Helmikuu on ohi

Helmikuun viimeinen tunti on sitten menossa. Talvi voidaan julistaa voitetuksi. Päiväthän ovatkin pidentyneet jo kunnolla, ja aurinkoisia päiviä riittää. Kun viime päivinä on lämpötilakin ollut lähellä nollaa tässä alkaa heräilemään jo ensimmäiset aavistelut keväästä. Kyllä tänään kelpasi tallustaa talvisilla hangilla.

Maaliskuussa elo on jo oikein viihtyisää. Oudolta tuntuva ajatus että kevätpäiväntasaus on enää kolmen viikon päästä. Ensimmäiset mustarastaatkin aloittavat laulunsa lähiviikkoina.

Sen verran otan varaslähtöä kevääseen että lähden kuun lopulla pariksi viikoksi Belgiaan ja Hollantiin. Tuolla on silloin kevät jo parhaimmillaan, ja ohjelmassa on kolmilla suurilla antiikkimessuilla käynti.

Portugalilaiset antiikkipatsaat

Lissabonin kirpputorilta tarttui mukaan myös kaksi vanhaa ihmiskasvoista kivipatsasta. Suurempi patsaista on ollut vanhan portugalilaisen maatalon oven yläpuolella kahden muun samanlaisen patsaan kanssa. Kauppias kertoi noiden kahden muun olleen tuhoutuneita, mutta tämä kolmas oli vielä kunnossa kun taloa alettiin purkamaan.

Kauppaan sisältyi myös huonekasvi: patsaassa kasvaa vanhaa sammalta. Voisi säilyttää patsasta parvekkeella ettei sammal kuole pois. Kunhan joskus saan sen puutarhan niin tuollainen kivimölliäinen sopii sinne juuri hyvin.



Pienempi patsaista on maalöytö. Käyttötarkoitus ei ole oikein selvä, mutta taustapuolella keskellä patsasta on pieni kuoppa.

Kummankaan patsaan iästä on vaikea sanoa mitään, mutta vanhantuntuisia ovat.

Wettenhovi-Aspan jalanjäljillä

Esoteerisen maantieteen blogin mainiosta Wettenhovi-Aspa-kirjoituksesta muistui mieleen oma kieliteoreettinen kummasteluni parin vuoden takaa.

Tallinnan nimi tulee sanoista taani-linn, joka tarkoittaa tanskalaisten kaupunkia tai linnaa. Tanskalaiset hallitsivat Tallinnaa vuosina 1219-1285.

Tallinna ei ole kuitenkaan ainoa lin/linn-päätteinen Euroopan kaupunki. Saman päätteen tapaamme myös Dublinista, joka on, kas kummaa, viikinkien perustama vuonna 840. Tuollainen tuntuu puhtaalta sattumalta, mutta kummastus kasvoi kun luin iirin-kielisen tanskalaisia tarkoittaneen nimen olleen Dubh-gall.

Sama etymologia jonka tapaamme Tallinnan nimestä selittäisi siis myös Dublinin nimen. Kaksi daanien linnaa. Virallisen tutkimuksen mukaan Dublinin nimi tulee sanoista Dubh Linn, joka tarkoittaa mustaa allasta.

Myös Berliinin nimestä löytyy samainen lin-pääte. Suomensukuisia paikannimiä on löydetty Liettuasta ja Puolastakin, joten sinänsä Berliinin seutukaan ei olisi mikään mahdottomuus. Alueella sijaitsee myös Penzlin, Kröpelin ja Templin -nimiset kaupungit. Mistään muualta Saksasta ei sitten lin-päätteisiä kaupunkeja löydykkään.

Quinta da Regaleiran puutarha Portugalissa

Matkoillani tykkään kierrellä läpi vanhoja puutarhoja, ja nyt Portugalin reissulla Sintrasta, Lissabonin lähistöltä löytyi ylivoimainen voittaja.

Puutarha muistuttaa enemmän viidakkoon hautautunutta itämaista temppelialuetta kuin perinteistä puutarhaa. Nurmikenttää tai kukkapenkkejä ei puistosta löydy, mutta lampien, purojen, siltojen, jumalpatsaiden, sammalten, luolien, tornien ja kappelien määrä ja tyyli häikäisee.

Quinta da Regaleiran palatsin osti vuonna 1892 brasilialainen miljonääri Carvalho Monteiro, joka aloitti puutarhan rakennuttamisen italialaisen arkkitehdin Luigi Maninin johdolla.




















