Qingcheng - Taolaisten pyhä vuori

Kiinan matka on takana ja Sichuanin pyhät vuoret nähty.

Ensimmäisenä kohteena oli Chengdusta vajaan tunnin junamatkan päässä sijaitseva Qingcheng-vuori. Nimi tarkoittaa Vihreää kaupunkia. Ensimmäinen organisoitu taolainen  uskonnollinen liike, Taivaalliset mestarit, perustettiin vuorella vuonna 142 ja se kuuluu taolaisuuden keskeisimpiin paikkoihin Kiinassa.

Saapumisiltana kello oli jo melko paljon, joten otin suoraan yöpaikan vuoren juurelta ja lähdin kiertelemään lähiympäristön pienempiä polkuja. Lunta alkoi satamaan juuri oikeaan aikaan. Matkalukemisena oli Tao-te-jingin Toivo Koskikallion käännös vuodelta 1950, joka muista käännöksistä poiketen sisältää myös selityksiä.

Aamulla aurinko paistoi ensimmäistä kertaa reissun aikana. Kaapelihissi ei maanantaisin ollut käytössä, mutta vuori on suht matala yltäen 1260 metriin, joten kiipeäminenkään ei syönyt liikaa voimia.

Vuoren laella, lähellä huippua, sijaitsee alueen suurin temppeli Shangqing, johon kirjauduin yöksi. Lämmitystä ei ole ja vesi on katkaistu talveksi, mutta onneksi huoneesta löytyi sähkölakana.

Metsästä löytynyt suuri tasainen kivipaasi toi mieleen Saarenmaan legendakiven. Varmasti tämänkin kivi on kuullut kaikenlaista.

Alueen maaperä on irtokiviä sisältävää pehmeää hiekkakiveä, johon muodostuu paljon luolia, ja niitä alueella riittääkin. Suomalaiseen kiinteään kallioon tottuneelle oli hauska nähdä vuorenrinteen elävän: suuremmista avoimista seinämistä kuulee irtokivien irtoavan ja vierivän alas jatkuvasti. Rankkasateella muutos on varmasti vieläkin nopeampaa.

Erään luolan edusta oli palanut juuri muutamaa päivää aikaisemmin ja raivaustyö oli käynnissä.

Qingcheng-vuorella eletään pitkään. Vanha ja uusi terveysteknologia kohtaavat: info-tauluissa mainitaan negatiivisten ionien määrä paikalla.

Laskeuduttaessa hieman alemmas vuorella vastaan tulee jyrkkä 300-metrinen kanjoni. Nykyisin pystysuorassa vuorenseinämässä kulkee vakaa betonipolku, mutta paikalta löytyy vanhojen puisten kulkuväylien jälkiä, joiden ylittäminen on täytynyt vaatia uskallusta. Vuorenseinämän kyljessä sijaitsee Tianshi-luola, jossa Taivaallisten mestarien perustaja Zhang Daoling asui. Luolan suulla on nykyään vuoren uskonnollisesti tärkein temppeli, jossa säilytetään myös alueen pyhäinjäännöksiä.

Tunnelma temppelissä oli vuorenlakea rauhaisampi. Tänne pitää majoittua ensi käynnillä.

Suuntasin takaisin vuoren huipulle, jossa sijaitsee korkea pagoda ja näkymät ovat komeat. Ilta alkoikin jo hämärtyä.

Yöpyminen temppelissä oli mielenkiintoinen kokemus. Päiväsaikaan vuorella riittää turisteja, mutta talvella juuri kukaan ei yövy alueella, joten vuori hiljenee hämärän myötä.

Aamulla aurinko taas paistoi. Kiertelin muutaman tunnin alas vuorta ja suuntasin takaisin Chengduun, josta matka jatkui Emei-vuorelle.

Parin päivän visiitti oli hieman lyhyt syvempään rauhoittumiseen, mutta teki silti hyvää suurkaupunkien jälkeen.

Sichuanin pyhät vuoret odottavat

Vuoden viimeiset hetket menossa ja seuraava vuosi on alkamassa juuri oikeanlaisissa merkeissä: ylihuomenna on lento Chongqingiin.

Viimeiset puolitoista kuukautta ovat olleet täyttä tykitystä Helsingin ja Turun joulumarkkinoiden ja joulun postitussuman kanssa, mutta nyt ei sitten olekkaan markkinoita luvassa puoleen vuoteen, vaan ainoastaan lennot Kiinaan, Ranskaan, Marokkoon ja Jenkkeihin.

Matkan pääkohteena on Emei-vuori, joka on yksi Kiinan neljästä buddhalaisten pyhästä vuoresta. Kiinan ensimmäinen buddhalainen temppeli rakennettiin vuorelle ajanlaskun alussa, ja jo tätä edeltäneinä vuosisatoina taolaiset mystikot olivat löytäneet vuoren.

