Granadan jälkeen matka jatkui Cordobaan, jossa kiinnosti eniten kaupungin suuri katedraali-moskeija, joka on kolmanneksi suurin moskeija maailmassa ja tärkein islamilainen monumentti Euroopassa. Valtaosa moskeijan laajennuksista tehtiin 900-luvulla, jolloin Cordoba oli Euroopan suurin ja vaurain kaupunki.
Moskeijan hallitsevin piirre on sen 856 (alunperin n. 1200) jaspiksesta, onyksistä, marmorista ja graniitista tehtyä pylvästä, joista vanhimmat ovat peräisin paikalla sijainneesta roomalaisesta pakanuudenaikaisesta temppelistä. Näkymä kaukaisuuteen jatkuvaan "pylväsmetsään" on vaikuttava.
Moskeijaa käsittelevissä dokumenteissa ja kirjoituksissa sen keskelle rakennettua suurta katedraalia on usein pidetty ehkä irrallisena ja päälleliimattuna rakennelmana, mutta itselleni tuo oli hyvin vaikuttavaa nähtävää. Katedraali on ikäänkuin "piilossa" moskeijan keskellä, ja ehdimme kiertää valtaosan rakennuksesta ennen kuin saavuimme sen luokse.
Koko moskeijan pylväsalue on hyvin pimeää, matalaa ja kaukaisuuteen jatkuvaa. Katedraalin tilavaikutelma on täsmälleen päinvastainen: saapuessa moskeijan hämärästä valo häikäisee katsojan ja valkoinen, korkeuksiin jatkuva katedraali luo hyvin voimakkaan vaikutelman. Symbolisesti kulku moskeijan läpi katedraaliin on matka menneisyyden hämärästä valoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti