sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Mietiskeltävää: Vastoinkäymisten hallitseminen

"Et pysty hallitsemaan tuulta, mutta voit säätää purjeita."


- Tuntematon


Olen viime päivinä lukenut Michel de Montaignen Esseiden uuden suomennoksen 1. osaa, mistä onkin ollut tarkoitus kirjoittaa tänne jo aiemminkin. Kirjan 14. luku, Käsitys hyvästä ja pahasta riippuu suurelta osalta henkilökohtaisesta mielipiteestä, herätti muistiin myös aikaisemmin nauttimieni taolaisten ja stoalaisten ajattelijoiden mietteitä elämän vastoinkäymisistä.

Montaigne pohjustaa antiikin stoalaisilta omaksumaansa periaatetta näin. Luvun alkulause on peräisin Epiktetokselta, ja Montaigne oli myös maalauttanut sen kotikirjastonsa kattorakenteisiin:

"Vanhan kreikkalaisen sanonnan mukaan ihmisiä ahdistavat heidän käsityksensä asioista, eivät asiat itse. Olisi suuri lohtu ihmiskunnalle, jos voitaisiin todistaa, että väite pitää paikkansa aina ja kaikkialla. Sillä jos vastoinkäymiset tavoittavat meidät ainoastaan harkintamme välityksellä, meidän pitäisi voida halveksia niitä tai pystyä kääntämään ne parhain päin. Jos asiat taipuvat meidän tahtoomme, miksi emme ottaisi niitä hallintaamme ja muuttaisi niitä omaksi eduksemme? Jos se, mitä kutsumme tuskaksi ja onnettomuudeksi ei ole tuskaa ja onnettomuutta itsessään, vaan ainoastaan meidän mielikuvituksessamme, silloin meidän vallassamme on muuttaa se. Ja jos voimme vapaasti valita ja jos mikään ei pakota meitä, on omituista ja mieletöntä ponnistella suuntaan, joka on meille kaikkein tuskallisin, ja antaa sairaudelle, köyhyydelle ja ylenkatseelle ilkeä ja katkera maku, kun voimme muuttaa niiden maun miellyttäväksi ja muokata mieleiseksemme raaka-aineen, jonka kohtalo antaa käytettäväksemme. Tutkikaamme, onko mahdollista väittää, että se mitä kutsumme onnettomuudeksi ei olisikaan onnettomuutta itsessään, tai - miten asia lieneekin - että olisi ainakin oma valintamme, annammeko sille toisen maun ja toiset kasvot, mikä on sama asia."


- Michel de Montaigne, 1533-1592
- Esseitä, osa I, 2003. Renja Salmisen erinomainen uusi suomennos.


Tämän jälkeen Montaigne esittää sivukaupalla esimerkkejä periaatteensa tueksi, eritoten käsitellen kuolevaisuuden hyväksymistä ja hyvän kuoleman arvoa.

Stoalaisista filosofeista suosikkini on Marcus Aurelius, jonka Itsetutkiskeluista olen poiminut talteen seuraavan mietteen:

"Ole kuin kallio, jota vastaan aallot alituisesti pauhaavat. Se pysyy horjumatta paikallaan ja vaahtopäiset laineet tyyntyvät sen juurella lepoon. "Kuinka onneton olenkaan, kun minulle tällaista sattui!", niin ei sinun sovi sanoa, vaan pikemminkin näin: kuinka onnellinen olen, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta voin tuntea itseni onnelliseksi, niin ettei tapahtunut voi minua musertaa ja etten pelkää tulevaisuutta. Tämä isku olisi voinut kohdata ketä tahansa, mutta kuka tahansa ei olisi voinut säilyttää mielenrauhaansa sen kohtaamana."


- Marcus Aurelius, 121-180 jkr.
- Itsetutkiskeluja / Itselleni


Kärsivällinen suhtautuminen vastoinkäymisiin ei auta pelkästään hyväksymään niitä, vaan useissa tilanteissa niistä on löydettävissä myös myönteisiä puolia, ja toisinaan saattaa vastoinkäyminen paljastua kokonaankin voitoksi.

Itämaisessa filosofiassa etenkin taolaisuudessa muistutetaan usein hyvän ja pahan suhteellisuudesta. En löydä seuraavan tarinan alkulähdettä, joten kerron sen omin sanoin:

Erään kerran miehen paras hevonen karkasi, ja muut kyläläiset harmittelivat menetystä. "Mistä tiedätte, että tämä on huono onni?", mies vastasi. Seuraavana päivänä hevonen palasi, ja toi mukanaan muutaman villihevosen. Kyläläiset onnittelivat miestä tämän onnesta. "Mistä tiedätte, että tämä on hyvä onni?", mies vastasi.

Viikkoa myöhemmin miehen poika oli ratsastamassa yhdellä hevosista, tippui sen selästä ja mursi jalkansa. Kyläläiset harmittelivat tapahtunutta onnettomuutta. "Mistä tiedätte, että tämä on huono onni?", mies vastasi. Hieman myöhemmin maassa syttyi suuri sota, ja miehen poika ei joutunut värvätyksi jalkavikansa takia.



Hyvän ja pahan kietoutuminen toisiinsa näkyy myös Pyrrhoksen voitoksi kutsutussa fraasissa.

"Vielä yksi tällainen voitto niin olen hukassa!"


- Pyrrhos, 318-272 ekr.

2 kommenttia:

Sininen rooli kirjoitti...

Hyviä löytöjä nuo siteeraukset. Minua miellytti erityisesti tuo lainaus Michel de Montaignelta, 1533-1592 ja myös lainaus Marcus Aureliukselta, 121-180 jkr.

Kirjaltaja kirjoitti...

Montaignella on tosiaan mielenkiintoiset mietteet. Pitää käydä lainaamassa kirjastosta tuo vasta ilmestynyt Montaignen Esseiden 2. osa.

Lähetä kommentti