Emein lisäksi käyn taolaisten pyhällä Qingcheng-vuorella, lupaavasti Etelä-Sichuanin Bambumereksi nimetyssä kansallispuistossa ja Chengdun, Leshanin ja Chongqingin kaupungeissa. Luonnon ihmettelyn lisäksi suunnitelmissa on tutkia myös antiikkitoreja, viinejä ja ruokia.

Hyvää uutta vuotta kaikille, tehkää siitä mahtava.

Historialliset joulupöydät Turun linnassa

Vuoden takaa löytyy mielenkiintoinen tunnin lähetys Turun linnaan rakennetuista historiallisista joulupöydistä:

Epookki: Joulupöydissä rahvaan ja herrain
http://areena.yle.fi/radio/1710048

Kiinnostavia tiedonjyviä ovat mm. 1500-luvulla pöytää kiertänyt mekaanisella koneistolla käynyt pöytämausteita kuljettanut pienoislaiva ja 1600-luvulla alueelta löydetyt viinirypäleensiemenet ja osterit.

Viimeiset 14 päivää ovat kuluneet joulumarkkinoilla ja postittamisen parissa, ja juuri muuta ei sitten olekkaan ehtinyt tekemään. Huomisen jälkeen markkinoita ei sitten olekkaan puoleen vuoteen, ja Kiinan viisumi varmistui pari päivää sitten joten parin viikon päästä ovat edessä Sichuanin pyhät vuoret.

Karijoen Susiluolasta laaja artikkeli

Uusimmassa HS:n Kuukausiliitteessä on laaja ja mielenkiintoinen artikkeli Karijoen Susiluolasta, joka löytyy myös netistä. Kovasti alkaa näyttämään siltä että paikka on ollut asuttu ennen jääkautta.

Tämäkin paikka on löydetty niin sattumalta että laittaa miettimään paljonko muita vastaavanlaisia luolia mahtaakaan yhä olla löytämättä. Hyvin harvojahan maapohjaisia luolia on lähdetty tyhjentämään.

Muunlaisiakin tulenpidon merkkejä luolasta löytyi. Mustan läikän yläpuolelle kattoon tehtiin niin sanottu suskeptibiliteettimittaus, joka kertoi, että kyllä siinä kohtaa on tulta pidetty.
"En minä tajua, miten se nuotiopaikka olisi ulkoapäin siirtynyt tuohon, kuten arvostelijat ovat väittäneet", Laulumaa miettii ja osoittaa luolan lattiassa kohtaa, josta musta läikkä löytyi.

Juttu löytyy osoitteesta:

http://www.hs.fi/kuukausiliite/Ennen+meit%C3%A4+Suomessa+asui+neandertalinihmisi%C3%A4+Vai+asuiko/a1305623810600

Lempäälän Pirunlinna

Viikko sitten olimme liikkeellä Pirkanmaalla ja tarkoitus oli käydä katsastamassa Siuron linnavuori, mutta valitettavasti alue kuuluikin olevan nykyään sotilasaluetta. Tuolla olisi erityisesti kiinnostunut nähdä "saarnastuoliksi" kutsuttu siirtolohkare, josta v. 1882 A. O. Heikelin Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä kertoo:

Järvenpuolisella rinteellä kököttää tuo tunnettu "saarnastuoli", neliskulmainen pitkänsoikea, noin 7 syltä korkea vuoren lohkare, joka on vajonnut järveen päin vuoresta, sillä vanhat ihmiset puhuvat, että se ennen oli hyvin likellä vuorta, jotta sinne lyhyen laudan avulla päästiin aukon ylitse. Jossakin paikassa saarnastuolilla sanottiin olevan muutamia kirjoituksia, joita en kuitenkaan nähnyt; vaan sen päällä näkyy ainoastaan tuo pieni kivi, jota kutsutaan "raamatuksi".

Suuntasimme Siuron sijaan katsastamaan Lempäälän Pirunlinnan. Alue sijaitsee miellyttävästi hieman etäämpänä asutuksesta ja kilometrin matka vuorelle kulkee peikkomaisen kuusikon läpi.

Pohjoisen suuntaan vuorelta on hyvät näkymät, etelärinne on loivempi ja metsäisempi, ja ollut kivivallien turvaama.

Kartta unohtui autoon ja 2-3 metrin syvyinen Pirunpesä jäi näkemättä, josta on löydetty kivikautisia nuolenkärkiä. Tällainen pienempi luola sen sijaan löytyi kivikon keskialueelta. Luola jatkuu parisen metriä alaspäin ja johtaa parimetriseen matalaan kammioon.

Heikel ei kirjoita paljoa wikipedian tietoja täydentävää, tosin hauskana aikalaistietona löytyy maininta:

Tätäkin linnaa matkustavat käyvät katselemassa, jota se ansaitseekin. Senpätähden siellä joka kesä pidetään "herrain kestiä".

Vuoren laelta löytyi pitkästä aikaa taas pakurikääpää mukaan.