Valtaosa puutarhoista rakennetaan tylsän tasaiseen peltomaahan, mutta Regaleiran alueen on täytynyt olla mieltäkiihoittava muinoin jo luonnontilaisenakin. Puisto sijaitsee vuortenrinteen puolivälissä, josta on komeat näkymät sekä alas laaksoon että kohti huippuja.

Kuvan vasemmanpuoleisella huipulla sijaitsee arabien keskiajalla rakennuttama linnoitus ja oikealla Penan palatsi, joka on ollut Portugalin kuningasperheen asuinpalatsi:















Puutarhan huipentuma on initiaatio-kaivo, jota kiertää portaikko kymmeniä metrejä alas maan sisään. Rakennelma muistuttaa kuin maan sisään käännettyä tornia. Luin kaivosta ensi kertaa jo vuosia sitten, ja matkalla oli ilo havaita sen sijaitsevan matkareitin varrella.

Kaivon katsotaan ilmentävän vapaamuurarien symboliikkaa, mutta ei tiedetä onko sitä aikoinaan käytetty initiaatioihin. Muualtakin puutarhasta, palatsista ja Monteiron hautarakennelmasta on löydetty runsaasti alkemiaan, vapaamuurareihin, temppeliritareihin ja ruusuristiläisyyteen liittyvää symboliikkaa.







Alas maan sisään laskeutuminen oli voimakas kokemus, ja sadepäivän alas tihkuva vesi ja kosteat sammaleet voimistivat rauhaisaa ja muinaista tunnelmaa.

Kaivon pohjalta alkaa laaja luolaverkosto, mitä pitkin pääsee eri puolille puutarhaa.

Cordoban katedraali-moskeija

Granadan jälkeen matka jatkui Cordobaan, jossa kiinnosti eniten kaupungin suuri katedraali-moskeija, joka on kolmanneksi suurin moskeija maailmassa ja tärkein islamilainen monumentti Euroopassa. Valtaosa moskeijan laajennuksista tehtiin 900-luvulla, jolloin Cordoba oli Euroopan suurin ja vaurain kaupunki.



Moskeijan hallitsevin piirre on sen 856 (alunperin n. 1200) jaspiksesta, onyksistä, marmorista ja graniitista tehtyä pylvästä, joista vanhimmat ovat peräisin paikalla sijainneesta roomalaisesta pakanuudenaikaisesta temppelistä. Näkymä kaukaisuuteen jatkuvaan "pylväsmetsään" on vaikuttava.





Moskeijaa käsittelevissä dokumenteissa ja kirjoituksissa sen keskelle rakennettua suurta katedraalia on usein pidetty ehkä irrallisena ja päälleliimattuna rakennelmana, mutta itselleni tuo oli hyvin vaikuttavaa nähtävää. Katedraali on ikäänkuin "piilossa" moskeijan keskellä, ja ehdimme kiertää valtaosan rakennuksesta ennen kuin saavuimme sen luokse.

Koko moskeijan pylväsalue on hyvin pimeää, matalaa ja kaukaisuuteen jatkuvaa. Katedraalin tilavaikutelma on täsmälleen päinvastainen: saapuessa moskeijan hämärästä valo häikäisee katsojan ja valkoinen, korkeuksiin jatkuva katedraali luo hyvin voimakkaan vaikutelman. Symbolisesti kulku moskeijan läpi katedraaliin on matka menneisyyden hämärästä valoon.

Sacramonten luolamiehet

Noustessa Sacramonten karua ja auringonpolttamaa etelärinnettä yllättyy päästessä vuorenharjalle. Ylhäältä löytyvä laakso on paremmin auringonvalolta suojassa ja siellä kasvaa jopa harvaa metsää. Maasto jatkuu kilometrikaupalla eteenpäin varsin loivana ja ruoho vihertää. Alueelle kävelee kaupungista vain 15 minuutissa, mutta se on täysin rakentamatonta läheisiä luola-asumuksia lukuunottamatta.



Luolia alkoivat vuorelle kaivamaan mustalaiset 1800-luvulla. Alueen maaperä on pehmeää hiekkakiveä, jota pystyy kaivamaan ilman koneita. Nykyisin luolia on kymmenittäin ja valtaosaa asuttaa erinäinen ilmaisesta asumisesta kiinnostunut vaihtoehtoväki. Osa luolista vastaa mielikuvaa vetisistä onkaloista, osa on taas satojen neliöiden lukaaleja takkoineen ja aurinkopaneeleineen. Vuorelta löytyy myös ikääntyneen hipin pitämä kahvila jonka terassilla kelpaa istuskella. Vuorelta on kaupungin parhaat näkymät Alhambran linnoitukselle, sen takana siintävään Sierra Nevadan vuoristoon ja alas kaupunkiin.



