maanantai 7. toukokuuta 2012

Hiirenkorvaviinaa


"Hiirenkorvaviina

Ainesten hankinta-aikaa on vain muutama keväinen päivä. Hiirenkorvat ovat parhaimmillaan kun ne ovat vielä tahmeita ja lehti ei ole kerinnyt täyteen mittaansa. Lehtiä voi kerätä myös kevättalvella maljakkoon poimituista oksista. Vähän vajaaseen viinapulloon laitetaan kourallinen hiirenkorvia. Hiirenkorvissa on mahlan makeutta, mutta varovasti maistellen voi pulloon lisätä myös lusikallisen sokeria. Viikon tai parin perästä neste siivilöidään. Tämän snapsin maku voi viehättää niin, että toivoisi kevään kestävän ikuisesti.

Kansanlääkinnässä hiirenkorvaviinalla on hoidettu reumatismin oireita sekä nauttimalla ainetta sisäisesti että hieromalla sitä kipeään kohtaan. Vaikka lääkinnän tehoa voi epäillä, hoitokeino oli varmasti mukava ja maistuva."

- Kansanperinne - Liköörejä ja maustettuja viinoja
  


Eilen kiersin Luukin alueen lammilla kuvaamassa ja keräämässä koivunsilmuja viinaan uutettavaksi. Viime aikoina on kutsunut yhä enemmän käydä vanhoilla tutuilla paikoilla samaan vuodenaikaan kuin joskus aikaisemmin. Ylhäällä kuvassa Mustalampi.



Alkuun silmujen nyppiminen vaikutti ajatuksena työläältä, mutta osoittautuikin hyvin meditatiiviseksi hommaksi. Muinaiset apinavaistot pääsevät tässä hyötykäyttöön. Poimin alkuun hieman eri puhkeamisvaiheessa olevia silmuja, mutta parhaimpia näyttävät olevan puhjenneet, mutta eivät vielä avautuneet silmut. Paras poimimisaika puuta kohden lienee siis vain muutamia päiviä, mutta toisaalta koska puut avaavat silmunsa eri aikoihin on maastosta helppo löytää sopivassa vaiheessa oleva puu.

Vanhat patenttikorkilliset vissypullot ovat todella käteviä ja kivannäköisiä uutoshommiin.


Silmut asettuvat pinnalle tai pohjalle kypsyytensä mukaisesti. Vuorokaudessa viina on jo vihertynyt ja maku on hyvän saunavihtamainen. Näin suuresta määrästä silmuja taitaisi riittää suurempaankin määrään viinaa.

Niin ja unohtakaa laavalamput, koivunsilmujen lillunnan tuijottaminen on paljon hypnoottisempaa.

Matti J. Särömaan Viinanmaustajan käsikirja (Ajatus, 2005) antaa seuraavat ohjeet:

Koivun lehdissä on eteerisiä öljyjä, parkkiaineita sekä neutraaleja saponiineja. Niillä on muun muassa virtsaneritystä edistävä vaikutus, joten nuppuviinaa nautitaan hienommissa rapupöydissä vain yksi ryyppy - kerrallaan. Koivunlehtiteetä on käytetty pidempänä kuurina muun muassa puhdistamaan verta, ja sen on väitetty auttavan myös kihtiin. Toivakassa keiteltiin keväisin nuppuviinaa, jota sitten nautittiin ja käytettiin kääreinä reumatismin vaivatessa.


Nuppuviina


Nuppuviina syntyy juuri puhkeamaisillaan olevista koivun lehtinupuista ja kirkkaasta viinasta.


Kerää keväällä koivun ensimmäisten urpujen puhjetessa niitä pullollinen ja täytä pullo kirkkaalla. Parhaan tuloksen saat, kun koivun lehtinuput ovat kerättäessä vielä hieman tervaisen tahmaisia. Anna tekeytyä yhdeksän vuorokautta aurinkoisessa paikassa. Siivilöi ja suodata aine kuukauden kuluttua. Saat juhannuspöytään raikkaan ryypyn. Tarjotaan viileänä, ei jäähdytettynä. Nuppuviina maistuu myös rapujuhlien hengennostattajana. Laimenna suhteessa 1:5.

2 kommenttia:

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kannattaa varautua siihen, että nuoret koivunlehdet (varsinkin nuput) ovat ihan järjettömän voimakas diureetti eli nesteenpoistaja. Joskus haudutin niistä pari mukillista teetä sillä seurauksella, että piti virtsata vähän väliä ja lopulta oli ihan kuiva olo (tunsi suun kuivumisena). Tehokas elimistön puhdistusrohto tuntui siis olevan, mutta ei ainkaan teenä mitään sellaista, jota huviksensa vain lipittelisi.

Kirjaltaja kirjoitti...

Mielenkiintoinen tieto, tätä pitää havainnoida kun valmistuvat. Laimennussuhde pitää myös testata, silmuja meni mukaan reippaasti. Seuraavaksi olisi keruussa kuusenkerkät ja männynsiitepöly kunhan kypsyvät.

Lähetä kommentti