magiakirjaa nimitetään konsistorin pöytäkirjoissa nimellä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tämä kirja on ollut tuttu Suomessa, se mainitaan oikeudenkäynneissä usein. Siitä huolimatta kirjan alkuperä jää hämäräksi. Sen täydellinen nimi tunnetaan A. A. von Stiernmanin luettelon perusteella: "Ars Cabalistica, sive Cabala Christiana Michaëlis Paletzii Eqv. et I.U.D. et Professoris Parisiensis." Paletz olisi siten ollut ritari, juridiikan tohtori ja professori Pariisissa. Mikäli tiedot pitävät paikkansa, on hämmästyttävää, että nimeä ei löydy luetteloista. Myöskään kyseistä kirjaa en ole tavannut magia- ja kabbalistista kirjallisuutta koskevista bibliografioista. Mahdollisesti kirja on ollut pelkästään käsikirjoituksena ja levinnyt monisteina. Koska ilmiantokirjeen lähettäjä liitti mukaan nimenomaan Paletzin Kabbalan, saattavat hänen edellä esitetyt tietonsa magiasta olla juuri siitä.

Mikä vielä parempaa on kirjan sisällöstä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa kattava kuvaus:

kuinka aivoja vahvistetaan, nimittäin rukouksilla, jotka oli kirjoitettu siihen kirjaan latinalaisilla kirjaimilla, mutta hän (Enrot) ei ollut osannut niitä lukea tai ymmärtää niitä. Se oli (ollut) hämärää kieltä. Samoin pääskysen sydämellä ja reininviinillä.

Samassa kirjassa oli myös ollut kirjoitettu, miten ihminen saattoi päästä suureen arvoon ja miten saattoi tulla hetkessä oppineeksi. Samoin, kun otetaan ja puhdistetaan pikkusormella korvasta, niin suusta tulee, mitä ihminen koskaan haluaa puhua. Kuinka voittaisi naisten rakkauden, mihin piti tietyllä tapaa käyttää ympyröitä ja lepakon siipiä, ympyrä piti ... tehdä siten, että neito istuutuu siihen (ja) ... piti taputtaa häntä selkään vasemmalla lepakonsiivellä. Toiseksi keittää hylkeenpää ja työntää sitä ja heittää hänen (neidon) jalkoihinsa.

Samassa niteessä oli myös "horoskooppikirja" ("Planetz booken"), minkä sisällöstä kerrotaan:

päästä arvoon ja herrojen suosioon. Samoin kuinka saattoi saada rahaa ja kaikki se ympyröillä, ... tulee seisoa keskellä, jossa ympyrät yhtyvät ja lukea rukouksia.

Siinä oli myös, että pelaapa hän korttia tai noppaa, niin hän voittaa mitä väittää (voittavansa).

Samoin, kuinka hänen tuli seurustella naisten kanssa, mikä tapahtuu ympyröillä ja rukouksilla. Kun hän on ne tehnyt (ja lukenut), hän menee neidon luo ja ottaa häntä kädestä, (ja) jos hän hymyilee, hän ei ole luotettava; jos hän punastuu, hän on siveä ...

Muuten on kirjoissa jokaisen tempun mukana erityisiä rukouksia, jotkin kahden lehden pituisia; niiden joukossa on monta jumalallista sanaa, mutta suurimmaksi osaksi niissä on jotain, mitä hän ei pysty ymmärtämään.

Vuonna 1644 Turun akatemian professori Martin Stodius joutui syytteeseen magian harjoittamisesta, mitä kautta on säilynyt tieto alunavettä käyttävästä salakirjoitusmenetelmästä:

...kirjoittamaan alunavedellä paperille niin ettei taitamaton pystynyt kirjoitusta lukemaan; se kävi luettavaksi vain, kun paperi joutui tekemisiin tulen ja veden kanssa.

Olisi kiinnostavaa testata tuota käytännössä. Professori Stodius on muuten näiden 1600-luvun akateemispiirien noitaoikeudenkäytien eräänlainen kiintopiste. Useissa oikeudenkäynneissä löytyi syytetyiltä yhteyksiä häneen, mutta itse Stodius todettiin kummassakin itseensä kohdistuneessa oikeudenkäynnissä lopulta syyttömäksi.

Samoihin aikoihin Turussa opiskellut Isacus Gunnerus kopioi opiskelijatoveriltaan Henricus Ilvekseltä taikaopillisen käsikirjoituksen, joka jäi takavarikkoon 14 vuotta myöhemmin Tallinnassa, ja jonka sisällöstä on myös säilynyt kuvaus:

(On) syötävä pääskysen sydän ja halkaistava tietyllä kuviolla ja jonain yönä keskikesällä lisätään taikauskoisia sanoja Johannes Babtistasta (ilmeisesti Gianbattista de Porta (1535-1615)), Lulliuksesta (Raimundus Lullius (1232-1315)) ja Agrippasta, kuvio on merkittävä joko omalla tai lepakon verellä, tämän jälkeen lisätään karkea ja taikauskoinen jumalallisen nimen väärinkäyttö toisen käskyn vastaisesti: Kuinka joku voi tulla hetkessä oppineeksi, kutsukoon demoneja ja kirjoittakoon omalla verellään vuorotellen taikauskoisia ja outoja sanoja. Hän tehköön ympyrän ja asettakoon oikean jalkansa siihen ympyrän osaan, missä demonit ovat, sen lisäksi vuodattakoon verta oikeasta kädestään ja ottakoon sitä jonkin verran pikkusormellaan. Hän sanokoon etc. mm. pelottavat sanat: rauha keskenämme mitä mahtavin kuningas; ja sytyttäköön kynttilän, joka on tehty ihmisen ihrasta sanoen: annan tämän kynttilän sinulle vaivoistasi. Tämä on tehtävä syvimmän jouluyön aikaan yhdentoista tai kahdentoista välillä tai pääsiäisenä ennen auringon nousua. On tehtävä ympyrä ja tulee vetää yhdeksän kertaa pikkusormella tämän kehän ympäri ja kirjoittaa omalla verellään latinankielisiä sanoja ja outoja sanoja raskaana olevan naisen verellä etc., etc. Muita ympyröitä on tehtävä pukin, lepakon ja pöllön verellä.

Ainuttakaan näistä käsikirjoituksista ei ole säilynyt nykypäivään.

Joulu tulla jollottaa kahden kallion välistä

Se on sitten runsas viikko jouluun! Joululaulut kaivoin esille viikko sitten ja odotustunnelma on hyvä. Onneksi on nämä kunnon lumetkin tänä vuonna.

Alkuviikosta pitäisi käydä vielä Virossa tekemässä hieman hankintoja. Tuntuu hassulta että Viro siirtyy euroon kahden viikon kuluttua! Tuosta on puhuttu niin kauan ja nyt sitten on sekin hetki käsillä.

Ruokapuoli tulenee olemaan tänä jouluna aika sama vakio kuin yleensäkkin. Perus- kinkku ja laatikot -yhdistelmä maistuu, mutta jotain uusia kalatuotteita voisi hankkia lisäksi.

Tämän joulun ensimmäinen joululauluviittaus olkoon edes menneen Kari Tapion laulama Jouluyö, juhlayö:



Viime vuoden joulunodotuskirjoituksessa esillä oli Loirin laulama Tonttu, ja pitäähän se nytkin olla:



Loiri on kyllä niin hyvä tässä hommassa että sitä lisää: