Japanin pyhät vuoret - Dewa Sanzan, Fuji ja Yoshino

Dewa Sanzan

Koyasanilta matka jatkui pohjoiseen Dewa Sanzanille, joka on kolmesta vuoresta muodostuva kokonaisuus. Alue on asemaltaan vanhin Japanin pyhistä vuorista, jolla toiminta on alkanut vuonna 593. Keskeisin uskonnollinen suuntaus vuorella on shugendō, joka on yhdistelmä buddhalaisuutta ja shintolaisuutta. Liike on tunnettu erityisesti yamabusheiksi ("vuorillanukkuja") kutsutuista askeetikoista.

Alueella vaeltaminen osoittautuikin odotettua vaikeammaksi; lumikerros ylettyi pohjoisrinteillä bussin kattoa korkeammalle. Kolmesta vuoresta Hagurolle pääsee talvellakin, mutta reitit kahdelle muulle ovat lumen tukkimia pitkälle kevääseen, minkä takia vuorten päätemppeli on Hagurolla.

Samoin kuin Kiinassa tulin täälläkin ensin ylös vuorelle josta vaelsin alas. Täällä ei tosin tarvinnut huolehtia turisteista. Illalla en nähnyt ainuttakaan ihmistä ja seuraavana päivänä reitillä tuli vastaan vain tusinan verran ihmisiä. Vuoren luostarissa voi yöpyä, mutta valitsin teltan.

Vuorelle nousevaa polkua reunustaa yli 400 iältään 350-500 vuotiasta japaninsetriä.

Merkittävin rakennus vuorella on viisikerroksinen pagoda, joka on rakennettu alunperin vuonna 937, ja jälleen hyvä esimerkki japanilaisen puurakennusten säilymisestä uudelleenrakentamisen kautta.

Fuji

Jotkut japanilaiset sanovat että Fujia on parempi katsoa etäältä kuin kiivetä sille, ja itse päädyin noudattamaan periaatetta. Huhtikuussa alemmille asemille ei ole bussiyhteyksiä ja reitin yömajat eivät ole auki. Sääennuste lupasi vuorelle tuulta 30 m/s. Kesällä taas vuori tukkeutuu yli 300 000 kiipeäjästä. Fuji onkin maailman kiivetyin vuori. Huipulle on tietenkin raahattu myös kolikkoautomaatteja.

Yöpymiseen vuoren juurellakin tuli esteitä: vuorelle vievä tie on yksityisessä omistuksessa ja tietullista pääsevät läpi vain autolla liikkuvat.

Kyltti varoittaa nukkuvista karhuista.

Kaukaa katsottuna Fuji on taas todella komea. Johtuen vuoren korkeudesta ja siitä että se on ainoa lumipeitteinen huippu alueella erottuu se todella kauas, hyvällä säällä Tokioon asti.

Näyttävin taidekokonaisuus vuoresta on Hokusain 36 näkymää Fuji-vuoresta vuosilta 1826-1833.

Kuvat löytyvät osoitteesta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Thirty-six_Views_of_Mount_Fuji

Yoshino

Viimeisenä vuorossa oli paluu Koyasanin lähelle Yoshino-vuorelle. Vuori on Japanin kuuluisimpia paikkoja kirsikankukinnan seurantaan. Vuoren huipulle on istutettu 1000 kirsikkapuuta, puoliväliin vuorta 1000 ja alas 1000, jolloin kukinnan kesto on mahdollisimman pitkä. 

Vuori on lähtöpiste merkittävälle pyhiinvaellusreitille, joka johtaa Ōmine-vuorelle, jossa sijaitsee shugendōn päätemppeli.

Herääminen vuorella tunti ennen auringonnousua oli tunnelmallinen. Gongin lyönnit kuuluivat kaukaa temppelistä ja linnut aloittivat laulun.

Houkutti suuresti lähteä Ōmine-vuorelle vievälle reitille, mutta valitettavasti matkapäiviä oli enää pari jäljellä. Ensi Japanin-reissu pitää kai aloittaa tuolta.

Japanin pyhät vuoret - Koyasan

Vuosi sitten Kansanperinne-blogi lensi kiertämään Sichuanin pyhiä vuoria (Emei, Qingcheng) ja nyt maaliskuussa vuorossa olivat Japanin vuoret. Pääkohteena reissulla oli buddhalaisten pyhä vuori Koyasan.

Osakaan lentäessä Koyasanille pääsee kätevästi paikallisjunalla suoraan lentokentältä. Radan viimeisellä osuudella maasto alkaa jo kohota ja näkymät viereisille huipuille ovat komeat. Asemalta vie köysihissi vielä joitain satoja metrejä ylemmäs; itse laakso löytyy 800 metrin korkeudesta.

Munkki Kukai perusti ensimmäiset luostarit Koyasanille vuonna 819, mistä lähtien se on yhtäjatkoisesti toiminut shingon-buddhalaisuuden keskuspaikkana. Nykyisin vuorella sijaitsee yli 120 temppeliä, sekä Japanin suurin hautausmaa, jonne on aikojen saatossa haudattu yli miljoona ihmistä.

Itselleni hautausmaa olikin Koyasanin vaikuttavin kohde. Alue on kauttaaltaan vanhan metsän peitossa, ja jopa 500-vuotiaita puita riittää. Vanhemmat hautakivet ovat jo sammalen peittämiä ja lopulta luonto nielee ne.

Hautausmaa on toiselta syrjältään avoin metsän suuntaan, missä kävin vaeltelemassa. Täältä löytyi houkuttelevia mäennyppylöitä teltanpaikoiksi, mutta valitettavasti olin jo kirjautunut hostelliin.

Reitti hostellilta kylään vie hautausmaan läpi, ja yöllä lyhdyin valaistulla polulla oli tunnelmaa. Kameran teho ei valitettavasti riittänyt enää hämärässä.

Kylästä löytyi myös vanha kirjapaino. Sumean ikkunan läpi pääsi kurkistelemaan vanhoja puupainolaattoja ja nurkassa kyyhötti sota-aikainen Heidelbergin painokone. Painotoiminta on selvästi loppunut ajat sitten, mutta pieni paperitarvikekauppa oli yhä auki. Täälläkin hajaannustila oli vallalla.

Vuorten päätemppeli Kongobuji on yleisölle avoin ja sisältää useita puutarhoja.

Läheiseltä Daijo Garan temppelialueelta löytyy kymmenisen temppelirakennusta, mukaanlukien 50 metriin yltävä torni. Täällä pääsin ensi kertaa tutkimaan tarkemmin perinteistä japanilaista rakennustapaa. Parrujen yhteensovittamisessa ilman nauloja on sama pääajatus kuin suomalaisissa hirsimökeissä, mutta kaikki on kehitetty sata kertaa monimutkaisemmaksi. 

Japani on ainutlaatuinen paikka vanhojen puurakennusten näkemiseen. Sen lisäksi että itsessään satoja vuosia vanhoja rakennuksia riittää, on jo toista tuhatta vuotta sitten syntynyt perinne uudelleenrakentaa temppelit tietyin aikavälein uudestaan täsmälleen samanlaiseksi. 

Parin Koyasanilla vietetyn yön jälkeen unirytmi alkoi olla kohdillaan ja oli aika lähteä alavien maiden vilinään. Parin kaupunkipäivän jälkeen matkustin junalla pohjoiseen Dewa Sanzanin vuorille.