Kaupunginhallinto yrittää päästä luolamiehistä eroon ja mm. alueen lähin vesipiste on suljettu. Kuulemma myös poliisi on lisännyt partiomista alueella. Mahdollisuudet asukkaiden häätämiseen ovat kuitenkin aika pienet, joten eiköhän alue tule säilymään.

Granadaan tekee kyllä mieli palata vielä tämän vuoden aikana. Pitää ottaa ensi kerralla teltta mukaan ja yöpyä muutama yö jossain tuolla rinteillä.




Sacramonten lisäksi kuulemma myös kaupungin ja Sierra Nevadan vuoriston välisen matalamman vuorenharjan metsissä asustaa kaikenlaista menijää.

Kaksi viimepäivää ovat kuluneet Cordobassa ja Sevillassa, jotka eivät sytyttäneet samalla lailla, mutta ihan kivoja kaupunkeja nämäkin. Aamulla lähtee juna Lissaboniin.

Granada ja Alhambra

Pari edellistä päivää on kulunut Granadassa, joka osoittautui todella viihtyisäksi paikaksi. Kaupunki on sopivan pieni ja vanha kuten kuuluukin. Vanhasta arabivallanaikaisesta kaupunginosasta (Albayzin) on hyvät näkymät vuorille ja alas kaupunkiin.

Tällä reissulla eniten kiinnostava kohde oli Alhambran linnoitus ja palatsi. Granada oli viimeinen muslimien hallitsema kaupunki Espanjassa ja linnoitus antautui taistelutta. Valloituksen jälkeen Espanjan kuningaspari Ferdinand ja Isabella asettuivat asumaan palatsiin, ja se onkin säilynyt todella hyvässä kunnossa.






Kaiverrustyön määrä palatsissa on huikea ja suurelta osin todella hyvin säilynyt. Harmi ettei alkuperäisestä sisustuksesta ole enää juuri tietoa, olisi kiinnostava nähdä huone tai kaksi rekonstruoituina.

Palatsin puutarhat ovat myös valtavat. Valitettavasti osa puutarhojen kekseliäistä kastelujärjestelmistä ei ole enää käytössä.





Ylhäältä linnoitukselta löytyi myös pieni antiikkiliike, jossa erikoisuutena oli suuri valikoima vanhoja takorautaesineitä. Monet olivat todella taidokkaita, eikä hintatasokaan ollut paha. Tällaisista saa komeaa rekvisiittaa esim. kesämökille tai keskiaikamarkkinoille ja pitihän sitä pari ostoa tehdä.





Granadassa on myös erikoinen läheisen Sacramonten vuoren luoliin rakennettu kyläalue, josta pitääkin tehdä oma kirjoituksensa.

Tämä päivä on kulunut Cordobassa, joka sijoittuu kiinnostavuudeltaan jonnekkin Malagan ja Granadan välimaastoon. Kaupunki on sopivan kokoinen ja suuri katedraali-moskeija komeaa nähtävää, tuosta lisää myöhemmin. Aamulla lähtee bussi Sevillaan.

Malaga ja Alcazaban linnoitus

Eka matkapäivä takana Malagassa. Kaupunki on turhan ylikansoitettu kuten arvata saattoikin, mutta sää on sentään kohdallaan.

Kaupungin kiinnostavin kohde on vanha maurien linnoitus, Alcazaba.
Harmi ettei oma kamera muistunut mukaan. Itse palatsi on pahoni tuhoutunut ja sittemmin ehkä turhan kovalla kädellä restauroitu, mutta linnoitusta ympäroivät puutarhat olivat hienoa nähtävää.

En ole aiemmin käynyt maurien rakentamassa puutarhassa, joten kiinnostava oli päästä tutkimaan paikkaa. Etenkin suihkulähteissä loytyi todella kekseliäitä ratkaisuja. Näkymä linnoitukselta on myos komea.





Kävin parin tunnin reissulla myos Fuengirolassa, ja suomalaisiahan riitti.

Tunnin päästä lähtee bussi Granadaan, jossa pitäisi olla rauhallisempaa ja jossa myos ehkä eniten matkareitillä kiinnostava kohde, Alhambran palatsi, sijaitsee.