Suomen kuninkaat ja kosminen tuho

Juuri sopivasti kirjamessujen alla ilmestyi Aviisissa Jukka Niemisen haastattelu. Juttu löytyy osoitteesta:

http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=13/2011&id=8cc5aa2

Rajatietokirjailija Jukka Nieminen raottaa mieltä kutkuttavien mysteerien verhoa. Muinais-Suomen kuninkaat, plasmapylväs kalliomaalauksissa, Speden kadonnut elokuva – palaset loksahtavat paikoilleen...

Samaisessa numerossa on myös Pakanaverkon Tiina Malisen haastattelu:

http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=13/2011&id=57cea1d

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna Tiina Malinen uhraa itse tehdyn leivän perinteisten suomenuskoisten tapojen mukaisesti. Silloin vietetään kekriä.

Millä tavoin hyvä aviomies voi kesyttää häijyn vaimonsa?

Kirjamessujen hiljaisina aamutunteina ehtii hyvin koluta läpi kollegoiden valikoimaa. Ostoja löytyi ja lisäksi kuvasin erikoisimpia löytyneitä kirjakummajaisia.

Antikvariaatti Hantikvasta löytyi oikein useampi vanha sukupuolielämää käsittelevä kirja:


Tyylikkäästi höyhensaarille - Eli miten käyttäydyt makuuhuoneessa?


Nainen - Miehen riemu ja risti...

Kumpainenkin on ilmestynyt vuonna 1945. Lisäpisteet piirroskansista.


Täydellinen riemuavioliitto - Erogaminen (sukupuoliaviollinen) rakkaus - Jatkuva ja yhä toistuva kuherruskuukausi - Tietoinen ehkäisysäännöstely

Kirjan nimeen on panostettu. Kirja on vuodelta 1950 ja ensimmäisiä suomalaisia kirjoja jonka kannessa on rinnat.


Joukon huipentuma on kirja Millä tavoin hyvä aviomies voi kesyttää häijyn vaimonsa? vuodelta 1927. Alaotsikkona on "Luotettava käsikirja, joka sisältää tietoja rouvien pahimmista vioista ynnä erinäisiä hyviä neuvoja ilkeiden vaimojen parantamisen vaikeassa taidossa."

Kirja on vieläpä osa kirjasarjaa "Naineille ja naimattomille", jossa on ilmestyneet myös teokset Taito, jonka avulla voi saavuttaa jokaisen tytön rakauden sekä rikkaan ja kelvollisen puolison vuonna 1926, ja Kuinka neljässätoista päivässä voipi päästä morsiameksi? : varma johdatus naimattomille naisille vuonna 1899.

Helsingin kirjamessut alkavat

Huomenna on sitten taas Helsingin kirjamessujen aika. Salakirjojen maanmainio ständi löytyy messujen antikvaariselta osastolta.

Messuilla on luvassa peräti kolme painotuoretta uutuutta:

Vanhojen suomalaisten tietoperäisestä ja käytännöllisestä taikauskosta
Vuodelta 1782.
http://www.salakirjat.net/taikauskosta.htm

Pyhät embleemit — 50 kupariin kaiverrettua vertauskuvallista piirrosta, osa I
Vuodelta 1617.
http://www.kanervakirjat.com/teokset/pyhat_embleemit.html

Erämiehen keittokirja - Opas "metsäherkkujen" valmistamiseen
Vuodelta 1915.
Kirjan tiedot lisätään sivuille piakkoin.

Ennätyskiireiset neljä päivää tiedossa. Perjantaina ja lauantaina pistän ständin pakettiin ja kiidän vielä kaupustamaan kirjoja Mega Therion -festivaaleille, josta myös raporttia tiedossa.

Como-järvellä

Matkan viimeinen kohde oli Como-järvi, joka on suosikkipaikkani Italiassa. Juna Milanosta vie alta tunnin, ja ero tukkoisen suurkaupungin ja järven pikkukylien välillä on valtava.

Järveä reunustavat kummaltakin puolelta jyrkästi kilometriin tai puoleentoista nousevat vuoret. Järvi oli suosittu kesähuvila-alue jo antiikin Roomassa, ja mm. Plinius nuoremmalla oli järvellä kaksi huvilaa. Ensi reissulla pitää ottaa matkalukemisiksi Pliniuksen kirjeitä.



