Tunturivuoren lehto Vanajavedellä

Toinen Hämeen reissu suuntautui Vanajaveden rannalta löytyvälle Tunturivuorelle. Kohde nousi kartasta niin selvästi esille, että asiaa piti lähteä tutkimaan tarkemmin. Vanajaveden rannat ovat enimmäkseen rakennettuja, mutta Tunturivuoren alueelta löytyy neliökilometrien laajuinen metsäalue. Korkeuskäyrä nousee myös hanakasti 164,7 metriin, ja vuoren juurelta löytyy laaja lehtometsä.

Salakirjojen kesäauto 2013, uskollinen entinen Helsingin kaupungin Hiace. Iittalan näkötorni on se jonka aina Tampereelle ajaessa näkee vasta kun on jo ajamassa ohi, mutta nyt vasta kävin ylhäällä ensikertaa. Tornista ei näe Vanajavedelle vaikka se lähellä onkin, muutoin ovat kyllä näkymät hyvät.

Ennen metsäilyä kävin vierailulla kanataiteilija Alexander XIII:n ateljeessa. Täällä ei mitään heitetä hukkaan.

Mystikko viemässä kukkasia nuorikolleen Ritvalan perinnemaisemassa. Paja on päässyt rähjääntymään, mutta kunnostustyöt ovat suunnitelmissa.

Sitten olemmekin jo metsässä. Metsäautotie vuorelle on puomitettu, mutta kävely maittoi. Metsästystä näytetään harrastettavan alueella enemmänkin, hakkuuaukioita ruokintapaikkoineen on matkalla useampia. Peuroja näyttääkin riittävän, sekä meno- että paluumatkalla vastaan tuli kaksi eläintä, ja yöllä teltan ohi liikuskeli ainakin kolme.

Huipulla hakkuut jatkuvat kaukaisuuteen. Näkymä Vanajalle on auki, mutta muutoin maisemat ovat aika rusikoidut.

Vanha rautarengas on asetettu polunvarren kannolle.

Olemme saapuneet koivupylväistöön. Alueen luonnosta osaa parhaiten kertoa kasvientuntija:

"Tunne oli mahtava kun ensimmäisinä, jälkeen vuosisadan vaihteen kasvitutkijoiden, astuimme kotkansiipikasvuston peittämään varjoisaan rinnelehtoon. Siellä täällä kotkansiipituppaiden lomassa kasvoi hiirenporrasta, tesmayrttiä, rohtoimikkää ja lehtopähkämöä. Lehdossa köynnösteli humala tuomien ja leppien rungoilla sekä oksistossa. Pähkinäpensaan tiiviit runkoryhmät muodostivat paikoin suihkulähdemäisiä kasvustojaan. Kaiken kaikkiaan pähkinäpensaita oli kymmenkunta pensasta pienin välein, lehtoalueen ja rinnekuusikon rajalla."

Lehto elää Tunturivuoren kainalossa - Valkeakosken sanomat

Ranta on rehevää ja vetistä, kenkä meinasi jäädä matkalle. Kuivan niemen löydyttyä kelpasi pystytellä leiriä.

Vanha tuttu Rapolanvuori jälleen kohoaa horisontissa. Juuri kuvan oton hetkellä sonni mylväisi kolmisen kertaa ja ääni kaikui kaukaisuuteen tyyntä vedenpintaa pitkin. Hieman tämän jälkeen lauloi kuikka, mikä olikin ensimmäinen kerta itselleni tänä kesänä.

Polun muta oli täynnä sorkan jälkiä ja syy selvisi kun yö laskeutui. Lähimmillään peuroja liikkui alle 10 metrin päästä, mutta näköhavaintoja ei tullut.

Käsillä taitavat olla vuoden parhaat ajat nauttia kesäöistä.