Olin järvellä viimeksi kaksi vuotta sitten ja onkin tehnyt mieli päästä takaisin. Tuolloin hostellin viereisessä huvilassa oli itävaltalaisen taidenäyttelyn avajaiset, joihin piti tietenkin mennä kuokkimaan. Parhaimmat cocktail-palat mitä olen syönyt ja viini virtasi. Puisto oli valaistu voimakkaasti tuoksuvin lyhdyin, Brahms soi ja järven yllä järjestetty ilotulitus oli komea.



Comossa vuorelle kiipeäminen onnistui vähemmällä puurtamisella kuin Espanjassa; valtaosan matkasta pääsee kaapelihissillä. Viime reissulla vuori oli pilven sisässä, ja pääsin ensi kertaa istuskelemaan pilvisessä metsässä, joka oli mystinen kokemus.





Vuoren huipulta löytyi sveitsiläinen haltiakylä. Näkymät tuolta n. 900 metrin korkeudesta ovat etenkin auringonlaskun aikoihin mahtavat.






Eilen matka jatkui Menaggioon, joka on pikkukylä järven keskiosassa. Bussimatka Comosta vie noin tunnin.






Alueen kiinteistöt ovat ymmärrettävästi aika huimissa hinnoissa (ja siltikin halvempia kuin Suomessa). Huonokuntoisia kohteita sen sijaan näyttää saavan halvalla. Kaksi vanhaa mökkiä omalla tontilla maksaisi 80 000 euroa yhteensä. Tässäkö ratkaisu piilopirtiksi?

Päivitys: Kohteen sivut löytyivät netistä. Hinta on tippunut 72000 euroon, tontin koko on 3000m2 ja korkeus 900 metrissä.

http://www.italymag.co.uk/property-for-sale-in-italy/italian-property-36353/lake-como-two-rustici-3000-sqm-land




Täälläkin oli mukavaa istua vuorenrinteillä illan hämärtyessä.










Menaggion hostellissa on aikamoiset järvinäkymät. Iltapalaa kelpasi syödä parvekkeella, mutta parhaat näkymät olivat nyt aamusta. Herätessä ohut kuunsirppi oli noussut paria tuntia aikaisemmin, ja hieman myöhemmin nousi aurinko.


Viimeinen yö sitten kuluikin aivan toisissa tunnelmissa Bergamon lentokentällä. Kovin oli ruuhkaisaa, kylmää ja meluisaa, mutta nyt on taas hyvä olla kotona. Huomenna alkavatkin sitten Helsingin kirjamessut.

Vaeltamassa Sierra Nevadan vuorilla

Matka reissun pääkohteelle alkoi lauantaina. Aamiainen, lisätarvikkeita kaupasta matkalta ja ylös kukkuloille.





Kiivetessä Sacromontelle kaukaisuudessa näkyivät luostarin rauniot. Valtavan kokoiset rauniot näyttävät mahtipontisilta muutoin autiossa maastossa.



Ensimmäinen kurkistus valloitetun mäen taakse on aina elämys. Sacromonten jälkeen tuleva harjanne oli hyvin kuiva ja karu.




Tämän jälkeen vastaan iski jotain pysäyttävää. Istuessani alas lepäämään vastakkaisessa rinteessä näkyivät ihmiskasvot. Mahdotonta sanoa ovatko nuo luonnon vai ihmisen kaivertamat. Samassa kivikerroksessa oli vieressä myös muita luonnon kovertamia onkaloita.





Sacromonten luolat ovat kaupunginpuoleisella rinteellä, mutta tästä kaukaisemmasta laaksostakin löytyi muutama asuttava luola, joista ilmeisesti yhdessä asui pariskunta.



Normaalisti en syö leipää, mutta täällä juustot ja leikkeleet ovat todella hyviä.


Kylläpä tuli riippumatto hyvään käyttöön. Aterian jälkeen kelpasi torkkua pari tuntia laaksojen yläpuolella.




Polttavan auringon haalistamat luut olivat kuin länkkäristä. Mitäs eläimiä ne tällaiset on, ilmeisesti joitain peuroja? Kumma että kaksi luurankoa löytyi samasta paikasta.




Pitihän sitä kätkeä loitsukirja vuorille. ;o



Hieno reissu siis ja ensi kerralla pitää kyllä ehdottomasti ottaa se teltta mukaan, että pääsee viettämään yön tuolla. Nyt tuli pakattua liian kevyesti, ja yöt ovat jo aika viileitä täälläkin.

Sain samalla vinkit parista muusta Andalusian kansallispuistosta, jotka sopivat hyvin telttailuun.